Media ja viihde ›

1) Kauko Röyhkän Ocean Cityn lukaisin tossa. Nopealukuinen teos, ihan hauska ja omalla tavallaan toimiva scifi-maailma ja jonkinlainen tuhkimotarina. Ei nyt mitään klassikkoainesta sinänsä, mutta leppoisaa ajanvietettä. Paitsi että loppuratkaisu oli kyllä liian monumentaalinen, mielestäni, mutta ehkä se sitten sopi tuohon uskonto-teemaan kohtalaisesti.
 
2) Juha Seppälän novellikokoelma Lähtösavut. Hieno kattaus sitä kulttuuria, mikä suomesta on väistymässä. Hyviä tunnelmapaloja ja mustaa huumoria, suosittelen.

Isaac Asimov, Nemesis.
- Kirjaston Asimov kokoelma on vähintäänkin puutteellinen. Robotti ja Säätiö sarjoista löytyi vain jokin hajateos sarjan keskeltä. Saakohan noista mitään irti jos ei lue sarjaa järjestyksessä? Toisaalta Stephen Kingin mustatorni sarjaakin on valikoimissa osat 2,3,7 joten aina ei nallekarkit mene vaan tasan. Itse Nemesis oli vähän puolivillainen teos. Realistisesti kirjoitettua scifioopperaa. Astronomisella tasolla paketti pysyy vielä kasassa mutta romaanin hahmot ovat "ylivalolentoakin" paksumpaa tavaraa. Kömpelöjä romansseja ja überviisaita pikkulapsia.
 
George Orwell, Puilla paljailla.
- Suosittelen ainakin Turun poliisille. Ihmisiähän ne kerjäläisetkin ovat.
 
George Orwell, Eläinten vallankumous.
- Ajatuksia herättävä, tosin ehkä vähän liian alleviivaava tarina. Lopetuksesta pidin, kuten moni muukin.
 
Seuraavaksi lainaan Orwellin Eläköön tuonenkielo niin kirjaston Orwell hylly on päntätty. Ensiksi kuitenkin Hemmingwayn Kirjava Satama pitäisi kahlata läpi.

Tove Janssonin elämäkerta on aika paksu tietopläjäys, mitä tietoa amanaikaisesti lukemisen kanssa ammennan Muumilaakso-osastolle. Tässä vaiheessa Tove on palannut maailmanympärysmatkaltaan minkä aikana asui New Orleansissa kuukauden.
VAU!
 
Seuraavana lukulistalla on Muumilaakson marraskuu, jossa Muumiperhe jätetään omiin oloihinsa. Sekä osa Janssonin aikuisille kirjoittamista kirjoista.
 
Mutta, sormet syyhyvät jo päästä lukemaan
 
Baricco Alessandron Verta vuodattamatta sekä
 
Pasi Ilmari Jääskeläisen novelleja, joita kääntäjäntyötä tekevä sivustolainen on suositellut.

E:sekoilua...

2) Juha Seppälän novellikokoelma Lähtösavut. Hieno kattaus sitä kulttuuria, mikä suomesta on väistymässä. Hyviä tunnelmapaloja ja mustaa huumoria, suosittelen.
 

 
Pakko kommentoida kun joku muukin kehuu lempikirjailijaani. (Ja myös Parnasson päätoimittajan lempikirjailijaa....).
Seppälän tyyli on kyllä hieno, ainakin minun sielunmaisemaani istuu täydellisesti. Ja vaikka maailma onkin aika koruton näissä hänen kirjoissaan, on se silti juuri niin realistisesti kuvattu, että sieltä voi sen huumorin ja kauneuden nähdä kuten "oikeassakin" maailmassa. Ennenkaikkea maagisen eleetön kieli tekee minulle hänen kirjoistaa uudelleenlukemisen arvoisia.
 
Toiseen asiaan.
 
Onko kukaan lukenut teosta Muurahaisten vallankumous? Kirjakaupassa sitä olen silmäillyt. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, mutta en tiedä onko ostamisen arvoinen.
 
Edith lisäsi tekstiä.

Onko kukaan lukenut teosta Muurahaisten vallankumous?
 
Vai tarkoitatko Muurahaisten kapinaa? Se ainakin oli helpostikin lukemisen arvoinen. Monta vuotta on jo aikaa kun olen lukenut.
 
http://www.lahjamaailma.fi/epages/L … Lahjamaailma/Products/9789512064984

Vai tarkoitatko Muurahaisten kapinaa? Se ainakin oli helpostikin lukemisen arvoinen. Monta vuotta on jo aikaa kun olen lukenut.
 
http://www.lahjamaailma.fi/epages/L … Lahjamaailma/Products/9789512064984
 
Kapina, Vallankumous... Tomatos, tomatos... :D
 
Juu, samainen teos. Täytynee siis poistaa ko. teos yöpöydälle. Uteliaisuus voittaa säästeliäisyyden.

Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus http://www.salakirjat.net/pakanallinen_jumalanpalvelus.html
En oo vielä kerenny esipuhetta pitemmälle. Mutta pitäs ilmeisesti kuvata aika hyvin mihin muinais suomalaiset on uskonu ja mitä ne on palvonu.

Dickensin "Suuria odotuksia" on aivan loppua vaille luettu. Oletin, että osaisin sanoa mielipiteeni kyseisestä kirjasta viimeistään tässä vaiheessa, mutta en osaa. Joskus tuntuu siltä, että kyseessä on aivan loistava teos ja toisaalta taas siltä, että esimerkiksi henkilöhahmot eivät oikein ole aitoja. Mutta ehkä loppu vielä nitoo koko tarinan yhteen.
 
Aloitin nyt lukemaan myös Leena Krohnin "Mehiläispavilijonkia", joka on Krohnille melko tyypillinen kirja: paljon tarkkoja huomioita elämästä (myös aika suoria mielipiteitä) sekä jotenkin sadunomainen maailma, jossa oikea maailma sekoittuu mielikuvitusmaailmaan melko saumattomasti. Pidän kyllä tyylistään kovastikin, mutta tähän mennessä ehkä vähän hajanainen teos. Tosin niinpä kai on tarkoituskin. Toisinaan myös liian suora mielipiteiden alleviivaus vähän harmittaa.
 
Jokin aika sitten luin myös Umberto Econ "Ruusun nimi" -teoksen, joka on aivan erittäin mainio kirja, vaikkakin melko vaikealukuinen kaikkine latinoineen ynnä muine keskiaikaan viittavine asioineen. Edes takana olevat sanastot eivät tässä aivan täydellisesti auttaneet, mutta onneksi nämä kohdat, joita ei ymmärtänyt, pystyi ottamaan myös niin, että niitä ei tuntenut tarvitsevansa ymmärtää, vaan enemmänkin fiiliksen syventäjinä.
 
Tulevaisuudessa tarkoitus olisi lukea joko James Joycen "Odysseus" tai Thomas Mannin "Tohtori Faustus". Myös Orwellin "1985" on lukujonossa, kunhan vain saan sen lainattua.
 
EDIT: Ja ai niin, uh oh, olisiko jollakin suositella jotain runokirjoja? Tällei syksyn ollessa tuloillaan sen tyylinen materiaali toimii oikein hienosti. Eeva-Liisa Mantereen "Tummat vedet" (tai joku vastaavan tyyppinen nimi) iski ja samoin tekivät Kirsi Kunnaksen tunnelmapalat. Kunnaksen synkistely ei tosin oikein toimi minulle. Jokatapauksessa jonkinlaista tunnelmointia hakisin.

EDIT: Ja ai niin, uh oh, olisiko jollakin suositella jotain runokirjoja?
 
Miittiin autoillessa ei huvittanut kuunnella musiikkia, joten onnistuin kuulemaan Ylen ykköseltä puolituntisen haastattelun Johanna Venhosta. Tekstinäytteet viimevuotisesta, juuri palkitusta "Yhtä juhlaa" -runoelmasta kuulostivat sen verran kiinnostavilta ja hauskoilta, että kirja meni tilaukseen.
 
Henriikka Tavin "Esim. Esa" -kirjaa olen selaillut, mutten päässyt vielä kauhean hyvin sisään.

EDIT: Ja ai niin, uh oh, olisiko jollakin suositella jotain runokirjoja? Tällei syksyn ollessa tuloillaan sen tyylinen materiaali toimii oikein hienosti. Eeva-Liisa Mantereen "Tummat vedet" (tai joku vastaavan tyyppinen nimi) iski ja samoin tekivät Kirsi Kunnaksen tunnelmapalat. Kunnaksen synkistely ei tosin oikein toimi minulle. Jokatapauksessa jonkinlaista tunnelmointia hakisin.
 
Anja Snellman - Saa kirjoittaa
Markku Into - Hyvä yö
Kyllikki villa - Ei eilistä, ei huomista
 
Jos valitset yhden, valitse Kyllikki Villa. Sopii tällaiseen alkavaan syksyyn kuin nenä päähän.

