Klassinen ›

Mutta ne eivät muodosta objektiivista totuutta, usein vain subjektiiviseen tietoon, omiin tunteisiin, hyvään tai pahaan oloon perustuvan subjektiivisen näkemyksen joka on täysin subjektin tahdon varassa, vaikka tietenkin on näin, että että maailmankin olemassaolo on aina sen langan varassa, mikä on se tajunta, jossa se kulloinkin esittäytyy
 
Onko objektiivista totuutta olemassa, tai voidaanko sellaista ikinä varmasti sanoa löytyneen?
Voidaan pyrkiä objektiivisuuteen, mutta mielipiteisiin vaikuttaa aina jossain määrin mielipiteen esittäjän näkemys. Tällaisessa keskustelussa voidaan kuitenkin puhua siitä, kenen säveltäjän teoksia on ryöstöviljelty eniten, kuka on siis ollut musiikissa suunnannäyttäjänä. Tältä kannalta tarkasteltuna Bach oli melkoinen spede.

Mutta ne eivät muodosta objektiivista totuutta, usein vain subjektiiviseen tietoon, omiin tunteisiin, hyvään tai pahaan oloon perustuvan subjektiivisen näkemyksen joka on täysin subjektin tahdon varassa, vaikka tietenkin on näin, että että maailmankin olemassaolo on aina sen langan varassa, mikä on se tajunta, jossa se kulloinkin esittäytyy
 
Mikähän se täysin objektiivinen mittari sitten olisi eri säveltäjiä tai heidän "paremmuuttaan" vertailtaessa, ja mitä kriteereitä se ottaa huomioon? Eikös kaikki lopulta palaa subjektiivisiin näkemyksiin..?

Vomme tietenkin vertailla kokemiamme olotilojamme muiden kanssa ja tehdä omat johtopäätöksemme mutta emme asettaa niiden perusteella mihinkään objektiiviseen paremmuusjärjestykseen, koska äly on alunperin vain vaikuttimien välittäjä tahdon palveluksessa tiedoiten vain suhteita olion tahtoon sekä olioiden välillä olettaessamme että myös tämä ns. tahtomme ja tarkoitusperiämme palveleva johonkin subjektiiviseen paremmuuteen perustuva järjestys on tahtomme sanelemasta teemasta lähtöisin tahtona ja harrastuksena asettaa objekteja haluamaansa järjestykseen tiettyjen motiivien vaikuttamana, jotka ehkä jostakin syystä miellyttävät kulijan korvaa, vaikka taiteellisten ideoiden käsittämisen eellytyksenä on, että tiedoitseva on tiedoitsemisen puhdas subjekti, eli että äly tunkee tahtomisen ulos tajunnasta, johon perustuu miksi nautimme näiden henkien objektiivisuudesta, sillä mitään absoluuittsesti objektiivista järjestystä sinänsä mielteestämme riippumatta on edes mahdotonta kuvitellakaan. objektiivista järjestystä voi olla vain ajassa, paikassa, materiassa ja syysuhteessa mieltämisen tapana, mutta tahtoa palvelevan älyn kannalta

Vomme tietenkin vertailla kokemiamme olotilojamme muiden kanssa ja tehdä omat johtopäätöksemme mutta emme asettaa niiden perusteella mihinkään objektiiviseen paremmuusjärjestykseen
 
Totta kai näin on, ilman tuota kilometrin mittaista sanahelinääkin. Kysymys onkin lähinnä siitä, kannattaako tällaisesta, voimakkaasti makuasioihin perustuvasta asiasta edes yrittää muodostaa absoluuttisen objektiivista mielipidettä, kun jokaisella on kuitenkin omat suosikkinsa? Ja jos kannattaa, niin mitä kriteerejä vertaamalla voidaan asettaa säveltäjät täysin objektiiviseen paremmuusjärjestykseen, jättäen subjektiiviset näkemykset täysin sivuun?

