Konsertit, keikat, tapahtumat ›

ei Rumbe-henkilöille eikä CMX:stä kicksinsä ssaville kuuroille jotka luulee, että White Stripes pelastaa maailman.miesten hommaa, osaamista, huumoria ja instrumentin suvereenia hallintaa, parasta.
 
Siis ylimielisille tilu-machoille? Kapeakatseisille yhden tyylisuunnan fakki-idiooteille?

Siis ylimielisille tilu-machoille? Kapeakatseisille yhden tyylisuunnan fakki-idiooteille?
 
Just niille. Kai olette kaikki tilanneet tämän t-paidan: http://www.dieselsweeties.com/shirts/indieshirts.shtml :D
 
-Mikko
ps. minä en...

Siis ylimielisille tilu-machoille? Kapeakatseisille yhden tyylisuunnan fakki-idiooteille?
 
Juuri heille. Kapeakatseiseille yhden tyylisuunnan fakki-idiooteille. Vaan kuka heille suunnan näyttäisi.

Hyvä keikka mutta lievä pettymys. Paulin erottaa muista tiluttajista huumori ja se että mies osaa oikeasti tehdä tarttuvia pop/rock kappaleita joissa taidot ei jää varjoon, hän osaa myös laulaa. Niitä laulettuja kappaleita saatiin kuulla liian vähän :(
 
Huippuhetki oli varmaan Daddy, Brother... ja heti kakkosena Down to Mexico. Näillä vuosilla ei enää jaksa pelkkää tilutusta.

Hyvä keikka mutta lievä pettymys. Paulin erottaa muista tiluttajista huumori ja se että mies osaa oikeasti tehdä tarttuvia pop/rock kappaleita joissa taidot ei jää varjoon, hän osaa myös laulaa. Niitä laulettuja kappaleita saatiin kuulla liian vähän :(
 
Huippuhetki oli varmaan Daddy, Brother... ja heti kakkosena Down to Mexico. Näillä vuosilla ei enää jaksa pelkkää tilutusta.
 
eihän tuolla ollu pelkkää tilutusta? kaikkea muuta.
 
Green tinted sixties mind on titenkin kohokohta ihan missä vaan ja milloin vaan.

Hyvä keikka mutta lievä pettymys. Paulin erottaa muista tiluttajista huumori ja se että mies osaa oikeasti tehdä tarttuvia pop/rock kappaleita joissa taidot ei jää varjoon, hän osaa myös laulaa. Niitä laulettuja kappaleita saatiin kuulla liian vähän :(
 
Huippuhetki oli varmaan Daddy, Brother... ja heti kakkosena Down to Mexico.
 
Oon samaa mieltä, lisää olisin kaivannut Mr. Big hittejä ja esim Alligator Farm ja Flying Dog viisuja... No oli se silti ihan hyvä keikka!

Oon samaa mieltä, lisää olisin kaivannut Mr. Big hittejä ja esim Alligator Farm ja Flying Dog viisuja... No oli se silti ihan hyvä keikka!
 
asiaa paremmin tuntevat tahot kertoivat, että jos se basisti, joka tos on normaalisti, olis ollu messissä, niin laulettuja biisejä olis ollu enemmän.
 
Gilbert itse ei kumminkaan niitä Martinin laulamia ralleja kykene vetämään. "Nothing but love" ainakin kuuluu vissiin settiin normaalisti

Mahtava keikka. Ehkä parhaita mitä olen koskaan nähnyt.
 
Kuvasatoa laittelen jossain vaiheessa näytteille, mikäli porukkaa kiinnostaa.

Tuossa olisi illan parhaita otoksia Gilbertin keikalta tavastialta. Tärähtäneet tuli karsittua pois.

 
http://s150.photobucket.com/albums/ … %20Gilbert%20at%20Tavastia/?start=0

Voihan perskutarallaa, sain kuin sainkin Gilbertin VIP -lipun :)
Tilattu viime PE:na ja viime yöllä oli postilaatikkoon tipahtanut ylläri.
Uskoin jo, että kaikki VIP-liput ovat menneet kun mitään ei muutamaan päivään kuulunu.
 
