Rock, pop, alternative ›

En ole muuten tavannu henk.koht ikinä ketään, joka ois sanonu että ac/dc on huono bändi tai että soittavat paskaa musiikkia.
 
Epäilen vahvasti että ac/dc on maailman vähiten vihamiehiä omaava bändi. Niin-no....onhan näitä muitakin....esim Beatlesia kuulee harvemmin haukuttavan.
 
En itsekään kauheasti ole vihaajia tavannut, korkeintaan niitä jotka eivät tykkää siitä että musiikki on yksinkertaista. Omasta mielestäni tyhmä syy olla tykkäämättä, jos on kovaa musaa niin sitten se on, riippumatta siitä kuinka monta eri sointua biisissä käytetään.

En itsekään kauheasti ole vihaajia tavannut, korkeintaan niitä jotka eivät tykkää siitä että musiikki on yksinkertaista. Omasta mielestäni tyhmä syy olla tykkäämättä, jos on kovaa musaa niin sitten se on, riippumatta siitä kuinka monta eri sointua biisissä käytetään.
 
Jos se musiikki ei kolise, niin se ei kolise. Ei siinä oikein auta ajatella "hemmetti, on muuten aika tyhmää olla pitämättä tästä". Eikä se liity välttämättä sointuihin eikä monimutkaisuuteen, se ei ehkä vaadi edes mitään erityistä syytä olla kolisematta. Mieti jotakin paskaa musiikkia, joka ei kolise, tai johon olet lopeensa kyllästynyt, niin ymmärtänet pointin.

Jos se musiikki ei kolise, niin se ei kolise.
 
Näin. Ei siinä sen kummempaa.

Huomaatteko saman kuin minä? Jos tämä olisi Metallica-ketju tai Iron Maiden-ketju niin ensimmäiset "fanipoika" argumentit olisi uskoakseni kuultu jo muutama sivu sitten...

Huomaatteko saman kuin minä? Jos tämä olisi Metallica-ketju tai Iron Maiden-ketju niin ensimmäiset "fanipoika" argumentit olisi uskoakseni kuultu jo muutama sivu sitten...
 
Juu, meni vain ohi tuo Metallica vs AC/DC-vertauksen sarkastisuus (tosikko kun olen), joten päätin lähteä teutaroimaan. Eli pahoittelen esittämiäni "fanipoika"lausuntoja, tällä ketjulla kun ei ole (luojan kiitos) käytännössä ollenkaan niitä näkynyt.
Ps: AC/DC on maailmankaikkeuden ultimaattisesti paras rokbändi ja kaikki jotka sanoo jotain muuta ei tajua rokista mitään! Vai mitä..?

Huomaatteko saman kuin minä? Jos tämä olisi Metallica-ketju tai Iron Maiden-ketju niin ensimmäiset "fanipoika" argumentit olisi uskoakseni kuultu jo muutama sivu sitten...
 
Mä meinasin huomauttaa vähän samankaltaisesta ilmiöstä mutta en viitsinyt. Eli aika rauhassa tätä bändiä saa diggailla ja fanittaa, kun ketju ei tunnu keräävän niitä päätään aukovia pikkusieluisia, joille päivän huumoriannos on se "paska komppi". Tuota kun aikansa seuraisi tässäkin ketjussa, takaan ja vannon, että yksi jos toinen fanipoika kuittaisi viestit vähän eri sävyyn. Nyt kun tuo kaiken ylimääräisen roskan sisäänsä imevä ketju on lukittu, pureskelee yksi jos toinenkin rupikulli miettiväisenä huuliaan tietämättä mitä tehdä, saadakseen päivittäisen annoksensa humouria. Tai sitten onnettomat ovat hädissään, yksin ja peloissaan.

Kaiken tämän viime päivien hehkuttamisen ja innostuksen keskellä mitä AC/DC on saanut faneissa aikaan (myös minussa) on hyvä pitää mielessä myös se toinen puoli. Vaikka olisi kuinka kova AC/DC-fani tahansa ei bändille ja sen musiikille pidä sokeutua niin täysin ettei mitään puutteita pysty näkemään tai muiden kritiikkiä sulattamaan. Eikös se ole vain hyvä että voi olla silti AC/DC- fani vaikkei ihan kaikkea irvistelemättä nielekään mitä bändi faneilleen syöttää?
 
