Kitarat: soittaminen ›

Nuotteja toki saa hirveästi eri musiikkiin, jos vain on rahaa, jota musaliikkeisiin kantaa tai sitten pitää jaksaa kirjastoon vääntäytyä. Monella herää vain kiusaus siihen, että menee nettiin ja ottaa sieltä tabit parilla napin painalluksella. Mutta kyllä nuotteja kannattaa munki mielestä lukea, niistä on aina hyötyä.
 
Lisäksi nuotteja saa kirjastosta vaikka kuinka ihan ilmaiseksi. Yleensä nuotit ovat vieläpä oikein, tai ainakin lähempänä totuutta, toisin kuin netistä kaivetut (ja sitä paitsi laittomat) tabulatuurit. Nuottikirjoilla on joku kustantaja ja julkaisija: hommasta on yleensä joku saanut oikeasti palkkaakin.

Tabulatuurit keksittiin kielisoittimille. Nuotit myöhemmin, ja ensisijaisesti pianolle. Aloittelijan on helpompi päästä alkuun ensiksimainituilla. Sitä paitsi nykyään on liikkeellä paljon tabulatuuri/nuotti-yhdistelmiä, joista näkee aika-arvot. Nuotit on kevyen musiikin kitaristille pelkkä kuriositeetti.
 
Muutenkin mun mielestä ei ole tarkoituksenmukaista harrastuksen alkuvaiheessa tehdä kaikkea vaikeimman kautta. Nuottien lukeminen vie ajatuksen siltä, mitä aloittelija luultavasti haluaa todellisuudessa tehdä, eli soittamiselta.
Mä tein alussa kaiken, niin kuin puristit mulle neuvoivat. Ostin akustisen sähkökitaran sijasta, ja aloin lukemaan nuotteja. Nyt jo osaan lukea nuotteja, ja haluaisin ostaa itselleni uuden akustisen, mutta tuolloin ensimmäistä kertaa niillä skulatessa homma maistui puulta eikä tuntunut enää kivalta. Joka on sääli, koska jos olisin sieltä asti pitänyt intoa yllä ja treenannut mieleisiäni asioita, olisin varmasti kehittyneempi nyt.
 
Soittakaa millaisella soittimella tahansa niitä asioita joista itse sillä hetkellä eniten pidätte. Se on fiksumpaa kuin itsensä soimiminen ja turhautuminen siitä, kun sillä hetkellä ne muiden oikeaoppiset neuvot eivät kiinnosta.

Itse sanoisin, että nykyään on jostain syystä yleistynyt tällainen käsitys, että nuotinluku olisi melkoisessa määrin vaikeampi lähtökohta alussa olevalle soittajalle verrattuna tabulatuureihin. Jos alkaa yhtään tarkemmin miettiä, niin tuo ajatus alkaa tuntua melko järjettömältä. Tottakai sen myönnän, että ei kukaan musiikin kanssa ensikertaa tekemisissä oleva voi millään suorilta käsin ymmärtää paljoakaan nuottikuvasta, jos tällainen eteen lyödään. Mutta toisaalta taas, joutuuhan jokainen "tabulatuuri-lukijakin" selvittämään kuinka tabulatuurit toimii. Eli en vain itse jaksa ymmärtää, miksi lähes jokainen nykyajan aloitteleva kitarasankari käyttää tuon opetteluaikansa nimenomaan noihin tabulatuureihin paneutumiseen, sen sijaan, että opettelisi kirjoitetun musiikin perustan: nuotinnoksen alkeet?
 
Uskon, että lähes samassa ajassa, kun joku toinen oppii katsomaan numeroita ja vertaamaan niitä kitaran otelaudan nauhoihin, pystyisi jokainen oppimaan myös nuotinnoksen perusteet. Eli miksi sivuuttaa nuottien opettelu, ja käyttää se aika tabulatuureihin, jotka myöhemmin tulevat varmasti jossain vaiheessa lähinnä vain esteeksi oman musikaalisuutensa kehittämisessä? Ja nimenomaan se suurin etu nuottien opettelussa on siinä, kuinka paljon tämä pieni ylimääräinen "uuden opettelu" voikaan antaa enemmän tarttumapintaa myös tulevaisuudessa soittajan musiikillisessa kehityksessä.
 
