Pukeutuminen ›

Tuli tuossa mieleen että kuinka yleisiä on fanitatskat? Kuin monella tällä laudalla liikkujista on sellainen? Vai ajatteleeko porukka sitä mieltä että vain onnettomat ottavat esim bändin symbolin nahkaansa?
 
Oma tatuointini on yhden Bolt-Throwerin levyn kannesta. Otin kuvan siksi, koska se vain on niin h*lvetin hieno. Onhan tuota Bolt-Throweria tullut öböyt 13 vuotta kuunneltua, mutta en minä varsinainen "fani" ole.
 
Jokainenhan saa ottaa sellaisen kuvan kun haluaa.

Tuli tuossa mieleen että kuinka yleisiä on fanitatskat? Kuin monella tällä laudalla liikkujista on sellainen? Vai ajatteleeko porukka sitä mieltä että vain onnettomat ottavat esim bändin symbolin nahkaansa? Itellä on kuva jo päätetty ja vakaasti aion sellasen laitattaa mutta ihan mielenkiinnosta kyselen.
 
Itellä on kahden lempibändin logot iholla, samoin maailman parhaimman kitaristin nimmari. Ja lisää tulee :D

Itellä on kahden lempibändin logot iholla, samoin maailman parhaimman kitaristin nimmari. Ja lisää tulee :D
 
Oisko kuvia?

Itse ajattelin joku kaunis päivä ottaa kaikkein parhaimman bändin logon ihooni. Eli tuollainen, mutta mustana toki: http://www.stickergiant.com/Merchant2/imgs/125/s4644r_125.gif
 
Paikasta ei vielä täyttä varmuutta, mutta todennäköisesti käsivarren alapuolelle, melko lähelle rannetta. Varmasti helvetin kivulias paikka, mulla kun on nuo ranteesta lähtevät jänteetkin ihan pinnassa. Mutta jos haluan sen siihen ottaa, niin sitten otan, kivusta viis.
 
Mitäs lautalaiset mieltä tuosta? Rushin fanitus on kuitenkin niin vakaalla pohjalla, että voisin helposti kuvitella tuon ottavani. Ja tuo vanha logokin on aika hieno.

Kappas, tatuointitopikki.
 
Minäkin sain vihdoin aikaiseksi ottaa tatuoinnin. Kuva oli tiedossa jo pari kolme vuotta sitten, mutta en tiiä miksi en ole saanut aikaiseksi. Osasyy saattaa olla että rahat on mennyt kitarakamaan...
 
Tällainen siis tuli otettua viikko sitten http://irc-galleria.net/view.php?nick=Billsner&image_id=85015055
 
Pakko sanoa että hemmetin hienon olet olkapäähäs ottanu.

Pakko sanoa että hemmetin hienon olet olkapäähäs ottanu.
 
Tänks. Tekijäkin on oulun paras.

Sitten kun tuon olen saanut niin kolmantena tulee neljän lapseni nimet jonnekin, tai luultavastikin etunimien ensimmäisistä kirjaimista tehty hässäkkä
 
Nimet sinne mistä ovat peräisin :)
 
*juoksee hakemaan takkia.*
 
ps. Oman jälkikasvuni nimeä oon myös miettinyt, mutta kuningasidea puuttuu vielä.

YHÄ USEAMPI HALUAA POISTAA TATUOINTINSA:
http://www.yle.fi/uutiset/24h/id101323.html
 
Mun mielestä ihmiset vois miettiä enemmän noita tatuointejaan. Niitä tulee varmasti helposti kaduttua. Eikö se ole itsestään selvää, ettei voi oikeasti tietää, haluaako pitää jotain kuvaa ihollaan loppuelämänsä..? Nuorena voi tuntua kivalta, että hih hih otetaanpa tatskoja. Mutta eri asia sitten jaksaako niitä 10 vuoden päästä enää katella.
 
Voitte uimahallien (miesten)saunoissa käydä kattomassa, miten "hienolta" ne vuosikymmeniä vanhat tatuoinnit näyttää. Ainakaan mitään isompaa kannata ottaa, eikä kannata ottaa naamaan mitään. Keksitte kyllä muitakin tapoja olla kauniita ja rohkeita.
 
Kuvan poistaminen laserilla kokonaan on kallista. Kertahoito laserilla maksaa 150 euroa ja ja hoitokertoja tarvitaan keskimäärin kymmenen. Hoitokertojen määrään vaikuttavat tatuoinnin koko ja värikkyys.
 
Kelatkaa tuota, ennen kuin otatte. Ei aina tarvii tehdä tyhmästi, vaikka kaverit tekee.
 
Puhunko paskaa vai järkeä? No ajatelkaas:
Esimerkiksi helsinkiläisessa tatuointiliikkeessä tatuointeja poistatetaan nykyisin lähes päivittäin.
 