Itse haluan sanoa muutaman sanasen AC/DC:n viimeisimmistä tuotoksista ja sen mukanaan tuomista "lieveilmiöistä". Yhtenä päälimmäisenä seikkana mielessä on lyriikat, jotka ovat olleet lähes poikkeuksetta aivan mitäänsanomattomia TRE levystä lähtien kun sanoitusvastuu siirtyi Youngin veljeksille. Kun tulevasta albumista huhuiltiin jokunen vuosi sitten, omat odotukset nousi kovasti kun kerrottiin että Brian olisi jälleen palannut kynän varteen. Mutta kuinkas kävikään. Olipa suuri pettymys kun huomasin että kaikki 15 uutta biisiä ovat täysin Young&Young käsialaa. Kiistaton tosiasiahan on että Bon Scott oli aivan omaa luokkaansa sanoittajana ja tarinankertojana. Bonin elämänmakuiset ja todentuntuiset tekstit lähentelivät parhaillaan runoutta ja hänen vahva ja persoonallinen tulkinta vain lisäsi sanoman tehoa. Täytyy muistaa että myös Brian kynäili varsinkin alkuaikoinaan todella vahvoja tekstejä / tarinoita jotka hakkaa mennen tullen viime levyille Youngien rustaamat kovin irralliset ja "fraasimaiset hokemat" joissa ei ole oikein päätä ei häntää. Tosin onhan asia niinkin että AC/DC:n musiikin pääpaino on aivan jossain muualla kuin lyriikoissa mutta hyvä teksti vain vahvistaisi biisin kokonaiskuvaa.
 
Sitten tuosta biisi/soittopuolesta. Yksinkertaisen nerokkaat ja tarttuvat riffit sekä tiukka ja saumaton yhteensoitto on aina ollut bändin vahvinta osa-aluetta. Sen takia AC/DC onkin maailman paras livebändi. Mutta mitä viimeiset muutamat levyt ja niiden biisit ovat osoittaneet, vaikuttaa siltä että se lähde on alkanut pahasti tyrehtymään josta Youngit ovat biisinsä aina ammentaneet. Vaatii uskomatonta kekseliäisyyttä ja näkemystä että saa väännettyä aina vaan uusia riffejä niin vähistä tarpeista kun käytössä on suunnilleen vain ne E,A,D ja G soinnut. Youngin veljiltäkään se ei valitettavasti aina onnistu. Varsinkin uudemmassa tuotanossa yritetään kovasti "kikkailla" noilla muutamilla soinnuilla mutta lopputulos on ollut aika tasapaksua perus huttua. Toivoisin hartaasti kuulevani tulevalta levyltä vielä sellaista matskua kuin silloin ennen vanhaan jolloin biisien rakenne oli jopa yksinkertaisempi mutta biisit ja niiden teho perustui rytmiikalle (Phil&Cliff) ja sille armottomalle Malcolmin komppaamiselle. Miettikääpäs biisejä: Let there be rock, Bad boy boogie, Up to my neck in you jne.. suoraviivaisia, todellisia rock biisejä joissa ei paljon kikkailla. Kyseistä matskua AC/DC:ltä ei valitettavasti ole tullut enää pitkiin aikoihin vaikka juuri tuon tyyppisissä biiseissä bändi on aina ollut parhaimmillaan. Toivottavasti noista helmistä pääsee nauttimaan vielä edes livenä?
 
Kaikesta kritiikistä huolimatta AC/DC on edelleen maailman paras rock orkesteri. Uusi sinkku, olkoonkin sitten turvallinen ja hieman yllätyksetön, oli itselleni kokonaisuudessaan ihan positiivinen yllätys; vaikkei riffi kovin erikoinen olekaan on kertsi tarttuva ja soundit mallikelpoiset, paremmat kuin pitkiin aikoihin. Runsas radiosoitto on taattua, kuten varmaan oli suunniteltukin. Lisäksi bändin soitosta ja laulusta on poissa kaikki se väkinäisyys joka parilla edellisellä levyllä on ainakin minua vaivannut. Eli odotukset ovat korkealla!
 