Ei muuta ku rohkeasti vaan ilmoittautumaan. Ohjeet tuolta => http://www.paulgilbert.com/viptickets
 
no millanen tää VIP-juttu oli? kerropas (tai joku muu paikallaollut toki yhtä hyvin) tyhjentävästi.

Tässä tulee meitsin laajahko VIP-kuvailu.
 
Saavuin Tavastialle n. klo 16.15 ja heti oven ulkopuolella oli tää miksaaja tupakilla (John nimeltään). Hän lienee päätteli selässäni olevasta kitarapussista et oon menossa tähän vippissysteemiin ja kehottikin ystävällisesti menemään peremmälle. Sisällä baarin puolella oli paikalla jo kolme VIP-lipun ostanutta, jotka juttelivat bändin basistin kanssa. Kiertuemanageri tarkisti mun lippukoodit ym. ja sit hengailin siinä muiden seurassa jonkun aikaa. Baarin puolella ja salissa pyöri koko jengi, myös itse P.G. Kävipä yksi vippiäijä näyttämässä Paulille, miten pesukone toimii. Tuli näet valittelemaan ettei hirveesti saa tolkkua siitä suomenkielisestä tekstistä. Bändin lisäksi kiertueella mukana näytti olevan neljä henkeä. Miksaaja, se pitkätukkanen lavaroudari, kiertuemanageri ja paita ym. merchandise vastaava.
 
Baarin puolelle aivan salin viereisille sohville oli laitettu kamat valmiiksi kitaratuntia varten. Setup oli yks marsun putkicombo, johon oli liitetty 8-kanavainen mikseri, josta sit lähti joka jampalle piuhat. Jossain vaiheessa kaivettiin sit skeboja esiin ja viriteltiin niitä siinä sohvalla ennen oppituntia. Tässä vaiheessa kiertuemanageri ojensi meille VIP-passit. P.G. tuli sit paikalle ja kätteli meidät kaikki oppitunnin aluks. Homma alkoi jamittelulla siten, et soitettiin aluks a-mollipentatonista settiä vuorovedoin siten et Paul veti neljä tahtia, sit ekana rivissä ollut jamppa neljä tahtia, sit Paul neljä ja sit seuraava jamppa neljä jne. Tätä jatkui ehkä n. 10 minsaa ja useita kierroksia. Jamittelun jälkeen hän painotti vaan sitä, miten tärkeätä on treenata selkeän pulssin kaa, joko metronomin avulla tai jalkaa polkien.
 
Seuraavana oli vuorossa kyelykierros eli jokainen sai kysellä vuorollaan jostain kitaransoittoon liittyvästä teknisestä ym. ongelmista. Näitä en jaksa tässä eritellä tarkemmin. (ehkä kitaraosastolla tarkemmin, ehkä ei) Mitään supermullistavaa ja uutta ei varsinaisesti tullut ilmi. Kitaransoiton eri tekniikoita käytiin läpi ja harjoituksia näytettiin. Mulle kaikkein antoisinta oli seurata metrin etäisyydeltä Paulin soittoa ja tarkkailla mitä tapahtuu. Pleku on todellakin aika jyrkässä kulmassa silloin kun hän soittaa sairaan nopiasti. Soittotekniikoista ja pikkauskäden asennosta keskusteltaessa hän teki hyvin selväksi mm. sen, että ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa. Pääasia, että vahvistimesta tulee ulos hyvän kuuloista tavaraa. Hän ei myöskään suostunut valitsemaan puolta tässä ainaisessa alternate vs. economy/sweep-battlessa vaan sanoi, että soitettavat nuotit määräävät tekniikan.
 
