Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Pelkkää orkesteria. Missä bändi?
 
Kyllähän se siellä. Joitakin tuntuu vaivaavan se, että yhtyeen musiikki ei ole suoraviivaista AC/DC-rokkia pelkillä rokkisoittimilla, mutta epäloogisesti oopperalaulaja Tarja pitäisi saada takaisin, koska Anette on liian "pop":)

Kyllähän se siellä. Joitakin tuntuu vaivaavan se, että yhtyeen musiikki ei ole suoraviivaista AC/DC-rokkia pelkillä rokkisoittimilla, mutta epäloogisesti oopperalaulaja Tarja pitäisi saada takaisin, koska Anette on liian "pop":)
 
Niin, mutta tässähän kaikki on nyt mennyt päälaelleen. Alkuperäinen idea Heviä oopperavokaaleilla --> nyt orkesterimusaa pop-vokaaleilla.
Ei toimi näin päin.

Niin, mutta tässähän kaikki on nyt mennyt päälaelleen. Alkuperäinen idea Heviä oopperavokaaleilla --> nyt orkesterimusaa pop-vokaaleilla.
Ei toimi näin päin.
 
Kyllä tämä mielestäni ainakin jonkinasteista heviä on. Mielestäni tämä uusi levy toimii jotenkin paremmin, kuin vanhemmat. Tarjalla oli jokin "kylmyys" siinä äänessään, joka ei minua sytyttänyt. En nyt väitä, että ne vanhat olivat huonoja, ei missään nimessä, mutta mielestäni tämä uusikin levy on täysin toimiva. Tykkään oikeastaan joka soittimen soundeista DPP:llä. Mutta mielipiteensä kullakin.

Niin, mutta tässähän kaikki on nyt mennyt päälaelleen. Alkuperäinen idea Heviä oopperavokaaleilla --> nyt orkesterimusaa pop-vokaaleilla.
Ei toimi näin päin.
 
Alkuperäinen idea oli akustista tunnelmointia.
 
"Ei toimi", koitahan keksiä jotain vähän nokkelampaa.

"Ei toimi", koitahan keksiä jotain vähän nokkelampaa.
 
Hö? Meikän NW-levyjärjestys.
 
Oceanborn > Wishmaster > Century Child > Angels Fall First > Once > Dark Passion Play
 
Ja minähän en yritä olla nokkela, sillä tämä on minun mielipiteeni.

Alkuperäinen idea oli akustista tunnelmointia.
 
"Ei toimi", koitahan keksiä jotain vähän nokkelampaa.
 
En. Minulla on elämä, enkä jaksa käyttää sitä siihen että keksisin jotain nokkelaa sanottavaa Nightwish yhtyeestä, joka ei edes ole yksi lempibändeistäni.
Ja tuo "ei toimi" hoiti tehtävänsä ihan hyvin. Olen kuunnellut kaikkia Yöwissyn levyjä eikä tuo uusi linja vain toimi, minulle ainakaan.

Niin, mutta tässähän kaikki on nyt mennyt päälaelleen. Alkuperäinen idea Heviä oopperavokaaleilla --> nyt orkesterimusaa pop-vokaaleilla.
Ei toimi näin päin.
 
No minusta se on nyt oikein päin ;)

Eipä ole monesti Dark Passion Play soittimessa viihtynyt julkaisun jälkeen. Olen tuskin kertaakaan jaksanut kuunnella levyä keskittyneesti alusta loppuun. Orkesterin käyttö on vedetty aivan överiksi, eikä Anettekaan loppujen lopuksi kauheasti miellytä. En sano kuitenkaan, että Turunen olisi ollut parempi. Pysyttelen mieluummin Oceanborn - Wishmaster - Century Child-kolmikossa.

Mielenkiinnosta tein minäkin testin, kaivoin levyn kuunteluun taas ensimmäisen kerran julkaisunsa jälkeen. Julkan aikoihin tuo asusti MP3-soittimessa ja se tuli kuunneltua ihan mielenkiinnosta vaikka yhtyettä en fanitakaan.
 
Sen mediamylläkän takia levylle antoi paljon anteeksi, kuvio siitä että rehdit soittopojat antaa porukalla kenkää ilkeälle noidalle antoi lisäpontta Dark Passion Playlle ja sitä myöten sen vikoja tai eroja siihen aikaisempaan ei osannut katsoa sillä tavalla. Nyt vuoden jälkeen voidaan jo tarkastella asiaa hieman objektiivisemmin ja minusta tällä uudella kiekolla Nightwish on menettänyt paljon siitä kaikesta mikä teki siitä silloin erikoisen alkuaikoinaan. Nykyisellään levy ei solistinsa puolesta eroa oikein yhdestäkään muusta naisvetoisesta hevibändistä mitä tuolla ulkona vaeltelee ja jos katsotaan itse biisien koostumusta, siitä omantyylisestä metallista ollaan jo tultu aika kauas. DPP:llä isot jousisoittimet ja muut vipstaakit jyrää, mutta se alkuaikojen tiivis ja selkeästi erotteleva kokonaisuus on kadonnut johonkin. Silloin kiipparit oli kuitenkin vielä bändisoittimia ja samassa arvossa muiden kanssa, nykyään se vallitseva instrumentti melkeinpä on taustanauha. Ennen soittimet tuki toinen toistaan tarvittaessa, mutta nykyään instrumentalistit on siellä nokalla vain tekemässä pohjaa sille massiiviselle rakennelmalle joka hyppää tontille harmittavan usein.
 