Vomme tietenkin vertailla kokemiamme olotilojamme muiden kanssa ja tehdä omat johtopäätöksemme mutta emme asettaa niiden perusteella mihinkään objektiiviseen paremmuusjärjestykseen, koska äly on alunperin vain vaikuttimien välittäjä tahdon palveluksessa tiedoiten vain suhteita olion tahtoon sekä olioiden välillä olettaessamme että myös tämä ns. tahtomme ja tarkoitusperiämme palveleva johonkin subjektiiviseen paremmuuteen perustuva järjestys on tahtomme sanelemasta teemasta lähtöisin tahtona ja harrastuksena asettaa objekteja haluamaansa järjestykseen tiettyjen motiivien vaikuttamana, jotka ehkä jostakin syystä miellyttävät kulijan korvaa, vaikka taiteellisten ideoiden käsittämisen eellytyksenä on, että tiedoitseva on tiedoitsemisen puhdas subjekti, eli että äly tunkee tahtomisen ulos tajunnasta, johon perustuu miksi nautimme näiden henkien objektiivisuudesta, sillä mitään absoluuittsesti objektiivista järjestystä sinänsä mielteestämme riippumatta on edes mahdotonta kuvitellakaan. objektiivista järjestystä voi olla vain ajassa, paikassa, materiassa ja syysuhteessa mieltämisen tapana, mutta tahtoa palvelevan älyn kannalta
 
Tää jätkä on ihan hillitön. Paljonkohan menee aikaa tuollaisten tekstien kirjoittamiseen jos haluaa säilyttää linjan? Väkisinkinhän ne lauseet meinaavat normaalisti saada pisteen peräänsä. Olisi muuten karua kuunnella Megatheriumin biisejä, asiaa olisi 0,1% teoksesta ja kappaleessa olisi ainoastaan yksi fraasi joka vain jatkuisi ja jatkuisi. Coda olisi sitten toinen fraasi.

Totta kai näin on, ilman tuota kilometrin mittaista sanahelinääkin. Kysymys onkin lähinnä siitä, kannattaako tällaisesta, voimakkaasti makuasioihin perustuvasta asiasta edes yrittää muodostaa absoluuttisen objektiivista mielipidettä, kun jokaisella on kuitenkin omat suosikkinsa? Ja jos kannattaa, niin mitä kriteerejä vertaamalla voidaan asettaa säveltäjät täysin objektiiviseen paremmuusjärjestykseen, jättäen subjektiiviset näkemykset täysin sivuun?
 
Täähän on tosi helppoa!
1. Mulla on objektiivinen mielipide
2. Mitä enemmän muitten mielipiteet siitä poikkeaa, sitä subjektiivisempia ne ovat.

Suomessa merkittävä on sanana tullut käyttöön vasta 1700 -luvun puolivälissä ja sanan merkitys on ollut monipuolisempi kuin nykysuomessa. Vanhassa kirjakielessä merkitä voi tarkoittaa mm. 'varustaa merkillä; tarkoittaa; ilmaista; huomata; ottaa huomioon; todeta; panna merkille'.
 
Yksi näkökulma asiaan on tarkastella Suomen myydyimpiä albumeja. Artistit koetaan paljon merkittävimpinä kuin säveltäjät. Kuka on ollut säveltäjänä näiden artistien taustalla tai keneltä he ovat saaneet merkittävimmät vaikutteensa?
 
Top 3 kotimaiset albumit
 
Jari Sillanpää, Eppu Normaali, Kirka
 
Top 3 ulkomaiset albumit
 
Queen, Abba, Bon Jovi
 
Lähde:
 
http://www.ifpi.fi/tilastot/

Suomessa merkittävä on sanana tullut käyttöön vasta 1700 -luvun puolivälissä ja sanan merkitys on ollut monipuolisempi kuin nykysuomessa. Vanhassa kirjakielessä merkitä voi tarkoittaa mm. 'varustaa merkillä; tarkoittaa; ilmaista; huomata; ottaa huomioon; todeta; panna merkille'.
 
Yksi näkökulma asiaan on tarkastella Suomen myydyimpiä albumeja. Artistit koetaan paljon merkittävimpinä kuin säveltäjät. Kuka on ollut säveltäjänä näiden artistien taustalla tai keneltä he ovat saaneet merkittävimmät vaikutteensa?
 
