Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Jos biisit on paskoja, esiintyjät näyttävät siltä, että olisivat missä tahansa mieluummin muualla kuin lavalla, rumpali takoo mitä sattuu ja soolot on persiistä, niin ylistääkö pitäisi siksi, että täällä saa plussan?
 
Voi Mikko, nyt sattuu sisimpään.
 
Laulajan ääni oli kyllä hyvä, mutta se ei koko pakkaa pelasta. Deep Purple veti rutiinilla, mutta veti hyvin. Sitä ei voi Nazarethista sanoa. Koska palaute kiinnostaa, niin voitko vielä eritellä sähköpostiini (löytyy profiilista), notta mikä siinä keikka-arviossa oli pielessä mielestäsi. Muuten, mikkoseni, on vaarana, että seuraavallakin kerralla mielipiteemme menevät ristiin, ja joudut tilittämään täällä, kuinka "isäntä" ei ymmärrä todellista taidetta.
 
- Iikka
 
Voisitko eritellä vaikka tähän, mitkä Nazarethin piisit olivat mielestäsi paskoja.

Voisitko eritellä vaikka tähän, mitkä Nazarethin piisit olivat mielestäsi paskoja.
 
Keep On Travelin' oli kyllä todella yksitoikkoinen. Noin muuten ei ainakaan stadin keikassa ollut valitettavaa settilistan puolesta.

Voi Mikko, nyt sattuu sisimpään.
 
Ja kohta sattuu enemmän, sillä päätin vastata viestiisi. Ensin mietin, että onko tälle edes aihetta, mutta luulen että se olisi jäänyt silloin jonnekin sisimpääni vaivaamaan.
 
Käyn ensin läpi sinun artikkelisi kohta kohdalta (tarpeen mukaan) ja sen jälkeen vastaan viestiisi. Ja ei.. minä EN ala sinulle yksityisesti vastaamaan, jos olet julkisuudessa jo kirjoittanut omat mielipiteesi faktoina. Se on jopa opiskelijalta aika suuren luokan virhe. Varsinkin journalistiikan yliopisto-opiskelijalta odottaisi enemmän. Kyseessä ei ole sananvapauden rajoittaminen, vaan siitä miten asiat esittää. Kritiikki on myös julkista ja siitä voidaan keskustella, esimerkiksi täällä. Painotan Nazareth-osioon juttusi kommentoinnin.
 
Otsikko: Aidosti innostuneet veteraanit
 
Eturivin tuntumasta keikkaa seuranneena homma ei vaikuttanut aidosti innostuneelta. Aidosti innostunut veteraaniartisti oli The Shadows muutama vuosi sitten Vuokatissa tarjosi suorastaan hämmentävän hienon keikan. Soitto maistui ja artisti oli täysillä hommassa mukana. Purplesta jäi fiilis, että ukot kävivät töissä. Vetivät keikan rutiinilla läpi ja sillä selvä.
 
Deep Purplen kohdalla rutiini ei ole kirosana.
 
Sitä se nimenomaan on. Ihan sama mitä artisti tekee, niin yleisö palvoo. Tätä kuvastaa se, että kaikki irtain syydetään yleisöön ja ihmiset tappelevat niistä tosissaan. Mitä hittoa tekee hikisellä pyyhkellä, johon Morse on otsansa kuivannut?
 
Vaikka bändi on kiertänyt... ...ei yhtyeen esiintymisessä ole kyllästymisen merkkejä.
 
Rutiini + ei kyllästymisen merkkejä artistilla? Mielestäni rutinoituminen on aina pahasta, koska se on myös merkki eläkeputkesta. Päinvastaisena esimerkkinä vaikka Sparks, joka veti vastikään KAIKKI levynsä livenä läpi peräkkäisillä keikoilla. Mielestäni se on melko kova saavutus veteraanibändiltä. Veikkaan, ettei monikaan rutinoitunut artisti osaa enää edes soittaa kaikkia biisejään.
 
Tarttuvien melodioiden tärkeys korostui, kun Deep Purplea vertasi lämmitelijään, Purplen tavoin 40 vuotta toimineeseen skottilaiseen Nazareth yhtyeeseen.
 
Purplen musiikin melodisuus? Tjaa.. kun en ole tätä artistia niin paljoa kuunnellut, niin melko suorasukaista se oli, ei niinkään melodista. Purplella on paljon hyviä biisejä, enkä tarkoita edes smoke on the wateria tms ylisoitolla pilattua moskaa, vaan niitä kunnon rokkibiisejä. Valitettavasti en osaa edes nimetä niitä biisejä, mutta tunnistan ne kuullessani! Ei minulla ole edes Purplen levyjä levyhyllyssä, koska en siitä niin suuresti perusta, mutta kuitenkin jaksoin lähes koko keikan seistä taputtamassa ja puimassa nyrkkiä välillä muiden seassa. Hieno kokemus, vaikka melodisuus ei monien biisien ensikuulemisen vuoksi ollutkaan päällimmäisenä mielessä. Biisit eivät jääneet kerrasta päähän, mutta se ei pakosta tarkoita että se olisi huonoa (yleensä se on vain hyvä asia, että joutuu kuuntelemaan levyn useita kertoja, että se avautuu). Jos sinä et ole Nazarethia kuunnellut enempää (vrt. minun Purple tuntemus), niin se että biisit eivät jää mieleen kerrasta, ei tee siitä epä-melodista (ja sinun arvostusasteikolla näemmä huonoa musiikkia). Aika kova heitto sinulta on sanoa, että esimerkiksi yksi tunnetuimmista powerballadeista Dream on ei olisi melodinen. Itse ostin ensimmäisen Nazareth levyni lukion ensimmäisellä luokalla vuonna 1994. Kuuntelin sen läpi ja mietin, että johan oli lattea esitys. Kuuntelin silti sen pari kertaa vielä tyrmäämisen sijasta ja aloin huomata muutamia helppojakin melodioita, joihin jäi koukkuun. Pian löysin lisää biisejä, jotka olivat yllättävän tarttuvia. Kohta huomasin ostavani 3 Nazareth levyä lisää Anttilan alennusmyynnistä, koska en osannut tehdä valintaa niiden välillä. Ja pian hain vielä 2 tarjolla olluttakin. Olin jäänyt koukkuun. Loistava artisti! Uskomattomia biisejä! TARTTUVIA MELODIOITA, jotka eivät heti ensimmäisellä yrittämällä kuitenkaan uponneet. Mikäli tuo oli ensimmäinen kosketuksesi artistiin ja heti siltä pohjalta alat sitä junttaamaan suohon, niin olet epäonnistunut artikkelisi kirjoittamisessa tässä kohdassa ja pahasti. Jos taas olet pitkään kyseistä artistia kuunnellut, niin ihmettelen kyllä tuota vertausta melodioiden puuttumisesta eli väittämäsi perusteella huonoksi musiikiksi leimaamista.
 
Sitten haluaisin kommentoida kirjoittamaasi virhettä. Nazareth ja Deep Purple ovat molemmat perustettu vuonna 1968. Yhtyeillä on siis 40v synttärit, mikä on myös kiertueiden teema. Ei siltikään voida puhua 40 vuotta toimineista yhtyeistä kummastakaan! Deep Purple on ollut hajonneena 1976-1984 (sinun omaan artikkeliisi Iikka viittaan, pari päivää aiemmin kirjoitettuun, joten luulisi olevan muistissa tämänkin). Lähes 10 vuotta telakalla! Kyseessä on siis 32 vuotta toiminut bändi. Nazareth ei ole koskaan virallisesti hajonnut. Sillä on silti toiminnassaa pari jaksoa, jolloin se ei ole ollut niin aktiivinen. Näiden yhteiskesto on jotain 1-3 vuotta, tarkkaa aikamäärää on vaikea laskea netistä löytyvien lähteiden perusteella, mutta jos välttämättä haluat sen tiedon, niin voin sen sinulle etsiä. Nazareth on siis konkarimpi, jos vuosimittapuulla tämä mitataan.
 
Teknisesti heilahtelevan rumpalin rytmitaju katosi välillä...
 
Ahaa. Olet siis aito rokkipoliisi. Etsit soitosta virheitä ja teet arviosi hyvyydestä niiden perusteella. Pidät siis syntetisaattorin soittamasta mikrosekunnin tarkasta paukkeesta, koska et anna inhimillisyydelle sijaa? No, Lee Agnew ei ehkä ole maailman paras rumpali. Se on basistin poika, mikä sinällään on jo liikuttavaa, kun isä ja poika soittavat tällaisessa bändissä. Led Zeppelinkin vähän vastaavanlaista on kehittelemässä. Minun mielestä se on hienoa. Olen nähnyt Nazarethin 2 kertaa Darrel Sweetin vielä ollessa puikoissa ja kyllä se oli selvästi iso osa bändiä. Ei Lee voi mitenkään peittää Darrelin aukkoa, mutta se ei silti tee artistista automaattisesti huonoa. Ja mitä inhimillisyyteen tulee, minulle soitti kaveri Helsingin keikan jälkeen ja sanoi, että Lee oli huonossa kunnossa, näytti kuin se olisi pidätellyt oksennusta. Liekkö mahataudissa soittanut. Kyllä se siitä sitten hommat ammattilaisen tavoin vei loppuun. Jos Lee oli ollut kipeä, niin keikan vetäminen noinkin hienosti oli HELVETIN HIENOSTI vedetty.
 
...ja kitarasoolot olisi kannattanut unohtaa suosiolla..
 
Puutut taas toiseen korvikejäseneen, eli Jimmy Murrisoniin. Jimmy tuli bändiin vuonna 1994, eli samana vuonna kuin Steve Morse Purpleen. Jimmyn kitarahistoria ei ehkä ole yhtä loistokas kuin Morsen, mutta Manny Charltonin, Zal Cleminsonin ja Billy Rankinin jälkeen astuttiin jälleen isoihin saappaisiin. Näin Murrisonin ensimmäisen kerran kitarassa vuonna 1996 (tai 1997?) Virtasalmen Drag&Rock juhannusfestareilla. Siellä Nazareth oli pääesiintyjä (artistilista oli käsittämättömän kova festarin kokoon ja tunnettavuuteen nähden, mm. Slade, Georgia Satellites, Linda Lampenius (!), Crazy Cavan, Stratovarius, Yö, Popeda jne jne..) ja soitti väsyneelle yleisölle ukkosen jälkeen +4 asteen lämpötilassa. Ukkosen kastelema yleisö hajaantui ja hävisi matkoihinsa isoilta osin, mutta pojat vetäisi unohtumattoman setin. Murrison soitteli silloin hyvinkin erilaisesti. Tilulilu-irtosi kitarasta, mutta pääpaino oli selkeällä ja raskaalla riffittelyllä. Jimmy on nyt kehittynyt ihan erilaiseksi kitaristiksi. Se on luonut Nazarethille uuden soundin, sen kuulet kun pistät uuden The Newz levyn soittimeesi. Levyllä on tuore ja nykyaikainen soundi, toisin kuin aiemmalla Boogaloo albumilla. Nazareth kuulosti myös livenä ennen erilaiselta. Ronnie Leahy toi kosketinsoittimissa mukaan jotain, mitä nykyinen äänimaailma kaipaa. Jotain hommasta puuttuu livenä, se on joko koskettimet tai toinen kitara. Jimmy soittelee kahta kitaraa käytännössä koko ajan, siksi homma kuulostaa välillä vähän hassulta. Itsekään en arvosta Jimmyn soolottelua kovinkaan korkealle, mutta se nyt vaan kuuluu hommaan. Jos olit tarkkakatseinen, ja katsoit Danin ja Peten ilmeitä Jimmyn soolon aikana, niin ymmärtäisit mistä on kyse. Bändin isukit katsoivat suu auki loksahtaneena, että mitä se poju nyt veivaa. Tuo EI OLE RUTIINIA! Se on jopa spontaania. Se on sitä, mitä tullaan livenä katsomaan! Tuskin Jimmy oli sooloaan etukäteen siihen suunnitellut ja sillä tavalla. Ei mitään Morsen kaltaista huipputekniikan esittelyä (kuten se käsittämättömän kaunis soolo-veto siltä siinä keikan alkupuoliskolla), vaan hauskanpitoa (vaikka yleisö ei siitä ihan aina pitäisikään). Hommassa on siis hyvät ja huonot puolensa, mielestäni se kuuluu asiaan.
 
- bändin musiikki oli mitäänsanomatonta blues-pohjaista junttausta.
 
Kuten omassa viestissäni jo aiemmin sanoin; Nazareth on kuin kirosana se sanotaan niin kuin se on! Ei mitään turhaa keimailua, vaan itse asiaa. Blues-rock on just se minun juttu, josta pidän. Siksi en ole mikään Iron maiden, Metallica jne.. fani. Suoraviivaisesta rockista löytyy kuitenkin hyvinkin läheinen serkku Nazarethin musiikille: Ac/Dc. Moni Naz-fani kuunteleekin Ac/Dc:tä, eikä se mielestäni oli edes ihme.
 
Molemmat, niin Naz kuin Purple, ovat soittaneet (lähes) 40 vuotta. Nazareth on tehnyt pikaisen laskuni mukaan 22 studioalbumia + lukuisia kokoelmia, livelevyjä, DVD-levyjä jne jne.. Artikkelisi perusteella Deep Purplella on 18 albumia kasassa. Molemmat ovat siis pitkän linjan rokkareita. Aika hyvin silti Nazarethilta, jonka musiikki on mitäänsanomatonta. Jos haluat jotain tietoa Nazarethin levyjen listasijoituksista, niin wikipediasta löytyy jonkin verran tietoa.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Nazareth_%28band%29
 
Deep Purplen historiaa en tunne, mutta artikkelisi perusteella sen ensimmäinen levy oli menestys ja pari sen jälkeistä floppasi ainakin hieman. Nazarethilla 2 ensimmäistä albumia oli vähemmän menestyneitä, kunnes Roger Glover (kyllä.. sama mies) tuli mukaan kuvioihin tuottajana. Razamanaz albumi avasi uran, joka jatkuu vielä nykyäänkin. Nazareth foorumeilla puhuttiin myös siitä, että Purpleen on joskus kysytty Dan McCaffertyä vokalistiksi. Dan ei ole suostunut, koska haluaa olla Nazarethissa. Kuvastaa kuitenkin näiden kahden artistin sukulaisuutta jonkin verran? Huhu Danin pyytämisestä Bon Scottin tilalle on ilmeisesti kuitenkin perätön.
 
