Aihe: Musikaali/teatteriin musaa? 1 2 | |
|---|---|
 etnopoju25.02.2005 20:27:30 | |
mites leffasäveltäjillä on varmaan ihan ehdoton juttu, että niillä on varastossa musaa aina valmiina, josta ne ammentaa aina muunnellen tilaisuuteen sopivaksi, jos vielä puhutaan jostain yhtä mahtavasta, kuin goldsmithin chinatown. eihän noilla aikatauluilla muuten saa yhtään mitään tehtyä. muistaakseni george burt sanoikin samaa... | |
 MrShaft28.02.2005 09:16:42 | |
mites leffasäveltäjillä on varmaan ihan ehdoton juttu, että niillä on varastossa musaa aina valmiina, josta ne ammentaa aina muunnellen tilaisuuteen sopivaksi Niin, onhan noi neuvotteluasioita aina. Esim. Williams voi vaatia aikapaljon enemman (mita vain) kuin joku muu... Jos katselee sitten vaikka Herrmannin leffa scoreja, niin kyllahan siella ne samat jutut pyorii. Se voi olla myos ongelma. Saveltaja haluaisi tehda jotain uutta, mutta pyydetaan tekemaan aina sita samaa vanhaa... Monisyisia juttuja. On myos niin, etta kun leffaa aletaan tyostamaan, ja saveltaja on tiedossa, musiikkieditori yleensa etsii temp track:eiksi patkia kyseisen saveltajan aiemmista toista. Sitten kun se ohjaaja katselee sita uudelleen ja uudelleen, se rakastuu siihen temporary raitaan, ja vaatii saveltajaa vaatimaan samanlaista. Herra Williams kuuleman mukaan ei siksi edes kuuntele temp trackia, ja Steve Reich ei suostu saveltamaan leffaa jossa on Temp track ollut. Nama ovat tosin toisen kaden tietoa joten en mene takuuseen... PS Katsokaapa huviksenne Hitchcockin Spellbound-leffa (Miklos Rozsan score), ja erityisesti se "kuuluisan psykologin" teema, joka loytyy Dalin surreaalisen kohtauksen vaiheilta--muistaakseni. Katsokaa sitten Williamsin teema Star Warsin Yodalle. MrS Try not to become a man of success but rather try to become a man of value. - Albert Einstein | |
 Anonymous-jazz05.04.2005 04:48:00 | |
Oon tehnyt yhden biisin 1996 esitettyyn Press musikaaliin. Biisi oli aika funk ja mielestäni toimi hyvin bändillä. Teemujazz | |
 Dr Dominant31.08.2008 13:19:18 (muokattu 31.08.2008 14:16:19) | |
Vanha postaukseni on aiheuttanut väärinymmärrystä joten selvennys on paikallaan: Allaolevaan kirjoitukseeni lisämaininta, että produktiot joihin viittaan on ohjannut Siri Kolu joka tuohon aikaan vielä oli puolisoni, ja sukunimeltään Halkosalmi. Kirjoituksessani käytin hänen alkuperäistä ja nykyistä sukunimeään koska oletin että hänet tunnetaan alallaan Kolun nimellä, eikä Halkosalmen. Viittaukseni narinaan budjetin osalta ei liity mitenkään häneen, eikä kehenkään henkilöön tai teatteriin taidemuotona yleensä, muuten kuin sen osalta mikä oli oma kokemukseni alan taloudellisista realiteeteistä reilut 10 vuotta sitten. Pahoittelen mahdollisia väärinkäsityksiä tai pahaa mieltä, mikäli kirjoitukseni on sellaista aiheuttanut! Vellu Halkosalmi ============================ Noista kokoonpanoista - itse olen tehnyt kahteen teatteriproggikseen musat. Molemmilla kerroilla kirjoitin musan ja tein siitä CD:n jota pyöritettiin esityksissä. Ekassa proggiksessa ("Tuuletus", Siri Kolu, Kuopion ylioppilasteatteri 1997) operoin pikkubändillä - soundtrack sisälsi kolme erilaista "moodia" ja kuusi biisiä jotka laulettiin. Eli musiikkinäytelmä siis, ei ihan musikaali mutta ei puhenäytelmäkään. Jälkimmäisessä ("Rangaistuspidot", Siri Kolu, Helsingin ylioppilasteatteri 1998) toimin samalla tavalla, tosin tällä kertaa varsinaisia laulettavia biisejä oli vain yksi. Kaksi tanssikohtausta joissa biisi oli myös selkeä pituutensa osalta, priggiksen aloitus- ja lopetusbiisit joissa aikalailla sama