Yleistä keskustelua musiikista ›

Onhan noita kertynyt ihan mukavasti, vähän reilu 2500 löytyy hyllystä. Kaikki cd-levyjä (+ muutama DVD). Koko kokoelman näkee rymmistä, jonka olen laittanut täällä kotisivukseni. Ei tuossa montaa huonoa ole ja jos on, niin sitten joltain bändiltä/artistilta josta muuten diggailee paljon. Ainoa harmi on lähinnä se, että hyllytila alkaa taas loppua :)

Mulla on sellanen ajatus että bändin levyt ovat kuin taulun kehykset ja se musa on sitten se maalaus, josta saa sitten irti mitä saa.
 
Eli yksi tai kaksi levyä artistin tuotannosta ei oikein anna vielä edes raameja siitä, mistä on kyse. Vasta sitten kun on kasassa isompi kattaus, alkaa koko kuva hahmottua.
 
No, ei mun vaatimaton kokoelma ole mitenkään täydellinen todellakaan, mutta muutamien "avainartistien" kohdalla olen pyrkinyt hankkimaan ne olennaisimmat, joidenkin kohdalla on mopo keulinut sitten enempi.
 
Musa on kummiskin mulla kuuntelua varten, ei hyllyntäytteeksi.

Todella mielenkiintoinen lista Celbroksella.
 
Olisi kiva nähdä joku kuva myös kokonaisuudesta.
 
Itse en ole toviin laskenut paljon löytyy, mutta veikkaisin, että siinä 1000 kappaleen paremmalla puolella kuitenkin.
 
99% niistä on jonkin asteista metallia/rockia.
 
Musiikkimaku on kuitenkin suht laaja. Metallia laidasta laitaan pois lukien nu-"metallit" esim. Linkin park, Limb Bizkit yms...
Mainitsemisen arvoisia artisteja mitä on hyllyssä mutta ei kovin heviä on mm. Johnny Cash, Leevi and the Leavings, Muse, Erinäköisten soittotaiturien levyjä esim. Porra, Marzi, Steve Vai you name it. Klassista(Mozart on suosikki). N.W.A. (varmaan ainut hip-hop-akti jota jaksan kuunnella), Elvis, Ramones, Pink Floyd, Sex Pistols you name it..
 
Lähimpänä sydäntä on tuo kasari-heavy. W.A.S.P., Mötley Crüe, Skid Row mitä näitä nyt kaikkia onkaan.
All time Favourite top3 taitaa olla Iron Maiden, KISS, WASP. Ja Bubbling underina Children of Bodom, jota en kyllä nykypäivänä enää jaksa kauheasti kuunnella mutta on silti tärkeä ollut jo vuosia.
 
Olen huomannut, että ei-haevy levyjä on suurempi kynnys ostaa. Esim. Jokin suht kattava kokoelma tulee helposti ostettua kokoelmiin. Yksi syy tähän on varmaan myös se, että jos liikaa innostuu kokoelma kasvaa jossain määrin "liian" isoksi. Esim. Elvikseltä riittä erittäin hyvin se 1-kokoelma. Siinä on kaikki biisit mistä tykkään häneltä. Tai sitten en ole niihin loppuihin biiseihin päässyt vielä sisälle. Sama pätee Beatlesin 1-kokoelmaan.
 
Johnny Cashiltä riittää itselle hyvin Essential tuplakokoelma ja American Recordsit. Osalta noista non-metal bändeistä tulee/on tullut hommattua koko discografia esim. Ramones, Pink Floyd yms...
 
Lasken metallibändeiksi monet sellaisetkin mitä ne eivät välttämättä kaikkien skenepoliisien mielestä ole. Esim. NIN, Led Zeppelin, Aerosmith....

Esim. Elvikseltä riittä erittäin hyvin se 1-kokoelma. Siinä on kaikki biisit mistä tykkään häneltä. Tai sitten en ole niihin loppuihin biiseihin päässyt vielä sisälle. Sama pätee Beatlesin 1-kokoelmaan.
 