Jos et kuitenkaan ole tutustunut kaikkiin 22:een Nazareth albumiin, niin miten voit suorilta sijoilta sanoa, että bändin MUSIIKKI on mitäänsanomatonta? Jos keikka ei sinun makuhermoon osunut, tai settilista ei ollut kuin läpileikkaus vuosien tuotantoon, niin sinä ylitsetietäväisenä Jumalana tuomitset sitten koko artistin samalla?
 
Aiempi oma review keikasta kertoikin monta oleellista kohtaa. Pojat soittivat hiljaa, vissiin lämppärille on tällainen rooli annettu. Tunti aikaa soitolle oli vähän. Naz veti koko tunnin biisejä, eikä mennyt takahuoneeseen huudattamaan yleisöä siinä olisi mennyt aikaa hukkaan. Tiedän että Nazarethilla on tällä hetkellä helvetin kova työmoraali (enemmän keikkoja kuin koskaan. Myös aikaisempina vuosina jatkuvasti kiertueella). Settilistat vaihtuvat ja mukana kuullaan välillä vähän harvinaisempiakin vetoja ja biisejä joita ei mistään levyiltä edes löydy. Sääli vain se, ettei mukaan mahtunut kuin ne kovimmat hitit (ja nekin olivat mielestäsi epämelodista ja mitäänsanomatonta). Kun tämän tason artistille sanotaan, että soita tunti ja häivy, niin kyllä se pakosta heijastuu siihen esiintymiseenkin. Lämppäröinti on nousukasbändien hommaa, ei konkarin itsensä tehtävä. Nyt Naz teki oman osuutensa ja poistui. Encore-osion puuttuminen kuvasti järjestäjän tiukkaa aikataulua ja mielestäni Naz olisi ansainnut 20-30min enemmän aikaa.
 
Ja jos väität musiikin olevan mitäänsanomatonta jne.. niin kokeileppas kuunnella tuotantoa laajemmin, niin sieltä kyllä löytyy hyvinkin monenlaista tuotantoa ja äänimaailmaa. Pari tärppiä voin tarjota:
 
The Newz antaa kuvan nykyvedosta ja nykyaikaisesta äänimaailmasta.
LoudnProud on Naz legendaarisimmillaan.
The Catch on Naz heikoimmillaan (osalle levyä suoranainen p*ska varoitus)
Expect no mercy on Naz tasalaatuisimmillaan.
Snaz on hyvä livelevy tältä aikakaudelta.
 
Yleisön vastaanotosta päätellen Nazareth oli monille paikalla olleille vain pakollinen paha ennen illan pääesitystä.
 
Mitä! Skippasit sitten vokalistin USKOMATTOMAN äänen ja loistavan basistin? Käytit kaiken sanatilasi Nazan osalta vain haukkumiseen, etkä muistanut sanoa mitään, miten mahtavassa tikissä Dan McCaffertyn ääni yhä on! Varsinkin kun myöhemmin pelkään Ianin äänen puolesta ja puhut kurkun kulumisesta yms.. Dan ei siitä kärsi! Vokalisti on yksi ehdottomasti rock-historian parhaista äänistä! Tätä ääntä arvostaa mm. Axl Rose, joka pitää Dania suurena esikuvanaan (pyytänyt mm. laulamaan omissa häissään - turhaan).
 
Lukaiseppas varsin, mitä kolleegasi kirjoitti:
http://hbl.fi/text/kultur/2008/8/13/d16485.php
 
(jos ei jaksa avata linkkiä, niin pari kohtaa jutusta tässä)
Som helhet gav konserten intrycket av att Deep Purple inte störande mycket avtrubbats av rutiner och turnerade, utan trivs framför en publik som suktar efter hitsen, applåderar artigt åt de nyare låtarna, och till och med tolererar onödigt jammande.
 
Semilegendariska hard rock-bandet Nazareth överraskade med ett energiskt set som var späckat av snärtiga riff och tidlös sväng. Man kan fråga sig om bandets sångare Dan McCafferty har stämband av stålull eller någon hemlig voice massage-metod som håller rösten exakt lika stark och ruffig som på Razamanaz och Loud And Proud-plattorna från 70-talet. En fläkt av nostalgi svepte över hallen när bandet spelade sina kända versioner av This Flight Tonight (Joni Mitchell) och Love Hurts (Everly Brothers).
 
Siellä Purple sai vähän väsähtäneen tuomion (yhtevä minun mielipiteeni kanssa) ja Danin ääni saa hehkutusta. Sinä taas käännät palaset toisinpäin ja unohdat mainita mitään positiivista? Voisinhan minäkin kirjoittaa kuulematta että Paula Koivuniemen keikka oli väsynyttä paskaa, koska en kyseisestä artistista pidä. Jos olisin toimittaja tai paikalla, niin takuulla kirjoittaisin siitä kuitenkin positiivisempaan sävyyn. Se olisi puolueetonta tarkastelua, jossa huomioitaisi hyvät ja huonot puolet. Sinä otit esille vain 2 korvikejäsentä ja unohdit koko 40v ajan mukana olleet jäsenet. Purplessahan on artikkelisi mukaan enää 1 alkuperäisjäsen mukana (Paice) ensimmäisestä kokoonpanosta. Ja kohta reilut 40 vuotta hevilaulantaa kuluttaa kurkkua.. Jos Ian Gillan on tullut mukaan 1969 (ja ollut poissa useita kertoja), niin ura Purplessa ei ole reilu 40 vuotta. Ehkä toimintaa on ollut jo ennen Purplea ja poissa ollessa soololevyjä.. en tiedä. Sinä varmaan tiedät, mutta kommenttina silti.
 
Miten voit sanoa, ettei tunnelma Nazin keikan aikana ollut hyvä? Eturivissä oli pahin tungos ja ryminä juuri Nazarethin aikana. Purplen aikana tunnelma hiljeni, mitä nyt Smoke on the water sai aikaan nyrkkien heilumista ja huitomista. Jos olit kaljateltalla tai takarivissä, niin todennäköisesti siellä ei tunnelma ollut kovin korkealla. Fanit olivat edessä. Ja jos soitto tuli niin hiljaa kuin kuvittelen sen taakse tulleen, niin tunnelmaan on voinut sekin tuoda latistusta. Myös valot oli Purplella paremmat + screenit käytössä yms vimpainta tuulettimia myöten, niin kyllä siitä saadaan näyttävämpi show helposti. Naz on parempi klubilla (taisin tuon jo kirjoittaa aiemminkin). Jos me vielä saadaan Naz vaikka albumikiertueelle Tavastialle, niin käydään vaikka yhdessä se katsomassa. Siellä se on parhaimmillaan (näin vuonna 1999 sen siellä Boogaloo tourilla ja tunnelma oli aivan hillitön!). Tosin nyt siitä on jo 10v aikaa ja ikä+rumpalin kuolema +syntikkasoittajan puuttuminen yms vievät osan tunnelmasta.
 
...Purplen osuuteen tekstissäsi en puutu. Se on selvästi fanipohjalta tehtyä ja hehkutusta täynnä, mutta onhan siinä ihan aiheesta kehuja. En todellakaan ala Purplea haukkumaan huonoksi, koska se oli hyvä. Tosin odotin siltä itse enemmän, mutta hyväksyn puutteet. Ikä painaa ja ne rutiinit on pahasta (vaikka alussa sanot että niistä ei haittaa ollut). Kyllä oli, ja se näkyi ja tuntui.
 
Bändi pääsi yllättämään kuin varkain, sillä lyhykäistä intronauhaa seurasi heti rumpurymistelyllä...
 
Noh, onneksi se intronauha ei ollut pidempi. Siinä vain kuului outoa bassosurinaa. Bill Whalenin biisi Naz keikan alussa (liekkö jostain Lord of Dancesta?) on hyvä siihen nähden, jopa minun työkännykässä soittoäänenä nykyään. Onneksi se bassosurina oli sopivan lyhyt. Kyllä siinä edessä ehti toivoa sitäkin lyhyemmäksi, mutta jos olit siellä kaljateltalla, niin et kyllä ehtinyt juosta katsomaan sitä aloitusta (vitsiksi tarkoitettu heitto, ei v*ttuilua). Ukot tulivat kaikki lennosta lavalle ja touhu alkoi heti. Nazareth ehti ottaa tovin kontaktia yleisöön ennen soiton alkua.
 
..käytti volume-swell tekniikkaa..
 
No tuohan se tekee kitaravelhon, että osaa kitaran volanappia heiluttaa? Jos olet Nazarethia seurannut, niin mitäänsanomaton Jimmy Murrison kikkailee samalla tekniikalla hyvinkin mielellään. Hearts grown cold alkaa tällä tekniikalla (nyt eivät soittaneet) livenä ja uudella levylläkin muistaakseni Loggin on introssa mennään tällä samalla tekniikalla. En täysin ymmärrä, miksi tämä nappulan hyväily tarvitsee erityismaininnan, jos Dan McCaffertyn laulutaidostakaan ei mitään erikseen ole sanottu.
 
Onneksi bändin uusin jäsen ... sai myös tilaa
 
Miten niin onneksi? Outo sanavalinta. Airey oli hyvä uruissa, mutta miten niin onneksi? En vain ymmärrä. Jos se ei saisi tilaa, niin silloinhan se olisi turha jäsen. Jon Lordin soittoa näkemättä voin sanoa, että hyvä äijä se on hommassaan. En tiedä, miten kulttimainetta Lord pitää (veikkaan että suurta), mutta ei tuokaan huono ollut. Siltikin, onneksi se ei silti enempää saanut tilaa. Jo nyt homma karkasi jokaiselta vuoroltaa liian pitkäksi taitojen esittelyksi. Tuli fiilis, että biisit eivät lopu koskaan. Eikä mielestäni jokainen artisti tarvitse omaa soolovuoroaan. Aireyn soolo oli ihan ok, mutta se oli välillä puuduttavaa sen bassosurinan vuoksi. Tyylivaihdos oli ihan kiva, mutta minulta meni jostain syystä ohi se Finlandia osittain. Harmittaa vähän (muistaakseni joku soitti minulle tms sillä hetkellä). Odotin juuri tätä Finlandiaa, koska tiesin sen kuuluvat siihen sooloon.
 
Ensi kerralla suurin hitti kärkeen
 
Oho? Mikäs se homman latistaisi paremmin kuin kuulla ensiksi se biisi, mitä isoin osa yleisöstä on tullut paikalle? Veikkaan että ISO osa yleisöä oli kaikesta huolimatta paikalla vain Smoke on the waterin vuoksi. Artisti varmaan nauttii katsella lavalta, kuinka takariveistä väki katoaa vähitellen yöhön, kun se suurin hitti on kuultu. Keikan kohokohta kuuluu loppuun ja sinne se legendaarisin hitti yleensä siksi laitetaankin. No, joku aiemmin sanoi, että soittaisivat sen turistihitin ensin, niin lähtisivät pois tieltä tilaa viemästä. Ehkä niin.. ehkä näin.
 
Etukäteen eniten mietintää herätti, miten laulaja Ian Gillan selviää urakasta. Pelko oli turha.. ..esityksen loppupuolella Gillanin ääni oli jo väsynyt
 
Jos ääni ei kestä settiä loppuun asti, niin silloinhan pelko on ollut aiheellinen. Mielestäni Ianin ääni hävisi niin selvästi Dan McCaffertylle, että tavallaan näen jo tietynlaisena häpeämisenä sen, ettei siitä ole erikseen mitään mainittu. Ian Gillania oli hauska seurata. Ukko oli välillä tosissaan ja irvistys sen mukainen. Ihmettelin vain sitä sen paitaa ja avojalkaisuutta.. ja sitä, että tamburiini osui sormille tms siinä alkubiiseissä ja soittelut jäi sikseeen. McCafferty ei juuri touhuile mitään biisien aikana, mitä nyt tanssii jotain balettia My white bicyclen aikana (on tehnyt sen aina kun olen ko. biisin keikalla nähnyt). Jos minä haluan nähdä koko keikan ajan akrobatiaa, niin menen sirkukseen. Jos haluan kuulla hyvän keikan (laulultaan), menen Nazarethin keikalle.
 
Deep Purple oli säästellyt suurimmat hittinsa keikan loppupuolelle, mikä näkyi myös yleisön heräämisessä. Loppua kohti halliin pakkautunut väki innostui laulamaan niin kertosäkeitä kuin kitarariffejäkin.
 
Smoke on the water ja Black night.. eli yleisöllekö oli pakollinen paha kuulla ne aiemmat biisit, kuten Nazarethiakin kuvailit? Jos tunnelma kasvoi vasta loppumetreillä, niin eipä tuo keikka suurta arvostusta silloin voi muilta kuin faneilta saada. Jos iso osa yleisöstä on paikalla Purplen vuoksi, niin ei silloin voi odottaa suurta riehaa Nazarethin vuoksi. Jos Nazarethin keikalle liput ovat yleensä 20-30e, niin 50e kuulostaa aika isolta rahalta. Tiedän monia MONIA tapauksia, jotka eivät halunneet 50e lipusta maksaa. Harmittelivat sitä, että jää Naz näkemättä tällä kertaa. Vertauksesi yleisön reaktiosta Nazarethiin on siis tältäkin osalta epäreilu ja aiheeton. Ja mielestäni Purplen keikalla tunnelma oli aika alhainen koko ensimmäisen tunnin ajan. Vasta Smoke on the waterin riffi sai ihmiset heräämään kunnolla ja nyrkkejä viuhui ilmassa. Se on mielestäni aika huolestuttavaa ja osaltaan laimensi omia fiiliksiä; olla suuren bändin yleisössä eturivissä, eikä mitään tapahdu! Ainoat fiilikset tuli silloin, kun väki tappeli plektroista yms.., mutta soitto ja biisit eivät saaneet yleisöä laulamaan mukana tai muutakaan.
 