Eli oma neuvoni on ehdottomasti se, että opetelkaa ne nuottien perusteet, opetelkaa lukemaan sointumerkeistä, opetelkaa soittamaan kuulon mukaan. Tabulatuurit voi sitten jossain vaiheessa käydä halutessaan läpi, ihan vain huvin vuoksi. Mutta totuus on se, että tabulatuurit eivät missään tilanteessa tule koskaan ohittamaan hyvin rakennettua nuotinnosta/sointumerkistöä/hyvää sävelkorvaa! Tabulatuureilla ei yksinkertaisesti ole paljoakaan annettavaa, jos halutaan antaa muusikolle selkeä kuva soitettavasta materiaalista.
Ja hyvin usein tabulatuurit sattuvat olemaan melko rajoittavia tekijöitä antamastaan informaatiosta (rytmiikan, aika-arvojen puute). Sekä ehkä suurimpana haittana tabulatuureilla on huono taipumus rajoittaa myös soittajan oman musikaalisuuden/soittotaidon kehitystä ( esim. antavat valmiit sormitukset/ opastavat soittajat soittamaan vain tiettyjä kaavoja esim. asteikot tiettyinä sormituksina, soinnut tiettyinä sormituksina). Soittaja ei joudu miettimään mitä soittaa, vaan hän seuraa vain totuttuja kaavoja.
 
Toinen, mikä ansaitsee yhdessä nuottien kanssa yhtä paljon arvostusta on sävelkorva ja sen kehittäminen. Itseasiassa sävelkorvan asettaisin jopa huomattavasti nuottien edelle. Tosin tässä kirjoituksessa en ala sen enempää kirjoitella kuulon pohjalta soitosta tai sen tärkeydestä.
 
Ja sitten vielä loppuun haluan mainita, että itse en ole mikään nuotinluvun mestari ja varmasti voin ja haluan kehittää itseäni koko ajan lisää nuotinlukemisessa. Ja itsekkin olen ollut joskus melko aktiivinenkin tabulatuurienlukija, nykyään en enää. Eli eikun jokainen musiikista kiinnostunut nyt vain miettimään, että kuinkas tutuiksi ne nuotit on tässä vuosien varrella tulleet. Ja jos eivät ole vielä missään muotoa tuttuja, niin voiko siitä muka olla mitään haittaa, jos vaikka ihan vähän iltalukemisina viitsisi paneutua nuotinnoksen perusteisiin? ^^

Lisäksi nuotteja saa kirjastosta vaikka kuinka ihan ilmaiseksi. Yleensä nuotit ovat vieläpä oikein, tai ainakin lähempänä totuutta, toisin kuin netistä kaivetut (ja sitä paitsi laittomat) tabulatuurit. Nuottikirjoilla on joku kustantaja ja julkaisija: hommasta on yleensä joku saanut oikeasti palkkaakin.
 
Juu kirjastoista mainitsinkin, vähän epäselvästi vain. Mutta noista nuottikirjoista on vaikeampi löytää mitään vähänkään underground -kamaa. Ei sitä kyllä juuri tabeinakaan löydä. Mutta juu, soittakaa ja nauttikaa!

Biibobin kanssa niin paljon samoilla linjoilla, että ihan sydäntä lämmitti. Tabulatuurit eivät vaan yksinkertaisesti ole oikotie onneen, vaan pelkästään puutteellinen ja omaa ajattelua rajoittava musiikin merkitsemistapa, jossa oman soittimen ymmärtäminen ja omatoimisen pureskelun kautta asioiden oivaltaminen jäävät käytännössä nolliin.
 
Asteikot ovat hyvä esimerkki siitä, että jos jokin asia opetellaan pelkästään sormituksena otelaudalla, ei niiden syvempi musiikillinen idea välttämättä aukea lainkaan - tällöin niiden "todellinen hyötykäyttö" saattaa osoittautua hankalaksi tai jopa mahdottomaksi.
 
Pelkästään intervallien (saati intervallipinojen) näkeminen nuottikuvasta on monin verroin helpompaa kuin tabulatuureista. Esimerkiksi terssipinot, kvarttipinot, terssi-kvarttipinot ynnä muut vaan näyttävät paljon enemmän soinnuilta kuin epämääräiset numerorivit. Harmillisinta kuitenkin on, että tabulatuurit ovat valmiita sormituksia, eli vain yksi versio lukemattomista mahdollisista - vain yhden soittajan näkemys.
 