Johnny Cashiltä riittää itselle hyvin Essential tuplakokoelma ja American Recordsit. Osalta noista non-metal bändeistä tulee/on tullut hommattua koko discografia esim. Ramones, Pink Floyd yms...
 
Beatlesilta ja Elvikseltä riittää yks kokoelma, mut Ramonesilta ei? Musta Beatlesilla ei oo yhtään huanoa albumia eikä Elviksenkään kaikki hyvät yhdelle levylle mahdu. Ramones taas vetää samaa biisiä joka levyllä. Tosin tää on vaan mun miälipide... tai no tuskin vaan mun, mut kuitenki, tajuun kyl silleeennn.
 
Muutamia vuosia sitten oltiin istumassa iltaa erään ystäväni luona, jonka tiesin olevan kova musiikkimies. Tietoakin löytyy, niin että oletin miehellä olevan myös musiikkia kotonaan. Yllätyin kovin kun pyysin laittamaan jotain soimaan, niin miehellä oli vain kovalevy täyttä waretettua roinaa eikä ensimmäistäkään oikeaa levyä. Siinä kyllä vähän tunnelma meni koko illasta, ei voi mitään.........
 
Juu oon "kokenut" saman ja hämmensi mua kyllä. En vaan tajuu, et jollekkin on ihan OK diggailla täysillä jotakin bändiä omistamatta yhtäkään sen levyä. Ainakin jos se bändi nyt on julkassut ihan "oikeita" levyjä. Nykyäänhän monet bändit julkasee levyjä netissä ja silleen... en tiädä miten se tapahtuu, mutta siis tiädätte varmaan mistä puhun. Mitä mieltä olette muuten siitä? Siis netissä julkasemisesta.
 
Jaa, toi satanen oli ehkä vähän alakanttiin. Avaamattomana joku pyytää 625 euroa...
 
Mitä!? :D Mikä tekee levystä noin arvokkaan? Vaikka olisi kuinka rajoitettupainosharvinaisuushommeli niin en kyllä tollasta hintaa maksaisi.
 
Täälläkin on moni puhunut tuosta Porcupine Treestä. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Tekeekö siitä hienoa vain se, että niillä on paljon noita rajoitettuja painoksia? Kuinka paljon niitä sitten on painettu? Tosin en ole koskaan kyseistä bändiä kuunnellut. Suositelkaa jotain levyä?

Täälläkin on moni puhunut tuosta Porcupine Treestä. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Tekeekö siitä hienoa vain se, että niillä on paljon noita rajoitettuja painoksia? Kuinka paljon niitä sitten on painettu? Tosin en ole koskaan kyseistä bändiä kuunnellut. Suositelkaa jotain levyä?
 
PT:stä hyvän bändin tekee tietysti musiikki, ei siinä sen enempää. Tosin on huomattava että Wilson ja kumppanit ovat huomanneet hienon rahantekoreiän noiden erikoispainosten ja vinyylivetojen muodossa... niitä siis on verraten paljon ja ovat vielä hyvälaatuisia, varsinkin (lempilevyni) In Absentian vinyyliversio - se on suorastaan hätkähdyttävän hieno, toki taiteilijan ansiosta (Lasse mikäsenytoli) eikä niinkään bändin. Ehkä.
 
Tämänkaltainen toiminta luonnollisesti saa bändin musiikista innostuneet helpommin koukkuun myös keräilyyn, eikä siinä mitään pahaa olekaan. Parempi näin kuin vaikkapa KISSin krääsätehtaan esimerkin mukaan...
 
Itse olen KISS-miehiä henkeen ja vereen, tai olin ainakin ennen. Nykyään en jaksa pahemmin sitä osastoa haalia, koska niissä ei (valitettavasti) ole enää mitään ihmeellistä. Tylsää, mitäänsanomatonta rahastusta. Sen sijaan monen muun bändin levyjä tulee monesti ostettua vain fiiliksen vuoksi, varsinkin joitain erikoisvinyyleitä.