Juttusi viimeisessä lauseessa esität jälleen toiveen, että ekana pitäisi saada hittibiisi, niin tunnelma olisi katossa jo heti alusta. Niinpä niin.. ympäri käydään yhteen tullaan. Kehut Purplen keikan huipuksi, mutta toteat silti, että tunnelma olisi voinut olla parempikin. Ja jos Purple soittaisi Smoke on the Waterin ensimmäisenä, niin osa yleisöstä lähtisi varmuudella sieltä pois aikaisin. Ei sitä tilulilu-osastoa jaksa kuunnella niin paljoa, kuin sitä nyt kuultiin.
 
Kirjoituksesi on siis fanin mielipide. Haukut Nazarethin, koska et sitä itse ole kuunnellut tai et pidä bluesiin tukeutuvasta rockista. Purplea kehut, vaikka tunnelma ei mielestäsi ollutkaan niin hyvä. Jos tunnelma ei nouse, niin jotain on silloin pielessä. Mielestäni pielessä on silloin artistin asenne; se ei saanut omalla positiivisuudellaan yleisöä mukaan. Se Morsen hymy ei riitä; puuttui tekemisen maku. Tehtiin vain samat asiat kuten on aina ennenkin tehty. Artisti joka on tunteella mukana, saa perehtymättömänkin yleisön mukaan (esim. jossain Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla oleva tunnelma). Rutiinit eivät saa faneja nauttimaan keikasta, koska se on sama kuin aiemminkin. Spontaania toimintaa, erikoisia biisivalintoja yms yms.. pitäisi olla myös uutta, eikä vain vanhaa. Ja läheinen kosketus yleisöön, että artisti oikeasti nauttii tekemisestään. Gillanin kommentti aplodeista, että te olette meille tärkeitä EI VAAN RIITÄ! Artistin tulee pistää itsensä peliin täysillä, niin yleisö tulee myös mukaan. Se on se live! Muuten se on vain levyn toisinto, kuten nyt meinasi olla. Inhimillisyys puuttui, kun arvostetaan vain konemaisen hyvin ja oikein soittavia artisteja. Miksei Paicea voida korvata rumpukoneella, jos se on niin hyvä vrt. Lee Agnew?
 
..ja miten niin muka Strange kind of woman ja Into the fire eivät olleet suuria hittejä ? Ovat melko monen kuin minunkin suosikkibiisilistalla molemmat.
 
Sitten viestiisi:
 
Jos biisit on paskoja, esiintyjät näyttävät siltä, että olisivat missä tahansa mieluummin muualla kuin lavalla, rumpali takoo mitä sattuu ja soolot on persiistä, niin ylistääkö pitäisi siksi, että täällä saa plussan?
 
Biisit on paskoja? Tsekkaappa ne listasijoitukset ja lueskele vähän historiasta, miten suosittu maailmanlaajuisesti Nazareth on. Ei sitä tulosta tehdä paskalla musiikilla. Sinun oma mielipiteesi nyt sotkee koko tekstisi. Journalistina sinun tulee myös kestää kritiikki, mitä nyt et pystynyt ottamaan vastaan provosoitumatta. Soittajien asema tuskin oli helppo pääesiintyjästä lämppäriksi josta puhuin jo aiemmin. Myös rajattu aika vaikutti takuulla shown toimivuuteen. Nazareth ei myöskään harrasta mitään lava-akrobatiaa, mutta itse olen siellä musiikin vuoksi, en tivoli-fiiliksen. Toiset tykkää musiikista, toiset tivolista.. näin sanoin jo aiemmin ja niin se on myös yhä. Rumpalin kunnosta kirjoitin myös aiemmin. Kitaristin soolotteluista sanoin myös mielipiteeni aiemmin. Wanhoissa Naz-biiseissä Manny Charlton kikkaili omalla tyylillään. En näe mitään syytä, miksi Jimmyn tulisi soittaa ne 1:1 samalla tavalla. Se varmaan miellyttäisi satunnaisia kuulijoita, mutta muut arvostavat myös uudistumiskykyä ja omaa kitarapersoonaakin. Jimmy on ihan hyvä kitaristi, mutta se on silti vain kitaristi. Nazarethin kantava voima on yhä Danin ääni, jonka unohdit jutustasi. Dan McCafferty on lähes yksinään jo Nazareth.

Laulajan ääni oli kyllä hyvä, mutta se ei koko pakkaa pelasta.
 
Tuomitset lehtijutussasi koko Nazarethin ja sen musiikin ja historian! Ja nyt sanot, että on paskoja biisejä, mikä kuvastaa vain lyhytnäköisyytesi tässä asiassa. Sanavalintasi ja kirjoituksesi oli luokattoman huono koskien Nazarethia. Enkä sano sitä pelkästä Naz-fanin näkökulmasta, vaan ihan yleisestikin. Nazareth on Suomessakin varsin suosittu artisti ollut 70-luvulla, ja uskon että melko moni jutun lukenut on ihmetellyt tuota tekstiä ja ollut käärmeissään. Tuo kirjoitus kuvasti enemmän sinun omaa perehtymättömyyttä kuin asiantuntevuutta. Journalistilta vaaditaan mielestäni enemmän. Kirjoituksesi on vielä törkeämpi ja pahemmin harhaan mennyt lausunto, kuin ajattoman legendaarinen YUP:n levyarvio Idiootti-lehdessä vuonna 1990:
 
YUP - "Turpasauna"-ep: Paska levy. Suomen turhin bändi.
 
Tässä arviossa levykriitikko on kyllä vetäissyt totaalisesti väärän arvion, ilmeisesti vain omaan musiikkimakuunsa vedoten. Sinä ylsit omassa Nazareth-arviossasi tällä kertaa samalle viivalle. Haukuit heikoimpia kohtia keikasta ja bändistä, mutta unohdit mainita mitään positiivista koettua. Sen sijaan tyydyit haukkumaan koko musiikkityylin ja 40v uran parissa lauseessa, koska kirjoittajaa ei vaan itseään artisti kiinnostanut.
 
Deep Purple veti rutiinilla, mutta veti hyvin. Sitä ei voi Nazarethista sanoa.
 
Luet aiemman tektini, niin ymmärrät minun mielipiteen. Ei se Lee niin paljoa sekoillut rummuissa kuitenkaan, että se olisi Nazarethin keikkaa täysin pilannut.
 
Koska palaute kiinnostaa, niin voitko vielä eritellä sähköpostiini (löytyy profiilista), notta mikä siinä keikka-arviossa oli pielessä mielestäsi.
 
Ole hyvä. Tässä on suht laaja vastine tälle sinun kirjoitukselle. Jos minä jonkin mielipiteen esitän, niin olen myös jonkinlaisen kannan siihen muodostanut. Toivottavasti nyt ymmärrät, missä oma kirjoituksesi haukkasi tällä kertaa p*skaa. Itse mieluummin kirjoitan julkisesti näitä minun vastineita, koska julkinen on sinun artikkelisikin. Haluan myös muille kertoa oman mielipiteeni, koska voin sanoa artikkelistasi että mielipiteesi on väärä, koska esität sen faktana ja kattamaan yleisesti koko artistin toiminnan. Tosin jos nyt jostain syystä koet tämän asian niin tärkeäksi, niin kyllä me Kuopiolaisina (?) voidaan asiasta puhua vaikka ihan naamatusten. Ei minulla mitään vihoja ole kannettavana, mutta tyrmistyin kyllä aamulla lehteä lukiessani tuosta keikka-arviosta niin, että jauhot menivät suuhun. Huomasin googlettelun avulla, että olet myös täällä foorumilla jäsenenä, joten arvelin kommenttini osuneen hermoon. Niinhän siinä kävi ja tämä keskustelu on nyt saatu avattua. Minun kirjoitustyyli voi olla ajoittain provokatiivinen (tiedän sen), mutta oikeasti olen ihan cool täällä, en käy kuumana tai riehu ja paisko esineitä. Kirjoittelen mitä mieleen tulee asiaan liittyen. Koin kuitenkin tämän vastineen tekemisen niin tärkeäksi, että uhrasin 2 tuntia elämästini tähän. Toivottavasti siitä on edes jotain hyötyä.
 
Muuten, mikkoseni, on vaarana, että seuraavallakin kerralla mielipiteemme menevät ristiin, ja joudut tilittämään täällä, kuinka "isäntä" ei ymmärrä todellista taidetta.
 
Mielipiteet saavat mennä toki ristiin, mutta nyt oli faktatkin menneet välillä vähän sekaisin. Ja mielipiteisiin nojaten tuomitset toisen artistin kokonaan.
 
Toivon kuitenkin, että seuraavalla kerralla kun arvioit todellista taidetta, niin et muodosta oikean ja väärän musiikkimaun mielipiteitä oman levyhyllysi perusteella.
 
-Mikko

Keep On Travelin' oli kyllä todella yksitoikkoinen. Noin muuten ei ainakaan stadin keikassa ollut valitettavaa settilistan puolesta.
 
Sehän on rokkiralli. Välillä saa olla ihan suoraakin, ainakin mulle.

"Mikkoselle" plussaa erittäin aiheellisesta kritisoinnista. Viime vuonna nähtyäni Purplen Joensuussa, olin ihmeissäni tietystä työpaikkafiiliksestä ja rutinoitumisesta. Nähtävästi tämä pitää sitten paikkansa.
 
Mutta oli minulla jokin asiakin: kriitikon ei pitäisi sotkea faktoja eikä vääriä mielipiteitä, kun Savon paperin kriitikko tässä on nähtävästi tehnyt, mikä on hyvin mahdollista, mikäli "Mikkostasi" on uskominen.

Sehän on rokkiralli. Välillä saa olla ihan suoraakin, ainakin mulle.
 
On juu, eikä rokissa sinänsä mitään vikaa ole (sitähän sinne keikalle menin kuuntelemaan), kertsi vaan junnaa paikallaa ärsyttävyyteen asti tuossa biisissä.

- bändin musiikki oli mitäänsanomatonta blues-pohjaista junttausta.
 
Mä tiedän että se on vain sitä rokkenroulia, mutta...

On juu, eikä rokissa sinänsä mitään vikaa ole (sitähän sinne keikalle menin kuuntelemaan), kertsi vaan junnaa paikallaa ärsyttävyyteen asti tuossa biisissä.
 
Mut kitarakomppi on kohillaan.
 
E: ...tai no joo, enhän mä edes päässy paikalle. Studioversiota vain tässä yritän puolustella.

"Jos biisit on paskoja"-kohta tuossa lauseessa paljastaakin meille matti meikäläisille/musiikista mitään tietämättömille sitten herra ammattikriitikon jo lähtökohtaisen asenteen arvosteltavaa artistia eli Nazarethia kohtaan... Sääli sinänsä koska muuten perustelut olivat ihan asialliset lauseen loppuun asti.
 
Just my 2 cents.
 
edit:Oho tulipas paljon kommentteja tuosta "Naza-kritiikistä";)...

Mut kitarakomppi on kohillaan.
 
E: ...tai no joo, enhän mä edes päässy paikalle. Studioversiota vain tässä yritän puolustella.
 
Sitä kuuluisaa munaa puuttui kitaroista Nazarethin aikana, todella hiljaisella miksauksessa. Myös soolojen aikana katosi pohja koko biiseistä kun ei ollut sitä toista kitaristia riffittelemässä. Studioversio tuosta ei ole tuttu, viimeinen Nazareth studiolevy mikä on hyllyssä on Snakes 'N' Ladders.

Sitä kuuluisaa munaa puuttui kitaroista Nazarethin aikana, todella hiljaisella miksauksessa. Myös soolojen aikana katosi pohja koko biiseistä kun ei ollut sitä toista kitaristia riffittelemässä. Studioversio tuosta ei ole tuttu, viimeinen Nazareth studiolevy mikä on hyllyssä on Snakes 'N' Ladders.
 
Tossois:
http://www.youtube.com/watch?v=u66oerHZBWI

E: Tämä siis vastauksena Mikolle.
 
Jos joku uhraa pari tuntia palautteeseen, olen vähintään velvoitettu samaan. Tälle palstalle muuten erehdyin lukemaan alun perin palautettasi, kun foorumilla aktiivisemmin liikkuva kaverini kertoi, että arvioni sai osakseen haukut. Hyvä että kertoi.
 
Ja mainiota, että asiasta tulee keskustelua. Lähinnä viittasin sähköpostipalautteeseen siksi, että en ole täysin vakuuttunut, kuinka paljon muut haluavat tätä keskustelua lukea. Mutta sitten mennähän.
 
"Tarttuvien melodioiden tärkeys korostui, kun Deep Purplea vertasi lämmittelijään, Purplen tavoin 40 vuotta toimineeseen skottilaiseen Nazareth-yhtyeeseen. Teknisesti heilahtelevan - rumpalin rytmitaju katosi välillä ja kitarasoolot olisi kannattanut unohtaa suosiolla - bändin musiikki oli mitäänsanomatonta bluespohjaista junttausta.
Yleisön vastaanotosta päätellen Nazareth oli monille paikalla olleille vain pakollinen paha ennen illan pääesitystä."
 
Tuossa se pätkä arviota, josta keskustelu kumpuaa. Koko arvio löytyy googlaamalla, mutta koska Purplen osuus ei näytä herättävän niin paljoa huomiota, en sitä tähän kopioi.
 
... minä EN ala sinulle yksityisesti vastaamaan, jos olet julkisuudessa jo kirjoittanut omat mielipiteesi faktoina. Se on jopa opiskelijalta aika suuren luokan virhe. Varsinkin journalistiikan yliopisto-opiskelijalta odottaisi enemmän.
 
