Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Voi Mikko, nyt sattuu sisimpään.
 
Ja kohta sattuu enemmän, sillä päätin vastata viestiisi. Ensin mietin, että onko tälle edes aihetta, mutta luulen että se olisi jäänyt silloin jonnekin sisimpääni vaivaamaan.
 
Käyn ensin läpi sinun artikkelisi kohta kohdalta (tarpeen mukaan) ja sen jälkeen vastaan viestiisi. Ja ei.. minä EN ala sinulle yksityisesti vastaamaan, jos olet julkisuudessa jo kirjoittanut omat mielipiteesi faktoina. Se on jopa opiskelijalta aika suuren luokan virhe. Varsinkin journalistiikan yliopisto-opiskelijalta odottaisi enemmän. Kyseessä ei ole sananvapauden rajoittaminen, vaan siitä miten asiat esittää. Kritiikki on myös julkista ja siitä voidaan keskustella, esimerkiksi täällä. Painotan Nazareth-osioon juttusi kommentoinnin.
 
Otsikko: Aidosti innostuneet veteraanit
 
Eturivin tuntumasta keikkaa seuranneena homma ei vaikuttanut aidosti innostuneelta. Aidosti innostunut veteraaniartisti oli The Shadows muutama vuosi sitten Vuokatissa tarjosi suorastaan hämmentävän hienon keikan. Soitto maistui ja artisti oli täysillä hommassa mukana. Purplesta jäi fiilis, että ukot kävivät töissä. Vetivät keikan rutiinilla läpi ja sillä selvä.
 
Deep Purplen kohdalla rutiini ei ole kirosana.
 
Sitä se nimenomaan on. Ihan sama mitä artisti tekee, niin yleisö palvoo. Tätä kuvastaa se, että kaikki irtain syydetään yleisöön ja ihmiset tappelevat niistä tosissaan. Mitä hittoa tekee hikisellä pyyhkellä, johon Morse on otsansa kuivannut?
 
Vaikka bändi on kiertänyt... ...ei yhtyeen esiintymisessä ole kyllästymisen merkkejä.
 
Rutiini + ei kyllästymisen merkkejä artistilla? Mielestäni rutinoituminen on aina pahasta, koska se on myös merkki eläkeputkesta. Päinvastaisena esimerkkinä vaikka Sparks, joka veti vastikään KAIKKI levynsä livenä läpi peräkkäisillä keikoilla. Mielestäni se on melko kova saavutus veteraanibändiltä. Veikkaan, ettei monikaan rutinoitunut artisti osaa enää edes soittaa kaikkia biisejään.
 
Tarttuvien melodioiden tärkeys korostui, kun Deep Purplea vertasi lämmitelijään, Purplen tavoin 40 vuotta toimineeseen skottilaiseen Nazareth yhtyeeseen.
 
Purplen musiikin melodisuus? Tjaa.. kun en ole tätä artistia niin paljoa kuunnellut, niin melko suorasukaista se oli, ei niinkään melodista. Purplella on paljon hyviä biisejä, enkä tarkoita edes smoke on the wateria tms ylisoitolla pilattua moskaa, vaan niitä kunnon rokkibiisejä. Valitettavasti en osaa edes nimetä niitä biisejä, mutta tunnistan ne kuullessani! Ei minulla ole edes Purplen levyjä levyhyllyssä, koska en siitä niin suuresti perusta, mutta kuitenkin jaksoin lähes koko keikan seistä taputtamassa ja puimassa nyrkkiä välillä muiden seassa. Hieno kokemus, vaikka melodisuus ei monien biisien ensikuulemisen vuoksi ollutkaan päällimmäisenä mielessä. Biisit eivät jääneet kerrasta päähän, mutta se ei pakosta tarkoita että se olisi huonoa (yleensä se on vain hyvä asia, että joutuu kuuntelemaan levyn useita kertoja, että se avautuu). Jos sinä et ole Nazarethia kuunnellut enempää (vrt. minun Purple tuntemus), niin se että biisit eivät jää mieleen kerrasta, ei tee siitä epä-melodista (ja sinun arvostusasteikolla näemmä huonoa musiikkia). Aika kova heitto sinulta on sanoa, että esimerkiksi yksi tunnetuimmista powerballadeista Dream on ei olisi melodinen. Itse ostin ensimmäisen Nazareth levyni lukion ensimmäisellä luokalla vuonna 1994. Kuuntelin sen läpi ja mietin, että johan oli lattea esitys. Kuuntelin silti sen pari kertaa vielä tyrmäämisen sijasta ja aloin huomata muutamia helppojakin melodioita, joihin jäi koukkuun. Pian löysin lisää biisejä, jotka olivat yllättävän tarttuvia. Kohta huomasin ostavani 3 Nazareth levyä lisää Anttilan alennusmyynnistä, koska en osannut tehdä valintaa niiden välillä. Ja pian hain vielä 2 tarjolla olluttakin. Olin jäänyt koukkuun. Loistava artisti! Uskomattomia biisejä! TARTTUVIA MELODIOITA, jotka eivät heti ensimmäisellä yrittämällä kuitenkaan uponneet. Mikäli tuo oli ensimmäinen kosketuksesi artistiin ja heti siltä pohjalta alat sitä junttaamaan suohon, niin olet epäonnistunut artikkelisi kirjoittamisessa tässä kohdassa ja pahasti. Jos taas olet pitkään kyseistä artistia kuunnellut, niin ihmettelen kyllä tuota vertausta melodioiden puuttumisesta eli väittämäsi perusteella huonoksi musiikiksi leimaamista.
 
