Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Tässä tulee meitsin laajahko VIP-kuvailu.
 
Saavuin Tavastialle n. klo 16.15 ja heti oven ulkopuolella oli tää miksaaja tupakilla (John nimeltään). Hän lienee päätteli selässäni olevasta kitarapussista et oon menossa tähän vippissysteemiin ja kehottikin ystävällisesti menemään peremmälle. Sisällä baarin puolella oli paikalla jo kolme VIP-lipun ostanutta, jotka juttelivat bändin basistin kanssa. Kiertuemanageri tarkisti mun lippukoodit ym. ja sit hengailin siinä muiden seurassa jonkun aikaa. Baarin puolella ja salissa pyöri koko jengi, myös itse P.G. Kävipä yksi vippiäijä näyttämässä Paulille, miten pesukone toimii. Tuli näet valittelemaan ettei hirveesti saa tolkkua siitä suomenkielisestä tekstistä. Bändin lisäksi kiertueella mukana näytti olevan neljä henkeä. Miksaaja, se pitkätukkanen lavaroudari, kiertuemanageri ja paita ym. merchandise vastaava.
 
Baarin puolelle aivan salin viereisille sohville oli laitettu kamat valmiiksi kitaratuntia varten. Setup oli yks marsun putkicombo, johon oli liitetty 8-kanavainen mikseri, josta sit lähti joka jampalle piuhat. Jossain vaiheessa kaivettiin sit skeboja esiin ja viriteltiin niitä siinä sohvalla ennen oppituntia. Tässä vaiheessa kiertuemanageri ojensi meille VIP-passit. P.G. tuli sit paikalle ja kätteli meidät kaikki oppitunnin aluks. Homma alkoi jamittelulla siten, et soitettiin aluks a-mollipentatonista settiä vuorovedoin siten et Paul veti neljä tahtia, sit ekana rivissä ollut jamppa neljä tahtia, sit Paul neljä ja sit seuraava jamppa neljä jne. Tätä jatkui ehkä n. 10 minsaa ja useita kierroksia. Jamittelun jälkeen hän painotti vaan sitä, miten tärkeätä on treenata selkeän pulssin kaa, joko metronomin avulla tai jalkaa polkien.
 
Seuraavana oli vuorossa kyelykierros eli jokainen sai kysellä vuorollaan jostain kitaransoittoon liittyvästä teknisestä ym. ongelmista. Näitä en jaksa tässä eritellä tarkemmin. (ehkä kitaraosastolla tarkemmin, ehkä ei) Mitään supermullistavaa ja uutta ei varsinaisesti tullut ilmi. Kitaransoiton eri tekniikoita käytiin läpi ja harjoituksia näytettiin. Mulle kaikkein antoisinta oli seurata metrin etäisyydeltä Paulin soittoa ja tarkkailla mitä tapahtuu. Pleku on todellakin aika jyrkässä kulmassa silloin kun hän soittaa sairaan nopiasti. Soittotekniikoista ja pikkauskäden asennosta keskusteltaessa hän teki hyvin selväksi mm. sen, että ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa. Pääasia, että vahvistimesta tulee ulos hyvän kuuloista tavaraa. Hän ei myöskään suostunut valitsemaan puolta tässä ainaisessa alternate vs. economy/sweep-battlessa vaan sanoi, että soitettavat nuotit määräävät tekniikan.
 
Tunti jatkui siten, että jamiteltiin lisää, tällä kertaa e-mollipentatonista. Itse ainakin yritin soittaa mahdollisimman simppeleitä ja selkeitä fraaseja enkä todellakaan kuvitellutkaan yrittäväni tehdä häneen mitään vaikutusta. Parasta niissä jamitteluissa oli seurata Paulin improvisointia. Sit oli vielä yks kyselykierros ja tunti oli sit siinä. En kattonut kelloa, mut oppitunti alkoi joskus klo 17-18 välillä ja kesti kuulemma reilun tunnin. Loppupuolella oppituntia kiertuemanageri toi Paulin tuolin viereen muovipussit, jotka Paul sit itse ojensi meille jokaiselle. Pussin sisällä oli Get out of my Yard cd-levy, jonka vihkoseen kaikki sit vielä pyydystivät nimmarit. Sit pussissa oli Get out of my Yard instructional DVD, paita uusimman levyn teemalla ja löytyipä pussin pohjalta vielä pleku eli se Paulin käyttämä 0.60 paksuinen. Plekussa kans uuden levyn teema.
 
Oppitunnista vielä sen verran, et mielestäni ihan fiksu kässäri. Soittajien tasoerosta ei koidu suurempia ongelmia. Oppitunnilla voi periaatteessa istua vierekkäin vaikka melkein vasta-alkaja tai sit joku virtuoosi.
 
Tosiaan heti tunnin päätyttyä kuvien ottoa ja nimmareita ja siitä sit pikkuhiljaa sound checkiä kohti. Tsekki tuli seurattua ihan kokonaan, alkaen ihan bassarin ja snaren paukutteluista. Sound checkissä kuultiin mm. Down to Mexico, jonka kitara/keyboard vuoropuhelua harjoiteltiin hieman, koska siinä oli jotain epäselvää. Muitakin biisejä kuultiin, joku voi tarkentaa vielä et mitä. Lauluja tsekkasivat Green tinted sixties mind biisillä. (Paulin soitto on mulle valitettavasti tuttua lähinna vain Racer x:n Second heat ja Mr. Bigin Lean into it levyiltä. Siksi sound checkissä vedettyjen biisien nimeäminen on mulle vähän hankalaa.) Emi oli hieman flunssainen, kaulaliina kaulassa ja nenäliinoja kiipparien päällä. Sound check oli ohi joskus ehkä puol kasi. En taaskaan kattonut kelloa...sit vaan keikkaa venaamaan.
 
En osaa sanoa et onko 170 egee tästä lystistä paljon vai vähän vai sopivasti. Ihan mukava vaan jos tää tämmönen vippihomma tekee koko touhusta ees vähän kannattavampaa heille. Paul on tosiaan erittäin rento ja mukava tyyppi niinkuin kaikki sen jo valmiiksi tietääkin.
 
Muut vippiläiset kuitenkin miettii et kuka tän tekstin on kirjoittanut, niin olin oppitunnilla sohvalla toinen vasemmalta. Paulin vinkkelistä toinen oikealta. Pitkä fleda ponnarilla ja sylissä musta peilipleksillä varustettu RG. Terveisiä vaan kaikille muille.