Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Jees. Tuli sitten nähtyä tuo Kuopion rypistys. Pistetääs vähän kriittinen viesti koko systeemistä. Ei nimittäin ihan liekeissä menty tätä hommaa läpi. Arvosanalla koko hommasta tulee 8-.
 
Ensinnäkin. Konserttisalin ovet avautuivat 19.00, jolloin ulkona jonoa oli 300-500m. Jono eteni ihan kivasti,koska sisällä oltiin jo 19.20. Samaan aikaan keski-ikäisiä virastotukka-tätejä (!) etuili lastensa (!) kanssa jonon sivusta sisään. Sanoin yhdelle, että "jonon pää on muuten hallin toisella puolella", johon vastaus oli tukan mukainen "no mitä se meitä hyödyttää, kun voidaan tulla tästä". Meinasin sanoa järkkäreilel, että pistäkää tuo akka s**tana sinne jonoon, missä muutkin joutuvat olemaan. Vaan ei ehtinyt. Halusin lavan eteen ja sinne oli rynnittävä ja vauhdilla. Sisällä yllätys oli suuri, koska porukka haahuili missä sattuu ja tie n.5 riviin oli auki. Siitä sitten emännän kanssa vähitellen mentiin riviin 2-3 ihan keskelle.
 
Ennen Nazarethin alkua työntelin tulppia korviin, koska yleensä Nazan jälkeen korvat tinnittävät 3 päivää intensiivisesti. Mutta mutta! Kun Caoineadh Cu Chulainn alkoi soida, niin homma oli jo selvä. Tämä kuuluu hiljaa. Fiilis latistui jo siihen. Herrat itse astelivat rutiinilla lavalle, ei mitään suurempia taputuksia, mikä viesti yleisönkin olevan paikalla vain Purplen vuoksi. Laitoin varmuuden vuoksi tulpat takaisin korviin, koska kohta niitä ei enää tungoksessa saisi taskuista kaiveltua. Ensimmäisten sointujen soidessa en edes tunnistanut biisiä Beggars dayksi, tulpat tukkivat äänet kokonaan. Ei samperi! Tulpat pois ja sellainen "hivenen kovalla stereoista" -volyymillä se kuului. Kitara tuli TODELLA hiljaa, basso jytisi ihan mukavasti. Laulu oli suhteessa kitaraan ok, mutta rummut ja basso menivät yli. Keikan loppua kohden ääni parani selvästi. Näin siis lavan edestä kuultuna.
 
McCafferyn lauluääni oli mielestäni erittäin hyvässä tikissä. Viimeksi Oulussa nähtynä ukko piteli kurkkuaan ja kakosteli, mutta nyt samaa rykimistä ei näkynyt. Bändi itse ei vaikuttanut kovin hyväntuuliselta (kuten Oulussa). Sellainen apaattinen ote oli, kisaväsymystä? Murrison ei innostunut kummoisiin kikkailuihin, tosin tunnin soittoaika ei paljoa mahdollisuuksia antanut. Settilista oli liiankin tuttu, välispiikkejä myöten. Kaikki oli nähtyä ja kuultua. Ehdottomasti parasta antia olivatkin nämä 2 uuden levyn biisiä, joissa oli edes vähän yritystä. Tuntui siltä, että artistia suoranaisesti v*tutti veivata samoja vanhoja uudestaan ja uusien soitto oli sitä "soittojuhlan tuomista". Vanhoista biiseistä parhaiten irtosi expect no mercy.
 
Sitten yleisöön. Paikalla oli montaa ikäluokaa lapsista vanhoihin pieruihin. Seassa oli silti TAAS muutama totaalinen kusipää. Se sikaniska, joka tuli siihen eturiviin rynnien kesken keikan ja töni kaikkia, hyppi selkiin, pujoi nyrkkejä, haisi pahalle yms yms.. VITTU! Nämä punttisalilla aivonsa kutistaneet kusipäät pitäisi lahdata ja upottaa Kallaveteen, jos ei osata YHTÄÄN huomioida toisia! Helvetin URPO! Onnistui pilaamaan KAIKKIEN siinä olleiden illan. Järkkäriä ei kiinnostanut paskaakaan tehdä asialle mitään! Miksi ihmeessä näitä saamarin sikoja ei saada kuriin ja jonnekin putkaan, minne nämä pitäisi samontein roudata? Ja olen ennenkin sanonut, että pahimmat säätäjät tulevat kuitenkin keski-ikäisistä akoista. Taas kerran yksi tällainen onnistui pitämään tätä mainetta yllä. Hintelä keski-ikäinen akka tantta koitti rynniä väkisin ja voimalla eturiviin. Pääsi aina 3-riviin asti, kunnes törmäsi minuun. Minusta ei läpi kävellä! LÄhti takaviistoon että heilahti, kun koitti minua käydä riuhtomaan. Sitten tuli englanniksi (!) avautumaan, että haluaa eturiviin. Toivitin onnea ja sanoin että pysyt siinä missä olet tai menet taaksepäin. Rynnisti uudestaan. Sanoin että "I call the security". Akka mutisi jotain ja voimaili vielä lisää. "Go to hell".. Suuttui käppänä siitä ja uhitteli jotain. "Haista sinä akka paska!". "Enpä taida haistaa.." Asettui kuitenkin sitten ja alkoi sen sikaniskan luokse suunnata. KAulaili sitä ja koitti liittoutua siinä ja päästä eturiviin. Mutta sekin runttasi tätiä taaksepäin. Siihen oli sen jäämän, jossa alkoi kaulailla teinejä ja penskoja ja jutteli äidillisellä äänellä. Oli pakko pyöritellä silmiä, että tässä se on rokkikonsertti legendaarisimmasta päästä.. toden totta.
 