Sitten haluaisin kommentoida kirjoittamaasi virhettä. Nazareth ja Deep Purple ovat molemmat perustettu vuonna 1968. Yhtyeillä on siis 40v synttärit, mikä on myös kiertueiden teema. Ei siltikään voida puhua 40 vuotta toimineista yhtyeistä kummastakaan! Deep Purple on ollut hajonneena 1976-1984 (sinun omaan artikkeliisi Iikka viittaan, pari päivää aiemmin kirjoitettuun, joten luulisi olevan muistissa tämänkin). Lähes 10 vuotta telakalla! Kyseessä on siis 32 vuotta toiminut bändi. Nazareth ei ole koskaan virallisesti hajonnut. Sillä on silti toiminnassaa pari jaksoa, jolloin se ei ole ollut niin aktiivinen. Näiden yhteiskesto on jotain 1-3 vuotta, tarkkaa aikamäärää on vaikea laskea netistä löytyvien lähteiden perusteella, mutta jos välttämättä haluat sen tiedon, niin voin sen sinulle etsiä. Nazareth on siis konkarimpi, jos vuosimittapuulla tämä mitataan.
 
Teknisesti heilahtelevan rumpalin rytmitaju katosi välillä...
 
Ahaa. Olet siis aito rokkipoliisi. Etsit soitosta virheitä ja teet arviosi hyvyydestä niiden perusteella. Pidät siis syntetisaattorin soittamasta mikrosekunnin tarkasta paukkeesta, koska et anna inhimillisyydelle sijaa? No, Lee Agnew ei ehkä ole maailman paras rumpali. Se on basistin poika, mikä sinällään on jo liikuttavaa, kun isä ja poika soittavat tällaisessa bändissä. Led Zeppelinkin vähän vastaavanlaista on kehittelemässä. Minun mielestä se on hienoa. Olen nähnyt Nazarethin 2 kertaa Darrel Sweetin vielä ollessa puikoissa ja kyllä se oli selvästi iso osa bändiä. Ei Lee voi mitenkään peittää Darrelin aukkoa, mutta se ei silti tee artistista automaattisesti huonoa. Ja mitä inhimillisyyteen tulee, minulle soitti kaveri Helsingin keikan jälkeen ja sanoi, että Lee oli huonossa kunnossa, näytti kuin se olisi pidätellyt oksennusta. Liekkö mahataudissa soittanut. Kyllä se siitä sitten hommat ammattilaisen tavoin vei loppuun. Jos Lee oli ollut kipeä, niin keikan vetäminen noinkin hienosti oli HELVETIN HIENOSTI vedetty.
 
...ja kitarasoolot olisi kannattanut unohtaa suosiolla..
 