Jos katsotaan musikaaliselta kantilta niin kyllä ne aikaisemmat levyt oliva sellaisia että omaan makuuni sointuivat huomattavasti paremmin. Tuossa äsken kuuntelin Poet and the Pendulumia ja suorastaan odotin, että taukokohdissa Don LaFontaine alkaa kähistä että "This fall theaters near you", sen verran trailerimusiikilta se nimittäin kuulostaa.
 
Katselin tuossa sitä biisilistaakin ja mietin, että puhutteleeko oikeastaan yksikään näistä biiseistä todella. Kumminkin kun tuo kyseinen läpyskä toimi soittimessa pitkään, niin olisi voinut jopa luulla että sieltä olisi edes yksi jäänyt erityisesti mieleen. Mutta ei ollut, jotensakin kaikki biisit on jotakin sellaista mikä ei vedä kuuntelemaan, edes näin pidemmän tovin jälkeen ei kamalammin edes innosta tarttua yhteenkään.
 
Ei se vaan puhuttele, jostakin Oceanbornista ja Wishmasterista tulee välittömästi kuitenkin mieleen jokunen raita jotka on hyviä. Eikä se edes johdu laulajan vaihdoksesta vaan koko musikaalisesta suunnanmuutoksesta. Nightwish ei vaan yksinkertaisesti ole sama kuin ennen, ennen se oli minulle erikoisuus, se vaikutti mielenkiintoiselta idealta. nykyään se ei ole huomattava kuin täkäläisittäin massiiviselta tuotannoltaan, mutta musiikki ja tyyli joka vetosi minuun ennen on hukkunut sen produktion alle.
 
Yleisesti ottaen en ajatellut ottaa kantaa siihen mikä on parempi, en fanita kumpaakaan sen kummemmin. Omalla kohdalla puree ne vanhemmat biisit, tyylit ja solisti joten aikaisemmat levyt ennen Oncea kyllä hyppäävät selvästi innokkaammin levykelkkaan kuin tämä uusin.
 
EDIT: tämmöinen ajatelma siis joka viittaa minun omiin näkemyksiin ja jos olet eri mieltä, niin ole hyvä vaan.

Nightwish ei vaan yksinkertaisesti ole sama kuin ennen, ennen se oli minulle erikoisuus
 
Tuo on aika mielenkiintoinen juttu, mutta ei mielestäni liity musiikkiin millään tavalla. Minusta DPP on selkeästi Nightwishin paras ja tasaisin kokonaisuus. Esimerkiksi paljon kehutulla Oceanbornilla on kyllä muutama todella loistava kappale (Gethsemane ja Sacrament Of Wilderness), mutta myös mitäänsanomattomia viisuja. Vanhan ja "oikean" Nightwishin fanit eivät varmastikaan voi kuunnella Anettea ja DPP:tä mitenkään objektiivisesti.

Tuo on aika mielenkiintoinen juttu, mutta ei mielestäni liity musiikkiin millään tavalla.
 
Kuuluupas, ennen se oli aikalailla uniikki sen kokoonpanonsa ja tyylinsä puolesta kun taas nykyään se on samanlainen kuin monet muut naisvetoiset metallibändit. Nightwishin kiinnostavuus on laskenut sen takia, että maailmaan on tullut paljon vastaavanlaisia ja viimeisen levyn myötä se bändin tyyli on ryöminyt jopa niitä seuraajia kohden.
 
Lisäksi korostan, että koska kyseinen bändi ei bändinä minulle merkkaa erityisesti, niin sen kuriositeettiarvo on pienentynyt tyylin vaihtuessa. Nyt se on kuin mikä hyvänsä jäljittelijänsä, mitä nyt nykyisellään se massiivinen tuotanto erottaa sen muista. Niille joille se musiikki sitten taas merkitsee jotakin ja ne jotka tykkää enemmän, saattaa löytää siitä vaikka mitä mutta minä en löydä koska ei se oikein iske. Se mediamylly ja sen tuomat kysymykset antoi lisäarvoa sille että tuon levyn kuunteleminen kiinnosti jollakin tasolla mutta nykyisellään se kiinnostavuus on pelkän musiikin varassa. Se ei omalla kohdallani kanna kuitenkaan niin pitkälle että jaksaisin DPP:tä enää kuunnella.

Kuka nyt muutenkaan mitään kuuntelee "objektiivisesti." Ei sellaista käsitettä taida olla musiikissa edes olemassa. :)
 
Tai, jos on niin se tarkoittaa, että levy on automaattisesti huono, kun ei mitään tuntemuksia herätä. Taitaa tuo objektiivisuus olla vain termi, jolla saadaan aikaan lisää väittelyä aiheesta.