Okei... 2 tapausta pilasi eturivien tunnelmat. Muuten yleisö oli ok ja mitään kylkiluiden väliin hakkaamisia ei tarvinnut tehdä saadakseen pitää paikkansa. Sääli vain, että näitä häiriköitä aina siunaantuu.
 
Purplea en ole erityisemmin koskaan kuunnellut, joten minun review niiden setistä ei ole mikään asiantuntijan lausunto. Keikasta jäi silti liian steriili tunnelma. Jätkät tosiaan olivat vain töissä siellä. Sentään pientä kontaktia yleisöön oli ja hyväntuulisuus näkyi (Morsen kestohymyn lisäksi). Viimeksi vastaavanlaisen rutiinisuoritukseen olen törmännyt Status Quon keikalla. Ukot tuli, soitti, lähti. Ei sen enempää tai vähempää. Osa tykkää, osa ei. Itse olen sillä 8- linjalla, eli ihan hyvä, mutta. Purple tuli paljon lujempaa kuin Nazareth, joten tulpat olivat paikallaan. Minun takana tosin yksi tyyppi hermostui korvatulppien pidosta ja vaati joko tulppia pois päästä tai minua taaemmaksi (ilmeisesti).
 
Äänipuolelta jäi vaan fiilis liian kovasta basson kanssa kikkailusta. Tärisi ja jytisi koko ajan, varsinkin Aireyn soolottelun aikana. Parhaina biiseinä Into the fire, Strange kind of woman, se biisi 1968-vuodelta (en tiedä nimeä), Space truckin ja highway star. Keikkaa leimasi liika tilulilu ja kikkailu ja jamittelu. Mulle se on täytekamaa, jos biisejä ei osata lopettaa. Osa yleisöstä toivoo ja palvoo tätä; minä en. Settiin voi pistää pari-kolme tällaista kikkailua, mutta kun lähes jokaisessa biisissä venytään ja venytään, niin se alkaa vähän tökkiä. Vokalisti ei onnistunut vakuuttamaan missään vaiheessa. Oli niin hentoista ja epävarmaa McCaffertyyn nähden. Hauska tyyppi silti, kun paineli avojaloin siellä lavalla ja kaiveli mitälie roskia jalkapohjistaan.
 
Keikan aikana tapeltiin koko ajan plektroista, rumpukapuloista, likaisista pyyhkeistä ja milloin mistäkin. En nyt tiedä, onko ne keikkamuistot tuollaisen painimisen arvioisia. Smoke on the waterin jälkeen se tappelu meni jo sen verran pitkälle, että lähdettiin suosiolla 20 riviä taaksepäin. Olkoot muovinpaloja vaikka kuinka ilmassa ja maassa, niin minua ne eivät kiinnosta.
 
Yhteenvetona sanoisin, että JOS Nazarethilla olisi parempi show, niin se pistäisi Purplen lyttyyn että heilahtaisi. Nyt Naza oli tosiaan vain lämppäri ja se näkyi ja tuntui.Nazareth toimii klubilla paremmin kuin näin isolla yleisöllä. Purple oli "iso" ja näyttävä. Odotin silti ilmeisesti liikaa, koska koin pienen pettymyksen. Tai oikeastaan aika ison. Jotain siitä hommasta puuttui, en tiedä mitä.. voi olla, että parhaat vuodet ovat molemmilta artisteilta takana ja se pitää hyväksyä.
 
Arvostelu: 8- tai *** tai "ihan sama" -kategoriaan.