Sen verran haluan huomauttaa, että kritiikki _on_ mielipide. Se on kirjoittajansa näkemys siitä, mitä on tapahtunut. Minä koin keikan tavallani, ja siitä kirjoitin lehteen.
 
Olin muuten miksauslavan vieressä kuuntelemassa, koska ajattelin siellä olevan parhaat soundit. Tämä siis vastauksena pohdintaan, luurasinko kaljateltassa. Miksauslavan vierestä katseltuna eturivin meno ei näyttänyt Nazarethin keikan aikana kummoiselta, mutta varmaan olisi pitänyt olla eturivissä, jotta hyvän fiiliksen olisi huomannut. Melko hiljaista tuntui olevan muualla hallissa, ihmiset todellakin hakivat rauhassa lisää kaljaa ja osa näytti juttelevan bändistä yhtään välittämättä.
 
Nazareth on tuttu bändi. Ei tosin siten tuttu, että osaisin kaikki ne 20+ albumia ulkoa. Sekö on muuten mielestäsi kriitikon mitta, että koko tuotanto on täysin hanskassa? Levyiltä kuulemani ja dvd:ltä näkemän perusteella yhtyeen musiikki ei ole ikinä tehnyt minuun suurta vaikutusta, eikä keikka muuttanut tätä mielipidettäni.
 
Sinä puolestasi olet yhtyeen fani etkä pidä siitä, että minä en pidä. Lähinnä kritiikkisi näyttää koskevan sitä, etten tiedä riittävästi Nazarethista tai anna yhtyeen historialle arvoa.
 
Biisit on paskoja? Tsekkaappa ne listasijoitukset ja lueskele vähän historiasta, miten suosittu maailmanlaajuisesti Nazareth on. Ei sitä tulosta tehdä paskalla musiikilla
 
Jos pelkkiä listasijoituksia tuijottaa, niin Smurffit tekevät huippumusiikkia Suomessa ja Britney Spears on loistava maailmalla. Kehuako pitäisi, kun kerta levyjä on myyty hirveästi? Sitäkö se kritiikki on?
 
Nazarethin biiseistä hieman alkuun. Henkilökohtaisesti harmitti, kun Please don't judas me ei kuulunut settiin. Sen sijaan mukana olivat ns. perusslovarit Dream on ja Love hurts. Jälkimmäisen vielä ymmärsi kuuluvan pakollisena settiin, mutta Dream on jo niin Radio Nova -kamaa, että...ja niin on kyllä myös Love Hurts.
 
Jos keikan biisejä käydään tässä, niin Beggars Day on melkoisen yksipuolinen perustarpominen, joka ei ole ikinä innostanut. Biisi ei sikäli herätä tunteita puolesta eikä vastaan, mutta kun tähän lisätään innoton esiintyminen, menee miinukselle. Expect No Mercyn tiukka biitti huvitti jo aikoinaan, eikä tilannetta paranna demobändiläisen tuotokselta kuulostava väliriffi. Eikä live taaskaan parantanut tilannetta.
 
Razamanaz jollakin tavalla yhdistyy mielessäni Spinal Tapiin - mikä sikäli on ihan positiivista. Muuten menee samaan kastiin Beggars Dayn kanssa: kovin tavallinen rock. Bändillä joskus tätä väännettiin, silloin toki oli lystiä. Nyt lähinnä tylsää.
 
This Flight Tonight on aina ollut minulle biisi, joka ei oikein lähde liikkeelle missään vaiheessa. Puolitempoinen väliosa on viimeinen niitti. Ei ole uponnut levyltä, eikä uponnut livenäkään. Holiday kuulostaa taas Bryan Adamsilta. Mama, mama, please...No, joku tykkää tästäkin. Minä en.
 
Uutukainen The Gathering oli aika tylsä rutistus, joka toimi lähinnä yhden melodian ja yhden rumpukompin tasolla. Hair Of The Dogista tykkäsin. My White Bicycle kuulostaa levyltä mukavalta, koska siinä on queenmäisyyttä. Livenä sekin magia meni ohi.
 
(Menikö settilista sinne päinkään, jäikö paljon puuttumaan? E2: muistinko settiä oikein, Purplenkaan setti ei ole enää mielessä...)
 
Katsotaanpas lopputulosta. Kaksi biisiä ei saanut katselemaan kelloa ja pohtimaan, koska Deep Purple aloittaa. Kovin yhdentekevä keikka se mielestäni oli. Tähän kun edelleen lisätään, että bändiäkään ei näyttänyt kiinnostavan, niin kovin suuresta musiikin juhlasta ei voida puhua. Joku varmaan sai kovat kiksit ja hyvä niin. Dan McCafferty myös veti komealla äänellä, sitä en kiellä, mutta ei se yksin riitä. Olen edelleen sitä mieltä, että bändin keikka tarjosi lähinnä mitäänsanomatonta bluespohjaista junttausta. McCafferty kuulostaisi varmaan hyvältä vaikka laulaisi Ukko-Nooaa, mutta se ei tee mielestäni Ukko-Nooasta hyvää tai mielenkiintoista musiikkia.
 
Tähän väliin kerrottakoon, että rockpoliisi-huomautuksesi on sikäli osuva, että yliopistolta olen lukenut musiikinopettajaksi ja journalistiksi. (tähän voi sitten jokainen kommentoida, ettei haluaisi opettajakseen musiikinsuhteen näin rajoitteista ihmistä - tai kirjoittamaan kritiikkejäkään). Toisaalta nimenomaan arviossa on tarkoitus tarkastella bändiä kriittisesti. Jos mielestäni rumpali hapuilee tai kitaristi on tylsä, se tulee juttuun - olkoonkin, että kyse on basistin vatsatautisesta (?) pojasta tai vuodesta 1994 alkaen toimineesta korvikejäsenestä. Ei siinä auta selittely, että tähän nyt vaan kuuluu soittaa tällä tavalla tylsää kitaraa tai että tämä kuulostaisi paljon paremmalta koskettimien tai toisen kitaristin kanssa. Mutta edelleen: jos ja kun joku tästä Nazarethin esityksestä nautti ja sai paljon irti, niin hyvä. Minä en saanut.
 
Kuten omassa viestissäni jo aiemmin sanoin; Nazareth on kuin kirosana - se sanotaan niin kuin se on! Ei mitään turhaa keimailua, vaan itse asiaa. Blues-rock on just se minun juttu, josta pidän.
 
Siinäpä mielessä meidän lähtökohtamme ovat erilaiset. Minusta se on vaan tylsää. En myöskään mainitsemastasi AC/DC:stä hirveästi perustu, mutta livenä bändi vakuutti ja voitti puolelleen, joten mieliala Nazarethin suhteen oli positiivisen odottava. Ikävä kyllä niitä odotuksia ei nyt lunastettu.
 
Olin jäänyt koukkuun. Loistava artisti! Uskomattomia biisejä! TARTTUVIA MELODIOITA, jotka eivät heti ensimmäisellä yrittämällä kuitenkaan uponneet.
 
Nyt tulee typerä kysymys, mutta eikö tarttuva melodia nimenomaan tarkoita sitä, että se jää mieleen/päähän heti ensimmäisellä yrityksellä? Kyllähän minkä tahansa melodian oppii tuntemaan ja saa tuntumaan tutulta, jos levyä hinkkaa riittävän kauan soittimessa. No, Nazareth ei uponnut minuun sillä n:nelläkään kerralla. Purplen biiseistä monet ovat koukuttaneet ekalla kerralla. Ja ei, en ole Purplen fani, vaikka niin arvelitkin. Näistä kahdesta bändistä Purple on tutumpi, mutta ei merkittävästi. Purpleakin on kavereiden kanssa joskus soitettu. Ja tietenkin sitä pakollista Smoke on the Waterin riffiä olen joskus koululuokalle opettanut.
 
Mitä Nazarethin osuuteen ja merkkimäärään arviossa tulee, niin nyt törmätään journalistiseen konventioon: lämppäristä yleensä kirjoitetaan hyvin lyhyesti, pääaktista pidemmin.
 
Rutiini + ei kyllästymisen merkkejä artistilla? Mielestäni rutinoituminen on aina pahasta, koska se on myös merkki eläkeputkesta.
 
Tässä tarkoitettiin rutiinia sen positiivisessa mielessä. Siinä, että yhteissoitto on hitsautunut eikä yleisön tarvitse jännittää bändin puolesta, pääsevätkö soittajat yhtä aikaa loppuun. Tällaisiakin bändejä olen keikoilla todistanut.
 
Sitten haluaisin kommentoida kirjoittamaasi virhettä. Nazareth ja Deep Purple ovat molemmat perustettu vuonna 1968. Yhtyeillä on siis 40v synttärit, mikä on myös kiertueiden teema.
 
Tässä kyllä myönnän erheeni. Tietenkin tiesin, että aloitusvuodesta huolimatta Purple ei ole toiminut 40 vuotta, koska välissä oli kahdeksan vuoden tauko. Tarkoitus oli rinnastaa, että bändit ovat aloittaneet yhtä aikaa ja tulevat pitkän matkan takaa. Se, että Nazareth on bändeistä konkarimpi ei kyllä näkynyt keikalla kuin väsymyksenä.
 
No tuohan se tekee kitaravelhon, että osaa kitaran volanappia heiluttaa? Jos olet Nazarethia seurannut, niin mitäänsanomaton Jimmy Murrison kikkailee samalla tekniikalla hyvinkin mielellään.
 
Maininta siksi, että Morsen soolo nojasi siinä kauniissa kohdassa kohdassa hyvin pitkälti tähän tekniikkaan, ja koska lukijat eivät välttämättä tällaisesta tekniikasta ole aikaisemmin kuulleet, on se syytä samalla esitellä.
 
Airey sai "onneksi" tilaa siksi, että Morsen soolot alkoivat todella puuduttaa loppua kohti. Mielummin väliin kosketinkikkaa kuin pelkkää tilulilukitaraa. Deep Purplellahan kaikki muuten saivat soolovuorot: tuli lyhykäinen bassosoolo ja rumpusoolokin encore-biisien aikana.
 
Mikäs se homman latistaisi paremmin kuin kuulla ensiksi se biisi, mitä isoin osa yleisöstä on tullut paikalle? Veikkaan että ISO osa yleisöä oli kaikesta huolimatta paikalla vain Smoke on the waterin vuoksi.
 
Juuri siksi, että yleisölle tarjotaan heti kärkeen jotakin, mikä varmasti on kaikille tuttua. Varsinkin kun Purplen kohdalla niitä hittejä riittää. Jonkinlainen jännite pysyisi paremmin yllä, kun yleisö ei valmiiksi osaisi odottaa niitä hittejä loppuun. Tällainen on typerä ja turha käytäntö - encorena tulee sitten se suurin hitti. Kuten kirjoitit, onhan nykyjärjestelmässäkin puolensa: yleisölle jää hyvä maku, että tulihan se sieltä.
 
Jos iso osa yleisöstä on paikalla Purplen vuoksi, niin ei silloin voi odottaa suurta riehaa Nazarethin vuoksi. Vertauksesi yleisön reaktiosta Nazarethiin on siis tältäkin osalta epäreilu ja aiheeton.
 
Kirjoitin, että "yleisön vastaanotosta päätellen Nazareth oli monille paikalla olleille vain pakollinen paha ennen illan pääesitystä." Miten tämä nyt eroaa tuosta sinun kirjoituksestasi?
 
Juttusi viimeisessä lauseessa esität jälleen toiveen, että ekana pitäisi saada hittibiisi, niin tunnelma olisi katossa jo heti alusta. Niinpä niin.. ympäri käydään yhteen tullaan. Kehut Purplen keikan huipuksi, mutta toteat silti, että tunnelma olisi voinut olla parempikin.
 
Vaikka välillä peilaan yleisön reaktioita, en tehnyt arviota yleisöstä vaan bändeistä ja heidän esityksistään. Minulle on sama, miten yleisömassa asiaan reagoi: en myöskään kirjoita yleisön kollektiivista arviota vaan oman mielipiteeni. Vaikka koko halli olisi puinut nyrkkiä ja huutanut Nazarethin aikana, olisi keikka ollut mielestäni tylsä musiikkeineen. Toki silloin jutussa olisi lukenut, että yleisölle junttaus kelpasi oivasti. Summa summarum: pidin Purplesta setin alusta saakka, yleisö tuntui syttyvän vasta lopussa.
 
Kirjoituksesi on siis fanin mielipide. Haukut Nazarethin, koska et sitä itse ole kuunnellut tai et pidä bluesiin tukeutuvasta rockista. Purplea kehut, vaikka tunnelma ei mielestäsi ollutkaan niin hyvä.
 
Väärin. Sinun kirjoituksesi näistä kahdesta on fanikirjoitus. Onhan se hienoa, että Naz soittelee ukkosen jälkeen +4 asteen kelillä, mutta miten se liittyy keskiviikon keikkaan? Kyseinen hetki on arvioitavana ja siellä esitetyt kappaleet. Jos se hetki ei miellytä eivätkä kappaleetkaan, niin sitten kriitikon tehtävä on se kirjoittaa.
 
Tietysti nyt päästään siihen pohdintaan, että millaisen ihmisen pitäisi mennä kuuntelemaan ja arvioimaan keikkaa. Pitääkö olla bändin fani? Pitääkö olla "ihan sama" -asenne bändin musiikkia kohtaan? Pitääkö bändiä vihata? Millä näistä saadaan aikaan totuudenmukainen arvio? Ja mikä on totuudenmukainen, sillä minulle Nazareth kuulosti juuri niin tylsältä kuin kirjoitin, sinulle ei.
 
Jos tunnelma ei nouse, niin jotain on silloin pielessä. Mielestäni pielessä on silloin artistin asenne; se ei saanut omalla positiivisuudellaan yleisöä mukaan. Se Morsen hymy ei riitä; puuttui tekemisen maku. Tehtiin vain samat asiat kuten on aina ennenkin tehty. Artisti joka on tunteella mukana, saa perehtymättömänkin yleisön mukaan (esim. jossain Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla oleva tunnelma).
 
