Työ musiikkialalla ›

Ketosessa ja myllyrinteessä sanottiin että tee niin kuin taiteilijat; aloita ottaminen jo aamusta. Näin teet unelmistasi otta. Tuli vaan siitä mieleen, että nostaako teillä alkoholi inpsiraatiota? Vaikuttaako teoksien tunnelmaan jne.

Punaista lukkoa odotellessa...
 
Eipä alkoholi tai muut päihdeongelmat ole mikään naurun asia, tosin noista mainitsemistasi henkilöistä en ole kuullutkaan. Koomikoita?
 
Mutta niinhän se on, että monet luovat ihmiset ovat myös helposti särkyviä tai jo valmiiksi vähän rikki, olipa kyse itsetunnosta, minäkuvasta tai henkisestä tasapainosta, ja tähän sitten yritetään soveltaa omalääkintää. Omalääkintä voi toimia, tai se voi pahentaa tilannetta, mikä taas osaltaan voi toimia paremman (lue: koskettavamman, omakohtaisemman) tuotannon innoittajana. Monilla myös kriisit ja luovuus muodostavat parin, ei siksi että niin pitäisi olla, vaan koska sitä kipeyttä voi helpottaa muuttamalla tuskan tuotannoksi. Tekemisen pakko tulee siitä, että on helpompi purkaa asioita ulos kuin kerätä enempää mörköjä sisäänsä.
 
Hymistely ja saarnaaminen on turhaa, ja ulkopuolelta arvioiminen useimmiten tekopyhää ja arvailuun perustuvaa toimintaa vaikka mitä luulisi. Totuus ei ole kaikille sama. Toiset löytävät oman huumeensa vaikkapa urheilusta, seikkailuista tai marginaaliseksistä. Ei se alkoholi ole ainoa lajissaan, eikä edes vaarallisimmasta päästä, tosin paljon vaarattomampiakin asioita on kielletty ja tullaan kieltämään.
 
Päivittäistä jatkuvaa alkoholinkäyttöä ei viikonloppukäyttäjä tai humalahakuinen huvikseen juoja koskaan tule ymmärtämään, ja parempi niin. Muuten siitä ei olisi vitsin aiheeksi. Alkoholismi ei tarkoita vain sitä komedioista tuttua pullorinkiä, syrjäytyneitä ja työttömiä, alkoholi on olennainen osa elämää monella hommansa asiallisesti hoitavalla työssä käyvällä ihmisellä, jopa sellaisilla jotka hoitavat hommansa paljon keskimääräistä paremmin. Kyllä se silti syö ihmistä, siinäkin tapauksessa että vältytään sairauksilta tai eliniän lyhenemiseltä.
 
Ja sitten odotellaan sitä lukkoa. Odotellessa suosittelen lukemaan loistavan (ja elinaikanaan melko lailla vaille tunnustusta jääneen) jännityskirjailija Jim Thompsonin ehkä hauskimman ja omaelämäkerrallisimman teoksen "Alkoholistit".

Nyt menee offtopiciksi mutta tuskin haittaa. ;)
 
Monilla myös kriisit ja luovuus muodostavat parin, ei siksi että niin pitäisi olla, vaan koska sitä kipeyttä voi helpottaa muuttamalla tuskan tuotannoksi. Tekemisen pakko tulee siitä, että on helpompi purkaa asioita ulos kuin kerätä enempää mörköjä sisäänsä.
 
Tuo on varmasti hyvin yksilökohtaista mutta itse olen ainakin huomannut että itseeni tuo ei päde. Parhaat veisut mitä olen saanut aikaan ovat tulleet kutakuinkin normaalissa mielentilassa. Itse "sävellän", tai pikemminkin keksin ideoita uusille biiseille kitaralla ja useimmiten se kitarariffi on se ensimmäinen juttu mikä biisistä tulee esille. Siitä se varsinainen inspiraatio itselleni tulee, siitä uudesta riffi-ideasta esimsimerkiksi. Mä olen tosin vielä tällainen jälkipuberteetillinen pojankloppi, enkä ole musiikkia montaa vuotta mitenkään aktiivisesti "säveltänyt", joten en tiedä sitten. Itselläni paras tapa helpottaa sitä "kipeyttä" on soittaa ja laulaa valmiiksi sävellettyjä biisejä. Jos joskus olenkin ikävässä mielentilassa saanut jotain aikaiseksi (kyllä olen nyt muistan yhden biisin mieleen minkä olen unohtanut kännykälleni kun ei ollut muuta tapaa nauhoittaa) niin siitä on kyllä tullut huippulaatua, mutta äärettömän iloinen kappale. Outoa. Tulisikohan sitten iloisella mielellä surullisia veisuja?

