Kitarat: soittaminen ›

Kaikkea sopivassa suhteessa. Joka väittää, että kitaristin on helpompi soittaa nuoteista, kuin tabulatuureista puhuu paskaa.
 
Sanoisin kyllä, että kommenttisi pitää paikkansa, jos vertauskuvana on kitaristi, joka on päättänyt opettelussaan sivuuttaa nuotit ja opetella vain ne tabulatuurit. Se on myös totta, että nuottien perusteiden oppiminen tulee viemään hivenen kauemmin, kuin tabulatuurejen, jos lähdetään ihan alusta ( tosin ei millään tavalla merkittävästi kauemmin), johtuen siitä että nuotit tarjoavat enemmän informaatiota. Toisaalta näkisin, että nuottien antama laajempi informaatio antaa pidemmän päälle myös huomattavasti enemmän mahdollisuuksia ihan johtuen nuotinnoksen kyvystä mukautua eri soittajan omiin tarpeisiin/eri soittimen ominaisuuksiin.
 
Sitä en jaksa missään nimessä uskoa, että nuotit olisivat jossain muotoa kovinkin hankalaa luettavaa soittajalle verrattuna tabulatuureihin, jos vain viitsii nimenomaan opetella nuotteja. Tästä jo kertooihan se, että itseasiassa kitara on miltei ainut soitin, jolle on ikinä keksitty edes kehittää joku toinen merkitsemistapa nuottien ohella. Ja kun otetaan tarkastelun alle soittoaan aloitteleva saksofonisti, pianisti jne jne... niin ei heillä ole ongelmaa soittaa nuoteista, kunhan ovat ne perusteet nuotinlukuun oppineet. Miksi siis nuotit olisivatkin yllättäen hankalampaa omaksuttavaa kitaristeille?
 
Tabulatuurit ovat rautalankaa; paina tuosta, soita siitä. Nuoteissa on paljon muuta musiikinluvulle hyödyllistä informaatiota, mutta jos tarkoitus vain saada tietää, mistä painamalla saat äänet joista tietty kuvio syntyy, et tee sillä informaatiolla mitään.
 
Älkää äliskö aika-arvoista, laadukkaimmista tabulatuureista ne löytyvät.
 
Tottakai on syytä mainita aika-arvot musiikista puhuttaessa, ja kun totuus on sitten se, että suurimmassa osassa tabulatuureista, ei ole aika-arvoista/rytmiikasta mitään informaatiota. Ainut tilanne jossa törmää jossain muotoa mahdollisiin aika-arvoihin, ovat nämä erinäiset tabulatuuri/nuotti -kirjat, joissa yleensä tabulatuurejen yllä löytyy myös nuotinnos kappaleesta. Eli toisinsanottuna näissäkin tapauksissa aika-arvojen informaatio ei ole missään muotoa tabulatuureista lähtöisin.
Sitten taas, jos joku edes väittää, että nämä mitä ihmeellisimmät merkintätavat, joilla yritetään luoda tabulatuureihin aika-arvoja ( esim. useamman välilyönnin käyttö / pidemmät tyhjät tilat numeroiden välissä) ovat missään määrin rinnastettavissa aika-arvoihin, on kyllä harmillisen väärässä.
 
Ja aloittelijan perusjuttu heti alkuun on mielestäni vain soittaa. Mitä enemmän, sen parempi.
 
Tottakai perusjuttu on soittaminen. Tosin ihmettelen vain, että millä tavalla tämä taas liittyi yhtään mihinkään? Ei nuotinnos varmasti missään tilanteessa estä ihmistä soittamasta. Ja jos ollaan tarkkoja, niin itseasiassa nuotinnos pakottaa soittajan myös ajattelemaan, mitä soittaa. Ja nimenomaan, kun puhutaan asiasta nimeltä soittaminen, niin on erityisen tärkeää se, että soittaja kykenee tiedostamaan, mitä hän soittaa.
 
Niitä musiikin rakenteita alkaa kyllä skulaamaan prosessin edessä tiedostamattaankin.
 