Jos ongelma ei olisi todellinen, miksi tatskoja sitten poistetaan jatkuvasti? Juuri sinäkö olet se viisas, joka tietää, miltä haluaa näyttää 10 vuoden ja 30 vuoden päästä? Sinähän et itse aiemmin ole tehnyt mitään ajattelematonta.

YHÄ USEAMPI HALUAA POISTAA TATUOINTINSA:
http://www.yle.fi/uutiset/24h/id101323.html
 
Mun mielestä ihmiset vois miettiä enemmän noita tatuointejaan. Niitä tulee varmasti helposti kaduttua. Eikö se ole itsestään selvää, ettei voi oikeasti tietää, haluaako pitää jotain kuvaa ihollaan loppuelämänsä..? Nuorena voi tuntua kivalta, että hih hih otetaanpa tatskoja. Mutta eri asia sitten jaksaako niitä 10 vuoden päästä enää katella.
 
Voitte uimahallien (miesten)saunoissa käydä kattomassa, miten "hienolta" ne vuosikymmeniä vanhat tatuoinnit näyttää. Ainakaan mitään isompaa kannata ottaa, eikä kannata ottaa naamaan mitään. Keksitte kyllä muitakin tapoja olla kauniita ja rohkeita.
 

 
Kelatkaa tuota, ennen kuin otatte. Ei aina tarvii tehdä tyhmästi, vaikka kaverit tekee.
 
Puhunko paskaa vai järkeä? No ajatelkaas:
 
Jos ongelma ei olisi todellinen, miksi tatskoja sitten poistetaan jatkuvasti? Juuri sinäkö olet se viisas, joka tietää, miltä haluaa näyttää 10 vuoden ja 30 vuoden päästä? Sinähän et itse aiemmin ole tehnyt mitään ajattelematonta.
 
Noh noh, äläpäs nyt hurskastele.
 
No joo, epäilemättä monet ottavat kuvia puhtaasti samassa hengessä kuin vaikkapa uusivat kampaustaan, eivätkä osaa ajatella ettei se siitä ihosta sitten mihinkään häviä.
 
Vaan hoopoa minusta kelata että "ei kannata ottaa jos vaikka käykin niin että 20 vuoden päästä harmittaisi".
 
Fakta on tosin tietty se, että on toivottavaa olla riittävän "kypsä", että osaa ajatella ihonsa koristelemisen mahdollisia seuraumuksia, siis siinä mielessä että suuri mahdollisuus on että se alkaa jossain vaiheessan harmittamaan. Useat paukauttavat suoraan 18 täytettyään puotiin ja ottavat leiman, ja tuossa vaiheessa ei todellakaan välttämättä ehkä osaa ajatella asiaa loppuun saakka.
Itsekin halusin jo alaikäisenä tatuoinnin, mutta silti otin ensimmäisen vasta viime syksynä 26 täytettyäni...parin viikon päästä onkin sitten neljäs kuva tulossa.

Itsekin halusin jo alaikäisenä tatuoinnin, mutta silti otin ensimmäisen vasta viime syksynä 26 täytettyäni...parin viikon päästä onkin sitten neljäs kuva tulossa.
 
En mä enempää jaksa saarnata, mutta toistan väitteeni, että ei kukaan voi oikeasti tietää, haluaako pitää samaa tatskaa vielä 10-30 vuoden päästä.

Jos ongelma ei olisi todellinen, miksi tatskoja sitten poistetaan jatkuvasti? Juuri sinäkö olet se viisas, joka tietää, miltä haluaa näyttää 10 vuoden ja 30 vuoden päästä? Sinähän et itse aiemmin ole tehnyt mitään ajattelematonta.
 
Tiedätkö itse mitä tahdot 10 vuoden päästä? Et. Ei kukaan tiedä tai jos tietää niin on aika velho. Tatska on hieno itse kustakin ja ottohetkellä aivan loistava valinta. Ei kukaan pakota ottamaan sitä tatuointia. Yleensä se tehdään ihan omasta tahdosta.

Mitäs lautalaiset mieltä tuosta? Rushin fanitus on kuitenkin niin vakaalla pohjalla, että voisin helposti kuvitella tuon ottavani. Ja tuo vanha logokin on aika hieno.
 
No ois kyllä tosi hieno. Eikä tulis ihan heti kenelläkään vastaan. Ja leimautuisit heti tosi nörtiksi :)!

Tatskat on siinä jälkiä elämästä, kun vaikka jotkut arvet. Niihin ei välttämättä liity enää jossain vaiheessa hyviä muistoja, mutta muistoja takuulla on. Mielummin katson pappana sitä vanhaa haalistunutta kuvaa ja muistan miten sitä on joskus oltu nuori ja soitettu bändissä, kun että miettisin sitä mitä kaikkea jäi tekemättä ja kokematta. Ei sovi kaikille mutta itse ainakin kuvieni kanssa aion elää hyvässä ja pahassa.