Arto123:
 
Tuo on varmasti hyvin yksilökohtaista mutta itse olen ainakin huomannut että itseeni tuo ei päde.
 
Hieno homma. Elätätkö biisien kirjoittamisella kuinkakin isoa perhettä, maksat talolainat ja autot? Soivatko biisisi radiossa, soivatko muidenkin maiden radioissa? Onko jo monta levyä tehty ja mainostettiinko niitä televisiossa?
 
Anteeksi vain, en tarkoita olla tyly, mutta tässä pitää vetää ero sen välille, onko kyseessä harrastus, vai onko intohimosta tehty ammatti. Paine biisien tekoon on näet hieman eri.
 
Tosin eräs biisinikkarina menestynyt tuotantopäällikkö taitaa edelleen kirjoittaa kaksi biisiä joka aamu ennen aamiaista. Roskaahan suurin osa on, mutta jos näin tehden vuodessa syntyy yli 700 biisiä, jonkun on pakko olla edes vähän parempi.
 
Ja onhan se varsinainen työ aina sitä, että istuu alas ja alkaa tehdä vaan. Nälkä tulee, jos fiilistä odottelee. Mutta se ei ollutkaan pointtini, enkä sellaista väittänyt.

Hieno homma. Elätätkö biisien kirjoittamisella kuinkakin isoa perhettä, maksat talolainat ja autot? Soivatko biisisi radiossa, soivatko muidenkin maiden radioissa? Onko jo monta levyä tehty ja mainostettiinko niitä televisiossa?
 
Anteeksi vain, en tarkoita olla tyly, mutta tässä pitää vetää ero sen välille, onko kyseessä harrastus, vai onko intohimosta tehty ammatti. Paine biisien tekoon on näet hieman eri.
 
Tosin eräs biisinikkarina menestynyt tuotantopäällikkö taitaa edelleen kirjoittaa kaksi biisiä joka aamu ennen aamiaista. Roskaahan suurin osa on, mutta jos näin tehden vuodessa syntyy yli 700 biisiä, jonkun on pakko olla edes vähän parempi.
 
Ja onhan se varsinainen työ aina sitä, että istuu alas ja alkaa tehdä vaan. Nälkä tulee, jos fiilistä odottelee. Mutta se ei ollutkaan pointtini, enkä sellaista väittänyt.
 
En elätä, edes itseäni, mutta kyllä mulla kavereita on. Totta et sä itse aina huomaa jos teet paskan biisin. Eikä sun tarvi. Radiohitit on asia erikseen toki, emmä tiedä tulisko mun tekemistä lauluista ikinä sellasia, mutta eihän tässä siitä ollutkaan kysymys kuka niillä elää vai elääkö, vaan onko ne hyviä. Hyvä tässä tapauksessa tarkoittaa kai sitä että se on parempi kuin ihmeellisemmissä mielentiloissa tehty biisi. Omani siis. Mutta hyvä että kyseenalaistat niin pitääkin. Voihan se olla ettei mulla ole luovuuden kanssa mitään tekemistä :)
 
PS: Ihan huvin vuoksi kirjoittelen biisejä. Itse olen vain hiljalleen saanut sellaisen käsityksen että jotenkin tuo ihmeellinen luovuus on jotenkin yliarvostettua biisien kirjoittamista ajatellen. Toki sekin auttaa, mutta ihan yhtä hyvin hittibiisin voi keksiä. Kokeilemalla mikä kuulostaa hyvältä. Onko se sitten sitä luovuutta että löytää sieltä sen hyvältä kuulostavan? Vaikea sanoa.

Anteeksi vain, en tarkoita olla tyly, mutta tässä pitää vetää ero sen välille, onko kyseessä harrastus, vai onko intohimosta tehty ammatti. Paine biisien tekoon on näet hieman eri.
 
Eikä tarvi olla edes ammatti, että asia on noin. Itse en elätä itseäni tai ketään muutakaan musiikilla, mutta silti biisien kirjoittamisen avulla on selvitty erot, läheisten kuolemat ja kaikenlaiset ahdistukset. Kun asiat saa ulos, niin on taas vähän hieman helpompi hengittää.