Ilmeisesti viittaat edelleen tabulatuuri-pohjaiseen lähestymistapaan? Sanon selkeän vastauksen, not gonna happen. Ei tabulatuurit mitään rakenteita soittajalle opeta. Rakenteiden ymmärrys edellyttää ihan samalla tavalla omaa opetteluprosessia, kuin vaikka nuottien/tabulatuurien opettelun alkeet. Musiikin rakenteiden tuntemus on osana musiikin teoriaa ja se vaatii ihan omaa opiskelua aiheeseen liittyen. En myöskään suorilta väitä, että musiikin rakenteet opittaisiin vain pelkästään soittamalla suoraan nuoteista sen kummemmin ajattelematta, mitä soitetaan. Tosin nuotinnos antaa huomattavasti selkeämmän, paremman lähtökohdan tähän ( verrattuna tabulatuureihin), koska nuotinnoksessa nimenomaan pystymme jo nopealla silmäyksellä näkemään, mitä rakenteissa tapahtuu ( musiikin suunta: nousevat/laskevat sävelkulut, intervallirakenteet jne...). Sitten taas, kun halutaan oppia enemmän musiikin rakenteista mm. sointujen asteita, niin sitten joudutaan jo alkamaa opiskella aihetta hieman syvällisemmin.
 
Asteikoista. Joka tapauksessa ne on opittava soittamaan jotakin kautta. Ei ole mitään hyötyä siitä, että tiedät asteikkojen takana piilevän jujun, jos sulla ei ole mitään aavistusta miltä ne kuulostaa.
 
Sanot, että asteikot olisi opittava soittamaan jotain kautta? Jälleen kysyn, että miten nuotinnos olisi jollain lailla huonompi tapa opetella soittamaan asteikoita?
Ja Nimenomaan alleviivaan tuon: "Ei ole mitään hyötyä siitä, että tiedät asteikkojen takana piilevän jujun, jos sulla ei ole mitään aavistusta miltä ne kuulostaa." Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Nimenomaan asteikot pitääkin oppia kuulemaan musiikista ja on tiedettävä, kuinka ne soundaa erilaisessa harmoniassa. Kuitenkin jälleen kerran itselleni jäi hyvinkin epäselväksi, että yrititkö viitata tuolla kommentilla jotenkin siihen, että nuottien kautta asteikoiden opettelu olisi jollain tapaa huono lähtökohta? Huonompi kuin tabulatuureista? hmmm... jännää..
 
Korvilla tässä kuitenkin pelataan. Ja muuten, korvista puheen ollen, tabulatuureista soittaminen ei mielestäni kyllä poista sitä oman korvan käyttöä mitenkään.
 
Sävelkorvan merkitystä ja sen tärkeyttä nyt ei varmaan kukaan ole tässä viestiketjussa edes alkanut kyseenalaistaa. Sehän on itsestäänselvyys, että ilman korvaa, ei kukaan kykene ymmärtämään musiikkia. Korvia ja kuuloa me joudutaan käyttämään aina, kun puhutaan musiikista ja mistään soittoon liityvästä.
Mutta tabulatuurejen käyttö, ei varmasti kovin paljoa kehitä sitä sävelkorvaa. Tärkeä osa sävelkorvan kehittämisessä on se, että soittaja tiedostaa jossain muotoa, mitä hän on soittamassa. Se, että tabulatuureista luetaan jotain numeroita ja survotaan sormea kohti numeron vastaavaa lukemaa kitaran otelaudalla, ei paljon laita soittajaa miettimään, mitä hän soittaa. Toisin kuin nuottejen kohdalla, me näemme nuotin, mutta jotta voisimme sijoittaa sen otelaudalle, meidän on tiedettävä mikä sävel on kyseessä, sekä joudumme myös tuntemaan otelaudan sen verran hyvin, että voimme löytää vastaavan sävelen otelaudalta. Eli nuoteista soitettaessa soittaja pystyy tiedostamaan koko ajan, mitä hän on tekemässä, ja näin hän pidemmän päälle kehittää myös sävelkorvaansa kuulemaan paremmin.