homma. Loput olivat mooditapettia, jonka äänimies feidasi sisään ja pois kohtauksen mukaan. Kaikenkaikkiaan varsin lähelle leffaympäristöä noin säveltämisen puolesta päästiin. Hoidin kaveripohjalta ja oppilaistani 24-henkisen jousiston, huilun, Bb klarinetin ja 7-henkisen jazzbändin (2 trpt, ssax, asax, tsax, pno, bass, drs) kasaan, plus tein osan koneilla itse. Lopputulos oli 42 minuuttinen soundtrack josta taas 17:ssa esityksessä pyöritettiin CD-levyä. Jälkimäisessä tapauksessa sain CD:n tuotantoon 2.000 silloisen markan budjetin, josta pidettiin loppujen lopuksi kamala narina: oli kuulemma Hgin YO-teatterin historian kallein soundtrack! Sainpas ainakin yhden ennätyksen rikottua elämäni aikana musiikissa ... ;) "Dr. Dominant, I presume?" | |
 jPekka01.09.2008 15:08:39 | |
Olen tehnyt 1990-luvun lopulla musiikkia kolmeen näytelmään: Lobotomiateatteri: Woyzeck-tehdas. CD-levyille etukäteen (soundblasterilla!) äänittämääni musiikkia, efektiääniä (erityisesti puhelimia) ja äänimaisemia, joita sitten lomittelin ja vaihtelin näytöksissä dj-tyyliin. Kaikkea oli tehty riittävän pitkä pätkä, että kohtauksen venyessä äänitausta ei loppunut kesken. Mukana oli myös täysin hiljaisia jaksoja. Näytelmää esitettiin Puoli-Q:n tiloissa suunnilleen neljän viikon ajan, sai erittäin hyvät arvostelut. Unisono: Provokaattori Töölöläisessä taidegalleriassa reilun kuukauden ajan esitetty monologinäytelmä, jonka työryhmässä olimme oikeastaan vain ohjaaja/käsikirjoittaja (Rumban nykyinen päätoimittaja Viljami Puustinen), minä ja näyttelijä (Matleena Kuusniemi). Seisoin salin nurkassa, yleisön näkyvillä, missä suurimman osan ajasta tein nauhattomalla bassolla efektiääniä ja melodianpätkiä. Tavallaan olin samalla joukko näyttelijän elämän sivuhenkilöitä, kuten hänen soitonopettajansa (missä kohdassa esitimme Chopinin etydiä huilu- ja sähköbassoduettona, joka päätyi täydelliseen hajoamiseen). Eräässä kohdassa kun näyttelijä kertoo Pariisissa ranskalaisen poikaystävänsä kanssa perustamastaan bändistä, painoin cd-soittimesta päälle valmiit (bassottomat) pohjat, minkä jälkeen soitimme ja lauloimme duettona Serge Gainsbourgin "Lemon Incestiä" (joka pohjaa samaiseen Chopinin etydiin). Espoon Kesäteatteri: Markiisitar de Sade Japanilaisen Yukio Mishiman 1700-luvun lopun Ranskaan sijoittuva näytelmä, jota (japanilaisen ja eurooppalaisenkin perinteen mukaan) esittivät naisiksi pukeutuneet miehet (näytelmässä on vain naisrooleja). Yhtyeenä minä (resonaattori- ja sähkö)kitaran kanssa sekä enimmäkseen djembeä soittanut lyömäsoittaja. Teimme taustalle hyvin minimalistisia rytmi- ja melodiataustoja, jotka oikeastaan nojasivat yhtä paljon kiinalaiseen oopperaperinteeseen kuin länsiafrikkalaiseen musiikkiin. Keskeisimmillä henkilöillä oli eräänlaiset omat teemat, joita sitten varioitiin tunnelman ja ilmapiirin mukaan. Kaikissa kolmessa improvisaatiolla oli vahva osansa, myöskin silloin kun mukana oli edeltäkäsin äänitettyä tavaraa. Kaikissa kolmessa oli myös täysin oleellista seurata herkeämättä näyttelijöiden tekemisiä ja reagoida siihen. Tavallaan musiikki oli ylimääräinen näyttelijä, joka osallistui keskusteluun soundien ja rytmien välityksellä. Hienoja, mutta äärimmäisen rankkoja hankkeita. Olin kaikkien aikoihin enemmän tai vähemmän päivätöissä, eikä duunin ja teatterin välissä ehtinyt käydä kotona juuri kuin nukkumassa. Silloisena sinkkuna se onnistui ongelmitta... "Isn't the universe a wonderful place? I wouldn't live anywhere else."
-- G'Kar (Andreas Katsulas 1946-2006) | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)