Tyypiksi, jolle Purple on uusi bändi, tiedät paljon siitä, miten bändi on ennen esiintynyt. Mutta edelleen: vaikka yleisön tunnelma toki on esityksessä tärkeä, niin minulle huomattavasti tärkeämpää on, miten itse koen esityksen. Pidänkö siitä vai en. En voi kirjoittaa muiden puolesta, mitä mieltä he olivat ulkoisen habituksensa perusteella keikalla. Toinen vaihtoehto on tehdä ns. gallup keikan jälkeen, jolloin 5-10 henkeä saisi pärställään kertoa parilla rivillä, että tykkäsivätkö. Kaustista on tälle keikalle paha sotkea, sillä kansanmusatapahtumassa on aina oma tunnelmansa, kun vaan alueelle ehtii.
 
Yleisön voittamisesta vielä. Minuun Purplen hyväntuulinen esitys upposi, tuli olo, että tyypit oikeasti haluavat soittaa minulle ja muille pääsylipun hankkineille. Nazarethin kohdalla tuli tunne, että tyypit haluavat vain äkkiä pois.
 
Ja läheinen kosketus yleisöön, että artisti oikeasti nauttii tekemisestään. Gillanin kommentti aplodeista, että te olette meille tärkeitä EI VAAN RIITÄ! Artistin tulee pistää itsensä peliin täysillä, niin yleisö tulee myös mukaan. Se on se live!
 
Katso edellinen kommenttini.
 
Jos me vielä saadaan Naz vaikka albumikiertueelle Tavastialle, niin käydään vaikka yhdessä se katsomassa.
 
Tämä sovittu :)
 
Inhimillisyys puuttui, kun arvostetaan vain konemaisen hyvin ja oikein soittavia artisteja. Miksei Paicea voida korvata rumpukoneella, jos se on niin hyvä vrt. Lee Agnew?
 
Virtuoosien ei siis pitäisi ikinä soittaa? Kärjistys.
 
Tuomitset lehtijutussasi koko Nazarethin ja sen musiikin ja historian! Ja nyt sanot, että on paskoja biisejä, mikä kuvastaa vain lyhytnäköisyytesi tässä asiassa. Sanavalintasi ja kirjoituksesi oli luokattoman huono koskien Nazarethia.
 
Ja jälleen sama lainaus jutustani tähän väliin:
 
"Tarttuvien melodioiden tärkeys korostui, kun Deep Purplea vertasi lämmittelijään, Purplen tavoin 40 vuotta toimineeseen skottilaiseen Nazareth-yhtyeeseen. Teknisesti heilahtelevan - rumpalin rytmitaju katosi välillä ja kitarasoolot olisi kannattanut unohtaa suosiolla - bändin musiikki oli mitäänsanomatonta bluespohjaista junttausta."
 
Tässä arvioin keikkasettejä. Nazarethin keikkasetistä (ainakin osittain) kirjoitin näkemykseni ylempänä. Tuomitsen koko historian? Ehkä sen noinkin tuosta voi käsittää. Tässä kyllä olivat arvioitavana, kuten sanottu, illan biisit.
 
Semmoinen pikantti lisä sisälukuun, että jos olisin sanonut, että bändin musiikki _on_ mitäänsanomatonta bluespohjaista junttausta, olisin tuominnut koko tuotannon. Sanoin _oli_, mikä viittaa keikalla kuultuihin biiseihin.
 
Mielipiteistäsi huolimatta seison sanojeni takana. Musiikki oli tylsää (onko muuten mitäänsanomaton musiikki huonompaa kuin paska musiikki, sillä paskahan edes herättää jotakin tunteita, mutta mitäänsanomaton on vaan...), soitto ei sujunut ja soittajat olivat väsähtäneen oloisia.
 
Haluan myös muille kertoa oman mielipiteeni, koska voin sanoa artikkelistasi että mielipiteesi on väärä, koska esität sen faktana ja kattamaan yleisesti koko artistin toiminnan.
 
Toisteiseksi menee, mutta...arvio = mielipide. Lehdessä ei ollut artikkeli vaan keikka-arvio, jonka fokus oli Purplessa. Faktana noita pitää ihminen, joka ei ymmärrä artikkelin ja arvion eroa. Artikkeli on objektiivinen tuotos, arvio subjektiivinen. Eikä se arvio edelleenkään kattanut yleisesti koko artistin toimintaa, vaan havainnoi keskiviikon keikkaa.
 
Provosoiva "paskoja biisejä" -kommentti myöhemmin foorumille oli kärjistys, mutta kuten sanottu, en yrityksistä huolimatta ole bändistä innostunut juuri.
 
Tosin jos nyt jostain syystä koet tämän asian niin tärkeäksi, niin kyllä me kuopiolaisina voidaan asiasta puhua vaikka ihan naamatusten.
 
Miten vaan. Mua itse asiassa alkoi kiehtoa se ajatus, että pääsisin kunnon fanin kanssa klubikeikalle. Voisit siellä valistaa enemmän tuosta musiikista, ja voitaisiin vääntää, muuttuuko mielipiteeni.
 
Mielipiteet saavat mennä toki ristiin, mutta nyt oli faktatkin menneet välillä vähän sekaisin. Ja mielipiteisiin nojaten tuomitset toisen artistin kokonaan.
 
Mielipiteisiisi nojaten tuomitsit minut kokonaan. Kiitos siitäkin.
 
Journalistina sinun tulee myös kestää kritiikki, mitä nyt et pystynyt ottamaan vastaan provosoitumatta.
 
Tietenkin tökin sinua, että saan selville, mikä arviossani on mielestäsi pielessä. Ja hyvän palautteen kirjoititkin - vaikka kanssasi eri mieltä olenkin.
 
Vastasinko kaikkeen, jäikö jotakin kysyttävää vielä?
 
- Iikka

Kiitos vastauksestasi.
 
Paria kohtaa voisin täsmentää, koska näemmä minun ajatus on hukkunut tajunnanvirtaan välillä, eikä jutun juju ole välittynyt ihan täysin. Se on pitkien viestien ongelma.
 
Luen vielä uudestaan tuon sinun jutun ja pohdin, onko tarvetta vielä vastata. Pelkään vain, että viesti paisuu jälleen pitkäksi.
 
Tällä kertaa plussaa siitä, että vastaat kritiikkiin asiallisemmin. Harvoin foorumeilla nykyään saadaan näin hyvää keskustelua käyntiin.
 
-M

Miksi muuten Nazarethin diggaaminen vaatii Purplen dissaamista?
 
Ja olikos tuolla väite ,että Purple ei ole melodista? Voi hyvää päivää.Korva käteen ja kuuntelemaan.

Vastaan nyt näihin koska tuo Purplen mollaaminen menee mielestäni älyttömyyksiin:
 
Purplen musiikin melodisuus? Tjaa.. kun en ole tätä artistia niin paljoa kuunnellut, niin melko suorasukaista se oli, ei niinkään melodista.
 
Mary Long,Battle rages on,Sometimes I feel like screaming ja vaikkapa Perfect Strangers eivät ole melodisia?
 
Voi hyvä ihme.
 
Ja kohta reilut 40 vuotta hevilaulantaa kuluttaa kurkkua.. Jos Ian Gillan on tullut mukaan 1969 (ja ollut poissa useita kertoja), niin ura Purplessa ei ole reilu 40 vuotta.
 
Ei ,mutta Gillan,Ian Gillan Band ja Black Sabbath kyllä venyttävät uraa.Eipä silti minustakin Gillan on nykypurplen heikoin lenkki ,mutta vetää hyvin verrattuna kritiikkiin jota saa nykyään niskaansa.
 
Mielestäni Ianin ääni hävisi niin selvästi Dan McCaffertylle, että tavallaan näen jo tietynlaisena häpeämisenä sen, ettei siitä ole erikseen mitään mainittu.
 
McCaffertyn ääni on ollut jo aikojen alusta aivan erilainen.Miehen ääniala vaikuttaa olevan kapeampi kuin Gillanin ennen joten voi olettaa ettei ikä tee tehtäväänsä ja leikkaa korkeimpia ääniä.Kuten Gillanilla on käynyt.En usko ,että Danilta koskaan olisi Child in time irronnut.
 
Ian Gillania oli hauska seurata. Ukko oli välillä tosissaan ja irvistys sen mukainen. Ihmettelin vain sitä sen paitaa ja avojalkaisuutta.. ja sitä, että tamburiini osui sormille tms siinä alkubiiseissä ja soittelut jäi sikseeen.
 
Onko Nazareth niin heikko bändi ,että sen kehuminen vaatii jo Gillanin pukeutumiseen puuttumista?
 
Minusta tämän keskustelun heikoin lenkki on se ,että suivaantuneena oman suosikkibändin kritiikistä ryhdytään arvostelemaan sitä paremman kritiikin saanutta bändiä.Ja perusteena vaikuttaa olevan se ettei oma suosikki saanut hyvää kritiikkiä.

Et halunnut ymmärtää minun tekstiä. Tarkoitus oli tasoitella koko mielipidekirjoitusta, jossa ylistetään toinen ja alistetaan toinen. Ei ne puntit niin kaukana toisistaan kuitenkaan ollut. Vaan jos et halua ymmärtää kirjoituksen tarkoitusta, vaan takerrut pienempiin juttuihin, niin antaa mennä vaan. En muista silti sanatarkkaa kirjoitusmuotoani, mutta korostin kuitenkin etten ole mikään pitkän linjan Purple-fani, joten osa biiseistä kuulosti "ensikuulemalta" melko suorasukaiselta rockilta ilman sen suurempia melodioita. Vaatisi siis enemmän kuuntelemista (mainitsen mm. senkin, ettei Naz aukea myöskään 1. kerralla kuultuna). Enkä tunnista Purplen biisejä edes nimiltä, mutta nyt youtubesta keikkanauhotteita katsottuani tunnistan että "Perfect strangers" ja "Sometimes I feel like screaming" olivat ne mieleen jääneet biisit. Ensin mainittu lähinnä siksi, että siinä oli jotain samaa kuin Nazarethissakin, siksi siitä pidin. Tyylillisesti uppoaa siis helposti. Jälkimmäinen oli vain "helppo" kappale, joten jäi myös päähän jonkin verran. Ylisoitettuihin hitteihin en ota kantaa, koska ylisoitto pilaa hyvänkin biisin.
 
Ja miten niin muka minä dissasin Purplea? Enkö melko monessa kohdassa sitä kuitenkin jopa kehunut? Siitäkö ei saa sanoa kuin hyvät puolet? Samoin kuin lehtijutussa oli mainittu vain Nazarethin huonot puolet? Tämähän se vasta erikoinen juttu on.. No, aletaanko kehumaan Metallicaa ja Iron Maidenia seuraavaksi?
 
Olet oikeassa tuossa Gillanin ura-kohdassa. Wikiä luin ja ko. herra on tehnyt paljon muutakin. En tosin muistanut tuon soolo-uran olleen noin pitkä. Sabbath-komennus oli unohduksissa (..niin.. koska en ole mikään Sabbath-fanikaan..).
 
McCaffertyn ääniala on yllättävän laaja, mutta aika harvoin se laulaa niitä "erilaisia" biisejä. Se kyllä yltää hyvin korkealle vieläkin, mutta epäilen ettei kestä sitä kunnolla (siksi esim. livenä ei niin tee). Heitänpä vastineeksi, ettei kyllä Gillanilta irtoa Hair of the dog samalla karismalla. Mutta pitääkö irrotakaan? Onko se oma vain paras ja muiden tulisi tulkita sitä samaa ja samalla tavalla? Toivottavasti ei. Molemmin puolisesti, kaikissa tapauksissa.. (vai pitäisikö toivoa vaikka Marco Hietala laulamaan Maitolaiturin prinsessaa? Voisi kyllä olla jopa ihan hauska näky, mutta kuuleminen ehkä ei).
 
Sitten pari kommenttia, joita on tullut toisaalla vastaan:
 
HS.fi sivuilla joku taho kirjoitti keskustelussa, että Nazareth oli miksattu hiljaiselle, kuten AINA Deep purplen lämppärit. Kyllähän sitä saa oman settinsä kuulostamaan hyvältä, jos näin tylyt ehdot antaa toiselle. Ja minä kirjoitin jo siinä keikka-reviewssä, että Naz tuli toivottoman hiljaisella.
 
Nazarethin foorumilla oli kommentti Baltiasta (Kaunas?) keikasta, jossa kerrottiin Jimmyn olleen keikan sankari, jonka soolotteluja kehuttiin. Jimmyä kehuttiin myös tuolla HS.fi:ssä, että oli onnistunut vakuuttamaan yleisöä Helsingissä. Niin ne mielipiteet vain menevät miten menevät näemmä..
 
...pitäisi vielä jaksaa käydä tuo Iikan viesti läpi ja kommentoida pari kohtaa..

Et halunnut ymmärtää minun tekstiä. Tarkoitus oli tasoitella koko mielipidekirjoitusta, jossa ylistetään toinen ja alistetaan toinen.
 
Luulisin sen tajuavani.Osa Purpleen kohdistamastasi arvostelusta oli kuitenkin mielestäni kohtuutonta.Niihin yritin vastata.
 
En muista silti sanatarkkaa kirjoitusmuotoani, mutta korostin kuitenkin etten ole mikään pitkän linjan Purple-fani, joten osa biiseistä kuulosti "ensikuulemalta" melko suorasukaiselta rockilta ilman sen suurempia melodioita.
 
No meidän käsitys "suorasukaisesta rockista" poikkeaa sitten.Minusta sellaista on esm.AC/DC,Dr.Feelgood tai vaikkapa Status Quo.
 
Purple ei ole minusta "suorasukaista rockia" vaikka muutamakin sellainen veto toki heillekin mahtuu.En vaan ymmärrä miten esim.Rapture of the deep olisi sellaista.
 
