Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mielenkiinnosta tein minäkin testin, kaivoin levyn kuunteluun taas ensimmäisen kerran julkaisunsa jälkeen. Julkan aikoihin tuo asusti MP3-soittimessa ja se tuli kuunneltua ihan mielenkiinnosta vaikka yhtyettä en fanitakaan.
 
Sen mediamylläkän takia levylle antoi paljon anteeksi, kuvio siitä että rehdit soittopojat antaa porukalla kenkää ilkeälle noidalle antoi lisäpontta Dark Passion Playlle ja sitä myöten sen vikoja tai eroja siihen aikaisempaan ei osannut katsoa sillä tavalla. Nyt vuoden jälkeen voidaan jo tarkastella asiaa hieman objektiivisemmin ja minusta tällä uudella kiekolla Nightwish on menettänyt paljon siitä kaikesta mikä teki siitä silloin erikoisen alkuaikoinaan. Nykyisellään levy ei solistinsa puolesta eroa oikein yhdestäkään muusta naisvetoisesta hevibändistä mitä tuolla ulkona vaeltelee ja jos katsotaan itse biisien koostumusta, siitä omantyylisestä metallista ollaan jo tultu aika kauas. DPP:llä isot jousisoittimet ja muut vipstaakit jyrää, mutta se alkuaikojen tiivis ja selkeästi erotteleva kokonaisuus on kadonnut johonkin. Silloin kiipparit oli kuitenkin vielä bändisoittimia ja samassa arvossa muiden kanssa, nykyään se vallitseva instrumentti melkeinpä on taustanauha. Ennen soittimet tuki toinen toistaan tarvittaessa, mutta nykyään instrumentalistit on siellä nokalla vain tekemässä pohjaa sille massiiviselle rakennelmalle joka hyppää tontille harmittavan usein.
 
Jos katsotaan musikaaliselta kantilta niin kyllä ne aikaisemmat levyt oliva sellaisia että omaan makuuni sointuivat huomattavasti paremmin. Tuossa äsken kuuntelin Poet and the Pendulumia ja suorastaan odotin, että taukokohdissa Don LaFontaine alkaa kähistä että "This fall theaters near you", sen verran trailerimusiikilta se nimittäin kuulostaa.
 
Katselin tuossa sitä biisilistaakin ja mietin, että puhutteleeko oikeastaan yksikään näistä biiseistä todella. Kumminkin kun tuo kyseinen läpyskä toimi soittimessa pitkään, niin olisi voinut jopa luulla että sieltä olisi edes yksi jäänyt erityisesti mieleen. Mutta ei ollut, jotensakin kaikki biisit on jotakin sellaista mikä ei vedä kuuntelemaan, edes näin pidemmän tovin jälkeen ei kamalammin edes innosta tarttua yhteenkään.
 
Ei se vaan puhuttele, jostakin Oceanbornista ja Wishmasterista tulee välittömästi kuitenkin mieleen jokunen raita jotka on hyviä. Eikä se edes johdu laulajan vaihdoksesta vaan koko musikaalisesta suunnanmuutoksesta. Nightwish ei vaan yksinkertaisesti ole sama kuin ennen, ennen se oli minulle erikoisuus, se vaikutti mielenkiintoiselta idealta. nykyään se ei ole huomattava kuin täkäläisittäin massiiviselta tuotannoltaan, mutta musiikki ja tyyli joka vetosi minuun ennen on hukkunut sen produktion alle.
 
Yleisesti ottaen en ajatellut ottaa kantaa siihen mikä on parempi, en fanita kumpaakaan sen kummemmin. Omalla kohdalla puree ne vanhemmat biisit, tyylit ja solisti joten aikaisemmat levyt ennen Oncea kyllä hyppäävät selvästi innokkaammin levykelkkaan kuin tämä uusin.
 
EDIT: tämmöinen ajatelma siis joka viittaa minun omiin näkemyksiin ja jos olet eri mieltä, niin ole hyvä vaan.