Silti, tabulatuurit on ihan kätevä juttu esim. korvattomalle yläastekitaristille, joka haluaa opetella heviriffejä E:stä. Jos se tuota kautta onnistuu, sehän on vain loistojuttu. Hauskaahan soittamisen on oltava ennen kaikkea.

Biibobin kanssa niin paljon samoilla linjoilla, että ihan sydäntä lämmitti. Tabulatuurit eivät vaan yksinkertaisesti ole oikotie onneen, vaan pelkästään puutteellinen ja omaa ajattelua rajoittava musiikin merkitsemistapa, jossa oman soittimen ymmärtäminen ja omatoimisen pureskelun kautta asioiden oivaltaminen jäävät käytännössä nolliin.
 
Asteikot ovat hyvä esimerkki siitä, että jos jokin asia opetellaan pelkästään sormituksena otelaudalla, ei niiden syvempi musiikillinen idea välttämättä aukea lainkaan - tällöin niiden "todellinen hyötykäyttö" saattaa osoittautua hankalaksi tai jopa mahdottomaksi.
 
Pelkästään intervallien (saati intervallipinojen) näkeminen nuottikuvasta on monin verroin helpompaa kuin tabulatuureista. Esimerkiksi terssipinot, kvarttipinot, terssi-kvarttipinot ynnä muut vaan näyttävät paljon enemmän soinnuilta kuin epämääräiset numerorivit. Harmillisinta kuitenkin on, että tabulations ovat valmiita sormituksia, eli vain yksi versio lukemattomista mahdollisista - vain yhden soittajan näkemys.
 
Silti, tabulatuurit on ihan kätevä juttu esim. korvattomalle yläastekitaristille, joka haluaa opetella heviriffejä E:stä. Jos se tuota kautta onnistuu, sehän on vain loistojuttu. Hauskaahan soittamisen on oltava ennen kaikkea.
 
Toki jos ennakkoideologia on järkähtämätön, eikä keskustelun idea ole kehittää näkemystään vaan jankuttaa samaa juttua mikä sulla tuntuu jäävän soimaan joka ketjussa päälle, niin lopputuloksen kannalta on ihan sama, mitä kirjoitan. Mutta kirjoitanpa silti.
 
Kaikkea sopivassa suhteessa. Joka väittää, että kitaristin on helpompi soittaa nuoteista, kuin tabulatuureista puhuu paskaa. Tabulatuurit ovat rautalankaa; paina tuosta, soita siitä. Nuoteissa on paljon muuta musiikinluvulle hyödyllistä informaatiota, mutta jos tarkoitus vain saada tietää, mistä painamalla saat äänet joista tietty kuvio syntyy, et tee sillä informaatiolla mitään. Älkää äliskö aika-arvoista, laadukkaimmista tabulatuureista ne löytyvät. Ja aloittelijan perusjuttu heti alkuun on mielestäni vain soittaa. Mitä enemmän, sen parempi. Niitä musiikin rakenteita alkaa kyllä skulaamaan prosessin edessä tiedostamattaankin.
 
Asteikoista. Joka tapauksessa ne on opittava soittamaan jotakin kautta. Ei ole mitään hyötyä siitä, että tiedät asteikkojen takana piilevän jujun, jos sulla ei ole mitään aavistusta miltä ne kuulostaa. Korvilla tässä kuitenkin pelataan. Ja muuten, korvista puheen ollen, tabulatuureista soittaminen ei mielestäni kyllä poista sitä oman korvan käyttöä mitenkään.
 
Tuo loppukaneetti oli niin idioottimainen provokaatio, että taidan jättää sut sinne norsunluutorniin huutelemaan tämän viestin jälkeen.

Kaikkea sopivassa suhteessa. Joka väittää, että kitaristin on helpompi soittaa nuoteista, kuin tabulatuureista puhuu paskaa.
 
Sanoisin kyllä, että kommenttisi pitää paikkansa, jos vertauskuvana on kitaristi, joka on päättänyt opettelussaan sivuuttaa nuotit ja opetella vain ne tabulatuurit. Se on myös totta, että nuottien perusteiden oppiminen tulee viemään hivenen kauemmin, kuin tabulatuurejen, jos lähdetään ihan alusta ( tosin ei millään tavalla merkittävästi kauemmin), johtuen siitä että nuotit tarjoavat enemmän informaatiota. Toisaalta näkisin, että nuottien antama laajempi informaatio antaa pidemmän päälle myös huomattavasti enemmän mahdollisuuksia ihan johtuen nuotinnoksen kyvystä mukautua eri soittajan omiin tarpeisiin/eri soittimen ominaisuuksiin.
 