Enkä tunnista Purplen biisejä edes nimiltä, mutta nyt youtubesta keikkanauhotteita katsottuani tunnistan että "Perfect strangers" ja "Sometimes I feel like screaming" olivat ne mieleen jääneet biisit. Ensin mainittu lähinnä siksi, että siinä oli jotain samaa kuin Nazarethissakin, siksi siitä pidin.
 
Minusta taas Perfect Strangersissa on enemmän yhteistä Zeppelinin Kashmiriin.Tai Gates of Babyloniin (jos skaalasta puhutaan).
 
Tyylillisesti uppoaa siis helposti. Jälkimmäinen oli vain "helppo" kappale
 
Onhan se tarttuva eli siinä mielessä "helppo".
 
Ja miten niin muka minä dissasin Purplea?
 
No juurikin tuo "melodiattomuus" menee minusta ohi ja komeasti.
 
Siitäkö ei saa sanoa kuin hyvät puolet?
 
Saa sanoa.
 
Samoin kuin lehtijutussa oli mainittu vain Nazarethin huonot puolet? Tämähän se vasta erikoinen juttu on.. No, aletaanko kehumaan Metallicaa ja Iron Maidenia seuraavaksi?
 
Olisithan voinut tuoda esiin niitä Nazarethin hyviä puolia puuttumatta Purpleen mitenkään.Nyt jäi sellainen maku ,että Purple -kritiikkisi motiivi oli "kosto".
 
McCaffertyn ääniala on yllättävän laaja, mutta aika harvoin se laulaa niitä "erilaisia" biisejä.
 
Ilmeisestikin.Tarkoitin juuri sitä ettei sitä äänialaa pahemmin kuule.Toisaalta miehen ääni on kyllä samanlainen kuin ennenkin eikä "puutumista" huomaa ,että sikäli.
 
Heitänpä vastineeksi, ettei kyllä Gillanilta irtoa Hair of the dog samalla karismalla. Mutta pitääkö irrotakaan?
 
Ei pidäkään.Muistaakseni kuitenkin mainitsit ,että McCafferty olisi ollut ehdolla Purpleen.Siitä vertaus ja toisaalta siitä ,että en ole missään Nazarethin biisissä kuullut sellaista falsettia kuin Child in timessa.
 
Jos moinen löytyy niin kerro ihmeessä.Tsekkaan heti.
 
Olen havainnut ,että juuri tollaisille suorituksille ikä tekee pahiten hallaa.

Jees. Kerrankin kunnon keskustelua foorumeilla. Enpä arvannut, että lyhykäinen kritiikkini keikka-arvioon sai tämän vyöryn aikaan. Kannatti se näemmä silti tehdä, koska saatiin vähän veivaamista käyntiin.
 
Eli tämä on vastaus Iikalle. Keskityn nyt kommentteihisi, en enää palaa takaisin artikkelin yksityiskohtiin (vaikka paikoitellen se olisi tarpeen, jotta asia palautuisi mieleen).
 

Sen verran haluan huomauttaa, että kritiikki _on_ mielipide. Se on kirjoittajansa näkemys siitä, mitä on tapahtunut. Minä koin keikan tavallani, ja siitä kirjoitin lehteen.
 
Keikka-arvion pitäisi ehkä kuitenkin olla enemmän yleisellä tasolla, koska suhteellisen suositun (semi-legendarisk or something) Nazarethin musiikin tuomitseminen mitäänsanomattomaksi yhden keikan perusteella (ja viesti paskoja biisejä tavallaan todisteena) kuuluu pikemminkin mielipidepalstalle kuin muualle lehteen. Varsinkin kun mainitsematta jäi ne hyvät puolet, jolloin lukijalla olisi ollut parempi käsitys tapahtuneesta. Nyt kirjoitus jätti satunnaiseen rokkifani-lukijaan fiilikset, että lämppärinä oli joku takahikiän pikkupoppoo, jonka kitaristin ja rumpalin tekniikat olivat yläasteen musiikkitunnin perintöjä ja soittivat jotain takahuoneen demonauhoja.
 
Olin muuten miksauslavan vieressä kuuntelemassa, koska ajattelin siellä olevan parhaat soundit. Tämä siis vastauksena pohdintaan, luurasinko kaljateltassa.
 
se oli tarkoitettu hivenen ivalliseksi vitsiksi. Ei keskeistä sisältöä.
 
Miksauslavan vierestä katseltuna eturivin meno ei näyttänyt Nazarethin keikan aikana kummoiselta, mutta varmaan olisi pitänyt olla eturivissä, jotta hyvän fiiliksen olisi huomannut. Melko hiljaista tuntui olevan muualla hallissa, ihmiset todellakin hakivat rauhassa lisää kaljaa ja osa näytti juttelevan bändistä yhtään välittämättä.
 
Keikkaa myytiin Deep Purplen keikkana ja yleisö suurimmalta osin olivat paikalla juuri sen vuoksi. Kuten sanoin aiemmin, niin monikaan Nazareth-fani ei ollut valmis maksamaan 50e keikasta. Nazarethin liput ovat olleet yleensä 20-30€ haarukassa, joten 50e oli monelle liikaa. Itse halusin nähdä myös Purplen, koska rokki-legendat ovat aina näkemisen arvoisia, vaikkei niiden musiikki aina olisikaan se kaikkein omin juttu. Siksi ei tehnyt edes tiukkaa tehdä ostopäätöstä lipuille.
 
Eturivissä oli tungosta ihan tarpeeksi. Kovin kouhkaaminen ja tappelu käytiin juuri Nazarethin aikana. Yleisö oli kuitenkin paikalla selvästi enemmän ihmettelemässä, koska perinteisiä mukana laulajia ei tainnut olla kuin nimeksi. Biisien sanoja ei siis juuri osattu saati kappaleita tunnettukaan.. Uuden levyn biisit taisi mennä 95% osalta yleisöä täysin ohi.
 
Sekö on muuten mielestäsi kriitikon mitta, että koko tuotanto on täysin hanskassa?
 
Ei, mutta kirjoituksesta huokui sellainen viesti, ettei ko. artisti sytytä lainkaan (tai ole tuttu) ja sen vuoksi myös keikka-arvio oli sen mukainen. Edelleen siihen yhteen lauseeseen (mitäänsanomatonta blues-junttausta) palatakseni; jos tuollaisen kirjoittaa, niin silloin tulisi olla pidempi oppimäärä kyseistä artistia käytynä läpi. Jo hieman toisella tavalla kirjoitettuna homma olisi mennyt läpi (ainakin minusta).. esim. Tällä kertaa Skotti-bändin esittämä blues-voittoinen rock ei kuitenkaan saanut yleisöä täysin syttymään.
 
Levyiltä kuulemani ja dvd:ltä näkemän perusteella yhtyeen musiikki ei ole ikinä tehnyt minuun suurta vaikutusta, eikä keikka muuttanut tätä mielipidettäni.
 
makuasia minun hivenen synkistelyyn taipuvaiseen mieleen tällä bluesahtavalla menolla on piristävä vaikutus. Siitä tulee se fiilis ja tekemisen meininki. Yksittäisiä biisejä on vaikea edes nimetä suosikiksi, koska tietty tuotannon tasaisuus on parempi. Suosittelen silti joskus vaikka lainaamaan kirjastosta sen uuden levyn, joka yksinkertaisesti vain on yksi artistin parhaista. (Jos siis intoa tutustua lisää löytyy).

Sinä puolestasi olet yhtyeen fani etkä pidä siitä, että minä en pidä. Lähinnä kritiikkisi näyttää koskevan sitä, etten tiedä riittävästi Nazarethista tai anna yhtyeen historialle arvoa.
 
Olen fani, sitä en kiistä. Kritiikkini on tarkoitettu sille, että jos jostain musiikista ei pidä (vaikka se olisi ollut suhteellisen suosittua vaikka sen 40 vuotta), niin ei sitä siltikään tarvitse pistää keikka-arvion oheen kuvaamaan koko tuotantoa.
 

Jos pelkkiä listasijoituksia tuijottaa, niin Smurffit tekevät huippumusiikkia Suomessa ja Britney Spears on loistava maailmalla. Kehuako pitäisi, kun kerta levyjä on myyty hirveästi? Sitäkö se kritiikki on?
 
Väärä yleistys. Pysytäänpäs nyt edes oikeassa genressä. Jos tuo smurffi+Spears sälä otetaan mukaan, niin voidaan samalla mittapuulla tuomita Mozart ja Beethoven paskaksi musiikiksi, koska niitä ostetaan vähemmän kuin vaikka 50centiä ja näytetään vähemmän telkkarissa kuin Timbalandia nykyään. Tiedät itsekin, että tuo vertaus oli vain kärjistys ja provo, eikä mitenkään vakavasti otettava väite.
 
Jos smurffit tekevät (siis itse) 40v musiikkia ja ovat fanien keskuudessa yhä (ei siis esim. kohderyhmä lapset ainoastaan) suosittuja vaikka vuonna 2030 (alkoikohan tuo smurffisälä joskus 1990-luvun lopulla?), niin kyllä se ilmiönä jonkin verran pakosta pistäisi miettimään. Sama koskien myös Spearsia, että jos n. 30v päästä rouva vielä vetää salit täyteen musiikin vuoksi (eikä tivolin ja akrobatian ja pers eiku), niin kyllä siinäkin artistia on pakko hivenen arvostaa. Laitetaanko vaikka kokeeksi pieni vedonlyönti, ettei kumpikaan tule tapahtumaan?
 
Nazarethin suosio on aika suuri vieläkin, vaikka kyseessä on mitäänsanomatonta blues-junttausta. Brasiliassa Naz on festarien pääesiintyjänä esiintynyt järjettömän kokoisille yleisöille (reilusti >10 000, ettei jopa >50 000).. en muista tarkkoja lukuja. Pohjois-Amerikassa tekevät kiertueita säännöllisesti ja fanipohja löytyy (monilla Eurooppalaisilla tuo ei onnistu koskaan). Saksassa ja ent. itäblokin alueen maissa Nazareth on huippusuosittu vieläkin. Norjassa myös. Suomessa Nazareth lienee nykyään tuttu vain radio nova-tyylin power balladeista, mikä sinänsä on sääli. Wanhempi polvi taas muistaa 70-luvun alusta 3-5 albumia, joka oli kovaa heviä silloin. (Jotenkin tuppasi naurattamaan, kun löysin Nazarethin fazer-musiikista aikanaan trash-death-black -kategorian alta Holy roller).
 
Nazarethin biiseistä hieman alkuun. Henkilökohtaisesti harmitti, kun Please don't judas me ei kuulunut settiin. Sen sijaan mukana olivat ns. perusslovarit Dream on ja Love hurts. Jälkimmäisen vielä ymmärsi kuuluvan pakollisena settiin, mutta Dream on jo niin Radio Nova -kamaa, että...ja niin on kyllä myös Love Hurts.
 
Judasta ei ole Naz soitellut liekkö juuri koskaan livenä. Oulun keikalla se taisi tulla Miss Miseryn keskellä kuitenkin. Yleisö silti odottaa ja toivoo näitä slovareita, mikä on itsellenikin pettymys. Hearts grown cold olisi parempi ja monien, varsinkin fanien, suosima biisi. Suomessa dream on ja love hurts ovat suosittuja ja siksi Naz ne aina esittääkin. Idässä tulee aina Animals keikan loppuun, täällä ei näemmä koskaan. Jossain päin maailmaa soitellaan myös Sunshine, joka ei myöskään Suomessa näytä kuuluvan koskaan settilistaan. Dream on toimi paremmin Ronnie Leahyn aikoin, pelkällä kitarasäestyksellä se ei minun mielestäni toimi täysin. Vaan sitten; onko nämä biisit bluespohjaista junttausta ? Ja melodiat puuttuvat? Siitähän sinä Nazarethia kritisoit.
 
Jos keikan biisejä käydään tässä, niin Beggars Day on melkoisen yksipuolinen perustarpominen, joka ei ole ikinä innostanut. Biisi ei sikäli herätä tunteita puolesta eikä vastaan, mutta kun tähän lisätään innoton esiintyminen, menee miinukselle.
 
Toiset tykkää tivolista.. toiset musiikista. Ennemmin kuulisin livenä Sladen puikoissa Noddy Holderin vaikka pakkopaidassa kuin nykyisen kokoonpanon pitämässä tivolia Dave Hillin johdolla. Nazarethissa ei ole kyse showsta, kuten jo aiemmin sanoin. Toiset tykkää, toiset ei Ei se akrobatian puute musiikkia ole vielä tähän mennessä heikentänyt. Beggars day (Nils Lofgren laina) ei ollut paras valinta startteriksi. Telegram olisi legendaarinen valinta, mutta toimivampia ovat olleet Steamroller, Lights come down, Hit the fan.. Miss Misery oli liian hidas startteri. Uudelta levyltä vaikka Goin loco olisi kyllä kuulostanut kivalta siinä alussa.
 
Razamanaz jollakin tavalla yhdistyy mielessäni Spinal Tapiin - mikä sikäli on ihan positiivista. Muuten menee samaan kastiin Beggars Dayn kanssa: kovin tavallinen rock. Bändillä joskus tätä väännettiin, silloin toki oli lystiä. Nyt lähinnä tylsää.
 
Nazareth lienee soittanut jokaisella livellään tämän kappaleen levyn julkistamisen jälkeen. Livenä se on tavallaan tunnelman tuoja (hei! Naz on täällä tänään!), mutta levyillä ja varsinkin live-levyillä razamanaz on minulle skip forward napin painalluksen arvoinen suorite. Olen siis kanssasi tällä kertaa varsin samaa mieltä, mutta en silti ihan.

This Flight Tonight on aina ollut minulle biisi, joka ei oikein lähde liikkeelle missään vaiheessa. Puolitempoinen väliosa on viimeinen niitti.
 
No jos vertaat sitä siihen Joni Mitchellin versioon, niin kyllä tuo suht hyvin rokkaa.. tyylimuunnos on onnistunut ja toimii. Mainio cover-biisi siis, kuten myös J.J.Calen Cocaine, jota ei tällä kertaa kuultu.
 