Itse tykkään Dark Passion Playsta todella paljon. The Poet and the Pendulum on minulle NW:n kovin biisi ikinä. Orkka vaan soundaa niin perhanan hyvältä, itselläni nousevat kylmät väreet selkäpiitä pitkin kun orkesteri lähtee jyräämään ja aijai, patarummut kruunaavat kokonaisuuden jylyllään. Orkesteri soundaa omaan korvaani vain niin uskomattoman hyvältä, vaikea kuvailla. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka valittavat liiasta orkan käytöstä, onhan Nightwish kuitenkin ensisijaisesti bändi. Minulle bändiä enemmän kuitenkin merkkaavat upeat äänimaailmat, mahtipontisuus ja tottakai, Tuomas Holopainen. Enempikin olen pyöritellyt soittimessa tuota DPP:n instrumentaaliversiota, joihinkin kohtiin on siinä vielä pistetty vähän lisää fylliä. Hyvvvvee.
 
Täytyy mainita, että klassistakin kuuntelen. Ennen kuin tullaan käskemään klasarin pariin siirtymään kun orkasta tykkää :D
 
E:
Levyjärkkä vielä lopuksi, tämänhetkisen fiiliksen mukaan:
 
Dark Passion Play > Once > Wishmaster > Angels Fall First > Century Child > Oceanborn

Kuuluupas, ennen se oli aikalailla uniikki sen kokoonpanonsa ja tyylinsä puolesta kun taas nykyään se on samanlainen kuin monet muut naisvetoiset metallibändit.
 
Ulkomusiikillinen seikka, jota en oikein ymmärrä. Lisäksi väittäisin kyllä, että maailmasta ei oikein tahdo löytyä samanlaista yhtyettä kuin Nightwish, joka on oikeastaan täysin suvereeni omassa tyylilajissaan (emo fantasy metal:).

(emo fantasy metal:).
 
Siis mitä? :D

Siis mitä? :D
 
Kyllähän bändin musiikista löytyy noita kaikkia, tunnetta, fantasiaa ja sitä metalliakin. Sitähän tässä varmaan takaa ajettiin eikä mitään emo rock - juttuja. ;)
 
Olen pyöritellyt tässä hieman Nightwishia jälleen pienen tauon jälkeen - syksyisin ja talvisin tulee kuunneltua paljon kun toimii aina silloin. DPP:n otin esille pöydälle mutta eipä ole kauheesti pyörinyt. Kyllä ne tärkeimmät levyt on Wishmaster, Oceanborn ja Once, ulkomusiikillisista ja musiikillisista syistä. Paljon muistoja liittyy noihin levyihin, varsinkin Wishmasteriin ja Onceen jotka olivat ensimmäiset levyt bändiltä jotka hommasin. Oncen sainkin ihan ilmaiseksi yhdeltä koulututulta, jolla oli niitä kaksin kappalein. Eipä tehnyt toisella mitään joten lahjoitti sen minulle. Kiitos hänelle siitä, eipä olisi ehkä tullut tutustuttua tarkemmin bändiin ilman tuota tapausta.
 
Jotenkin on bändin kuunteleminen nyt jäänyt vähemmälle, liekö johtunut siitä että eri vuodenaikoina iskee erilainen musiikki vai mikä. Vanhemmat levyt kyllä toimii edelleen lujaa ja Oncea tulee kuunneltua aika säännöllisestikin.
 
Saas nähdä mitä tulevaisuudessa lykkäävät ulos. Viimeisen levyn konseptihan on jo päätetty; paluu juurille, eli se tulee olemaan se kokonaan akustinen albumi.

Ulkomusiikillinen seikka, jota en oikein ymmärrä. Lisäksi väittäisin kyllä, että maailmasta ei oikein tahdo löytyä samanlaista yhtyettä kuin Nightwish, joka on oikeastaan täysin suvereeni omassa tyylilajissaan (emo fantasy metal:).
 
Ei se ole ulkomusiikillinen seikka jos musiikki on muuttunut tyylistä toiseen, minusta nightwish ei ole oikein uniikki näiden monien muiden genren edustajien kanssa. Ennen siinä nyt oli suht omankuuloisensa solisti, mutta nykyään enemmän kallella harmaaseen massaan.

Jos kuuntelisin nyt DPPtä, tulisi kyllä muistot mieleen ku about vuosi sitten hytisin tähtitaivaan alla ja kuuntelin Last of the wildsia tulenjohtopäivystyksessä!

Ainut mikä tuossa vanhassa vissyssä kusi oli sen turusen ärsyttävä kailotus joka helkkarin piisissä. Aivan loistavia piisejä varsinkin oaceanbornilla mutta se laulu, se laulu ei vain toimi, kun sitä oopperaa vedetään koko ajan. Siihen yksinkertaisesti väsyy. Kyllä tämä uusi tytteli pesee vanhan siinä mielessä, että nyt se kuulostaa oikeasti laulamiselta ja LAUSUMISELTA, eikä niinkään ärsyttävältä kiekumiselta.
 
Jos näitä molempia saisi vaikka sopivissa määrin ja markoa mausteeksi, niin avot. Eiku. Köh.