Sitä en jaksa missään nimessä uskoa, että nuotit olisivat jossain muotoa kovinkin hankalaa luettavaa soittajalle verrattuna tabulatuureihin, jos vain viitsii nimenomaan opetella nuotteja. Tästä jo kertooihan se, että itseasiassa kitara on miltei ainut soitin, jolle on ikinä keksitty edes kehittää joku toinen merkitsemistapa nuottien ohella. Ja kun otetaan tarkastelun alle soittoaan aloitteleva saksofonisti, pianisti jne jne... niin ei heillä ole ongelmaa soittaa nuoteista, kunhan ovat ne perusteet nuotinlukuun oppineet. Miksi siis nuotit olisivatkin yllättäen hankalampaa omaksuttavaa kitaristeille?
 
Tabulatuurit ovat rautalankaa; paina tuosta, soita siitä. Nuoteissa on paljon muuta musiikinluvulle hyödyllistä informaatiota, mutta jos tarkoitus vain saada tietää, mistä painamalla saat äänet joista tietty kuvio syntyy, et tee sillä informaatiolla mitään.
 
Älkää äliskö aika-arvoista, laadukkaimmista tabulatuureista ne löytyvät.
 
Tottakai on syytä mainita aika-arvot musiikista puhuttaessa, ja kun totuus on sitten se, että suurimmassa osassa tabulatuureista, ei ole aika-arvoista/rytmiikasta mitään informaatiota. Ainut tilanne jossa törmää jossain muotoa mahdollisiin aika-arvoihin, ovat nämä erinäiset tabulatuuri/nuotti -kirjat, joissa yleensä tabulatuurejen yllä löytyy myös nuotinnos kappaleesta. Eli toisinsanottuna näissäkin tapauksissa aika-arvojen informaatio ei ole missään muotoa tabulatuureista lähtöisin.
Sitten taas, jos joku edes väittää, että nämä mitä ihmeellisimmät merkintätavat, joilla yritetään luoda tabulatuureihin aika-arvoja ( esim. useamman välilyönnin käyttö / pidemmät tyhjät tilat numeroiden välissä) ovat missään määrin rinnastettavissa aika-arvoihin, on kyllä harmillisen väärässä.
 
Ja aloittelijan perusjuttu heti alkuun on mielestäni vain soittaa. Mitä enemmän, sen parempi.
 
Tottakai perusjuttu on soittaminen. Tosin ihmettelen vain, että millä tavalla tämä taas liittyi yhtään mihinkään? Ei nuotinnos varmasti missään tilanteessa estä ihmistä soittamasta. Ja jos ollaan tarkkoja, niin itseasiassa nuotinnos pakottaa soittajan myös ajattelemaan, mitä soittaa. Ja nimenomaan, kun puhutaan asiasta nimeltä soittaminen, niin on erityisen tärkeää se, että soittaja kykenee tiedostamaan, mitä hän soittaa.
 
Niitä musiikin rakenteita alkaa kyllä skulaamaan prosessin edessä tiedostamattaankin.
 
Ilmeisesti viittaat edelleen tabulatuuri-pohjaiseen lähestymistapaan? Sanon selkeän vastauksen, not gonna happen. Ei tabulatuurit mitään rakenteita soittajalle opeta. Rakenteiden ymmärrys edellyttää ihan samalla tavalla omaa opetteluprosessia, kuin vaikka nuottien/tabulatuurien opettelun alkeet. Musiikin rakenteiden tuntemus on osana musiikin teoriaa ja se vaatii ihan omaa opiskelua aiheeseen liittyen. En myöskään suorilta väitä, että musiikin rakenteet opittaisiin vain pelkästään soittamalla suoraan nuoteista sen kummemmin ajattelematta, mitä soitetaan. Tosin nuotinnos antaa huomattavasti selkeämmän, paremman lähtökohdan tähän ( verrattuna tabulatuureihin), koska nuotinnoksessa nimenomaan pystymme jo nopealla silmäyksellä näkemään, mitä rakenteissa tapahtuu ( musiikin suunta: nousevat/laskevat sävelkulut, intervallirakenteet jne...). Sitten taas, kun halutaan oppia enemmän musiikin rakenteista mm. sointujen asteita, niin sitten joudutaan jo alkamaa opiskella aihetta hieman syvällisemmin.
 