Kiitoksia molemmille suosittelijoille, ensi kirjastovisiitillä etsin mainitsemianne nimiä.

Tulevaisuudessa tarkoitus olisi lukea joko James Joycen "Odysseus"
 
Aika harva lukija tästä oikeesti nauttii. Mä luin väkisin läpi. Jos ottaa tän semmosena projektina, että lukee paljon ensin Joycen tyyliä käsitteleviä oheistekstejä ja itse kirjaa kommentoivia tekstejä ja lukee kirjaa hitaasti ajan kanssa ja tutkivalla asenteella, niin sitten lukukokemus voi olla mielekäs. Jos vaan lainaa kirjastosta ja lukee kuin mitä tahansa kirjaa, niin jää hyvin todennäköisesti lukematta. Tyyli on kuitenkin sen verran outoa.
 
Joskus oli NYTissä juttu, että mikä kirja jäi kesken, ja melkein kaikki olivat yrittäneet tätä.
 
Jos haluat lukea kokeellisen ja tunnetun, mutta suht mukavan kirjan niin Queneaun "Tyyliharjoituksia" vois olla hyvä. Se ei tosin ole mikään romaani, vaan saman tarinan eri versioita eri tyyleillä.

Aika harva lukija tästä oikeesti nauttii. Mä luin väkisin läpi.
 
Ei ole tarttunut omaan kouraani mutta varmaan kaikki ovat ko. opuksesta kuulleet. Lukemani perusteella "Keisarin uudet vaatteet" -syndroomasta kyse. "1900-luvun suurin mestariteos" vai olisiko pikemminkin tekotaiteellista roskaa. Nyt liitteessä oli juttua uuden käännöksen tekemisestä ja siinä pohdittiin enemmänkin Odysseuksen tekstiä. Vähän päättömältä vaikutti. Wikipediakin puoltaa näkemystäni: "irlantilaiset itsekään eivät ymmärrä kaikkia Joycen käyttämiä sanoja.".
 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Odysseus_(kirja)
 
En ole tosiaan itse teokseen tutustunut, joten mielipiteeni voi jättää omaan arvoonsa. Ärsyttää vaan tuollainen taidepiireistä tuttu häröilyn ihannointi :) Kirjan lukeneet saavat esittää vastalauseensa.

Odysseus vaatii paljon taustatietoa auetakseen millään tavoin, eikä oikein edes ole romaani, ainakaan pelkästään. Joycella on kuitenkin varmaan ollut hauskaa sitä tehdessä.

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys. Tää on kylläkin lojunut tuossa pöydällä aika pitkään, kirjanmerkki puolessa välissä, mutta vilpittömästi aion kyllä lukea sen loppuun. Hienoja oivalluksia! Välillä jään suorastaan suu auki lukemaan jotain kohtaa uudelleen ja uudelleen, kun on taas elämisen faktoja tiivistetty niin hienosti. Mä tulen jatkossa käyttämään monia sitaatteja tuosta kirjasta.

tekotaiteellista roskaa
 
En ole tosiaan itse teokseen tutustunut, joten mielipiteeni voi jättää omaan arvoonsa. Ärsyttää vaan tuollainen taidepiireistä tuttu häröilyn ihannointi :) Kirjan lukeneet saavat esittää vastalauseensa.
 
Vaikken olekaan (odottaa hyllyssä; rohkeus ei vielä ole riittänyt), niin saanen silti pyytää selvennystä tuohon ensiksi lainaamaani sanapariin, jota inhoan.

Vasili Suskin - Punainen heisipuu
 
Sympaattinen, pieni tarina vankilasta vapautuneesta miehestä, joka huomaa kaipaavansa aivan tavallista maalaiselämää. Lämmin ja viihdyttävä teos loppuun asti.

Vaikken olekaan (odottaa hyllyssä; rohkeus ei vielä ole riittänyt), niin saanen silti pyytää selvennystä tuohon ensiksi lainaamaani sanapariin, jota inhoan.
 
Mikä siinä on sellaista mitä et ymmärrä ja mikä tuosta sanaparista tekee niin vastenmielisen? Taiteellisuuden nimellä pyritään usein "kaupittelemaan" luokattomia tekeleitä. Arvostelijoille voidaan sitten näyttää pitkää nenää ja tuhahtaa etteivät ymmärrä mitään kyseisen teoksen arvomaailmasta tms. roskaa. Odysseusta en ole lukenut, joten en lähde täysillä tunkemaan kirjaa ko. kategorian sisälle. Siltä se nyt vähän vain haiskahtaa...