Top 3 kotimaiset albumit
 
Jari Sillanpää, Eppu Normaali, Kirka
 
Top 3 ulkomaiset albumit
 
Queen, Abba, Bon Jovi
 
Lähde:
 
http://www.ifpi.fi/tilastot/
 
Ensinnäkin, nythän tässä puhutaan tosiaan vain Suomen sisäisestä myynnistä, ja se ei juuri maailmanlaajuisesta meiningistä kerro oikein mitään, varsinkaan kotimaisten artistien kohdalla.
 
Ei tämä artistikeskustelu toimi musiikin sisällöllisessä arvioinnissa. Ihmiset ostavat levyjä uskomattoman paljon perusteilla joissa musiikki on vaan sivuseikka - myydyimmät levyt eivät ole siis yksinomaan musiikkinsa takia myydyimpiä, vaan ne ovat parhaiten markkinoituja, keinot markkinointiin ovat tietysti vaihtelevia. Markkinoinnin takia tyylejä, joissa saattaa olla musiikillista sisältöä paljon, kuten klassista, etnoa, metallia, jazzia yms. ei ikinä myydä edes murto-osaa myydyimmistä pop-levyistä (pop ei olisi poppia ellei se olisi populääriä). Ihmisiä ei myöskään toisaalta kiinnosta muu kuin se, että toimiiko musiikki siihen tarkoitukseen jota musiikista etsitään. Harva kuuntelee musiikkia musiikin kuuntelun takia tai oppiakseen siitä jotain, vrt. kioskikirjallisuus ja tieteelliset tutkielmat. Lisäksi levymyynti kertoo vain kapeasta ajanjaksosta, aika näyttää jääkö Jari Sillanpään joikaama Bum-bum-bum elämään ikuisiksi ajoiksi.
 
Sen verran täytyy ulkomaisista albumeista sanoa että Queen ja Abba ovat molemmat kyllä Bachinsa kuunnelleet, jälkimmäinen on varmasti Ynkän ja kumppaneiden kanssa kovimpia Bach-lainailijoita. Mutta edelleenkin, bisnes ei ole musiikkia vaan musiikki on musiikkia.

Kyllä Bach on suurin. Pystyi olemaan pienen pieni (Inventiot) ja suuren suuri (H-mollimessu). Ja aina nero. Eikä mitään heikentymistä nerokkuudessa 65-vuotiaaksi asti. Tehkääpä perässä, säveltäkää 50 vuotta puhdasta neroutta.
 
Bachin suuruuden ymmärtää (muihin säveltäjiin nähden), kun on kuunnellut läpi hänen kokonaistuotantonsa 153 CD:tä, ja asettaa sen jälkeen kenet tahansa Bachin rinnalle.
 
Ei ole kenelläkään muulla mitään mahdollisuuksia. Totuus on subjektiivinen, koska meidän jokaisen elämä on tässä suuressa maailman objektiivisuudessa yhtä subjektiivisuuden riemujuhlaa.
 
Kuunnelkaa ensin 20 vuotta Bachia, ja jos aivan pakko on siirtyä gourmetista arkiruokaan, niin sitten tuplaburgeria eli rockia naamaan.
 
Vaihtelu virkistää?

Kuunnelkaa ensin 20 vuotta Bachia, ja jos aivan pakko on siirtyä gourmetista arkiruokaan, niin sitten tuplaburgeria eli rockia naamaan.
 
Mulla meni toisin päin. No, ehkä vain kymmenen vuotta mutta kuitenkin.
 
Ja kyllä sitä toisinaan - tai aika useinkin - kaipaa taidemusiikiltakin jotain muutakin kuin mitä Bach pystyy tarjoamaan, niin nerokasta kuin se musiikki nyt sitten onkin. Kaikella kunnioituksella. Vaihtelu virkistää siinäkin mielessä.

Meidän amatööri- ja ammattilaiskriitikkojen päissä usein sotkeentuvat käsitteet "merkittävä", "hyvä" ja "vaikutusvaltainen". Onko säveltäjä merkittävä jos hän on vaikuttanut muiden, yleensä häntä nuorempien, säveltäjien tekemisiin? Kyllä on, mutta hänen ei silloinkaan tarvitse olla siinä mielessä merkittävä että hänen musiikkinsa olisi hyvää.
 