Tunti jatkui siten, että jamiteltiin lisää, tällä kertaa e-mollipentatonista. Itse ainakin yritin soittaa mahdollisimman simppeleitä ja selkeitä fraaseja enkä todellakaan kuvitellutkaan yrittäväni tehdä häneen mitään vaikutusta. Parasta niissä jamitteluissa oli seurata Paulin improvisointia. Sit oli vielä yks kyselykierros ja tunti oli sit siinä. En kattonut kelloa, mut oppitunti alkoi joskus klo 17-18 välillä ja kesti kuulemma reilun tunnin. Loppupuolella oppituntia kiertuemanageri toi Paulin tuolin viereen muovipussit, jotka Paul sit itse ojensi meille jokaiselle. Pussin sisällä oli Get out of my Yard cd-levy, jonka vihkoseen kaikki sit vielä pyydystivät nimmarit. Sit pussissa oli Get out of my Yard instructional DVD, paita uusimman levyn teemalla ja löytyipä pussin pohjalta vielä pleku eli se Paulin käyttämä 0.60 paksuinen. Plekussa kans uuden levyn teema.
 
Oppitunnista vielä sen verran, et mielestäni ihan fiksu kässäri. Soittajien tasoerosta ei koidu suurempia ongelmia. Oppitunnilla voi periaatteessa istua vierekkäin vaikka melkein vasta-alkaja tai sit joku virtuoosi.
 
Tosiaan heti tunnin päätyttyä kuvien ottoa ja nimmareita ja siitä sit pikkuhiljaa sound checkiä kohti. Tsekki tuli seurattua ihan kokonaan, alkaen ihan bassarin ja snaren paukutteluista. Sound checkissä kuultiin mm. Down to Mexico, jonka kitara/keyboard vuoropuhelua harjoiteltiin hieman, koska siinä oli jotain epäselvää. Muitakin biisejä kuultiin, joku voi tarkentaa vielä et mitä. Lauluja tsekkasivat Green tinted sixties mind biisillä. (Paulin soitto on mulle valitettavasti tuttua lähinna vain Racer x:n Second heat ja Mr. Bigin Lean into it levyiltä. Siksi sound checkissä vedettyjen biisien nimeäminen on mulle vähän hankalaa.) Emi oli hieman flunssainen, kaulaliina kaulassa ja nenäliinoja kiipparien päällä. Sound check oli ohi joskus ehkä puol kasi. En taaskaan kattonut kelloa...sit vaan keikkaa venaamaan.
 
En osaa sanoa et onko 170 egee tästä lystistä paljon vai vähän vai sopivasti. Ihan mukava vaan jos tää tämmönen vippihomma tekee koko touhusta ees vähän kannattavampaa heille. Paul on tosiaan erittäin rento ja mukava tyyppi niinkuin kaikki sen jo valmiiksi tietääkin.
 
Muut vippiläiset kuitenkin miettii et kuka tän tekstin on kirjoittanut, niin olin oppitunnilla sohvalla toinen vasemmalta. Paulin vinkkelistä toinen oikealta. Pitkä fleda ponnarilla ja sylissä musta peilipleksillä varustettu RG. Terveisiä vaan kaikille muille.

Kiitos stoorista. Varmasti rahan arvoinen "kerran elämässä"-kokemus jos ei leipää lasten suusta tuo 170€ vie. Tuskin noihin toistuvasti viitsisi kuitenkaan investoida ;)
 
Voin vaan kuvitella miten totaalisen jäässä olisin itse ollut jos olisi pitänyt jammailla tuollaisessa tilanteessa. Tosin parin vuoden soittamattomuus alla olisi vaatinut erillistä kitaratunnille treenaamista jo.

asiaa paremmin tuntevat tahot kertoivat, että jos se basisti, joka tos on normaalisti, olis ollu messissä, niin laulettuja biisejä olis ollu enemmän.
 
Gilbert itse ei kumminkaan niitä Martinin laulamia ralleja kykene vetämään. "Nothing but love" ainakin kuuluu vissiin settiin normaalisti
 
sillointällöin, ite jäin kaipaamaan Addicted to that Rushia joka on vakiokamaa kun Mike Szuter on bassossa.
 
kyllä tuo silti oli itselle se paras keikka ikinä. vieläkin ihan fiiliksissä.

