On tullut aina englanniksi kirjoitettua, niin pitää välillä yrittää suomeksikin. Että tämmöistä syntyi.. AARNE APASSI AARNE APASSI JATKAA KULKUAAN YLI VUORTEN, YLI JULMAN MAAN MITÄ EDESSÄ MAHTAA ODOTTAA EI TIETOA AAVISTUSTAKAAN ON MOKKASIINIT JALASSA JA HAPSUTAKKI NISKASSA KOUKKUNOKKA HALKOO TUULIA SULKA TAIPUU, MUTTEI KATKEA TAUON AIKA YÖKIN JO SAAPUU VÄSYNEELTÄ RATSUKIN TUNTUU JOEN RANTAAN AARNE LEIRIYTYY VÄLILLÄ NUKKUAKIN TÄYTYY PIAN JO AAMU SARASTAA RANNASSA AARNE KALASTAA LOHEN SYÖDÄKSENSÄ SAA SEN ÄITI MAA TARJOAA AARNE APASSI JATKAA KULKUAAN ON YKSIN RASKAS TAIVALTAA ON KYLMÄ, ASKELKIN PAINAA MATKA JATKUU HENKIEN MAAILMAAN Saa ja pitää kommentoida :) |
Pidän intiaaniaiheista. Tässä tekstissä on jännä, kun käytetään Aarne nimeä. Mietin oisko tähän hyvä iloinen ja surumielinen musiikki? Näissä sanoissa on nimittäin elementtejä molempiin. On yleviä sanoja/ sanontoja: Julman maan, Äiti maa, Henkien maailma Mielestäni koukkunokka on tyylirikko, kuvaa vähän kuin noita-akkaa se rikkoo tekstin jotenkin epämiellyttävästi. Mietin muutoinkin tämmöisten tekstien kohdalla, miten paljon kannattaa perehtyä intiaanien kulttuuriin, vai eikö, ainakin jotkut faktat kannattaa selvittää, mutta en tarkoita, että laulunsanoista tehdään tieteen alaa, vaan tunnetta täytyy olla pelissä. Nyt en oikein osaa sanoa pidinkö tekstistä vai en??? |