Puutut taas toiseen korvikejäseneen, eli Jimmy Murrisoniin. Jimmy tuli bändiin vuonna 1994, eli samana vuonna kuin Steve Morse Purpleen. Jimmyn kitarahistoria ei ehkä ole yhtä loistokas kuin Morsen, mutta Manny Charltonin, Zal Cleminsonin ja Billy Rankinin jälkeen astuttiin jälleen isoihin saappaisiin. Näin Murrisonin ensimmäisen kerran kitarassa vuonna 1996 (tai 1997?) Virtasalmen Drag&Rock juhannusfestareilla. Siellä Nazareth oli pääesiintyjä (artistilista oli käsittämättömän kova festarin kokoon ja tunnettavuuteen nähden, mm. Slade, Georgia Satellites, Linda Lampenius (!), Crazy Cavan, Stratovarius, Yö, Popeda jne jne..) ja soitti väsyneelle yleisölle ukkosen jälkeen +4 asteen lämpötilassa. Ukkosen kastelema yleisö hajaantui ja hävisi matkoihinsa isoilta osin, mutta pojat vetäisi unohtumattoman setin. Murrison soitteli silloin hyvinkin erilaisesti. Tilulilu-irtosi kitarasta, mutta pääpaino oli selkeällä ja raskaalla riffittelyllä. Jimmy on nyt kehittynyt ihan erilaiseksi kitaristiksi. Se on luonut Nazarethille uuden soundin, sen kuulet kun pistät uuden The Newz levyn soittimeesi. Levyllä on tuore ja nykyaikainen soundi, toisin kuin aiemmalla Boogaloo albumilla. Nazareth kuulosti myös livenä ennen erilaiselta. Ronnie Leahy toi kosketinsoittimissa mukaan jotain, mitä nykyinen äänimaailma kaipaa. Jotain hommasta puuttuu livenä, se on joko koskettimet tai toinen kitara. Jimmy soittelee kahta kitaraa käytännössä koko ajan, siksi homma kuulostaa välillä vähän hassulta. Itsekään en arvosta Jimmyn soolottelua kovinkaan korkealle, mutta se nyt vaan kuuluu hommaan. Jos olit tarkkakatseinen, ja katsoit Danin ja Peten ilmeitä Jimmyn soolon aikana, niin ymmärtäisit mistä on kyse. Bändin isukit katsoivat suu auki loksahtaneena, että mitä se poju nyt veivaa. Tuo EI OLE RUTIINIA! Se on jopa spontaania. Se on sitä, mitä tullaan livenä katsomaan! Tuskin Jimmy oli sooloaan etukäteen siihen suunnitellut ja sillä tavalla. Ei mitään Morsen kaltaista huipputekniikan esittelyä (kuten se käsittämättömän kaunis soolo-veto siltä siinä keikan alkupuoliskolla), vaan hauskanpitoa (vaikka yleisö ei siitä ihan aina pitäisikään). Hommassa on siis hyvät ja huonot puolensa, mielestäni se kuuluu asiaan.
 
- bändin musiikki oli mitäänsanomatonta blues-pohjaista junttausta.
 
Kuten omassa viestissäni jo aiemmin sanoin; Nazareth on kuin kirosana se sanotaan niin kuin se on! Ei mitään turhaa keimailua, vaan itse asiaa. Blues-rock on just se minun juttu, josta pidän. Siksi en ole mikään Iron maiden, Metallica jne.. fani. Suoraviivaisesta rockista löytyy kuitenkin hyvinkin läheinen serkku Nazarethin musiikille: Ac/Dc. Moni Naz-fani kuunteleekin Ac/Dc:tä, eikä se mielestäni oli edes ihme.
 
Molemmat, niin Naz kuin Purple, ovat soittaneet (lähes) 40 vuotta. Nazareth on tehnyt pikaisen laskuni mukaan 22 studioalbumia + lukuisia kokoelmia, livelevyjä, DVD-levyjä jne jne.. Artikkelisi perusteella Deep Purplella on 18 albumia kasassa. Molemmat ovat siis pitkän linjan rokkareita. Aika hyvin silti Nazarethilta, jonka musiikki on mitäänsanomatonta. Jos haluat jotain tietoa Nazarethin levyjen listasijoituksista, niin wikipediasta löytyy jonkin verran tietoa.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Nazareth_%28band%29
 
Deep Purplen historiaa en tunne, mutta artikkelisi perusteella sen ensimmäinen levy oli menestys ja pari sen jälkeistä floppasi ainakin hieman. Nazarethilla 2 ensimmäistä albumia oli vähemmän menestyneitä, kunnes Roger Glover (kyllä.. sama mies) tuli mukaan kuvioihin tuottajana. Razamanaz albumi avasi uran, joka jatkuu vielä nykyäänkin. Nazareth foorumeilla puhuttiin myös siitä, että Purpleen on joskus kysytty Dan McCaffertyä vokalistiksi. Dan ei ole suostunut, koska haluaa olla Nazarethissa. Kuvastaa kuitenkin näiden kahden artistin sukulaisuutta jonkin verran? Huhu Danin pyytämisestä Bon Scottin tilalle on ilmeisesti kuitenkin perätön.
 
Jos et kuitenkaan ole tutustunut kaikkiin 22:een Nazareth albumiin, niin miten voit suorilta sijoilta sanoa, että bändin MUSIIKKI on mitäänsanomatonta? Jos keikka ei sinun makuhermoon osunut, tai settilista ei ollut kuin läpileikkaus vuosien tuotantoon, niin sinä ylitsetietäväisenä Jumalana tuomitset sitten koko artistin samalla?
 