Hieno juttu oli tosiaan tuo VIP tilaisuus. Itse saavuin helsingin keskustaan viime tipassa työkiireitten, yöpymisjärjestelyjen yms. häslinkien takia. Metron jälkeen meni n.5min palloillessa kampin keskuksessa etsien oikeaa reittiä ulos. Vielä meinasin oluen rykästä ennen tavastialle menoa, mutta onnekseni ko.mesta oli niin täys jengiä, että päätin ruotia suoraan paikan päälle. Ennen tätä ei vielä tuntunut oikein missään noin jännityksen suhteen.
 
Noh, kävelin satakunta metriä ja tulin tavastian eteen ja eikun ovesta ineen ja normaali reittiä narikan luo. Jännityksen tuntu oli tässä vaiheessa hiipynyt kuin salakavalasti vatsan pohjaan ja kun rauhoitejuomakin oli jäänyt väliin. Ekana kiinnitti huomiota lattialla venyttelevä mm. youtube videoista kovasti tutunnäköinen japanilainen nainen. Sen täytyi olla tietysti Gilbertin vaimo päättelin! Katseen lattialta nostettuani näin pieneksi hämmästyksekseni sitten Paul Gilbertin istumassa narikan vieressä ja naputtelemassa läppärillä. Ei auttanut kuin mennä tervehtimään kädestä pitäen itse maestroa. Paul varmisti vain, että olin näitä VIPpiläisiä, kun kerta kitara oli tuliaisina ja ohjasi sitten kaverin luo, joka varsinaisesti tarkistaa VIP liput. Kysäisin vielä Paulilta narikan luona, etten vaan tullut liian aikaisin. Sain kuulla, että itse asiassa viimeisiä odoteltiin. Minun jälkeen olisi kai joku pitänyt tulla vaan eipä koskaan kaveri paikalle saapunut.
 
klo. oli jotain 16:50. Purin kitaran laukusta ja istuuduin muiden VIPpiläisten seuraan ja aloin virittämään kitaraa. Paul tulikin paikalle kohtuu nopeasti ja kehaisi miten hienoja kitaroita meillä oli :). Ite ehdin hädin tuskin saada skitan vireeseen sormien lämmittelystä puhumattakaan, mutta omapa oli moka. Loppu etenikin kuten jo tuossa aiemmin mainiosti kuvailtiin eli siitä vain pari detaljia.
 
Treenivahvarina oli JVM215 1x12 combo. Aika mieto kuivahko särö päällä (kai jotta virheet tulee esille). Hassua vain, että Paulin ollessa jammailuvuorossa tuntui, että tonea oli aina ihan riittävästi. Kun tuli oma vuoro, niin tuntu, et särö ja tone katosi jonnekin. Ehkä Paulilla vaan lähtee särö sormista tai mulla oli vaan "mojo" kateissa tuona päivänä :)
 
Kitarana Paulilla oli puoliakustinen Ibanez. En tiedä mikä malli/vuosi/tms. Saattoi olla joku vanha vintagekitarakin. Erittäin hyvältä soundasi kertakaikkiaan jo tuolla setillä (siis Paul). Paul jaksoi vastailla ja keskittyä hyvin meidän (tai ainakin mun) triviaali/banaali kysymyksiin. Esimerkkejä ja lickejä tuli todella paljon ja itse asiassa niin paljon, että opetuksellisesti ei siitä ollut enää kovin paljon hyötyä. Ihailtavaa oli miten rennot ja elastiset kädet Paulilla oli. Sormet vain löytivät paikkansa otelaudalta joka kerta/kohdasta riippumatta miten nopeasti tai mitä hän soitti. Nimenomaan tuo jammailupuoli Paulissa hämmästytti. Tuntui ettei lickivarasto lopu kesken vaan aina sieltä tuli jotain uutta ja mielenkiintoisen kuuloista tavaraa.
 