Tällä hetkellä kokoelmasta löytyy maininnan arvoisia CD:itä 233, DVD:itä 9 ja LP:itä 10. Huomenna kokoelman pitäisi kuitenkin karttua Nevermoren uudella DVD:llä ja Iced Earthin uusimmalla levyllä. Lisäksi löytyy vajaa parikymmentä joskus ala-asteella hankittua levyä, jotka ovat jossain kaappien uumenissa, ja joita ei viitsi edes mainita. Aktiivisemmin levyjä on tullut osteltua seiskaluokan puolivälistä lähtien, eli suunnilleen vuoden 2001 loppupuolelta alkaen.
 
LP-soittimen olen omistanut noin vuoden, mutta levyjä on kertynyt vasta noin surkean vähän. Tälle epäkohdalle olisi tarkoitus tehdä pikaisesti jotain.
 
DVD:itäkin on tullut hankittua melko vähän. Yleensä en niitä kovin usein ole jaksanut katsella. Pelkästään aivan pakollisimmat on tullut hankittua.
 
Muistaakseni tasan yhdestä levystä olen vuosien varrella luopunut (yhden Apocalyptican levyn myin joskus kaverille). Tällä hetkellä mistään levystä ei ole tarkoitus luopua.
 
Kokoelmasta suunnilleen 80 % on vielä ainakin toistaiseksi kaikenlaista metallia. Metallin osuus on kuitenkin hienoisessa laskusuunnassa koko ajan. Muutamalta bändiltä löytyy ainakin kaikki täyspitkät hyllystä, mutta mihinkään erikoisiin tai harvinaisiin painoksiin tms. en ole jaksanut oikein hirveästi panostaa.
 
Profiilista löytyy levylista, jos nyt ketään yhtään kiinnostaa.

Beatlesilta ja Elvikseltä riittää yks kokoelma, mut Ramonesilta ei? Musta Beatlesilla ei oo yhtään huanoa albumia eikä Elviksenkään kaikki hyvät yhdelle levylle mahdu. Ramones taas vetää samaa biisiä joka levyllä. Tosin tää on vaan mun miälipide... tai no tuskin mun, mut kuitenki, tajuun kyl silleeennn.
 
Mut Ramonesilt tykkään et on kaikki. Ei kyllä ole vasta kun Anthology kokoelma milä oon tähän mennes pärjännyt ;)
 
Täälläkin on moni puhunut tuosta Porcupine Treestä. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Tekeekö siitä hienoa vain se, että niillä on paljon noita rajoitettuja painoksia? Kuinka paljon niitä sitten on painettu? Tosin en ole koskaan kyseistä bändiä kuunnellut. Suositelkaa jotain levyä?
 
Itse suosittelisin Fear of the Blank Planettia. Se on kaikenlisäksi midpricena!

Täälläkin on moni puhunut tuosta Porcupine Treestä. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Tekeekö siitä hienoa vain se, että niillä on paljon noita rajoitettuja painoksia? Kuinka paljon niitä sitten on painettu? Tosin en ole koskaan kyseistä bändiä kuunnellut. Suositelkaa jotain levyä?
 
Deadwingille ääni täältä päin. Blank Planet oli selkeästi metallisempaa.

Täälläkin on moni puhunut tuosta Porcupine Treestä. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Tekeekö siitä hienoa vain se, että niillä on paljon noita rajoitettuja painoksia? Kuinka paljon niitä sitten on painettu? Tosin en ole koskaan kyseistä bändiä kuunnellut. Suositelkaa jotain levyä?
 
