Studiotyöskentely ›

Ensiksikin pakko heti pyytää anteeksi, sillä mun ensimmäinen asia on kovastikin OffTopiccia. Eli mitenkään dissaamatta ketään totean, että jäsentelemätöntä, välimerkitöntä sekä ilman kappalejakoja olevaa tekstiä on hankalaa ja rasittavaa lukea. Ja valitettavasti usein myös viestin sisältö saattaa jäädä hämärän peittoon, tai ainakin epäselväksi.
 
Mutta ilmeisesti kyseessä on kitarastyrkkarin äänitys, ja hyvän soundin metsästys. Kalusto lienee kunnossa, sillä 57:lla kyllä yleensä saa poimittua riittävän tarkasti asiat talteen.
 
Mutta mä tekisin näin, eli vaihe 1:
 
1) skitta kunnolla vireeseen
 
2) vahvistimesta EQ:t kello 12 nurkille, eli mahdollisimman "suora" soundi
 
3) etuasteesta sopivasti säröä, mutta mieluummin liian vähän kuin paljon, ainakin ensialkuun
 
4) päätteestä riittävästi volumea, mutta niin, että styrkkarin lähellä on vielä miellyttävää hengailla
 
5) sitten soittamaan biisiä, ja asetu niin, että olet suoraan elementin edessä kuuntelemassa. Äänitä sitten tätä elementtiä.
 
6) jos korvia riipii, niin yläpäätä / presenceä pois
 
7) sitten kun yläkerta kuulostaa mukavalta, niin säädä bottne sopivaksi
 
8) ja lopuksi säätele middle kuntoon niin, että saat riittävästi selkeyttä ja munaa soundiin
 
Tee noi eq:n säädöt ihan kaikessa rauhassa, yksi asia kerrallaan. Älä muuta volaa kesken kaiken, vaan pidä se koko ajan samassa. Sitten kun soundi kuulostaa haluamaltasi, niin olet jo aika lähellä totuutta.
 
Lopuksi säädä särön määrä kuntoon, ja tsekkaa vielä EQ uudelleen. Kannattaa pitää mielessä, että liika särö tekee soundista epäselvän.
 
Halutessasi nosta volumea päätteestä, se yleensä korostaa vähän ala- ja yläpäätä.
 

 
Sitten vaihe 2, eli mikitys.
 
1) laita 57 suoraan kohti kartion keskipisteessä olevaa kupua, n 2 cm etäisyydelle.
 
2) ota skitta mukaan tarkkaamoon / laita joku soittamaan kitaraa ja mene itse tarkkaamoon kuuntelemaan.
 
3) säädä gainit kuntoon mikin etuasteesta, ja laita sopiva kuunteluvolume itsellesi.
 
4) kuuntele rauhassa meininkiä
 
5) jos kuulostaa liian kirkkaalta, niin käännä mikkiä n 25 astetta niin, että se osoittaa suoraan kartiota kohti. Pidä etäisyys siinä n 2 cm nurkilla.
 
Yleensä homma toimii niin, että mitä lähempänä mikki on kartion keskustaa, sitä kirkkaammalta kuulostaa. Ja siirtämällä mikkiä poispäin keskustasta, yläpää vähenee.
 
Jos ei mikin sijoittelulla löydy hyvää meininkiä, niin palaa takaisin vaiheeseen 1.
 
Huom: kannattaa pitää kuunteluvolat suunnilleen vakiona, niin erottaa niitä tekemiään muutoksia.
 
Tässäpä tämä, toivottavasti auttaa!

Ensiksikin pakko heti pyytää anteeksi, sillä mun ensimmäinen asia on kovastikin OffTopiccia. Eli mitenkään dissaamatta ketään totean, että jäsentelemätöntä, välimerkitöntä sekä ilman kappalejakoja olevaa tekstiä on hankalaa ja rasittavaa lukea. Ja valitettavasti usein myös viestin sisältö saattaa jäädä hämärän peittoon, tai ainakin epäselväksi.
 
Mutta ilmeisesti kyseessä on kitarastyrkkarin äänitys, ja hyvän soundin metsästys. Kalusto lienee kunnossa, sillä 57:lla kyllä yleensä saa poimittua riittävän tarkasti asiat talteen.
 
Ensiksikin pakko heti pyytää anteeksi, sillä mun ensimmäinen asia on kovastikin OffTopiccia. Eli mitenkään dissaamatta ketään totean, että jäsentelemätöntä, välimerkitöntä sekä ilman kappalejakoja olevaa tekstiä on hankalaa ja rasittavaa lukea. Ja valitettavasti usein myös viestin sisältö saattaa jäädä hämärän peittoon, tai ainakin epäselväksi.
 