Kaiken kaikkiaan oli mahtava nähdä miten ammattimaisesti nämä kaverit toimii. esim. souncheckissä keskityttiin hyvään lavabalanssiin ja jokainen heitti miksaajalle/toisilleen asiallisesti kommenttia monitoroinnin yms. suhteen. Itse kun olen keikalla soundchekissä ja soittelen yksin pienen putkicombon ollessa vajaalla kolmosella, alkaa heti kuulua, että "laita se s*****n p***a pienemmälle" ja "eihän tuota tartte ees mikittää". Kuitenkin rummut ja bassot jyystää helvetillisellä volyymillä samaan aikaan sekä lavalla, että PA:sta, mut tässä sen eron näkee ammattilaisiin. Kaikkeen suhtaudutaan ammattimaisesti eikä tunteella, kuten näissä harrastelijapiireissä. Kuvitellaan, että jokin juttu on toiselta pois eikä keskitytä toimimaan bändinä ja hyvään kokonaissoundiin.
 
Tuollaisena kertaluonteisena kitaristien tapaamisjuttuna tuo oli ihan hyvä vaikkei ihan hardcode fani olisikaan. Mullekin Paul on yksi huippukitaristi muiden joukossa lähinnä juuri Racer X ja Mr.Big ajoilta tuttu. Ei voi muuta kuin suositella! Itse jos menisin toiseen kertaan, niin ottaisin rennomman asenteen ja olisin paikalla pikkasen aikaisemmin ja enemmän etukäteen treenanneena. Nyt kotisoittelut on jäänynä aika vähälle.
 
ps. Muut VIP:läiset, jos mietitte kuka olen, niin olin se (onneton) Charvel räpeltäjä. Ei vaan sinä päivänä irronnu. Heittikös muuten Paul teille mitään kommenttia vielä nimmarin kirjotuksen tai kuvan oton yhteydessä?

VIP-jannut hoi!
 
Kun pääsitte kerran seuraamaan soundcheckiä ja ja kyselemään herralta tyhmiä niin sattuiko Pauli infoamaan teitä jollain tavoin siitä vinhan kuuloisesta spedustaan (mahdollisesti ADA Flanger, onkohan vielä modifioitu?!?!?) jota hän aina silloin tällöin polkee. Siitä lähtee sellanen radikaali ääni joka yleensä vain nousee ja laskee. Muistaakseni aika usein keikalla loppu cadenzassa.
 
Niin ja kiva että viitsitte kommentoida tuota VIP tapahtumaa - kiitos siitä!

VIP-jannut hoi!
 
Kun pääsitte kerran seuraamaan soundcheckiä ja ja kyselemään herralta tyhmiä niin sattuiko Pauli infoamaan teitä jollain tavoin siitä vinhan kuuloisesta spedustaan (mahdollisesti ADA Flanger, onkohan vielä modifioitu?!?!?) jota hän aina silloin tällöin polkee. Siitä lähtee sellanen radikaali ääni joka yleensä vain nousee ja laskee. Muistaakseni aika usein keikalla loppu cadenzassa.
 
Niin ja kiva että viitsitte kommentoida tuota VIP tapahtumaa - kiitos siitä!
 
näitä nk. "zoom" pedaaleita on kaks, tietääkseni ne on joko Paulin omatekemiä tai jonkun sen kaverin väsäämiä. mitään maaleja/merkkejä/logojahan niissä ei ollut, kooltaankin suunnilleen 5x8 cm(tai alle) ja vain 1 nappula per pedaali.

näitä nk. "zoom" pedaaleita on kaks, tietääkseni ne on joko Paulin omatekemiä tai jonkun sen kaverin väsäämiä. mitään maaleja/merkkejä/logojahan niissä ei ollut, kooltaankin suunnilleen 5x8 cm(tai alle) ja vain 1 nappula per pedaali.
 
Ei sitten ilmeisesti demonnut niitä tai tullut puheeksi :(