Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Mielestäni ihmisillä on vaan yleisesti ottaen aika samansuuntainen kauneuskäsitys. Eli mielikuva siitä mikä näyttää hyvältä ja mikä ei. Tämän näkisin isompana syynä tiettyjen asioiden kopioitumisen kuin rohkeuden puutteen.
...
Ja kun tällä pallolla tallustelee miljardeja ihmisiä, niin se vaan on vaikeaa kehittää mitään sellaista, mikä joku muu ei olisi jo hoksannut. Olisi se sitten uuden tyyppiset vaatteet, kampaus, kitara, biisi tms. Tai no ainakin jos siinä uudessa pitäisi olla jotain mitä yleisesti ymmärretään toimivana/onnistuneena.
 
Näin näkisin itsekin. Juzzu ja Lucifer kertoivat aiemmin myös hyvinkin mieleni mukaisia seikkoja, joten kerronpa topiikkiin sopivasti samoja asioita uudestaan. ;)
 
Se miten minä ymmärrän tuon "yleisen toimivuuden" on yksinkertaisesti sitä, että jotkin esim. ergonomiset pääseikat ovat samat kaikille suurinpiirtein samanlaisella keholla varustetuille. Miksi esimerkiksi yrittää väkisin kehittää jotain tapaa saada mukavantuntuinen rungon takaosa, jos kautta aikain tehty leikkaus itselle sitä jo on? Samaan pyörän uudelleenkeksimiseen päädytään kuitenkin. Sen sijaan voidaan ottaa ne yleisesti toimivat toteutukset reilusti lähtökohdiksi ja hioa ne vaikkapa juuri omalle keholle (ja/tai silmälle) sopiviksi, jos sitä persoonallisuutta siihen haluaa. Tämähän onkin jo useasti todettu täällä.
 
Edellisten lähestymistapojen ero on siinä, että ensimmäisessä yrittämällä yritetään jotain erilaista mutta saatetaan viimein päätyä melkeinpä just olemassaolevaan, jälkimmäisessä tiedostetaan että olemassaoleva ratkaisu toimii, mutta katsotaan saisiko sitä itselle vielä paremmaksi. Lopullinen ero voi olla ulkoiselle tarkkailijalle hyvinkin pieni, mutta itselle sillä on (toivottavasti) merkitystä. Aikaa ja vaivaa ainakin on säästynyt, kun kaikkea ei tarvinnutkaan keksiä itse uudelleen.
 
Kaikki tällainen hahmottelu liittyy yleisemmällä tasolla myös siihen kuinka hyvin yleensäkään tietää ja tiedostaa omaan soittamiseensa ja soittimiinsa liittyviä seikkoja, sikälimikäli niitä itselleen tekee. Ja vaikka omat omituisuudet olisivatkin tiedossa, kuinka paljon omaa myös käsityskykyä siitä mitä mahdollisiin muutoksiin vaaditaan. Eli soittajana voi ehkä tietääkin tarkalleen kuinka haluaisi jonkin teknisen seikan olevan, mutta varsinaisen käsityön tekijänä saattaakin joutua toteamaan ettei onnistu, tai saavuttaakseen uudistuksen joutuukin uhraamaan jotain olemassaolevaa ja toimivaa.
 
Ne joilla on aikaa ja mahdollisuuksia kokeilla erilaisia optioita niin tekevät, mutta jos tarkoituksena on ensisijaisesti tehdä toimiva soitin, jossakin vaiheessa ne loputtomat uudelleensorvaamiset ja kokeilut saattaisivat ryydyttää.
 
Käytännöllisempää ja nopeampaa on tehdä "valmiilla sapluunalla" ja saada jotain aikaiseksikin, katsoo sitten tilanteen uusiksi, josko seuraavalla kerralla vähän erilaista....mikäli enää jatkaa. Näin on ainakin yksi toimiva tehtynä, ei jäänyt pelkäksi piirrusteluksi ja veistely-yrityksiksi sitä omaa tyyliä hakiessa.
 
Varsinkaan uutena rakentelijana saatavilla jo olevaa vuosikymmenten tietotaitopohjaa ei sovi unohtaa. Tämän referenssimateriaalin käyttökelpoisuus ja siihen liittyvä henkilökohtainen opastus luonnollisesti vaikeutuu jos se täytyy yrittää soveltaa omiin poikkeaviin toteutuksiin.
 
Jos pelkkä suunnittelu ja rakentaminen sinällään tuo mielihyvää, ei lopputuloksen tarvitse olla välttämättä edes kaikilta osiltaan toimiva, sehän saattaa tietää itse asiassa lisää kivaa puuhastelua. Uskoisin kuitenkin että suurella osalla rakentajia tärkeimpänä päämääränä on nimenomaan toimiva soitin, ei niinkään itse työtapahtuma tai sen tuomat tunteet. Pelaamalla varman päälle saavuttanee todennäköisemmin miellyttävän lopputuloksen, jokainen "persoonallinen" poikkeama lisää riskiä työmäärän lisääntymisestä tai jopa koko projektin epäonnistumisesta.
 
Olen nähnyt paljon eriskummallisia ensiviritelmiä jotka eivät koskaan oikein toimineet soittimina...ja joiden tekijä, ehkä tästäkin syystä, jätti koko touhun. Näitä toimivia ja soivia peruskopioita värkänneet puolestaan näyttävät usein innostuvan aiheesta enemmän. Sieltä puolelta tulevatkin ne joilta voi vielä odottaa vaikka persoonallisempiakin tuotoksia, näiltä alkuunsa lopettaneilta virittelijöiltä tuskin.
 
Tarkoitukseni ei ole missään nimessä dissata niitä jotka ovat lähteneet heti omille teilleen, vaan ilmaista että ainakin minusta on päivänselvää miksi suuri osa soittimista on niitä peruskopsuja...ja sillä ei ole mielestäni mitään tekoa kansallisuuden kanssa, eikä paljoa mielikuvituksettomuudenkaan, mutta aikas paljon ihan käytännön kysymysten kanssa.