Aiempi oma review keikasta kertoikin monta oleellista kohtaa. Pojat soittivat hiljaa, vissiin lämppärille on tällainen rooli annettu. Tunti aikaa soitolle oli vähän. Naz veti koko tunnin biisejä, eikä mennyt takahuoneeseen huudattamaan yleisöä siinä olisi mennyt aikaa hukkaan. Tiedän että Nazarethilla on tällä hetkellä helvetin kova työmoraali (enemmän keikkoja kuin koskaan. Myös aikaisempina vuosina jatkuvasti kiertueella). Settilistat vaihtuvat ja mukana kuullaan välillä vähän harvinaisempiakin vetoja ja biisejä joita ei mistään levyiltä edes löydy. Sääli vain se, ettei mukaan mahtunut kuin ne kovimmat hitit (ja nekin olivat mielestäsi epämelodista ja mitäänsanomatonta). Kun tämän tason artistille sanotaan, että soita tunti ja häivy, niin kyllä se pakosta heijastuu siihen esiintymiseenkin. Lämppäröinti on nousukasbändien hommaa, ei konkarin itsensä tehtävä. Nyt Naz teki oman osuutensa ja poistui. Encore-osion puuttuminen kuvasti järjestäjän tiukkaa aikataulua ja mielestäni Naz olisi ansainnut 20-30min enemmän aikaa.
 
Ja jos väität musiikin olevan mitäänsanomatonta jne.. niin kokeileppas kuunnella tuotantoa laajemmin, niin sieltä kyllä löytyy hyvinkin monenlaista tuotantoa ja äänimaailmaa. Pari tärppiä voin tarjota:
 
The Newz antaa kuvan nykyvedosta ja nykyaikaisesta äänimaailmasta.
LoudnProud on Naz legendaarisimmillaan.
The Catch on Naz heikoimmillaan (osalle levyä suoranainen p*ska varoitus)
Expect no mercy on Naz tasalaatuisimmillaan.
Snaz on hyvä livelevy tältä aikakaudelta.
 
Yleisön vastaanotosta päätellen Nazareth oli monille paikalla olleille vain pakollinen paha ennen illan pääesitystä.
 
Mitä! Skippasit sitten vokalistin USKOMATTOMAN äänen ja loistavan basistin? Käytit kaiken sanatilasi Nazan osalta vain haukkumiseen, etkä muistanut sanoa mitään, miten mahtavassa tikissä Dan McCaffertyn ääni yhä on! Varsinkin kun myöhemmin pelkään Ianin äänen puolesta ja puhut kurkun kulumisesta yms.. Dan ei siitä kärsi! Vokalisti on yksi ehdottomasti rock-historian parhaista äänistä! Tätä ääntä arvostaa mm. Axl Rose, joka pitää Dania suurena esikuvanaan (pyytänyt mm. laulamaan omissa häissään - turhaan).
 
Lukaiseppas varsin, mitä kolleegasi kirjoitti:
http://hbl.fi/text/kultur/2008/8/13/d16485.php
 
(jos ei jaksa avata linkkiä, niin pari kohtaa jutusta tässä)
Som helhet gav konserten intrycket av att Deep Purple inte störande mycket avtrubbats av rutiner och turnerade, utan trivs framför en publik som suktar efter hitsen, applåderar artigt åt de nyare låtarna, och till och med tolererar onödigt jammande.
 
Semilegendariska hard rock-bandet Nazareth överraskade med ett energiskt set som var späckat av snärtiga riff och tidlös sväng. Man kan fråga sig om bandets sångare Dan McCafferty har stämband av stålull eller någon hemlig voice massage-metod som håller rösten exakt lika stark och ruffig som på Razamanaz och Loud And Proud-plattorna från 70-talet. En fläkt av nostalgi svepte över hallen när bandet spelade sina kända versioner av This Flight Tonight (Joni Mitchell) och Love Hurts (Everly Brothers).
 
