Rummut: sähkörummut ›

Mulla on sekä SDS V että SDS 9 - Simmonsit.. ;)
Jos taas puhutaan näistä "uusista" Simmonseista, niin mitään tekoahan niillä ei ole noitten brittien (eli St. Albansissa valmistettujen) kanssa. Asiasta on taitettu peistä tuolla ulkomaitten Simmons-foorumeilla, ja nämä uusio-Simmonsit on siellä välillä kovinkin tunteikkaasti tuomittu. Se juttu lie sillä tavalla, että tuo nimi eli brändi on myyty jollekulle, joka tuottaa esim. Jenkkeihin itämaitten sähkörumpusatseja, joita sitten Simmonsin nimellä myydään. Soundit - no, ne tiettävästi on ihan perus nykyrumpujen soundeja.
Kasari-synarummuista puhuttaessa täytyy aina muistaa tuo "Pyhä kolminaisuus" eli SynDrum - Simmons - Synare...
Tänä päivänä SynDrumeja ja Simmonseja löytyy harvakseltaan fleaBaysta kovaan hintaan, Synareja vielä harvemmin. Toki sitten oli näitä "halpamalleja" eli pikkuriikkisellä padilla olevia, tai cv:lla trigattavia "syntetisaattoriboxeja" mm. Electro-Harmonixilla ja E&MM:lla mutta niistä ei ole näkyny jälkeäkään sitten 90-luvun alun.. ;)
Tämän hetken hintataso lie sellainen, että täysin toimivat SynDrumit on jossain 700-1000 euron (Quad) ja 450-800 (Twin) kieppeissä, vaan etupäässä, mikäli niit ilmestyy, ne menevät Japaniin. Tarua vai totta-osio kertoo, että japskit käyttää niitä yleisesti noissa piirrosleffoissa ääniraitojen tekoon, ja eipä lie perätön juttu, ei. Industrial Light & Magic samaan tarkoitukseen niitä käytti, muuten.
SynDrumit siis oli nämä Pollardin Jenkkilässä tekemät, joissa triggaus on toteutettu pienoiskaiutin kevlar-"kalvon" alla -periaatteella, eikä pietsotriggerillä, kuten Simmonseissa ja Synaressa.
Kokonaan oma juttunsa sitten on nää hexagon-Simmonsit, eli ne padithan on polykarbonaattimuovia, lyöntipinta SDS 7:n asti samoin. Useammankin keikan heittäneenä SDS V -Simmonseilla voin taata, että ranteissa tuntuu, nimittäin se polykarbonaattilevy ei anna yhtään periksi. Sittemminhän niihin padeihin tuli ensin kumipinnoite ja sitten SDS 9 alkaen ne lyöntipinnat on tavallaan kelluvat kumipintaiset.
Varsin hauskoja vehkeitä, ja tosiaan, mun 80-luvun alkupuolen SDS V -rummuista on tämän päivän äänimiehetkin todenneet, että harvinaisen hyväsoundista "oikean rummun" simulaatiookin niistä löytyy aikakautensa tuotteeksi. 9-Simmonsithan on jo alansa huippua, koska niissä on sotkettu digitaalista, analogista ja oikeitten rumpujen samplattua äänimuodostusta. Valitettavasti vaan noista tunnetaan kaiketi enemmin juuri se "diskorumpu-ääni" jota sopivin väliajoin miltei joka levyllä kuulee.
Taidanpa laittaa nuo yhet omaankuvaan, kun tuntuu kiinnostusta olevan.. Ja juttua voidaan jatkaa toki. Ainahan sitä omia kamojaan on valmis kehumaan... 8)