Mukava olisi kuulla onko kukaan muu samoilla linjoilla vai löytyykö kenties uutta kritisoitavaa, jos ei muualta niin vaikka sitten tästä minun tekstistä ja sen sisällöstä ;-)

Yhtenä päälimmäisenä seikkana mielessä on lyriikat, jotka ovat olleet lähes poikkeuksetta aivan mitäänsanomattomia TRE levystä lähtien kun sanoitusvastuu siirtyi Youngin veljeksille. Kun tulevasta albumista huhuiltiin jokunen vuosi sitten, omat odotukset nousi kovasti kun kerrottiin että Brian olisi jälleen palannut kynän varteen...
 
Täysin samaa mieltä! Vähän kummalliselta kyllä tuntuu minustakin, kun eivät anna enää Brianin noita sanoja rustata. Totally Baked Movien (vai mikä se oli?) soundtrack osoitti mielestäni hyvin sen, että kynä pysyy kyllä edellämainitun kädessä paremmin kuin Youngin veljeksillä. Mutta kyllä tämä uusi sinkku lupaa hyvää. Tulee mieleen päivitetty versio 70-luvun AC/DC:stä. Kyllä tuo riffi vaan niin siisti, vaikkei "erikoinen" olekkaan. Pistäkääpä juutuubiin muuten "AC/DC Stick Around". Siinä teille yksinkertainen riffi ;D Mutta toimii :)

Jep, eihän sitä ihan sokiaksi pidä heittäytyä, vaikka hc-fani olisikin (kuten minä). Itse olin aikoinaan aika helvetin kritiikitön kaikkien bändin tekemisten suhteen ja enpä edes löytänyt yhtään huonoa levyä/biisiä heidän tuotannostaan...no, paljon on vettä virrannut takapihan ojassa niistä päivistä. Täytyyhän se myöntää, että pari edellistä levyä ovat kärsineet lievästä väsähtäneisyydestä, TRE ja LIVE ovat menettäneet silmissäni sen aseman, jonka pikkupoikana niille annoin ja BYUV on levynä aikas paska, vaikka muutaman kovan rallin sisältääkin.
Myös FOW on tuotettu aivan päin helvettiä, mutta sisältää kyllä kovia biisejä.
Samaa mieltä olen myös Youngin veljesten sanoittajataidoista... kyllä mieluusti näkisin Brianin sanoittamassa. Bonia kun emme enää takaisin saa, niin sen tason lyriikkaakaan on turha venailla. Mutta toisaalta, rokkiahan tämä vain on. En ota tätä lyriikkahommaa ihan niin vakavasti.
Kyllä RnR Train soundiensa ja yleisilmeensä perusteella antaa odottaa AC/DC:n kunniakasta paluuta Black Icen myötä. Tuotanto on kohdallaan ja haiskahtaa miellyttävästi 70-luvulta... myös Philin ja Cliffin soittoa on tuotu ansaitusti framille, joten nämä konehuoneen pojat saavat sellaista ruutua, joka heillä oli aikoinaan.
Kuten edellinen kirjoittaja sanoi, simppelimmät biisit ja rytmipuolta enemmän esille niin avot! Aivan kuten Bonin aikoina!
Toi "Stick Around" High Voltagen aussiversiolta on aikas mukava biisi...ollaan bändin kanssa sitä veivattu jonkin kerran (ei tosin kuulu ohjelmistoon) ja aina sitä on kiva vetää! Muuten, pääsääntöisesti me vedetään 70-luvun assedassebiisejä, BurninAlive on ainoa uudempi biisi, tuli vaan mieleen :D

Kun tulevasta albumista huhuiltiin jokunen vuosi sitten, omat odotukset nousi kovasti kun kerrottiin että Brian olisi jälleen palannut kynän varteen. Mutta kuinkas kävikään. Olipa suuri pettymys kun huomasin että kaikki 15 uutta biisiä ovat täysin Young&Young käsialaa.
 
Brian on moneen kertaan sanonut, että hänen mielestään on hienoa että Mal ja Angus hoitelevat myös lyyrisen puolen. Itse kokee että on kertonut teksteissään jo kaiken oleellisen. Mitä niitä toistelemaan.

Mutta eikö oo pojat "Flick Of The Switch" assareiden ehkä aliarvostetuin plätty? Musta se on tosi kova, vaikka usein sitä pidetään tasapaksuna ja munattomana. No siis kyllähän siitä levystä puuttuu se sielu, joka oli niin vahvasti mukana Back In Blackissä ja monessa muussa, mutta kyllä mä pidän aika paljon jokasesta sen levyn biisistä. Varsinkin Flick of the Switch, Nervous Shakedown, Landslide, Guns For Fire, Deep in the Hole ja Bedlum in Belgium iski meikäläiseen, mutta on ne muutkin hyviä. Mitäs mieltä ootte?