On paljon intoilijoita, joiden mielestä tällainen vaikutusvaltainen merkittävyys on yhtä kuin laadukkuus, ja sellaisesta on pakko yrittää itsekin pitää vaikka se ei sanoisi mitään. Minä vastaan tähän otsikoinnin esittämään kysymykseen siltä pohjalta, että kenen säveltäjän ajatukset ovat olleet merkittävimpiä.
 
Vastaukseni on Beethoven. Hänen näkökulmansa elämään on radikaali ja tosi. Oikea etten sanoisi. Kolmas sinfonia on olemukseltaan edelleenkin hätkähdyttävä, yhdeksännestä puhumattakaan.
 
Beethovenilla on tietysti ollut kosolti jäljittelijöitä, mutta sillä ei ole tuon taivaallista väliä. Jos jäljittelee Beethovenin tekniikkaa tai rakenteita, joita niitäkin on paljon erilaisia, tai sellaista epämääräisyyksien kukkasta kuin tyyliä, ei välttämättä onnistu jäljittelemään hänen ilmaisuaan. Ilmaisu on asia ja käsite, jonka minä varaan syvällisemmälle totuudelle. En viitsi kehitellä saksalaisen idealismin hengessä uudismääreitä kaiken maailman eetoksellisuudellisista substansseista, riittää kun puhutaan ilmaisusta.

Velipesonen sanoi erinomaisesti mielipiteensä. Sibelius sanoi Beethovenista: "Hänellä oli koko maailma vastassaan, ja hän voitti."
 
Beethoven osoitti, että nerous on eräänlainen ihmisyyden itseisarvo: kaatoipa siihen negatiivista tai positiivista, tulos on aina positiivinen; se on enemmän. Nero ei valita sitä,että merellä tuulee.
 
Beethoven sanoi myös Bachiin erinomaisesti sopivat sanat, tässä Sibeliuksen päiväkirjasta, kun oli (S) kuullut Busonin esittävän Hammerklavier-sonaatin:
 
"Milloinkaan en ole kokenut ihmisen suuruutta ja voimaa yhtä selvänä ja vakuuttavana. Voima on ihmisen moraali, Beethoven on lausunut. Mitä kurjia vintiöitä olettekaan te arki-ihmiset!"
 
Bachilla oli myös "koko maailma vastassaan": 20 lasta, joista hän joutui elinaikanaan yhdeksän hautaamaan, kuten myös vaimonsa. Ja siinä sivussa hän kirjoitti maailmanhistorian nerokkainta musiikkia.
 
Bachin valinta suurimmaksi säveltäjäksi -kuten myös Beethovenin - on mitä suurimmassa määrin moraalinen valinta. Säveltäjän merkitys on sitä suurempi, mitä voimakkaammaksi ja moraalisemmaksi hän pystyy neroudellaan ihmisen tekemään.
 
Siksi olen aikaa sitten unohtanut kalpeat, sivuilleen vilkuilevat atonaaliset olmit historian roskatynnyriin.
 
Voin vilpittömästi sanoa, että "Das wohltemperierte Clavier" Richterin soittamana on tuhannen kuuntelukerran jälkeen tehnyt minusta paremman ihmisen. Elämän voltissa tosin takamatkaa on kertynyt sen verran, että olen pääsemässä vasta tyydyttävän ja hyvän rajamaastoon.
 
Mutta kuuntelu jatkuu.

Bachilla oli myös "koko maailma vastassaan": 20 lasta, joista hän joutui elinaikanaan yhdeksän hautaamaan, kuten myös vaimonsa. Ja siinä sivussa hän kirjoitti maailmanhistorian nerokkainta musiikkia.
 