Siellä Purple sai vähän väsähtäneen tuomion (yhtevä minun mielipiteeni kanssa) ja Danin ääni saa hehkutusta. Sinä taas käännät palaset toisinpäin ja unohdat mainita mitään positiivista? Voisinhan minäkin kirjoittaa kuulematta että Paula Koivuniemen keikka oli väsynyttä paskaa, koska en kyseisestä artistista pidä. Jos olisin toimittaja tai paikalla, niin takuulla kirjoittaisin siitä kuitenkin positiivisempaan sävyyn. Se olisi puolueetonta tarkastelua, jossa huomioitaisi hyvät ja huonot puolet. Sinä otit esille vain 2 korvikejäsentä ja unohdit koko 40v ajan mukana olleet jäsenet. Purplessahan on artikkelisi mukaan enää 1 alkuperäisjäsen mukana (Paice) ensimmäisestä kokoonpanosta. Ja kohta reilut 40 vuotta hevilaulantaa kuluttaa kurkkua.. Jos Ian Gillan on tullut mukaan 1969 (ja ollut poissa useita kertoja), niin ura Purplessa ei ole reilu 40 vuotta. Ehkä toimintaa on ollut jo ennen Purplea ja poissa ollessa soololevyjä.. en tiedä. Sinä varmaan tiedät, mutta kommenttina silti.
 
Miten voit sanoa, ettei tunnelma Nazin keikan aikana ollut hyvä? Eturivissä oli pahin tungos ja ryminä juuri Nazarethin aikana. Purplen aikana tunnelma hiljeni, mitä nyt Smoke on the water sai aikaan nyrkkien heilumista ja huitomista. Jos olit kaljateltalla tai takarivissä, niin todennäköisesti siellä ei tunnelma ollut kovin korkealla. Fanit olivat edessä. Ja jos soitto tuli niin hiljaa kuin kuvittelen sen taakse tulleen, niin tunnelmaan on voinut sekin tuoda latistusta. Myös valot oli Purplella paremmat + screenit käytössä yms vimpainta tuulettimia myöten, niin kyllä siitä saadaan näyttävämpi show helposti. Naz on parempi klubilla (taisin tuon jo kirjoittaa aiemminkin). Jos me vielä saadaan Naz vaikka albumikiertueelle Tavastialle, niin käydään vaikka yhdessä se katsomassa. Siellä se on parhaimmillaan (näin vuonna 1999 sen siellä Boogaloo tourilla ja tunnelma oli aivan hillitön!). Tosin nyt siitä on jo 10v aikaa ja ikä+rumpalin kuolema +syntikkasoittajan puuttuminen yms vievät osan tunnelmasta.
 
...Purplen osuuteen tekstissäsi en puutu. Se on selvästi fanipohjalta tehtyä ja hehkutusta täynnä, mutta onhan siinä ihan aiheesta kehuja. En todellakaan ala Purplea haukkumaan huonoksi, koska se oli hyvä. Tosin odotin siltä itse enemmän, mutta hyväksyn puutteet. Ikä painaa ja ne rutiinit on pahasta (vaikka alussa sanot että niistä ei haittaa ollut). Kyllä oli, ja se näkyi ja tuntui.
 
Bändi pääsi yllättämään kuin varkain, sillä lyhykäistä intronauhaa seurasi heti rumpurymistelyllä...
 
Noh, onneksi se intronauha ei ollut pidempi. Siinä vain kuului outoa bassosurinaa. Bill Whalenin biisi Naz keikan alussa (liekkö jostain Lord of Dancesta?) on hyvä siihen nähden, jopa minun työkännykässä soittoäänenä nykyään. Onneksi se bassosurina oli sopivan lyhyt. Kyllä siinä edessä ehti toivoa sitäkin lyhyemmäksi, mutta jos olit siellä kaljateltalla, niin et kyllä ehtinyt juosta katsomaan sitä aloitusta (vitsiksi tarkoitettu heitto, ei v*ttuilua). Ukot tulivat kaikki lennosta lavalle ja touhu alkoi heti. Nazareth ehti ottaa tovin kontaktia yleisöön ennen soiton alkua.
 
..käytti volume-swell tekniikkaa..
 
No tuohan se tekee kitaravelhon, että osaa kitaran volanappia heiluttaa? Jos olet Nazarethia seurannut, niin mitäänsanomaton Jimmy Murrison kikkailee samalla tekniikalla hyvinkin mielellään. Hearts grown cold alkaa tällä tekniikalla (nyt eivät soittaneet) livenä ja uudella levylläkin muistaakseni Loggin on introssa mennään tällä samalla tekniikalla. En täysin ymmärrä, miksi tämä nappulan hyväily tarvitsee erityismaininnan, jos Dan McCaffertyn laulutaidostakaan ei mitään erikseen ole sanottu.
 
