 rheinone
28.06.2008 16:46:23 (muokattu 28.06.2008 16:47:46) | |
|---|
Oisko tästä esimerkkiä? Ei nimittäin tule yhtäkkiä ainoatakaan autobiisiä Accadaccalta mieleen. Ainoa kytkös autoihin mun päässä on umpisurkean Maximum Overdriven soundtrack.
No välittömästi tulee mieleen "Got myself a Cadillac, but can't afford the gasoline" tjsp. Down Payment Blues. Loistopiisi - ruutsia. All you gotta do is plug me into High Voltage rock'n'roll |
 Shuffle and Boogie
28.06.2008 16:48:46 | |
|---|
Too Much Monkey Business |
rheinone
23.08.2008 12:40:15 | |
|---|
|
 weelie
26.08.2008 14:31:11 (muokattu 26.08.2008 14:42:52) | |
|---|
http://www.youtube.com/watch?v=w8csI6Gv8z8 |
|
 Åboensis
30.08.2008 09:00:19 | |
|---|
No välittömästi tulee mieleen "Got myself a Cadillac, but can't afford the gasoline" tjsp. Down Payment Blues. Loistopiisi - ruutsia.
Tämä tuli minullekin ensimmäisenä mieleen. Hieno kappale ja loistava levy. Just eilen illalla soittelin vähän kitaraa Poweragen ja Dirty Deedsin tahdissa ja totesin, että a) molemmissa on nerokkaita kitarajuttuja ja -sovituksia sekä b) perinteisillä roots-, rock- ja blueslickeillä pärjää Bon Scottin aikaisissa biiseissä pitkälle (nyt kun saisi jostain vielä Anguksen tatsin ja tyylitajun...). "I dont know who they think they are, smashing a perfectly good guitar" |
 Gaines
01.09.2008 16:19:38 | |
|---|
Juu, kun tässä juuri kuuntelen Poweragea tulee mieleen se että vahvuus löytyy siksi, että sille soundille annetaan tilaa...kun kitarasta otetaan riffi esiin sen annetaan soida ja taustalla komppaa Ruddin rummut ja Williamsin basso. Siis on aikaa ja tilaa, eikä ole välttämättä kiire. Esimerkkinä vaikka What´s next to the moon. Ihan timanttia. Gone Shootin - briljanttia!
No sitten on kyllä kiire jossain riff raffissa mutta se onkin eri juttu ;-) Kyllä ne bluesin ja perusrokin juuret paistaa. Sydän lyö ja parta kasvaa! |
 Nick Bone
08.09.2008 13:04:18 | |
|---|
Space and time- avainsanat AC/DC:n musiikin ymmärtämiseen. Varsinkin noissa 70-luvun jutuissa nää perusjutut on rautaisessa kuosissa, jokaista iskua myöten. Komppiosasto oli noilla levytyksillä lähestulkoon pääosassa, kun 80-luvulle tultaessa (etenkin Fly On The Wallin aikoihin) ei meinannut bassoa enää edes kuulla.
Uusi sinkku RnR Train antaa osviittaa siitä, että paluu 70-luvun ajatteluun ja soundimaailmaan on realisoitumassa komealla tavalla... joku sellanen Poweragen ja Highway To Hellin risteytys on kaiketi tuloillaan ? :D
Tota Messin With The Kidiä (Procol Harumin B.J. Wilson kannuissa, muuten) on hieno kuunnella, huomaa että jätkät taitaa bluussin. Myös Ballbreaker-sessioiden ylijäämäbiisi Shes My Babe on hohdokkaan tiukkaa tavaraa, svengi vie tosiaankin mennessään.
Kyllä takakolmio Mal-Phil-Cliff luo assedassen rautaisen perustan! Progressive rock is for those who cant count to four. |