Asteikoista. Joka tapauksessa ne on opittava soittamaan jotakin kautta. Ei ole mitään hyötyä siitä, että tiedät asteikkojen takana piilevän jujun, jos sulla ei ole mitään aavistusta miltä ne kuulostaa.
 
Sanot, että asteikot olisi opittava soittamaan jotain kautta? Jälleen kysyn, että miten nuotinnos olisi jollain lailla huonompi tapa opetella soittamaan asteikoita?
Ja Nimenomaan alleviivaan tuon: "Ei ole mitään hyötyä siitä, että tiedät asteikkojen takana piilevän jujun, jos sulla ei ole mitään aavistusta miltä ne kuulostaa." Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Nimenomaan asteikot pitääkin oppia kuulemaan musiikista ja on tiedettävä, kuinka ne soundaa erilaisessa harmoniassa. Kuitenkin jälleen kerran itselleni jäi hyvinkin epäselväksi, että yrititkö viitata tuolla kommentilla jotenkin siihen, että nuottien kautta asteikoiden opettelu olisi jollain tapaa huono lähtökohta? Huonompi kuin tabulatuureista? hmmm... jännää..
 
Korvilla tässä kuitenkin pelataan. Ja muuten, korvista puheen ollen, tabulatuureista soittaminen ei mielestäni kyllä poista sitä oman korvan käyttöä mitenkään.
 
Sävelkorvan merkitystä ja sen tärkeyttä nyt ei varmaan kukaan ole tässä viestiketjussa edes alkanut kyseenalaistaa. Sehän on itsestäänselvyys, että ilman korvaa, ei kukaan kykene ymmärtämään musiikkia. Korvia ja kuuloa me joudutaan käyttämään aina, kun puhutaan musiikista ja mistään soittoon liityvästä.
Mutta tabulatuurejen käyttö, ei varmasti kovin paljoa kehitä sitä sävelkorvaa. Tärkeä osa sävelkorvan kehittämisessä on se, että soittaja tiedostaa jossain muotoa, mitä hän on soittamassa. Se, että tabulatuureista luetaan jotain numeroita ja survotaan sormea kohti numeron vastaavaa lukemaa kitaran otelaudalla, ei paljon laita soittajaa miettimään, mitä hän soittaa. Toisin kuin nuottejen kohdalla, me näemme nuotin, mutta jotta voisimme sijoittaa sen otelaudalle, meidän on tiedettävä mikä sävel on kyseessä, sekä joudumme myös tuntemaan otelaudan sen verran hyvin, että voimme löytää vastaavan sävelen otelaudalta. Eli nuoteista soitettaessa soittaja pystyy tiedostamaan koko ajan, mitä hän on tekemässä, ja näin hän pidemmän päälle kehittää myös sävelkorvaansa kuulemaan paremmin.

Tottakai on syytä mainita aika-arvot musiikista puhuttaessa, ja kun totuus on sitten se, että suurimmassa osassa tabulatuureista, ei ole aika-arvoista/rytmiikasta mitään informaatiota. Ainut tilanne jossa törmää jossain muotoa mahdollisiin aika-arvoihin, ovat nämä erinäiset tabulatuuri/nuotti -kirjat, joissa yleensä tabulatuurejen yllä löytyy myös nuotinnos kappaleesta. Eli toisinsanottuna näissäkin tapauksissa aika-arvojen informaatio ei ole missään muotoa tabulatuureista lähtöisin.
 
Internet on täynnä Guitar Pro ja Powertab ohjelmille tehtyjä tabuja, joissa näkyy aika arvot ym., tabujen kanssa saa myös nuotit näkymään jne. Luultavasti näitäkin käytetään paljon enemmän kuin jotain "silmät kiinni ja sinne päin" sutastuja tabuja.
 
Sitten taas, jos joku edes väittää, että nämä mitä ihmeellisimmät merkintätavat, joilla yritetään luoda tabulatuureihin aika-arvoja ( esim. useamman välilyönnin käyttö / pidemmät tyhjät tilat numeroiden välissä) ovat missään määrin rinnastettavissa aika-arvoihin, on kyllä harmillisen väärässä.
 
Kyseiset merkinnät OVAT perseestä, Guitar Prossa on kunnon merkinnät, ja selityksetkin niille löytyy.
 
Kyseisen ohjelman kanssa on suht helppo opetella tabuista soittamaan, suosittelen.