Onneksi bändin uusin jäsen ... sai myös tilaa
 
Miten niin onneksi? Outo sanavalinta. Airey oli hyvä uruissa, mutta miten niin onneksi? En vain ymmärrä. Jos se ei saisi tilaa, niin silloinhan se olisi turha jäsen. Jon Lordin soittoa näkemättä voin sanoa, että hyvä äijä se on hommassaan. En tiedä, miten kulttimainetta Lord pitää (veikkaan että suurta), mutta ei tuokaan huono ollut. Siltikin, onneksi se ei silti enempää saanut tilaa. Jo nyt homma karkasi jokaiselta vuoroltaa liian pitkäksi taitojen esittelyksi. Tuli fiilis, että biisit eivät lopu koskaan. Eikä mielestäni jokainen artisti tarvitse omaa soolovuoroaan. Aireyn soolo oli ihan ok, mutta se oli välillä puuduttavaa sen bassosurinan vuoksi. Tyylivaihdos oli ihan kiva, mutta minulta meni jostain syystä ohi se Finlandia osittain. Harmittaa vähän (muistaakseni joku soitti minulle tms sillä hetkellä). Odotin juuri tätä Finlandiaa, koska tiesin sen kuuluvat siihen sooloon.
 
Ensi kerralla suurin hitti kärkeen
 
Oho? Mikäs se homman latistaisi paremmin kuin kuulla ensiksi se biisi, mitä isoin osa yleisöstä on tullut paikalle? Veikkaan että ISO osa yleisöä oli kaikesta huolimatta paikalla vain Smoke on the waterin vuoksi. Artisti varmaan nauttii katsella lavalta, kuinka takariveistä väki katoaa vähitellen yöhön, kun se suurin hitti on kuultu. Keikan kohokohta kuuluu loppuun ja sinne se legendaarisin hitti yleensä siksi laitetaankin. No, joku aiemmin sanoi, että soittaisivat sen turistihitin ensin, niin lähtisivät pois tieltä tilaa viemästä. Ehkä niin.. ehkä näin.
 
Etukäteen eniten mietintää herätti, miten laulaja Ian Gillan selviää urakasta. Pelko oli turha.. ..esityksen loppupuolella Gillanin ääni oli jo väsynyt
 
Jos ääni ei kestä settiä loppuun asti, niin silloinhan pelko on ollut aiheellinen. Mielestäni Ianin ääni hävisi niin selvästi Dan McCaffertylle, että tavallaan näen jo tietynlaisena häpeämisenä sen, ettei siitä ole erikseen mitään mainittu. Ian Gillania oli hauska seurata. Ukko oli välillä tosissaan ja irvistys sen mukainen. Ihmettelin vain sitä sen paitaa ja avojalkaisuutta.. ja sitä, että tamburiini osui sormille tms siinä alkubiiseissä ja soittelut jäi sikseeen. McCafferty ei juuri touhuile mitään biisien aikana, mitä nyt tanssii jotain balettia My white bicyclen aikana (on tehnyt sen aina kun olen ko. biisin keikalla nähnyt). Jos minä haluan nähdä koko keikan ajan akrobatiaa, niin menen sirkukseen. Jos haluan kuulla hyvän keikan (laulultaan), menen Nazarethin keikalle.
 
Deep Purple oli säästellyt suurimmat hittinsa keikan loppupuolelle, mikä näkyi myös yleisön heräämisessä. Loppua kohti halliin pakkautunut väki innostui laulamaan niin kertosäkeitä kuin kitarariffejäkin.
 
Smoke on the water ja Black night.. eli yleisöllekö oli pakollinen paha kuulla ne aiemmat biisit, kuten Nazarethiakin kuvailit? Jos tunnelma kasvoi vasta loppumetreillä, niin eipä tuo keikka suurta arvostusta silloin voi muilta kuin faneilta saada. Jos iso osa yleisöstä on paikalla Purplen vuoksi, niin ei silloin voi odottaa suurta riehaa Nazarethin vuoksi. Jos Nazarethin keikalle liput ovat yleensä 20-30e, niin 50e kuulostaa aika isolta rahalta. Tiedän monia MONIA tapauksia, jotka eivät halunneet 50e lipusta maksaa. Harmittelivat sitä, että jää Naz näkemättä tällä kertaa. Vertauksesi yleisön reaktiosta Nazarethiin on siis tältäkin osalta epäreilu ja aiheeton. Ja mielestäni Purplen keikalla tunnelma oli aika alhainen koko ensimmäisen tunnin ajan. Vasta Smoke on the waterin riffi sai ihmiset heräämään kunnolla ja nyrkkejä viuhui ilmassa. Se on mielestäni aika huolestuttavaa ja osaltaan laimensi omia fiiliksiä; olla suuren bändin yleisössä eturivissä, eikä mitään tapahdu! Ainoat fiilikset tuli silloin, kun väki tappeli plektroista yms.., mutta soitto ja biisit eivät saaneet yleisöä laulamaan mukana tai muutakaan.
 