Tai kuten jotkut lähteet sanovat, n.20 lasta. :D

Säveltäjät harvoin saavat elää niin onnellisessa asemassa ja oloissa kuin luomistyölleen pyhittäytynyt ja antautunut Schubert jonka ei tarvinnut virkavelvollisuuksiaan hoitaakseen juoksennella suorittamassa useamman eri orkesterin kapellimestarin tehtäviä niihin liittyvine harjoittamisineen elantonsa turvaamiseksi kuten Esim. Kuula jonka hukkaan mennyttä aikaansa luoda mestariteoksia jotkut hänen ystävänsäkin kuten Sau Kallio tälle kirjeitse pahoittelivatkin viisveisaten jonkin maakuntaorkesterin taiteellisesta tasosta jos se estäisi yhdenkään kuolemattoman teoksen syntymisen, johon vaikutti luomistyötä tyrehdyttävästi Kuulan tapauksessa myös puhjennut sisällisota hänen kykenemättä sellaisessa hermojännityksessä juuri lainkaan säveltämiseen piilouduttuaan ja paettuaan perunakellariin tykkien jyskettä sävellystöiltään tyystin lamaantuneena.
 
Sanottakoon nyt kuitenkin viekä kerran, että muotokieleltään aistillisen impressionistinen Deliusin säveltaide kromaattisen soinnutuksensa vuolaudessaan saa minut pakahtumaan miltei aina suggestiivisessa voimassaan ja melodisessa kauneudessaan kuten viikonloppunakin rmyös reperetoaarissa jota Beecham ei juurikaan suosinut, kuten Meredith Daviesin johtamissa orkesterilaulusarjassa, eroottisesti latautuneessa, naisen ja miehen välistä rakkauden kipeyttä ja tuskaa väräjävässä herkkäsävyisessä Idyllissä, Pakana-requiemissa etc. niin upea kuin Elgarin ensimmäisiin "riemuvoittohin" säveltäjänä kuulunut enigma-muunnelmat onkin jonka jokaisessa muunnelmassa hän antaa jokaiselle ystävällleen tunnistettavan musiikillisen hahmon, ei kuitenkaan omaa sellaista epäakateemista harmonista mielikuvituksellista voimaa traditionaalisemmassa tonaalisuudessaan ja melodian ja rytminkäsittelyssään ei heikosti hiipuvaa lievähköä lämmöntunnetta uhkeissa rintamuksissani enempää älyn mukaisena tahdon tyydytyksen tai tuskan kuvana kiihdyttänut sisimmältä olemukseltaan ja ytimeltään musiikin metafyysiseen merkitykseen viitatakseni.

Bach.
Mutta kuka on merkittävin naissäveltäjä?

Bach.
Mutta kuka on merkittävin naissäveltäjä?
 
Ehdotan Kaija Saariahoa. Vai voiko modernit säveltäjät olla merkittävimpiä?

Ehdotan Kaija Saariahoa. Vai voiko modernit säveltäjät olla merkittävimpiä?
 
Miksipä eivät. Clara Schumann lienee tunnetumpi nimi, mutta hänelle voisi antaa miinusta eräistä yleistävistä lausunnoista liittyen sävellystyöstä luopumiseen.

Miksipä eivät. Clara Schumann lienee tunnetumpi nimi, mutta hänelle voisi antaa miinusta eräistä yleistävistä lausunnoista liittyen sävellystyöstä luopumiseen.
 
Yleensäkin naissäveltäjistä mainitaan usein ensimmäisenä näiden kuuluisampien miessäveltäjien sukulaiset; Clara Schumann, Alma Mahler tai Fanny Mendelssohn. Nimi ei tee heistä vielä merkittäviä, mutta toki heillä on omat ansionsa; esim. Alma Mahlerhan olisi ollut valtavan lahjakas säveltäjä jos ei dominoiva miehensä olisi vaatinut häntä valitsemaan joko säveltämisen tai avioliiton, mikä Gustavia myöhemmin suuresti kaduttikin kun hän tajusi miten hienoja sävellyksiä vaimonsa oli ehtinyt aiemmin tehdä. Mainitsemisen arvoinen on myös amerikkalainen Amy Beach.

Sanoisin, että naisista merkittävin on ollut Nadia Boulanger. Vaikka hänen omia sävellyksiään ei esitetä kovin ahkerasti, niin oppilaiden lista on aika komea, mm. Daniel Barenboïm, Leonard Bernstein, George Gershwin, Elliott Carter, Aaron Copland, Philip Glass, Jacques Ibert, Quincy Jones, Robert Levin, Astor Piazzolla, Walter Piston, Micha Spisak ja lista jatkuu ja jatkuu. Aikamoinen joukko kaikenlaisia säveltäjiä.