Mutta eikö oo pojat "Flick Of The Switch" assareiden ehkä aliarvostetuin plätty? Musta se on tosi kova, vaikka usein sitä pidetään tasapaksuna ja munattomana. No siis kyllähän siitä levystä puuttuu se sielu, joka oli niin vahvasti mukana Back In Blackissä ja monessa muussa, mutta kyllä mä pidän aika paljon jokasesta sen levyn biisistä. Varsinkin Flick of the Switch, Nervous Shakedown, Landslide, Guns For Fire, Deep in the Hole ja Bedlum in Belgium iski meikäläiseen, mutta on ne muutkin hyviä. Mitäs mieltä ootte?
 
Mun mielestä paras levy.Kaikista noista ollut eniten levylautasella.Töpseli seinään ja menoksi,eikä meno hiljene ennen kuin Brainshake loppuu.Landslide ja Badlands kohokohtia.

Mutta eikö oo pojat "Flick Of The Switch" assareiden ehkä aliarvostetuin plätty?
 
On se kyllä munkin mielestä hyvä levy. Jopa yksi omasta mielestäni parhaimmista AC/DC:n biiseistä löytyy tuolta levyltä: Bedlam in Belgium. Saakeli siinä on hyvä riffi ja Cliffin urkupistebassottelu saa aikaan väreitä selkäpiissä.
 
Toivottavasti Black Ice:lla on taas mahdollisimman paljon biisejä, joissa sointukierto pyörii A,G,D-pohjalta ja Cliffillä A-urkupiste alla. Myös B,A,E-kierto B-urkupisteellä kelpaa. Noilla aineksilla ne parhaat AC/DC-biisit pääosin on tehty :D.

Kyllä "Flikki" itselläkin kuuluu sinne lempilevyjen kastiin. Mun mielestä ihan suotta aliarvostettu. Raa at livesoundit, loistavat riffit ja konehuoneen pojat todella nautittavassa iskussa. Ehkä tää levy kärsii lievästä tasapaksuudesta monien silmissä, aivan kuten Stiff Upper Lippikin, mutta kyllähän Flikki rokkaa kuin hullu hirvi.
Avausraita Rising Powerista aina Brain Shake-lopetukseen saakka levy on yhtä taukoamatonta riffihyökkäystä ja munakasta rytmiikkaa. Myös Brian on vedossa tällaisen alkuvoimaisemman materiaalin parissa, aina lyriikoita myöten.
Pojillahan oli tätä levyä tehdessä tarkoitus irtaantua parin edellisen levyn ns. isoista tuotantoarvoista ja palata alkukantaisemman ilmaisun pariin. Tässä kyllä onnistuttiin mun mielestä todella hyvin, Flickin soundeissa ei ole mitään ns. turhaa.
Monella tapaa vedenjakajalevy; Phil potkaistiin pellolle ja tätä myöten alkoi Simon Wright-aikakausi, jonka aikaiset levytykset eivät kokonaisuutena oikein vakuuta, muutamia kovia biisejä lukuunottamatta.
Kyllä itelle kolahtaa Flickin biiseistä eniten nimiraita, Landslide, Guns For Hire ja Badlands...pitipä laittaa levy soimaan tätä rustatessa :D

Pojillahan oli tätä levyä tehdessä tarkoitus irtaantua parin edellisen levyn ns. isoista tuotantoarvoista ja palata alkukantaisemman ilmaisun pariin. Tässä kyllä onnistuttiin mun mielestä todella hyvin, Flickin soundeissa ei ole mitään ns. turhaa.
 
Joo, mun mielestä tosin ehkä ihan hitusen liian raa'at saundit. Miettikääpä kuitenki kui iso harppaus Switchin saundit oli edelliseen levyyn! Brianin lauluosuuksia ois saanu muute myös hitusen kovemmalle heittää. Mut on tää kuitenki ihan pirun kova levy, menee ainaki kärkivitosee accadaccalevyissä!
 
Monella tapaa vedenjakajalevy; Phil potkaistiin pellolle ja tätä myöten alkoi Simon Wright-aikakausi, jonka aikaiset levytykset eivät kokonaisuutena oikein vakuuta, muutamia kovia biisejä lukuunottamatta.
 