Itseäni ei kyllä ainakaan pahemmin kiinnosta nuo PT:N rajoitetut painokset.
Mainittujen Fear of the Blank Planetin ja Deadwingin lisäksi, tai niiden sijaan voisin suositella In Absentiaa. Vielä vähän vähemmän metallisempaa kuin edellä mainitut. Sisältää myös "megahitin", eli Trains -biisin, jonka viimeistään luulisi herättävän kiinnostusta.

Minun levykokoelmastani löytyy pelkästään CD-levyjä. Hyllyssäni on 267 täyspitkää äänitettä joko erikoispainoksena tai perusversiona. Myös pari bootlegia löytyy. Lisäksi n. 40 EP-julkaisua, sinkkuja 13 sekä demoja 24. Erikoispainokset, jotka eivät sovi muiden levyjen joukkoon (hyllyt ovat ahtaita), olen kerännyt omaan lokeroonsa. 80% metallia, 10% (post-)rockia ja 10% ambienttia, klassista, elektronista tai folk-musiikkia.

Tosin en ole koskaan kyseistä bändiä kuunnellut. Suositelkaa jotain levyä?
 
Lightbulb Sun ja Stupid Dream. Jos iskee, niin sitten In Absentia.

Täälläkin on moni puhunut tuosta Porcupine Treestä. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Tekeekö siitä hienoa vain se, että niillä on paljon noita rajoitettuja painoksia? Kuinka paljon niitä sitten on painettu? Tosin en ole koskaan kyseistä bändiä kuunnellut. Suositelkaa jotain levyä?
 
Riippuu aika paljon, minkälaisen musiikkitaustan omaat. Jos olet pop/rock-miehiä, niin Stupid Dream ja Lightbulb Sun voisi toimia. Jos taas hevimeedal on lähellä sydäntä, niin uusimmat julkaisut (In Absentia, Deadwing, Fear of a Blank Planet) saattavat toimia. Happopäille ja progediggareille taas alkupään levyt (Up the Downstairs, The Sky Moves Sideways, Signify) voivat olla paras lähtökohta.

Porcupine Treestä taas itse aiheeseen, vaikka Alin hehkutusta onkin aina ilo lukea.
 
Itselläni on kuukauden päästä muutto edessä, ja tästä oli itse asiassa jo tuolla Imperiumin puolella juttuakin, mutta...
 
a) miten selvitä muutosta ilman vaurioita?
b) miten selittää kauniimmalle puoliskolle, että levyhyllyjä ei yhdistetä vaikka muuten hynttyyt raahattaisiinkin saman katon alle?
 
Ähh, kohta a) on vielä jotenkin hanskattavissa silkkihansikkain ja sopivin pehmustein, mutta kohta b) on tosi vaikea. Asia on jo ollut puheena, mutta silti tuntuu että ymmärrys ei ihan riitä. Eihän hammasharjojakaan %&¤#%!! jaeta??

b) miten selittää kauniimmalle puoliskolle, että levyhyllyjä ei yhdistetä vaikka muuten hynttyyt raahattaisiinkin saman katon alle?
 
Ähh, kohta a) on vielä jotenkin hanskattavissa silkkihansikkain ja sopivin pehmustein, mutta kohta b) on tosi vaikea. Asia on jo ollut puheena, mutta silti tuntuu että ymmärrys ei ihan riitä. Eihän hammasharjojakaan %&#%!! jaeta??
 
Meilläkin oli tästä joskus keskustelua. En kyllä yhtään muista miten asia ratkaistiin, mutta helppoa se oli, onneksi. Eriytettynä ovat yhäti levymme. Ehkä aika pitkälti erilainen suhtautuminen musiikkiin ja sen kuluttamiseen oli yksi pointti, sekä tietty lähes täysin erilainen musiikkimaku. Onnea matkaan sinne vaan.

Tuossa levylistassanihan se on kaikkien nähtävillä.
 
Uskomaton määrä hyvää musiikkia uupuu vielä levykokoelmista, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

iha vitu höystö, parasta ikinä