Juttusi viimeisessä lauseessa esität jälleen toiveen, että ekana pitäisi saada hittibiisi, niin tunnelma olisi katossa jo heti alusta. Niinpä niin.. ympäri käydään yhteen tullaan. Kehut Purplen keikan huipuksi, mutta toteat silti, että tunnelma olisi voinut olla parempikin. Ja jos Purple soittaisi Smoke on the Waterin ensimmäisenä, niin osa yleisöstä lähtisi varmuudella sieltä pois aikaisin. Ei sitä tilulilu-osastoa jaksa kuunnella niin paljoa, kuin sitä nyt kuultiin.
 
Kirjoituksesi on siis fanin mielipide. Haukut Nazarethin, koska et sitä itse ole kuunnellut tai et pidä bluesiin tukeutuvasta rockista. Purplea kehut, vaikka tunnelma ei mielestäsi ollutkaan niin hyvä. Jos tunnelma ei nouse, niin jotain on silloin pielessä. Mielestäni pielessä on silloin artistin asenne; se ei saanut omalla positiivisuudellaan yleisöä mukaan. Se Morsen hymy ei riitä; puuttui tekemisen maku. Tehtiin vain samat asiat kuten on aina ennenkin tehty. Artisti joka on tunteella mukana, saa perehtymättömänkin yleisön mukaan (esim. jossain Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla oleva tunnelma). Rutiinit eivät saa faneja nauttimaan keikasta, koska se on sama kuin aiemminkin. Spontaania toimintaa, erikoisia biisivalintoja yms yms.. pitäisi olla myös uutta, eikä vain vanhaa. Ja läheinen kosketus yleisöön, että artisti oikeasti nauttii tekemisestään. Gillanin kommentti aplodeista, että te olette meille tärkeitä EI VAAN RIITÄ! Artistin tulee pistää itsensä peliin täysillä, niin yleisö tulee myös mukaan. Se on se live! Muuten se on vain levyn toisinto, kuten nyt meinasi olla. Inhimillisyys puuttui, kun arvostetaan vain konemaisen hyvin ja oikein soittavia artisteja. Miksei Paicea voida korvata rumpukoneella, jos se on niin hyvä vrt. Lee Agnew?
 
..ja miten niin muka Strange kind of woman ja Into the fire eivät olleet suuria hittejä ? Ovat melko monen kuin minunkin suosikkibiisilistalla molemmat.
 
Sitten viestiisi:
 
Jos biisit on paskoja, esiintyjät näyttävät siltä, että olisivat missä tahansa mieluummin muualla kuin lavalla, rumpali takoo mitä sattuu ja soolot on persiistä, niin ylistääkö pitäisi siksi, että täällä saa plussan?
 
Biisit on paskoja? Tsekkaappa ne listasijoitukset ja lueskele vähän historiasta, miten suosittu maailmanlaajuisesti Nazareth on. Ei sitä tulosta tehdä paskalla musiikilla. Sinun oma mielipiteesi nyt sotkee koko tekstisi. Journalistina sinun tulee myös kestää kritiikki, mitä nyt et pystynyt ottamaan vastaan provosoitumatta. Soittajien asema tuskin oli helppo pääesiintyjästä lämppäriksi josta puhuin jo aiemmin. Myös rajattu aika vaikutti takuulla shown toimivuuteen. Nazareth ei myöskään harrasta mitään lava-akrobatiaa, mutta itse olen siellä musiikin vuoksi, en tivoli-fiiliksen. Toiset tykkää musiikista, toiset tivolista.. näin sanoin jo aiemmin ja niin se on myös yhä. Rumpalin kunnosta kirjoitin myös aiemmin. Kitaristin soolotteluista sanoin myös mielipiteeni aiemmin. Wanhoissa Naz-biiseissä Manny Charlton kikkaili omalla tyylillään. En näe mitään syytä, miksi Jimmyn tulisi soittaa ne 1:1 samalla tavalla. Se varmaan miellyttäisi satunnaisia kuulijoita, mutta muut arvostavat myös uudistumiskykyä ja omaa kitarapersoonaakin. Jimmy on ihan hyvä kitaristi, mutta se on silti vain kitaristi. Nazarethin kantava voima on yhä Danin ääni, jonka unohdit jutustasi. Dan McCafferty on lähes yksinään jo Nazareth.

Laulajan ääni oli kyllä hyvä, mutta se ei koko pakkaa pelasta.
 