Mutta ilmeisesti kyseessä on kitarastyrkkarin äänitys, ja hyvän soundin metsästys. Kalusto lienee kunnossa, sillä 57:lla kyllä yleensä saa poimittua riittävän tarkasti asiat talteen.

 
Omasta mielestäni aloitus oli hyvä ja tarpeeksi selkeä. Tästä johtuen minun on pakko puuttua pariin asiaan ensimmäisen vastaajan viestissä.
 
1) Vastauksen ensimmäinen sana "ensiksikin" on vähän ontuva. Mielummin voisit käyttää esimerkiksi sanoja ensimmäiseksi tai aluksi tms. Ensimmäinen lause voisi kuulua paremmin siis: " Aluksi minun täytyy pyytää anteeksi, koska ensimmäinen asiani ei käsittele ollenkaan aloittamaasi aihetta".
2) Lausetta ei ole hyvä aloittaa "ja"-sanalla.
3) Lausetta ei ole hyvä aloittaa myöskään "mutta"-sanalla.
 
Mutta mä tekisin näin, eli vaihe 1:
 
1) skitta kunnolla vireeseen
 
2) vahvistimesta EQ:t kello 12 nurkille, eli mahdollisimman "suora" soundi
 
3) etuasteesta sopivasti säröä, mutta mieluummin liian vähän kuin paljon, ainakin ensialkuun
 
4) päätteestä riittävästi volumea, mutta niin, että styrkkarin lähellä on vielä miellyttävää hengailla
 
5) sitten soittamaan biisiä, ja asetu niin, että olet suoraan elementin edessä kuuntelemassa. Äänitä sitten tätä elementtiä.
 
6) jos korvia riipii, niin yläpäätä / presenceä pois
 
7) sitten kun yläkerta kuulostaa mukavalta, niin säädä bottne sopivaksi
 
8) ja lopuksi säätele middle kuntoon niin, että saat riittävästi selkeyttä ja munaa soundiin
 
Vaikka numeroit ohjeesi, olisi kiva, jos aloittaisit ne isolla alkukirjaimella ja käyttäisit predikaattia, jotta lauseiden rakenne olisi kokonaisempi. Pistetäkään ei sovi unohtaa lauseen lopusta.
 
Halutessasi nosta volumea päätteestä, KOSKA se yleensä korostaa vähän ala- ja yläpäätä.
 
Nyt menen ehkä nukkumaan...

Niin että sua sitten v***tti ihan koko sivun vastineen verran se, että kommentoin kolmella rivillä alkuperäisen postauksen rakennetta?
 
Jep jep, rock´n´roll vaan...

Niin että sua sitten v***tti ihan koko sivun vastineen verran se, että kommentoin kolmella rivillä alkuperäisen postauksen rakennetta?
 
Ei mua v***tanu yhtään. Olin vaan väsynyt ja pikkunäppärällä tuulella. Kirjoituksesi kitaran äänityksestä oli muuten täyttä asiaa.

Taas kerran nostaisin tärkeimmiksi loppusoundiin vaikuttaviksi asioiksi:
1.) Soundi lähtee näpeistä.
2.) Ja tutuista kunnossa olevista kamoista.
 
Jos kitaraa/rumpuja/laulua tms. hipelöi vähän sinnepäin, ei lopputuloksesta saa kalleimmallakaan kompuralla ja nauhasaturaatiolla muuta, kuin ylikompressoitua hipelöintiä.
 
Ja jos sä et saa kamoistas ulos haluttua soundia, et sä saa sitä nauhallekaan.
Kahden tonnin kitara/rummut jne... kunnon kielisetillä/kalvoilla... ja säädöillä soundaa lähtökohtaisesti ihan eriltä, kuin kahden sadan aloittelijan setti. Toisaalta kahdenkymmenen tonnin settikin voi kuulostaa ihan paskalta, jos muusikko ei hallitse itsevarmasti soitintaan.
Kolmantaalta taas kova soittohenkilö saa asiallista jälkeä paskoistakin kamoista.
 
Sitten kun nää osa-alueet on kunnossa, on itse äänitys maailman helpointa puuhaa.
Mikki vaan vähän sinnepäin, niin se on siinä. Sit kun halutaan vielä parempaa "ameriikan" soundia, niin pitää vähän tietää äänitysvehkeistäkin ;)