Studiotyöskentely ›

Kerrotaanpas nyt tähän ketjuun tällainen tarina:
 
Vaimon siskontyttö päätyi kirjoitusten jälkeen opiskelemaan medianomiksi Joensuun AMK:n Cadimefiin (http://www.cadimef.net). Kun tuli aika etsiä harjoittelupaikka, hän soitti Suomenlinnan Seawolfiin ja sai sovittua haastatteluajan. Olivat jutelleet Hannu Leidenin kanssa puolisen tuntia ja asia oli sillä selvä.
 
Kesän harjoittelukomennuksen jälkeen pesti jatkui sitten ensin tuntipalkkaisena ja sitten vakituisena äänittäjänä. Ensimmäisen kultalevynsä Virpi pääsi pokkaamaan jo harjoittelujakson hommista oltuaan yksi kolmesta Hanoi Rocksin albumin äänittäjistä. Nykyään ei paljon vapaa-aikaa duunilta tunnu jäävän.
 
Opimmeko tästä mitään? Ainakin seuraavaa:
- Koulutuksesta ei ole ainakaan haittaa.
- Oppilaitoksen harjoittelija on studiolle käytännöllisesti katsoen ilmaista työvoimaa. Harjoittelija ei välttämättä pääse tekemään kovin hienoja hommia, mutta se on silti oiva tilaisuus saada jalka oven väliin.
- Koulutuspohja kertoo potentiaaliselle työnantajalle, että tulokkaalla on todennäköisesti teoria- ja tekniikkapuoli ihan hyvin hallussa. Haastattelussa voidaan sitten keskittyä siihen paljon tärkeämpään, eli tulokkaan sosiaalisten ja kommunikaatiotaitojen arvioimiseen.
- Jos studioon pääsee töihin, niin sitten sinne pääsee töihin. Ei sitten auta ruikuttaa tolkuttomista työajoista tai siitä, että duunin teosta merkittävä osa saattaa olla edellisen bändin (dokaus/oksennus/ruoanlaitto/tms.) jälkien siivoamista ennen kuin seuraava projekti kantaa kamansa sisään, tai bändiläisten/duunikaverien parisuhde- ja päihdeongelmaterapeuttina olemista.