Tatskat on siinä jälkiä elämästä, kun vaikka jotkut arvet. Niihin ei välttämättä liity enää jossain vaiheessa hyviä muistoja, mutta muistoja takuulla on. Mielummin katson pappana sitä vanhaa haalistunutta kuvaa ja muistan miten sitä on joskus oltu nuori ja soitettu bändissä, kun että miettisin sitä mitä kaikkea jäi tekemättä ja kokematta. Ei sovi kaikille mutta itse ainakin kuvieni kanssa aion elää hyvässä ja pahassa.
 
Juuri näin. Itse ajattelen asian siten että vaikka vanhuksena minulla olisi ihossani kuva, jota en enää silloin allekirjoittaisi, pitäisin sitä silti tärkeänä muistona tietystä elämäni vaiheesta.

Kelatkaa tuota, ennen kuin otatte. Ei aina tarvii tehdä tyhmästi, vaikka kaverit tekee.
 
Siinä olen samaa mieltä, että kuvan ihollensa tikkaamista kannattaa harkita tarkkaan. Lisäksi epäilen, että melko suurta osaa niistä, jotka kävelevät vain tatskaliikkeeseen, ja sanovat haluavansa "jonkun tatuoinnin", saattaa nyppiä myöhemmin, kun havaitsevat että se katalogista valittu tribaali on viidellä muullakin saman kuntosalin käyttäjällä, ja kun se tribaali (tai mikä trendi ikinä menossa onkaan) on mennyt pois muodista. Ja tietty, tatskaa ei tarvitse ottaa, jollei niistä pidä, vaikka kaverit ottaiskin. Tämän nyt olettaisi olevan aikuisille ihmisille itsestään selvää jo muutenkin.
 
Mutta olisi mielenkiintoista tehdä galluppi siitä, kuinka suurta osaa tatskanottajista EI harmita hankitut tatskat myöhemmin. Epäilisin kuitenkin, että se osuus on suurempi kuin katuvaisten. Varsinkin niiden keskuudessa, jotka ovat kuvan valintaan panostaneet aikaa ja pohdintaa enemmän kuin sen, mitä nyt yhden tatskakatalogin plaraamiseen aikaa keskimäärin menee. Ihmiset ovat aina pitäneet kuvista, kuviin on ladattu merkityksiä, ja ihmiset ovat myös ottaneet kuvia ihollensa vaikka kuinka kauan, usein erinäisiin siirtymäriitteihin liittyen. Useimmat pitävät visusti kiinni valokuva-arkistostaankin (tulipalon sattuessa perhealbumi saattaa hyvinkin olla se ensisijaisesti pelastettava irtain...), vaikka ovat katselleet samoja kuvia jo ehkä vuosikymmeniä. Niillä on omakohtainen merkitys, ja siksi niihin ei kyllästy. Jos tatskan ottaa jokin itselle merkityksellinen asia mielessä (johonkin järkevään kohtaan), on harmituksen todennäköisyys ehkä melko pieni.
 
Itselläni ei tatskoja ole, mutta ehkä joskus. Ovat kiehtoneet niin kauan kuin muistan.

Juuri näin. Itse ajattelen asian siten että vaikka vanhuksena minulla olisi ihossani kuva, jota en enää silloin allekirjoittaisi, pitäisin sitä silti tärkeänä muistona tietystä elämäni vaiheesta.
 
Tatskoista ja vanhemmista ihmisistä tuli vielä mieleeni: kamuni äiti otti itselleen kuuskymppislahjaksi ensimmäisen tatuointinsa. Muistaakseni jalanselkään. Ja olikos jossakin lehdessä juttu pari vuotta taaksepäin, että Aira Samulin oli ottanut tatskan. Tällä hetkellä iältään ilmeisesti 81 vee, tatskauksen aikaan oli siis hilkkua vaille 80 vuotias. Tanssikenkä oli ilmeisesti tatuoinnin aihe, ja hän perusteli kuvavalintaa sillä, että tanssi on ollut hänen elämässään hyvin merkittävässä asemassa.