Tuomitset lehtijutussasi koko Nazarethin ja sen musiikin ja historian! Ja nyt sanot, että on paskoja biisejä, mikä kuvastaa vain lyhytnäköisyytesi tässä asiassa. Sanavalintasi ja kirjoituksesi oli luokattoman huono koskien Nazarethia. Enkä sano sitä pelkästä Naz-fanin näkökulmasta, vaan ihan yleisestikin. Nazareth on Suomessakin varsin suosittu artisti ollut 70-luvulla, ja uskon että melko moni jutun lukenut on ihmetellyt tuota tekstiä ja ollut käärmeissään. Tuo kirjoitus kuvasti enemmän sinun omaa perehtymättömyyttä kuin asiantuntevuutta. Journalistilta vaaditaan mielestäni enemmän. Kirjoituksesi on vielä törkeämpi ja pahemmin harhaan mennyt lausunto, kuin ajattoman legendaarinen YUP:n levyarvio Idiootti-lehdessä vuonna 1990:
 
YUP - "Turpasauna"-ep: Paska levy. Suomen turhin bändi.
 
Tässä arviossa levykriitikko on kyllä vetäissyt totaalisesti väärän arvion, ilmeisesti vain omaan musiikkimakuunsa vedoten. Sinä ylsit omassa Nazareth-arviossasi tällä kertaa samalle viivalle. Haukuit heikoimpia kohtia keikasta ja bändistä, mutta unohdit mainita mitään positiivista koettua. Sen sijaan tyydyit haukkumaan koko musiikkityylin ja 40v uran parissa lauseessa, koska kirjoittajaa ei vaan itseään artisti kiinnostanut.
 
Deep Purple veti rutiinilla, mutta veti hyvin. Sitä ei voi Nazarethista sanoa.
 
Luet aiemman tektini, niin ymmärrät minun mielipiteen. Ei se Lee niin paljoa sekoillut rummuissa kuitenkaan, että se olisi Nazarethin keikkaa täysin pilannut.
 
Koska palaute kiinnostaa, niin voitko vielä eritellä sähköpostiini (löytyy profiilista), notta mikä siinä keikka-arviossa oli pielessä mielestäsi.
 
Ole hyvä. Tässä on suht laaja vastine tälle sinun kirjoitukselle. Jos minä jonkin mielipiteen esitän, niin olen myös jonkinlaisen kannan siihen muodostanut. Toivottavasti nyt ymmärrät, missä oma kirjoituksesi haukkasi tällä kertaa p*skaa. Itse mieluummin kirjoitan julkisesti näitä minun vastineita, koska julkinen on sinun artikkelisikin. Haluan myös muille kertoa oman mielipiteeni, koska voin sanoa artikkelistasi että mielipiteesi on väärä, koska esität sen faktana ja kattamaan yleisesti koko artistin toiminnan. Tosin jos nyt jostain syystä koet tämän asian niin tärkeäksi, niin kyllä me Kuopiolaisina (?) voidaan asiasta puhua vaikka ihan naamatusten. Ei minulla mitään vihoja ole kannettavana, mutta tyrmistyin kyllä aamulla lehteä lukiessani tuosta keikka-arviosta niin, että jauhot menivät suuhun. Huomasin googlettelun avulla, että olet myös täällä foorumilla jäsenenä, joten arvelin kommenttini osuneen hermoon. Niinhän siinä kävi ja tämä keskustelu on nyt saatu avattua. Minun kirjoitustyyli voi olla ajoittain provokatiivinen (tiedän sen), mutta oikeasti olen ihan cool täällä, en käy kuumana tai riehu ja paisko esineitä. Kirjoittelen mitä mieleen tulee asiaan liittyen. Koin kuitenkin tämän vastineen tekemisen niin tärkeäksi, että uhrasin 2 tuntia elämästini tähän. Toivottavasti siitä on edes jotain hyötyä.
 
Muuten, mikkoseni, on vaarana, että seuraavallakin kerralla mielipiteemme menevät ristiin, ja joudut tilittämään täällä, kuinka "isäntä" ei ymmärrä todellista taidetta.
 
Mielipiteet saavat mennä toki ristiin, mutta nyt oli faktatkin menneet välillä vähän sekaisin. Ja mielipiteisiin nojaten tuomitset toisen artistin kokonaan.
 
Toivon kuitenkin, että seuraavalla kerralla kun arvioit todellista taidetta, niin et muodosta oikean ja väärän musiikkimaun mielipiteitä oman levyhyllysi perusteella.
 
-Mikko