Bassot ›

Mitä eroa noilla 500 kilo-ohmin A-, B- ja D-potikoilla on?

olisikohan tästa apua alkuun:
 
merkintä 500kA viittaisi lineaarisen potikkaa, vastus/resistanssi kasvaa "tasaisesti" kun potikaa kääntää. 500kB taasen tarkoitaa logaritmista muutosta vastusarvossa. Jälkimmäistä käytetään esim. äänenvoimakkuden säädössä, sillä ihmiskorva reakoi äänenvoimakkuuden muutoksiin epälineaariseti. Tehon pitää (lähes) tuplaantua ennenkuin selkeä muutos havaitaan.
 
Eli tyyppi A tai B valitaan käyttötarpeen mukaan. "A":n korvaaminen "B" llä tai päinvastoin saa aikaan hassun/epäkäytänöllisen säädön jne.
 
D merkintä on valitettavasti tuntematon. Arvauksia dual (kaksi/stereo) tai digital ...

D -dual push pull tjtn ehkä?

Stoori on semmoinen että sain halvalla vanhan 70-luvun japsibasson. Ehkä Cimar tai Kasuga, Maya, Greco tai mikälie...
 
Keskimmäinen potikka oli rikki joten kauppaan jossa pyysin "kaikki potikat jazzbassoon, kiitos". Myyjä löi kouraan kaksi A500 ja yhden B500. Asia kunnossa.
 
Kun pääsin kotiin niin kävi ilmi että jazzista löytyikin 2 x B500 ja 1 x D500 potikat. Ja ei, se D500 ei ole push/pull-potikka.
 
Lisäksi ne olivat sitä suurempaa runkomallia joten eihän ne edes mahdu paikalleen ilman jyrsimistä. Tai mahtuivat kun jätin sen tonen veke (eli se B500).
 
Kuka tone-säädintä edes kaipaa...

Kuka tone-säädintä edes kaipaa...
 
Asiasta voisi käydä tsiljoonaviestisen keskustelun/väittelyn, mutta totean lyhyesti: Minä.

OK, passiivijazzarin potikoita siis. Koska kaksi potikkaa on todennäköisesti volumet kahdelle eri mikille niin olettaisin niiden olevan logaritmiset. Omassa jazzarissani ovat kaikki kolme potikkaa logaritmisiä.
 
Potikoiden merkinnöistä googlasin vielä lisääkin. D:tä en löytänyt, F olisi ns. anti-log. jossa resistanssi kasvaa aluksi nopeasti ja lopuksi resistanssi muuttuu tasaisemmin -päinvastoin kuin logaritmisessä (B tai C tyyppi). D-voi olla siten valmistajan oma merkintä, hienosäätöä logaritmiseen ???
 
Mutta löysin myös maininnan, että aasialaiset valmistajat merkitsevät A:lla logaritmistä ja B:llä lineaarista potikan käyttäytymistä (taper law). Kaikkea sitä joka päivä oppiikin... ja mihinkään ei voi luottaa ;)
 
Eli ristiin merkinnät menevät paikan ja ajankohdan (ja valmistajan) mukaan. Näköjään ainoa ja varmin tapa varmistaa kumpi se oikeasti on, on vain mitata yleismittarin vastusmittauksella kuinka vastuarvo käyttäytyy kun nuppia kääntää.
 
Eiköhän tuon vääränlaisen potikkatyypin huomaa käytössä, jos mikin volume tai äänen sävysäätö vastaa liian laiskasti tai hyökkäävästi potikan kääntämiseen. Soundi ei varmaankaan muutu, varsinkaan kun vanhatkin ovat olleet 500 kilosia.
 
http://www.jaycar.com.au/images_uploaded/potprimr.pdf

Käytännössä potikalla on ainakin minulla kaksi asentoa. Ihan se ja sama miten se siinä välissä käyttäytyy. Ohmeilla on enempi merkitystä.
Marko

Käytännössä potikalla on ainakin minulla kaksi asentoa. Ihan se ja sama miten se siinä välissä käyttäytyy. Ohmeilla on enempi merkitystä.
 