Joo, mun mielestä myös Wrighin aikakausi oli heikoin tältä bändiltä (vaikkakin silti oli aika hyvää kamaa!).
 
Uudesta piisistä vielä sen verran että en itte kauheesti pidä. Saundit ei oo mun mielestä iha kohallaa ja piisi on piisinä iha perus AC/DC:n rokki-kipale.

Mulla on ollu Flick of the Switch varmaan kakskytä vuotta kasettikopiona hyllyssä, nyt vihdoin päivitin version digipak-cd:hen. Heti piti pari kertaa kuunnella läpi vanha suosikki, ja ai että se on hyvä levy!! Biisit ja soundit potkii niin helevetisti, vaikkei levy mitään varsinaisia hittejä tai keikkasuosikkeja sisälläkään. Levyllä on sellainen "ilkeä", raaka ote edeltäjiinsä verrattuna, ja minusta Brian Johnson on aivan parhaassa terässään. Äänessä on sopiva sekoitus sitä edellisten levyjen "puhdasta" korkeaa sointia mutta myös terävää raspia. Ja onko tehny AC/DC vihasempaa biisiä kuin nimiraita..? Jumaliste mikä meno! Jopa Deep In the Hole josta en aiemmin erityisesti tykännyt alkoi kuulostaa tosi hyvältä. Ainoa biisi josta en koskaan (enkä vieläkään) ole ihan otetta saanut on Nervous Shakedown, jota moni taas pitää levyn ehdottomasti parhaana biisinä. Minusta levyn huippuhetket ovat nimiraita, Landslide, Guns For Hire ja Bedlam In Belgium.
 
Ihan helkkarin hyvä ja valitettavan aliarvostettu levy, vaikka kyllähän esim. tässä ketjussa tunnutaan kovastikin arvostavan. Mutta oon ennenkin todennut, että bändillä on kyllä omaakin syytä siihen että nämä jotkut levyt jäävät vähän muiden varjoon, kun esim. Flickiltä ei oo varmaan sitten 80-luvun kuultu juuri mitään livenä. Siellä olisi monta todella toimivaa livebiisiä, samoin kuin Fly on the Wallilla olis esim. Sink the Pink tai Shake Your Foundations. Mutta katsotaan nyt mitä yllätyksiä bändi vielä keksii tulevalla maailmankiertueella..!
 
Toivottavasti Black Ice:lla on taas mahdollisimman paljon biisejä, joissa sointukierto pyörii A,G,D-pohjalta ja Cliffillä A-urkupiste alla. Myös B,A,E-kierto B-urkupisteellä kelpaa. Noilla aineksilla ne parhaat AC/DC-biisit pääosin on tehty :D.
 
Eiköhän tuota ole luvassa, ainakin tuo uusi sinkku pitkälti jo pyörii noilla aineksilla. :) Tosin sitä urkupistettä nyt ei ihan niin paljon ole siinä tarjolla.
 
Onko muuten ideoita miksi biisin nimi on Rock 'N Roll Train mutta kertsissä lauletaan "Runaway Train"..? Näin ainakin minun korvaani. Vaikka ei siinä sinänsä mitään. Tuntuis vaan sitten Runaway Train luontevammalta nimeltä biisille...

Ei oikein tuo uusi AC/DC-biisi iske minuun. Johnssonin ääni toimii kyllä hienosti, mutta homma lässähtää tuohon kertosäkeeseen, jonka taustaköörit on jotenkin oudot.

Kuten aiemmin kirjoitinkin (kun uusintakuuntelin levyn) niin tuo Flick... on tosiaan "mainettaan" parempaa tavaraa (). Sitä vastoin For Those... olikin vähän pettymys, vaikka se oli se eka AC/DC mitä kuuntelin. Onhan sillä toki ne muutamat kovat biisit, mutta muut jäi enempi keskiverroksi (tokikin ovat tulleet niin tutuiksi kasettikuuntelun ajalta). Mutta se pitää edelleen paikkaansa että Fly... ei oikein iske, samoin Blow... menee siihen kategoriaan. Toki varmaan noillekin omat faninsa löytyy.
 