Internet on täynnä Guitar Pro ja Powertab ohjelmille tehtyjä tabuja, joissa näkyy aika arvot ym., tabujen kanssa saa myös nuotit näkymään jne. Luultavasti näitäkin käytetään paljon enemmän kuin jotain "silmät kiinni ja sinne päin" sutastuja tabuja.
 
Nimenomaan noista ohjelmista ja niistä löytyvät aika-arvot ovat aina nimenomaan nuotinnoksen muodossa. Eli jälleen kerran tässäkin suositussa tabulatuuri -ohjelmassa nuotinnos>tabulatuuri. Jos tuosta ohjelmasta valitsee "piilota nuotinnos" = aika-arvoista ei ole saatavilla enää mitään tietoa, eli toisinsanottuna tabulatuurit yksin omassa muodossaan eivät tarjoa tarpeeksi informaatiota koskien musiikin aika-arvoja/rytmiikkaa.
 
Mutta loppupeleissä itselleni ei ole mitään väliä, miten kukakin haluaa soittoaan kehittää. Eli en näillä kommenteillani halua mitään "riitaa" aloittaa tabulatuurien -käyttäjiä vastaan.

Nimenomaan noista ohjelmista ja niistä löytyvät aika-arvot ovat aina nimenomaan nuotinnoksen muodossa. Eli jälleen kerran tässäkin suositussa tabulatuuri -ohjelmassa nuotinnos>tabulatuuri. Jos tuosta ohjelmasta valitsee "piilota nuotinnos" = aika-arvoista ei ole saatavilla enää mitään tietoa
 
Krhm, tähän väliin täytyy sanoa, että kyllä siihen Guitar Prohon saa ne aika-arvot näkyviin ihan ilman nuotinnoksiakin (Asetukset->Asetukset->Näyttö ja rasti Rytmilinja-kohtaan).
 
Jatkakaa...

Mutta tässäkin kai päästiin silti yksimielisyyteen, että ainut JÄRKEVÄ tapa merkitä aika-arvoja tabulatuureissakin on suoraan ja sellaisenaan nuottikirjoituksesta lainattu? Esimerkiksi numeroiden yläpuolella olevat kirjaimet ovat toivottoman kömpelö ja epävisuaalinen tapa esittää nuotin kesto verrattuna nuottikirjoituksen aika-arvosysteemiin - tokihan lisäksi eri kaverit käyttävät eri kirjaimia, vakiintuneista käytännöistä on turha uneksiakaan. Pelkillä välilyönneillä (tai viivoilla) erottelu... noh, siitä ei puolestaan tarvinne edes keskustella. Samoin erilaiset alajaot (triolit, kvartolit, kvintolit - saati jos vaikkapa trioli koostuu useista eri mittaisista nuoteista, esim. 1/8 + 1/16 + 1/16 + 1/8) on vaikea tai mahdoton esittää niin, että lopputulos on enää erityisen selkeä.
 
Lisäksi jo etumerkinnän puute tekee tabulatuureista tympeän: sävelillä ei ole mitään musiikillista kontekstia vaan ne ovat pelkkiä "lottonumeroita" vailla funktiota kunnes kajahtavat ilmoille. Uskoisin, että kappaleen rakenteen ja melodiakulun hahmottaminen ilman instrumenttia on pelkästä tabulatuurista vaikeaa, jollei mahdotonta. Sen sijaan hyvästä nuotista voi harjaantunut kaveri käydä kappaleen läpi kokonaan päässään ennenkö edes ottaa kitaran (tai minkä tahansa soittimen!) kouraansa - puhumattakaan siitä, että hyvin nuotinnettu vaikeakin kappale lähtee taitavalta soittajalta kylmiltään suoraan paperista, kun taas kovin kiemuraista biisiä ei tabulatuureista soita prima vistana paraskaan tabulatuurihai.
 
Muitakin esimerkkejä keksisin paljon: taukojen merkitseminen, pisteelliset nuotit ja (etenkin tahtiviivojen yli menevät) legatokaaret. Nämä kaikki saattavat "onnistua" tabulatuureissa, mutta niille ei tunnu olevan mitään vakiintunutta merkintätapaa, vaikka niiden avulla rytmiä on merkittävässä määrin helpompi ymmärtää.
 