Holiday kuulostaa taas Bryan Adamsilta. Mama, mama, please...No, joku tykkää tästäkin. Minä en.
 
ja Bryan Adamsin listaviikotkin ovat samalla perusteella kuin smurffien?
 
Holiday on levytetty muistaakseni 1980, joka on sama vuosi kuin Bryan Adams on aloittanut levyttelynsä (lähde Wikipedia). Aika rankasti sanottu, että Naza kuulostaa Bryan Adamsilta silloin siis. Tai no, ymmärrän kyllä ajatuksesi, mutta halusin vain vähän oikaista taas kirjoitustasi, ettei se mene jälleen sinne aliarvostuksen puolelle.

Uutukainen The Gathering oli aika tylsä rutistus, joka toimi lähinnä yhden melodian ja yhden rumpukompin tasolla.
 
Kyllä siinä 3 selvästi toisistaan eroavaa kohtaa. Hiljaiselle miksattu äänimaailma pilasi tämän biisin. Tässä olisi sitä nyrkinpuimista ja pään heilutusta tarjolla, mutta nyt fiilis jäi puolitiehen. Levyllä toimii hyvin, livenä liian pitkä. Se olisi voinut loppua siihen taukoon, jossa yleisö jo taputti. Levyversio palauttaa mukavasti No mean city albumin synkkiin maisemiin (kantta myöten) ja toimii kuin junan vessa.
 
Hair Of The Dogista tykkäsin. My White Bicycle kuulostaa levyltä mukavalta, koska siinä on queenmäisyyttä. Livenä sekin magia meni ohi.
 
Nämä 2 ovat eniten tivolia muistuttavaa biisiä riverdanceineen ja säkkipilleineen Nazarethin setissä, joten arvattavaa kai tuo tykkääminen? :) Hei! Nyt ne teki jotain! Näitkö?
 
Hair of the dog kuulostaa valjulta ilman Whiskey drinkin womania, joka on artistin parhaimpia biisejä, niin livenä kuin levylläkin (minun mielipide). My white bicycle on taas levyllä ihan torso (minun mielipide), mutta livenä jytää ihan kivasti. Queen-vertaus tulee lähinnä tuosta bicycle sanasta, monet sotkevat tuonkin biisin coveriksi, vaikka kyseessä on ihan eri sälät. Itseäni nyppi se välispiikki, joka on kuultu jokaisella keikalla sanasta sanaan (ja live-levyilläkin).
 
(Menikö settilista sinne päinkään, jäikö paljon puuttumaan? E2: muistinko settiä oikein, Purplenkaan setti ei ole enää mielessä...)
 
Sinne päin ainakin.
 

Katsotaanpas lopputulosta. Kaksi biisiä ei saanut katselemaan kelloa ja pohtimaan, koska Deep Purple aloittaa. Kovin yhdentekevä keikka se mielestäni oli.
 
Lisätään vielä, että pääesiintyjätason artisti hiljaiseksi miksattuna lämppärinä rajatulla keikka-ajalla kyllä siitä pakosta jää vähän jotain puuttumaan? Settilista oli ihan ok, vaikka itse toivoisin kuulevani harvemmin soitettuja biisejä (kuten Let me be your dog, Talk talk, Every time it rains, Go down fightin, Somebody to roll jne jne..), mutta suuri osa yleisöstä olisi ehkä hämillään tästä valinnasta. Ihmiset tulevat kuulemaan tuon hittisetin ja saavat siitä rahoilleen vastinetta. Valitettavasti se vain menee niin. Siltikään musiikki ei ole yhdentekevää blues-junttausta, ei sitten millään asteikolla. Vanhat sedät vetivät homman annetuissa rajoissaan ja sillä selvä. Tämän jälkeen lava oli auki itse pääartistille. Lämppäri hoiti hommansa ja jätti sen suurimman näytöksen illan odotetuimmalle artistille.
 
Itsekin katselin kelloa Nazarethin aikana. Lähinnä siksi, että tiesin soittoajan rajatuksi ja laskin koko ajan että montako ne kerkeävät vielä soittaa. Enemmänkin olisi kelvannut. Purplen kohdalla katsoin kelloa 20min aloituksesta. Syy oli... nii-in.. mitäs veikkaat?
 
Olen edelleen sitä mieltä, että bändin keikka tarjosi lähinnä mitäänsanomatonta bluespohjaista junttausta. McCafferty kuulostaisi varmaan hyvältä vaikka laulaisi Ukko-Nooaa, mutta se ei tee mielestäni Ukko-Nooasta hyvää tai mielenkiintoista musiikkia.
 
Taas menee sinne smurffit/spears osastolle. Jos McCafferty olisi laulanut bluesinsa Gillanin falsetilla, niin siinä olisi ollut sinappia puurolla. Sinun määrittelemään mitättömään blues-pohjaiseen junttaukseen tuo ääni käy paremmin kuin mikään muu. McCafferty ei kuulosta kovin erikoiselta, jos se laulaa erikoisempia biisejä. Mielestäni tämän kuulee hyvin joistain harvinaisista materiaaleista (esim. Fabulous part boys levy tai sitten se Into the ring soololevyn saksalaisen bändin kanssa yhteistyönä tehty osuus). Ja kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, niin jos olisin kriitikkona arvostelemassa Paula Koivuniemen keikkaa, niin vaikka inhoan biisejä, laulua yms tunnelmaa siellä, niin siltikään en tohtisi kirjoittaa ko. artistia mitäänsanomattomaksi ja musiikkia turhaksi iskelmäksi vain oman mielipiteeni pohjalta.
 

Tähän väliin kerrottakoon, että rockpoliisi-huomautuksesi on sikäli osuva, että yliopistolta olen lukenut musiikinopettajaksi ja journalistiksi.
 
Koetko taustasi eduksi vai haitaksi? Perustelut myös mukaan, kiitos.
 
Toisaalta nimenomaan arviossa on tarkoitus tarkastella bändiä kriittisesti.
 
eli ennakkoasenteet oli valittu jo ennen keikkaa? Jos tuotanto ei naksahda, niin on helppo takertua epäkohtiin. Ja vaikka pääesiintyjän kohdalla olikin pientä epäilystä ilmassa (ja Gillanin äänen kohdalla jopa aiheesta, kuten kirjoitit), niin siltikin oli rutiinimaisuudesta huolimatta aihetta vain suitsuttaa sitä?
 
Siinäpä mielessä meidän lähtökohtamme ovat erilaiset. Minusta se on vaan tylsää. En myöskään mainitsemastasi AC/DC:stä hirveästi perustu, mutta livenä bändi vakuutti ja voitti puolelleen, joten mieliala Nazarethin suhteen oli positiivisen odottava. Ikävä kyllä niitä odotuksia ei nyt lunastettu.
 
AC/DC:n live on taas sitä tivolia.. toiset tykkää sätkivistä kitaristeista ja heiluvista vokalisteista. Tästä olen jo niin paljon saarnannut, etten enää jaksa samaa tekstiä tähän kirjoittaa.

Nyt tulee typerä kysymys, mutta eikö tarttuva melodia nimenomaan tarkoita sitä, että se jää mieleen/päähän heti ensimmäisellä yrityksellä?
 
Purplen tarttuvat melodiat eivät tarttuneet päähän myöskään ensimmäisellä kerralla. Et voi siis rinnastaa näiden kahden artistien melodisuuden osuutta niiden hyvyydessä/toimivuudessa. Molemmat toimivat omalla tavallaan. Jos artistit ovat soittaneet 40v sitten (Naz oli olemassa jo ennen sitä, tosin nimellä The Shadettes), niin miltähän olisi vaikuttanut kun molemmat soittaisivat täsmälleen samanlaista musiikkia, joissa melodiat jäisivät päähän kuin mainoskatkolla? Eikö silti ole hyvä, että on olemassa erilaisia tyylejä ja useita artisteja. Toiset tykkää Hendrixistä, toiset Joplinista ja joku vaikka Moody bluesista. Onpa näillä kaikilla melodisuutta tarjota omalta osaltaan, mutta usein ne eivät siltikään jää 1. kerralla päähän.
 
Nazarethin kohdalla melodiat ovat usein sellaisia, että ne vaativat muutaman kuuntelun avautuakseen. Sitten ne pyörivät viikkoja päässä, mutta eivät ala ärsyttämään.
 
No, Nazareth ei uponnut minuun sillä n:nelläkään kerralla. Purplen biiseistä monet ovat koukuttaneet ekalla kerralla.
 
Itse luokittelen ekalla kerralla koukuttavat biisit kertakäyttöbiiseiksi. Purplen kohdalla niin ei ole, mikä lienee hyvä asia. Voisin jopa harkita ostavani ko. artistin tuotantoa.
 
Ja ei, en ole Purplen fani, vaikka niin arvelitkin. Näistä kahdesta bändistä Purple on tutumpi, mutta ei merkittävästi.
 
Kun olet kirjoittanut historia-artikkelin ja kirjoitat noin ylistävään sävyyn, niin on aika vaikea uskoa tuota edellistä lausetta todeksi. Tuntuu siltä, että sanot sen vain korostaaksesi kirjoittaneesi puolueetonta kritiikkiä.

Mitä Nazarethin osuuteen ja merkkimäärään arviossa tulee, niin nyt törmätään journalistiseen konventioon: lämppäristä yleensä kirjoitetaan hyvin lyhyesti, pääaktista pidemmin.
 
Ja tällä kerralla henkilökohtaisen musiikkimaun esilletuominen ja inhorealistinen epäkohtien hakeminen veivät senkin vähän tilan lämppäriltä?


Se, että Nazareth on bändeistä konkarimpi ei kyllä näkynyt keikalla kuin väsymyksenä.
 
Sanoit tutustuneesi artistiin myös DVD-levyiltä? Nazarethin live-akti ei ole koskaan ollut mitään suurta showta. Isoimmillaan se lienee siinä live in Texas DVD:llä, jossa on pyrotekniikkaakin vähän. Siltikin se näyttää tylsältä, koska sitä akrobatiaa ja tivolia siinä ei ole mukana. Ei se ole väsymystä se eleettömyys, vaan niin ne ukot ovat vetäneet jo vuosikymmeniä. Jos artisti näyttää vanhalta (mitä Dan ainakin tekee), niin sekään ei tee suorituksesta väsynyttä. Väsynyt Nazareth oli Vuokatissa, kun artisti oli juuri saapunut muistaakseni Verhojanskista (tai jostain etä-siperiasta kuitekin) ja oli aikaeron+pääesiintyjän aikataulun vuoksi todella väsyneen oloinen.
 
Olisit ehkä pitänyt showsta enemmän, jos Jimmy olisi kierinyt lattialla ja hypännyt vahvistinpinon päälle? Taustalla basisti soittaa bassoaan poronsarvella jne..
 
Maininta siksi, että Morsen soolo nojasi siinä kauniissa kohdassa kohdassa hyvin pitkälti tähän tekniikkaan, ja koska lukijat eivät välttämättä tällaisesta tekniikasta ole aikaisemmin kuulleet, on se syytä samalla esitellä.

Vähäisessä sanatilassa tuo kuulostaa silti vähän oman egon nostatukselta, että tiedänpäs jotain, mitä te ette tiedä.. ..ja että kirjoittajan ammattitaito on terminologian hallinnan vuoksi korkea. Tullaan siihen tiede-slangiin ja harrastajapiirin sisäpiirin kieleen, jolla eristäydytään muiden yläpuolelle.
 
Airey sai "onneksi" tilaa siksi, että Morsen soolot alkoivat todella puuduttaa loppua kohti. Mielummin väliin kosketinkikkaa kuin pelkkää tilulilukitaraa.
 
Eläköön! Ensimmäinen selvästi kriittinen arvio Purplesta.. usko pois, mutta tuolla oli iso vaikutus uskottavuutesi osalta, jota epäilin hivenen aikaisemmin. Ehkeivät ne lasit olleetkaan niin sinivalkoiset. :)
 
Juuri siksi, että yleisölle tarjotaan heti kärkeen jotakin, mikä varmasti on kaikille tuttua. Varsinkin kun Purplen kohdalla niitä hittejä riittää.
 
Pakko tölvästä, että main streamissa Purplella ei niitä hittejä kuitenkaan nyt ihan älyttömästi ole. Yleisö on melko suurella todennäköisyydellä Black night, Smoke on the water ja Woman from Tokyo linjalla. Child in time, Speed king, Strange kind of woman etc.. ovat niitä ei ihan niin tunnettuja, mutta faneille tärkeitä hittejä. Ihan vertailukohta esimerkkinä, että kaikki tietävät Skynyrdin Sweet home Alabaman, mutta yllättävän monelle jo Freebird on outo biisi. Vaan kysyppäs fanilta mielipide siitä. Nazarethin suuret hitit ovat näitä power balladeja (dream on, love hurts), koska mitäänsanomaton bluepohjainen junttaus ei kelpaa juurikaan radiosoittoon tai hits for kids kokoelmille.
 
En osaa sanoa, ovat mainitsemasi smurffit covertaneet Nazia tai Purplea, mutta Eläkeläiset ovat molempia lainanneet. Ihan vain tuli mieleen.
 

Kirjoitin, että "yleisön vastaanotosta päätellen Nazareth oli monille paikalla olleille vain pakollinen paha ennen illan pääesitystä." Miten tämä nyt eroaa tuosta sinun kirjoituksestasi?
 
siinä, että monelle Nazareth-fanille 50e lipusta oli liikaa. Purplen näkeminen ei kiinnostanut tarpeeksi. Purple-fanit taas olisivat 50e maksaneet vain pelkästä omasta suosikistaankin. Laajempi kannattajakunta, kovemmat lippuhinnat, kysynnän ja tarjonnan laki. Jos yleisö tulee katsomaan pääesiintyjää, niin kaikki muu on sekundääristä. Yhdistettynä pakollinen paha ja musiikin dissaus saa lukijan käsittämään tilanteen olleen sellainen, että lämppäri oli jopa ei-toivottu. Hyvä ettei buuattu pellolle. Kyse on taas kerran siitä, miten asia kerrotaan.