Pääsääntöisesti näinhän se menee, paitsi jazzarissa jos haluaa hifistellä studiossa

Pääsääntöisesti näinhän se menee, paitsi jazzarissa jos haluaa hifistellä studiossa
 
Niin tai jos käyttää tonepotikkaa soundin muokkaukseen.

Miustahan jasso-tyylisistä vehkeistä saa melkein parhaiten eri soundeja hiljentämällä vähän jompaa kumpaa mikkiä. Ei sillä, että niitä eri soundeja mihinkään tartteisi, saati jaksaisi vaihdella.

Tänks Kämis! Toi "potprimr.pdf" oli hyvä löytö. Pistin talteen.
 
Yksi tai kaksi lakkausta vielä kaulaan ja saan rojut pistettyä kokoon ja sen jälkeen koeajosavut bassosta. Saas nähdä miltä kuulostaa.

Voisko elektroniikan muuten tehdä niin että olisi vaan yksi volapotikka ja sitten kolmiasentoswitchi mallia etumikki/molemmat/takamikki? Varmasti voisi... Pistän ajatuksen hautumaan.

Voi toki. Mulla on tuossa kotitekoisessa viitosessa neliasento(kierto)kytkin: etumikki/molemmat sarjaan/molemmat rinnan/takamikki. Kun mastervola ja -tone ovat vielä nostokytkimiä (mikkien kelat keskenään sarjaan/rinnan), niin soundipalettia on melkoisesti. Tuollaisen kytkennän aion tehdä seuraaviinkin soittimiin.
 
Kool! Siinä on tosiaan kahdesta mikistä saatu varmaan maksimimäärä variaatioita.
 
Löytyykö tällaiselle viritykselle (ja vastaaville) mahdollisesti jotain kaavakuvaa netistä?

Löytyykö tällaiselle viritykselle (ja vastaaville) mahdollisesti jotain kaavakuvaa netistä?
 
Ainoa, jonka tiedän, on oma kaavioni: http://www.yrttimaa.net/muuta/kuvia/5-kielinen/84-Piuhat1.jpg
 
... ja tuossa on se vika, että kiertosuunta on ajateltu lankun etupuolelta käsin, joten jos haluaa kytkimen kaulamikkiasennossa osoittavan kaulamikin suuntaan, napojen numerointi täytyy tehdä vastapäivään eikä myötäpäivään kuten kuvassa. (Arvaa vain, kolvasinko ensi kerralla väärin päin...)
 
(Kaaviossa siis "1" tarkoittaa mikrofonin tai volapotikan "kuumaa" ja "0" vastaavasti "maata". Kytkennän luonteesta johtuen toisen mikin "maa" ei itsestään selvästi mene aina maahan, vaan toisen mikin "kuumaan".)
 
Neliasentoinen kiertokytkin löytyi Uraltonelta.

OK, tänks jPekka. Meni sen verran vaikeaksi että turvaudun kaveriini joka on haka elektroniikka-asioissa. Hänellä pysyy myös kolvi kädessä. Idea on kuitenkin loistava! Onko ihan oma keksintösi?

Idea on kuitenkin loistava! Onko ihan oma keksintösi?
 
Luulen, että joku muukin sen on keksinyt. Tuon kytkennän kyllä kehittelin itse, mutta tuskin se niin omaperäinen on etteikö joku sitä olisi ainakin jossakin muodossa keksinyt aikaisemmin.
 
Mikrofonien sarjaankytkennän idean sain alunperäin Dan Erlewinen "Superstrat"-kytkennästä (jonka itsekin olen stratooni tehnyt), tuo on tavallaan muunnelma siitä kaksimikkiselle soittimelle.