Tutun biisin sormitusten ylöskirjaamiseen tabulatuureista on, mutta musiikkikappaleen kunnollisen transkription toteuttamisen välineenä se on lohduttoman puutteellinen. Korvan käytöstä olen ehdottomasti samaa mieltä: olipa musiikin merkitsemistapa mikä hyvänsä, korva on soittajan tärkein työkalu.

onkos paramoren miserybussines vaikea soitta akustisella?

Herra on hyvä vaan ja kokeilee.

Tykkäisinköhän mää vihreästä autosta?

Neiti on hyvä vaan ja kokeilee.
 
Ja tosiaan. Kokeilemalla se selviää.

joo totta. tyhmä kysymys :DD

Tämä ei sinänsä liity aiheeseen, mutta otsikkoon kyllä :-P
 
Kymysys: Tunnistaisikohan joku tuon kappaleen jonka Yngwie soittaa tällä videolla alkaen kohdasta 3:12 ?
 
http://www.youtube.com/watch?v=h2SUFivrffc
 
Häiritsee kun on niin tutun kuuloinen mutta ei silti keksi mikä/mistä se on...
 
( Tuo Live in Leningrad on mielestäni muuten Yngwien kokonaisuutena kaikkien aikojen paras tuotos, jos kiinnostaa niin Far beyond the sun: http://www.youtube.com/watch?v=_QsMrpbN2eo ; Crystal Ball: http://www.youtube.com/watch?v=JwKkM4kYTF4 ; "Guitar solo": http://www.youtube.com/watch?v=hcrg5TXg2Es ; "Dreaming": http://www.youtube.com/watch?v=vCwEk6_-vAw )

Kyllä pelkällä innostuksellakin pääsee pitkälle ja itsekseen opiskelu saattaa tuottaa tulosta.Itse tiedän kitaristin joka on ihan perhanan hyvä ja opetellut koko soittamisen alusta lähtien itse.
 
Mäkin tiedän yhden: Joe Perry.

Silloin ku ite alottelin soittaan kitaraa, ei guitar proossa näkyny mitään oikeita nuotteja... taisi olla versio 2.3 se ensimmäinen, mitä käytin.
 
Nykyään tilanne on siis toinen, mutta kirjottelenpa lämpimikseni.
 
Niin, itse aloin lukea tabulatuureja siksi, että niitä oli tarjolla. Jos yritin hakea jollain yahoolla notationsseja Iron Maidenin biiseihin, niin mitään ei löytynyt. Paras olis ehkä ollu joku midi ja se sit auki nuotinlukuohjelmalla, ja tulos oli niissä monesti vielä tabulatuurejakin heikompi.
 
Niitä tabulatuureja taas löyty suhteellisen paljon, siihenkin aikaan... nykyään toki vielä enemmän. Kyllä mä nuottejaki lukea osaan ja opettelen koko ajan lisää. Mun mielestä ne myös ovat paremmat monessa suhteessa... ainoastaan se vähän harmittaa, että joihinkin teknisempiin kohtiin on harvoin merkitty, että miltä kieleltä ne pitäs ottaa (toisin kuin monissa klassisissa nuottikirjoissa).
 
Tietty niitä nuotteja voi vähän tutkailla ja kattoo, että "ahaa, tää täytyy selvästiki soittaa tolta kieleltä, koska muuten tossa jatkossa menee liian hankalaksi", mutta viehän sekin aikaa.
 
e: Enkä mä kyllä väittäis nuotteja yhtä helpoiksi ku tabulatuureja. Tabeissa on numeroita, nuoteissa jotain symboleita, joiden merkitys on sisäistettävä ihan alusta alkaen. Vaikka tabeista ei tajuaisikaan kaikkia bendejä ja hammeroneja yms. niin niistä saa silti tosi paljon irti pelkästään niitten numeroitten avulla. Kyllä nuottien opettelu on vähintäänkin 10 kertaa vaivalloisempaa.
 
Tabulatuureissa on näytetty otelauta ja kerrotaan numerolla: "paina tältä kieleltä ja tältä nauhalta". Nuoteissa on viivoja, jotka eivät kitaristille kerro mitään, symboleita, jotka eivät kerro mitään, nuottiavaimet, ylennys ja alennusmerkit yms. yms. Kaikki pitää opetella, puhumattakaan nuottien nimistä, asteikoista, jne. että voi edes saada tolkkua siitä, mitä joku nuotti jollain tietyllä viivalla tarkoittaa ja mistä kohtaa otelautaa se pitää soittaa. Näin ainaki ite näin tilanteen vasta-alkajan silmin.