Minulle on sama, miten yleisömassa asiaan reagoi: en myöskään kirjoita yleisön kollektiivista arviota vaan oman mielipiteeni.
 
Silloin kirjoituksen parempi paikka on mielipidepalsta, jossa puhutaan myös koirankakoista, hiekoituksesta ja muista kestoaiheista. Keikka-arvion tulisi olla enemmän kollektiivinen arvio. Tällainen tiukka kriittinen arvostelu voisi toimia jossain muualla kuin maakunnan sanomalehdessä, jossa lukijakunta on vauvasta vaariin. Jossain Soundissa tai vastaavassa tuollainen teilaaminen/ylistys voisi olla paremmin paikallaan. Ehkä.
 
Väärin. Sinun kirjoituksesi näistä kahdesta on fanikirjoitus.
 
Sitäkin, mutta se myös yrittää edes hitusen hakea joitain taustoja sille, ettei minun kritiikki ole hyttysen ininää Ranuan lakkasoilla. Toisin sanoen koitan yrittää olla perusteellinen ja että edes jotain tietämystä/kokemusta on.
 
Naz soittelee ukkosen jälkeen +4 asteen kelillä, mutta miten se liittyy keskiviikon keikkaan?
 
Siten, ettei artisti ollut väsynyt/masentunut tai muutenkaan tarjonnut työmoraalisesti arveluttavaa keikkaa tilanteessa, jossa yleisö on väsynyttä, kylmissään ja pääasiassa out of scope (Popeda riehaannutti varmaan eniten siellä silloin). Väki oli vähentynyt olosuhteiden vuoksi jo hyvin harvaksi, mutta sedät veti setin taas kerran kuten pitääkin. Jotain muutakin tuossa oli taka-ajatuksena, mutta en muista enää mitä. Pitäisi lukea koko teksti uusiksi, niin pääsisin kärryille.
 
Kyseinen hetki on arvioitavana ja siellä esitetyt kappaleet. Jos se hetki ei miellytä eivätkä kappaleetkaan, niin sitten kriitikon tehtävä on se kirjoittaa.
 
kuten yksi tuttavani lääkiksessä aikanaan asian tiivisti: ****-lääkefirman tarjoaminen oli vain lämmin voileipä. Ei edes viinoja tarjonneet! Pitää muistaa tuo, kun reseptejä kirjoittelee. Tässä lausunnossa oli huumoria tietenkin mukana, mutta edelleen; pelkästään mielipiteeseen perustuva keikka-arvion kirjoittaminen tyyliin kärjistetään huonot puolet, unohdetaan hyvät puolet (Naz) + vähätellään huonoja puolia, korostetaan hyviä puolia (Purple) on väärin. Olen tätä perustellut jo pitkään. Sano sitten kun riittää :) Pointti tässä kuitenkin siinä, että ei koko systeemin teilaaminen ole tarpeen, jos se ei ole just sitä mitä odottaa. Ennakkoasenteet vaikuttavat yllättävän paljon lopputulokseen. (Vähän sekava kappale tuli kirjoitettua,mutta kiire on jo välillä..)
 
Tietysti nyt päästään siihen pohdintaan, että millaisen ihmisen pitäisi mennä kuuntelemaan ja arvioimaan keikkaa. Pitääkö olla bändin fani? Pitääkö olla "ihan sama" -asenne bändin musiikkia kohtaan? Pitääkö bändiä vihata? Millä näistä saadaan aikaan totuudenmukainen arvio? Ja mikä on totuudenmukainen, sillä minulle Nazareth kuulosti juuri niin tylsältä kuin kirjoitin, sinulle ei.
 
Erittäin hyviä kysymyksiä, joista jokainen kohta tekisi mieli pohtia ja perustella hyvinkin perusteellisesti läpi. Tämä menee ehkä jo sen verran yleiseksi, etten sitä tässä ala tekemään. Aiheesta voisi kyllä perustaa vaikka oman threadin. Mutta jos perustat oman keikka-arviosi pelkkään omaan mielipiteeseesi, se tulisi myös kummuta tekstistä selvästi esille. Nyt yleisesti toteat musiikin olevan huonoa ja yleisön reaktio tukee omaasi (koska olit miksauskopilla asti, etkä nähnyt eturivin tunnelmaa). Artikkelissa oma mielipide olisi tullut kirjoittaa näkyviin pelkän yleisesti dissaavan lauseen sijasta.

 
Tyypiksi, jolle Purple on uusi bändi, tiedät paljon siitä, miten bändi on ennen esiintynyt.
 
Olen lukenut arvosteluja jo jonkin aikaa. Minulla oli lippu JKL keikalle, mutta Naz perui silloin ja möin lippuni pois. Kuulin keikka-arviot siellä käyneiltä ja luin lehdistä artikkeleita yms. Lähipiiristäni löytyy bändin kovia faneja moniakin, joten olen pakostakin joutunut jotain saarnaa aiheesta kuulemaan. En ole asiantuntija, mutta tiedän edes vähän siitä.
 
Yleisön voittamisesta vielä. Minuun Purplen hyväntuulinen esitys upposi, tuli olo, että tyypit oikeasti haluavat soittaa minulle ja muille pääsylipun hankkineille. Nazarethin kohdalla tuli tunne, että tyypit haluavat vain äkkiä pois.

Voisikohan se johtua siitä, että Nazarethilla oli tasan tunti aikaa hoitaa settinsa ja painua pois. Ei siinä ole silloin aikaa ylen määrin turhia kikkailla ja kosiskella yleisöä. Se encoren puuttuminen jätti itsellenikin huonon maun suuhun ja tästä voi syyttää vain järjestävää tahoa. Nazareth on aina soittanut encoren käsittääkseni lähes aina (jos joku muu tietää enemmän, niin kertokoot). Purplen hyväntuulisuus vaikutti juuri siltä ammattimaiselta rutiinilta. Saman näki Status Quon keikalla. Ukot olivat tosiaan töissä siellä, mutta sielu siitä puuttui. Itselleni tuli vaivautunut olo siitä tavaran syytämisestä yleisöön, että palvokaa meitä! Ottakaa almu vastaan! Tunsi itsensä halvaksi, kun hikisiä pyyhkeitä heitellään tulemaan ja kansa tykkää: leipää ja sirkushuveja! Kyllähän keikkamuistot ovat kivoja, mutta en silti niistä tappelemaan alkaisi (nimim. monesti rumpupalikan tms. kiinni saanut, mutta väännössä aina luovuttanut, koska toinen tahtoi sitä selvästi enemmän).
 
Inhimillisyys puuttui, kun arvostetaan vain konemaisen hyvin ja oikein soittavia artisteja. Miksei Paicea voida korvata rumpukoneella, jos se on niin hyvä vrt. Lee Agnew?

Virtuoosien ei siis pitäisi ikinä soittaa? Kärjistys.
 
Montako lauluvirhettä Naz-virtuoosi teki keikkansa aikana? Saiko tämä siitä ansaitsemaansa kiitosta siitä? Tai montako kertaa basisti mokasi? Unohtuikohan tasapuolisuuden nimissä kriitikolta vahingossa mainita ne, koska mehevämpää oli myydä teksti lööppimäisesti floppi vs. menestys ? Tämä taas siten, miten minä sen koen, kun tekstin ja perustelut luen.


Tässä arvioin keikkasettejä. Nazarethin keikkasetistä (ainakin osittain) kirjoitin näkemykseni ylempänä. Tuomitsen koko historian? Ehkä sen noinkin tuosta voi käsittää. Tässä kyllä olivat arvioitavana, kuten sanottu, illan biisit.

Kun kirjoitetaan: Teknisesti heilahtelevan bändin musiikki oli mitäänsanomatonta bluespohjaista junttausta. sillä tarkoitetaan vain ja ainoastaan sitä, että bändin musiikki oli huonoa ja se ei edes osannut soittaa sitä. Tuo on edelleen TODELLA heikosti muotoiltu lause ja ihmettelen että se on tuollaisenaan lehteen edes päätynyt. Et missään kohdassa kerro siitä, että vertailet vain sitä keikkasettiä. Tällaiset lausunnot ymmärtäisin, kun lukee tuolla toisella alueella huonoimmat keikat threadia, joissa humalaiset artistit yms sekoilut pistävät keikan piloille. Nyt ei kuitenkaan niin käynyt ja tuomio oli silti kova: paskaa. Tuollaisen tuomion perusteluiksi ei rumpalin ja kitaristin parin mokan esiintuominen kuitenkaan riitä. Ei ne todellakaan ihan niin huonoja olleet, kuin tekstisi antaa ymmärtää.
 
Semmoinen pikantti lisä sisälukuun, että jos olisin sanonut, että bändin musiikki _on_ mitäänsanomatonta bluespohjaista junttausta, olisin tuominnut koko tuotannon. Sanoin _oli_, mikä viittaa keikalla kuultuihin biiseihin.
 
Jos oikein hiuksia haluat halkoa, niin on/oli merkitys voidaan näinkin ajatella. Oletko kuitenkin tyytyväinen tuohon kirjoitusmuotoon, johon olit päätynyt? Verbin aikamuoto ratkaisee sisällön, perustuu omaan mielipiteeseen, jossa ei ole huomioitu hyvin hoidettua osaa lainkaan + (edelleen muistutan) lämppärin tila/aika/ääni-rajoitukset?
 
Ja sitten musiikki oli mitäänsanomatonta viittaa myös siihen, että se kaikki (biisit/esitys/taito) oli pielessä, siis koko kokonaisuus haukkasi paskaa. Biisit on ok monien mielestä, esitys oli ehkä vähän vaisu, mutta Nazarethille jopa tyypillinen ja taitoa näillä kyllä on 40v ajalta ihan tarpeeksi. Sanavalinta on jälleen epäonnistunut. Jo musiikki sanan korvaaminen esitys sanalla olisi parantanut vähän tilannetta. Nyt maalaat kuitenkin isomman pinta-alan paska-termin alle ja siihen vaikuttavat juurikin nuo henk koht etukäteen muodostetut mielipiteet.

Mielipiteistäsi huolimatta seison sanojeni takana. Musiikki oli tylsää (onko muuten mitäänsanomaton musiikki huonompaa kuin paska musiikki, sillä paskahan edes herättää jotakin tunteita, mutta mitäänsanomaton on vaan...), soitto ei sujunut ja soittajat olivat väsähtäneen oloisia.
 
Mitäänsanomaton sanalla on voimakas negatiivinen lataus, samoin kuin sanalla paska. Paska tosin on Ukrainassa pääsiäisleivonnainen, joten sillä sentään voi edes olla jokin positiivinenkin lataus. Jos minulle sanotaan jonkin olevan mitäänsanomaton, niin kyseessä on silloin jokin luokattoman surkea. Sanavalinta on väärä, jos haluat korostaa musiikin olleen sellaista, ettei siinä ole mielestäsi riittävästi hyvää/huonoa.. se vaan on.
 
Provosoiva "paskoja biisejä" -kommentti myöhemmin foorumille oli kärjistys, mutta kuten sanottu, en yrityksistä huolimatta ole bändistä innostunut juuri.
 
Provoilu johtaa joskus jopa hyviin keskuteluihin.. yleensä tosin joutavaan suunsoittoon, mutta tämä ainakin yrittää olla sivistyneempi versio sellaisesta (ainakin vielä). Toivottavasti taso säilyy yhä.

Mua itse asiassa alkoi kiehtoa se ajatus, että pääsisin kunnon fanin kanssa klubikeikalle. Voisit siellä valistaa enemmän tuosta musiikista, ja voitaisiin vääntää, muuttuuko mielipiteeni.
 
Sehän kyllä käy. Mieluummin lähtee ajelemaankin HKI (tms) asti, kun on matkaseuraa+kulujen puolittajia ;)

Mielipiteisiisi nojaten tuomitsit minut kokonaan. Kiitos siitäkin.
 
Sana on miekkaa vahvempi. Battle rages on!
 
En ihan kokonaan tuominnut, vaan totesinkin että mielipiteesi on väärä, joka on suht yleinen, threadeissa viljelty lausahdus. Klisee jopa.

Tietenkin tökin sinua, että saan selville, mikä arviossani on mielestäsi pielessä. Ja hyvän palautteen kirjoititkin - vaikka kanssasi eri mieltä olenkin.

Vastasinko kaikkeen, jäikö jotakin kysyttävää vielä?
 
En muista enää, mitä kaikkea kysyin/ihmettelin. Hyvä vastaus sinultakin. Odotan vielä lisää, mutta en ole pettynyt jos ei ihan enää näin pitkiin tilityksiin enää venytä. Tämähän alkaa jo venyä kuin.. Morsen soolo..

Heps Mikko!
 
Hyviä kommentteja. Palaan niihin paremmin huomenna, pitää päästä välillä nukkumaan. Yhteen kohtaan kommentoin kuitenkin heti.
 
Kun olet kirjoittanut historia-artikkelin ja kirjoitat noin ylistävään sävyyn, niin on aika vaikea uskoa tuota edellistä lausetta todeksi. Tuntuu siltä, että sanot sen vain korostaaksesi kirjoittaneesi puolueetonta kritiikkiä.
 
Edellisessä lauseessa siis olin sanonut, että en ole Purplen fani.
 
Siinä vaiheessa, kun alat todella kutsua minua valehtelijaksi, lopetan keskustelun. Ei nimittäin ole mitään järkeä argumentoida, jos kuittaat asiat sillä, että "sanon sen vain korostaakseni puolueetonta kritiikkiä".
 
Toimittajana joutuu penkomaan asioita, ottamaan niistä selvää ja kirjoittamaan. Jos en mitään olisi tiennyt illan bändeistä, en niitä olisi arvioinut. Ja toisaalta jos fanittaisin toista tai molempia, olisin myös jäävännyt itseni pois tekemästä arviota.
 
Ok?

Huomenna kommentoin muita kohtia.
 
-Iikka