![]() 11.08.2008 10:36:32 | |
---|---|
SPOILERIvaroitus lienee paikallaan... Vähän ihmetytti kyllä, että jos kerran tehdään X-files-elokuva, niin miksi sarjassa niin olennaisessa osassa olevat yliluonnolliset ilmiöt (mitkä milloinkin) kutistuvat leffassa yhteen meediopappiin, jonka kykyjen aitoudesta ei edes missään vaiheessa saada täyttä varmuutta. Nyt kyseessä oli kuin minkä tahansa CSI:n tai muun vastaavan poliisisarjan pidennetty jakso. Ei sinällään huono, mutta jotenkin odotti koko ajan jotain vähän... mystisempää. No, oli se äijän pään irrottaminen tietysti aika scifiä. Toisaalta; elokuvassa saatiin aika hyvin säilytettyä se yksi sarjan perusasetelmista, että Mulder on se joka uskoo ja on ennakkoluuloton ja Scully epäilee jopa kaikkea näkemäänsä. Niinhän se oli ihan sarjan alusta asti. Kaiken ufoilun puuttuessa tuli melkein sellainen olo, että elokuvan pääpaino onkin päähenkilöiden keskinäisessä suhteessa ja sen ongelmissa, ja ehkäpä vielä enemmän heidän omien päidensä sisäisissä kamppailuissaan siitä mitä ja mihin uskoa. Se olikin mielestäni sarjan yksi parhaista ominaisuuksista, että päähenkilöt eivät todellakaan jääneet pinnallisiksi hahmoiksi vaan heidän persoonaansa pureuduttiin todella syvälle, ja kaiken muun ohella oli mielenkiintoista seurata kuinka he sarjan edetessä vaikuttivat toisiinsa ja "muuttuivat". Täkäläinen kriitikko kirjoitti lehdessä, että elokuva saattaa salaiset kansiot hienosti päätökseen. Itse en kokenut että x-files-saaga olisi nyt jotenkin luonnollisesti sulkeutunut; enemmänkin leffasta tuli mieleen sellainen "missä he ovat nyt" -dokumenttityyppinen päivitys tilanteeseen; vielä yksi yhteinen keikka vuosien tauon jälkeen, ja tavallaan vahvistus siihen että eivät ne ihmiset ole juuri miksikään muuttuneet. Sikäli ei tunnu että tällaista leffaa olisi ollut mitenkään välttämätöntä tehdä, mutta tietysti oli kiva nähdä vanha karismaattinen pari vielä yhdessä. Ja pointsit siitä että Skinner tuli lopussa pelastamaan päivän! :) "Musiikki ei ole sitä mikä soi. Musiikki on sitä, miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi silloin kun se soi." (Leif Segerstam) --- "Musiikki on kuin huumori. Toisille sitä ei kannata selittää, toisille ei tarvitse." (Kari Suomalainen) | |
![]() 11.08.2008 12:52:37 | |
Täkäläinen kriitikko kirjoitti lehdessä, että elokuva saattaa salaiset kansiot hienosti päätökseen. Itse en kokenut että x-files-saaga olisi nyt jotenkin luonnollisesti sulkeutunut; enemmänkin leffasta tuli mieleen sellainen "missä he ovat nyt" -dokumenttityyppinen päivitys tilanteeseen; vielä yksi yhteinen keikka vuosien tauon jälkeen, ja tavallaan vahvistus siihen että eivät ne ihmiset ole juuri miksikään muuttuneet. Sikäli ei tunnu että tällaista leffaa olisi ollut mitenkään välttämätöntä tehdä, mutta tietysti oli kiva nähdä vanha karismaattinen pari vielä yhdessä. Ja pointsit siitä että Skinner tuli lopussa pelastamaan päivän! :) Juuri sama tuli itsellekin mieleen, että kyseessä oli tarkoitus kertoa mitä agentti-parille kuuluu vuonna 2008. Kyhätään siihen ympärille hällä väliä -tarina ja faneille bongattavaa (viittaukset sarjaan ja tekijöihin). Tuotahan Carter ja co. harrasti kiitettävästi jo sarjan pyöriessä. Mutta sittenkin uskoisin, että X-Files -elokuvista tulee trilogia (paras jippo myydä dvd:itä on tehdä vähintäänkin kolme osaa) ja ehkä se lopullinen niitti kaikelle saadaan vielä nähdä valkokankaalta (ristiriitaisia ajatuksia herättää kyllä). Ja Skinnerin nousu ilmeisesti FBI:n huipulle(?) toteutettiin ihan tyylikkäästi. Yllättävän vähiin jäi Pileggin esiintyminen, mutta se sisääntulo toteutettiinkin sitten mallikkaasti. Ja hauska oli huomata, että ainoa joka ei ollut ulkonäöllisesti vanhentunut sitten päivääkään, oli juuri Skinner. Kalju on aina kalju. Oonks theillää Johann Sebastian Bachia tai Ludwig van Beethouvvennii? | |
![]() 11.08.2008 23:21:36 (muokattu 11.08.2008 23:22:52) | |
Mutta sittenkin uskoisin, että X-Files -elokuvista tulee trilogia (paras jippo myydä dvd:itä on tehdä vähintäänkin kolme osaa) ja ehkä se lopullinen niitti kaikelle saadaan vielä nähdä valkokankaalta (ristiriitaisia ajatuksia herättää kyllä). No joo... sarja jäi tavallaan aika lohduttoman lopulliseen tilanteeseen; salaliiton varjelema salaisuus eli muukalaisten hyökkäyksen päivämäärä paljastui, joten selvitettävää ei enää hirveästi jäänyt. Mikäli mahdollinen kolmas elokuva ei sitten perustuisi Independence Day -tyyppiseen maailmanpelastusrymistelyyn, niin vaikea on kuvitella mitä käsikirjoittajat enää keksisivät punaiseksi langaksi. Ja jotenkin trilogia-ajatus tuntuu sikälikin oudolta, että nämä olemassaolevat kaksi elokuvaa ovat niin kaukana toisistaan, sekä teemoiltaan että ajallisesti. Luontevaa jatkumoa ei kyllä löydy, etenkin kun elokuvien välissä ehti itse sarjassakin tapahtua yhtä sun toista. Ja Skinnerin nousu ilmeisesti FBI:n huipulle(?) toteutettiin ihan tyylikkäästi. Yllättävän vähiin jäi Pileggin esiintyminen, mutta se sisääntulo toteutettiinkin sitten mallikkaasti. Ja hauska oli huomata, että ainoa joka ei ollut ulkonäöllisesti vanhentunut sitten päivääkään, oli juuri Skinner. Kalju on aina kalju. Joo, sehän oli ihan samannäköinen kuin kymmenen vuotta sitten..! :) Olis voinut olla isommassakin roolissa. Sarjassa tykkäsin hänen hahmostaan kovasti. "Musiikki ei ole sitä mikä soi. Musiikki on sitä, miksi se mikä soi, soi niin kuin se soi silloin kun se soi." (Leif Segerstam) --- "Musiikki on kuin huumori. Toisille sitä ei kannata selittää, toisille ei tarvitse." (Kari Suomalainen) | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)