On tullut aina englanniksi kirjoitettua, niin pitää välillä yrittää suomeksikin.
Että tämmöistä syntyi..
AARNE APASSI
AARNE APASSI JATKAA KULKUAAN
YLI VUORTEN, YLI JULMAN MAAN
MITÄ EDESSÄ MAHTAA ODOTTAA
EI TIETOA AAVISTUSTAKAAN
ON MOKKASIINIT JALASSA
JA HAPSUTAKKI NISKASSA
KOUKKUNOKKA HALKOO TUULIA
SULKA TAIPUU, MUTTEI KATKEA
TAUON AIKA YÖKIN JO SAAPUU
VÄSYNEELTÄ RATSUKIN TUNTUU
JOEN RANTAAN AARNE LEIRIYTYY
VÄLILLÄ NUKKUAKIN TÄYTYY
PIAN JO AAMU SARASTAA
RANNASSA AARNE KALASTAA
LOHEN SYÖDÄKSENSÄ SAA
SEN ÄITI MAA TARJOAA
AARNE APASSI JATKAA KULKUAAN
ON YKSIN RASKAS TAIVALTAA
ON KYLMÄ, ASKELKIN PAINAA
MATKA JATKUU HENKIEN MAAILMAAN
Saa ja pitää kommentoida :) |
Pidän intiaaniaiheista. Tässä tekstissä on jännä, kun
käytetään Aarne nimeä. Mietin oisko tähän hyvä iloinen ja surumielinen
musiikki? Näissä sanoissa on nimittäin elementtejä molempiin.
On yleviä sanoja/ sanontoja: Julman maan, Äiti maa, Henkien maailma
Mielestäni koukkunokka on tyylirikko, kuvaa vähän kuin noita-akkaa
se rikkoo tekstin jotenkin epämiellyttävästi.
Mietin muutoinkin tämmöisten tekstien kohdalla, miten paljon
kannattaa perehtyä intiaanien kulttuuriin, vai eikö,
ainakin jotkut faktat kannattaa selvittää, mutta en tarkoita,
että laulunsanoista tehdään tieteen alaa, vaan tunnetta
täytyy olla pelissä.
Nyt en oikein osaa sanoa pidinkö tekstistä vai en??? |
Urbaanitarzan
raindog