Mulla pari ekaa kuvaa oli simppeleitä tribaaleja. Ei siksi että olisivat olleet muotia vaan että ne kuuluivat juuri niihin paikkoihin. vieläkin tuntuu siltä.
Eka kuva on noin 8 v vanha.
Sitten halusin suunnitella oman ja eräs "artisti" sen yritti tehdä....
Vittu, ei ollut edes vaikea ja kusihan se! No sen korjasi sama kaveri täydelliseksi joka oli tehnyt aiemmat kuvat ja lisäsi lasteni nimikirjaimet kuvaan niin tarkasti kun se vaan on mahdollista.Vittu että olen tyytyväinen!
Nyt on edelleen saman loistavan artistin näistä jatkama kuva vaiheessa käsivarressa odottaen varjostuksia ja värejä biomechanical half-sleeveen jossa on sekoitettuna King V joukkoon.
Yritän sanoa että kuvat ovat juuri sellaisia joita niiden pitikin olla ja niitä on harkittu hartaasti. Jossain on enemmän merkitystä kuin toisessa mutta kaikissa on.
Se, että tietty tunne jonka saat siirtyy artistin käden kautta ihoosi on se ainoa oikea tatska jonka voi ottaa.
Lyhyesti:
-Jos et tunne mitään vaan otat "jonkun" kuvan on virhe.
-Jos annat kenen tahansa sen tehdä on virhe.
-Nämä kaksi edellistä yhdessä....päätelkää itse.
 
Uskallan väittää että on melkein sama mitä kuva esittää lopulta, kunhan se on laadukkaasti tehty ,se kestää hautaan asti.
Paskat tatskat on jotain ihan käsittämätöntä....

Tatuointien katuminen onkin aika mielenkiintoinen keskustelu.
 
Mulla on kuva jos toinenkin. Vuoden loppuun mennessä koko vasen käsivarsi, ranteesta olkapäähän on 95% värin peitossa. Kuvia on tullut otettua n 15 v aikana. Myönnän että mua on harmittanut jotkut otetut kuvat. Ei siksi, että kuvat olisivat rumia tai yleensä tatskat tympisivät, vaan siksi, että aloitin sotkemaan ihoani musta-harmaa tribaleilla sekä hirviökasvoilla, joihin on hankalaa saada järkevää jatkoa. Se on aiheuttanut päänvaivaa ja cover-up hommia. Periaatteessa kaikki mun ekat kuvat vasemmassa kädessä on peitetty tai väkisin yhdistetty tähän nykyiseen taideteokseen.Oikean käden frankenstein ja surullinen pelle jäävät näkyviin.
 
Siltikään mä en jaksa tajuta näitä tuomiopäivän pelottelijoita. Mä olen ollut aina tyytyväinen omaan ihooni siinä tilassa kun se on ollut. Toki aina on ihmisiä, jotka ottavat kuvia hetken mielijohteen tai trendin takia. Se on näille oikein, jos alkaa kaduttamaan :-D
 
Mitä en ymmärrä miksi tatuointiin pitää yrittää väkisin tunkea merkityksiä ja tarinoita. Ihmiset katsoneet liikaa miami inkiä. Olen kovasti sitä mieltä, että kuvat joihin on laitettu juuri kuvan tekohetkellä tärkeitä merkityksiä / ideologioita tms. ovat niitä, jotka alkavat kaduttamaan. Tällaisia juuri ovat bändien logot tai sen hetkiset idolit, uskonnolliset kuvat sekä muuten vain äärihurjaa kuvamaailmaa sisätävät kuvat a'la paulbooth ja muut pahatpojat. Näihin toki löytyy poikkeuksia.
 
Mulle kuva on vain väriä iholla. Mä tiedän minkä tyylistä kamaa haluan iholle, ja vähän ehkä värimaailmaa, mutta ylensä mulla ei ole selkeätä kuvaa mitä tehdän, kun penkkiin istun. Mun mielestä tatuointia otettaessa ei välttämättä tarvitse olla ihan varma kuvasta jota on ottamassa, pitää olla varma siitä että haluaa olla tatuiotu.
 
Etenkin nuoren miehen kannattaa pitää mielessään, että ikä tuo mukanaan rauhoittumista ja se risti väärinpäin tai muuten vain rankka kuva ei todennäk. kuvasta omaa tilannetta siinä 30 - 80 välisenä aikana.

pitää olla varma siitä että haluaa olla tatuiotu.
 
Etenkin nuoren miehen kannattaa pitää mielessään, että ikä tuo mukanaan rauhoittumista ja se risti väärinpäin tai muuten vain rankka kuva ei todennäk. kuvasta omaa tilannetta siinä 30 - 80 välisenä aikana.
 
Nämä on mun mielestä erittäin hyviä pointteja.
 
Ja totta kyllä sekin, että monille tatuoiduille ei kuvilla välttämättä tarvitse olla suurempaa merkitystä. Mutta oman napani kautta jos asiaa mietin, niin todennäköisesti sen ekan kuvan sitten joskus kun otan, niin siihen liittyy jotain henkilökohtaistakin, ei riitä pelkästään että on kivan näköinen kuva, mikä on kyllä ehdoton edellytys sekin. Merkityksen ei tarvitse välttämättä olla elämää suurempaa ja syvällisempää, mutta kuitenkin.