Odotellessa uusinta... Ja tosi kovalta vaikutti se uusi biisi :-)

Itselläni toi FOTS kiilaa Brianin aikakauden levyistä kolmanneksi BIB ja FTATR jälkeen. Vaikka levy on tullutkin hankittua, samoin kun koko muukin AC/DC:n tuotanto jo aikapäiviä sitten, innostuin albumista enemmän vasta Epicin 2003 julkaiseman remasteroidun digipackin myötä, jolla soundit on huikean paljon paremmat mitä aikaisemmilla ATCOn julkaisemilla painoksilla. FOTS edustaa minulle rankkaa, rehellisen konstailematonta rockalbumia, jolta löytyy ajanhammasta kestävää, tasalaatuista matskua. Aikaisempien levyjen kaltaisia hittejä FOTS:ltä ei löydy joka mielestäni kuuluukin levyllä positiivisessa mielessä; levyllä ei ole pyritty miellyttämään ketään vaan on tehty juuri se mitä itse on haluttu.
 
No sitten tästä uutukaisesta. Nyt kun kuuntelukertoja on kertynyt jo kiitettävä määrä voi biisiäkin ruotia jo vähän tarkemmin. Vaikka Rock'n'roll train onkin turvallinen ja hieman yllätyksetön, niin myös hyvä ja osuva valinta ensi sinkuksi. Biisin tarttuva kertsi jää mieleen jo ensikuulemalla joten runsas radiosoitto on taattua, kuten varmaan oli suunniteltukin. Veikkaan että tosifanien mielestä ne parhaat palat löytyvät vasta sieltä levyltä mutta hyvä alku tämä kuitenkin on. Soundit on mielestäni loistavat, paremmat kuin pitkiin aikoihin. Ei viime levyjenkään soundit huonoja olleet mutta itse kaipasin jo sen "kuivamuonan" tilalle jotain 1970-80 vaihteen kirkkaampaa ja heläkämpää soundimaailmaa ja kuinka ollakkaan, toiveeni toteutui :-) Jotkut tosin ovat peräänkuuluttaneet niitä raskaampia ja rosoisemmin murisevia kitarasoundeja, varsinkin komppikitaraan, mutta itse olen asiasta täysin eri mieltä. Malcolmin ISO, puhdas ja "metallisen heleä" kitarasoundi on ensinnäkin persoonallinen, tunnistettava ja tämän päivän raskaammassa rockissa jopa täysin poikkeava mutta äärimmäisen hyvin toimiva velipojan sähäkämmän leadin kanssa. Kyllä ne veljekset on nämä hommat miettineet, älkää huoliko!
 
Rock'n'roll train on taas yksi oiva esimerkki biisistä jossa kiteytyy erinomaisesti Malcolmin, vuosien myötä vain huippuunsa hioutunut johtoajatus: "Taitoa on että tietää millon täytyy olla soittamatta! " Eli on tarkkaan mietitty milloin soitetaan, mitä soitetaan ja miten. Kaikki muu ylimääräinen karsitaan pois, vain oleellinen katetaan esille. Uskon myös että Philin, jopa poikkeuksellisen suoraviivainen soitto uudella sinkulla on mietitty tarkkaan tähän biisiin sopivaksi. Itselleni nousee väistämättä hymyn kare suupieleen kun kuuntelee siirtymää kertsistä takaisin a-osaan. Moni äkkinäinen vetäisi siihen hirveet fillit mutta mitä tekekään Phil? Ei mitään, groove jatkuu katkeamattomana, ainoastaan haikka menee takaisin kiinni mutta juna jatkaa kulkuaan. Yksinkertainen on kaunista!
 
Bassolinja on loistava ja se elävöittää muuten suht simppeliä biisiä mukavasti. Matkalta löytyy kivoja koukkuja ja kerrankin se on nostettu sopivan pintaan. Briankin laulaa mielestäni nyt melodisemmin kuin aikoihin ja ääni soi nyt jotenkin paljon luonnollisemmin, rennommin ja hieman pehmeämmin. Jotkut ovat huhunneet että yhtenä syynä tähän olisi että Brian on jättänyt tupakit pois? En tiedä mutta hyvältä kuulostaa. Itse haaveilin ennakkoon että olisipa mukava kuulla vielä samanlaisia taustakuoroja kuin Mutt Langen tuottamilla albumeilla. Rock'n'roll trainin perusteella uskon että sekin toive taitaa Black Ice levyn myötä toteutua.