Kitarat: soittaminen ›

Joissakin kohdissa se on jo vähän teorian rikkomista, mutta parit riitaisammat äänet tekevät siitä vain vielä korvaamattomampaa soittoa. Näin mun mielestä.
 
Tuo saattoi olla vain varomaton ilmaus, näin ainakin luulisin, sillä olit samaa mieltä siitä, että musiikin teoria on tietoinen tapa päästä irti musiikkikulttuurin sosiaalistamista tiedostamattomista piireistä - tämän päättelen siitä, että kirjoitit Oiva Tumpeloisen viestiin vastaukseksi että "Tähän ei oikeastaan voi lisätä enää mitään" - mutta mikäli oli kyse muustakin kuin varomattomuudesta, täytyy kysyä muutama kysymys: Mitä teoriaa ne riitaisammat sävelet rikkovat? Epäilemättä toki musiikin teoriaa, mutta mitä musiikin teoriaa. Toisekseen: kuinka ne rikkovat sitä teoriaa? Sen lisäksi: asian ollessa näin, onko käytännöllistä ajatella tilannetta sen nimenomaisen teorian kautta, eli - miksi valitsit sen teorian tarkastelusi lähtökohdaksi?
 
Täytynee selventää, että mikäli teoria toteaa, että länsimaissa usein sävelteokset rakentuvat jonkinmoisen diatonisen tonaliteetin ympärille, kasaantuvat ikään kuin kolmisoinnuiksi ja kulkevat tietynlaisissa melodiankaarroksissa ja asteikoissa, ei silti teos, jossa ei ole selkeää sävallajia mitenkään riko sitä teoriaa! Eihän ruuvienkaan olemassa olo mitenkään riko vasaran olemassaoloa vastaan - ruuvimeisseli ja vasara ovat erilaisia työjaluja erilaisia tehtävia varten, aivan kuten vaikkapa klassinen tonaalinen musiikin teoria voi olla hyvä työkalu klassismin musiikkia tutkittessa ja kenttäteoria modernia taidemusiikkia tutkittaessa. Jotain voi toki näennäisesti näyttää menevän rikki jos valitsee väärän työkalun väärään tehtävään - reaalimaailmassa tietenkin voi asiat mennä enemmänkin kuin näennäisesti rikki mikäli yrittää vasaralla kiinnittää ruuvia.
 
Eikä asia vielä jää tuohonkaan! Vaikka todettaisiin, että analysoitava teos on selkeästi ruuvi ja valittaisiin sopiva työkalu, ruuvimeisseli, sen analysoimiseen, eivät poikkeukset siltikään mitään rikkoisi. Teorian tehtävänä on kuvata yleisesti esiintyviä rakenteita - ehkä tämän vuoksi joillakin on sellainen kuva, että musiikin teoriat haluaisivat kaventaa ihmisen mahdollisuuksia olla luova, vaikka todellisuudessa musiikin teorioiden tarkoitus on täysin erilainen: kuten monesti on jo sanottu, tiedostetulla tiedolla musiikin yleisimmistä rakenteista voidaan varoa tiedostamattomiin sudenkuoppiin tippumista, päästä korkeammalle luovuuden tasolle, kun ei tarvitse säveltää sitä tuhannetta C-duuribiisiä tai toisin sanoen ei tarvitse tuhlata aikaa sen kokeilemiseen että minkäkokoista ruuvimeisseliä tarvitaan kun osaa katsoa sen suoraan ja pääsee nopemmin itse asiaan.
 
Loppuun vielä pari lainausta. Toinen on Eero Hämeenniemeltä, toinen on mukaelma muusikoiden.netin käyttäjältä nimeltä Baron. Tätä Hämeenniemen tarinaa olen niin paljon jo tänne viljellyt, että alkaa hävettää, mutta siitä tulee niin hyvin esiin se pointti, jotta tässäkin viestissä on teroitettu:
 
"Niin säveltäjän kuin teoreetikonkin on syytä tuntea säveljärjestelmämme rakennetta, koska tuo rakenne rajoittaa ja ohjaa kaikkea musiikillista toimintaamme, emmekä suinkaan vapaudu noista rajoituksista pysyttelemällä niistä tietämättöminä."
-Eero Hämeenniemi, ABO~ Johdatus uuden musiikin teoriaan (1982)
 
Itse asiassa en muista tuota Baron-hommaa. Nyt kun sitä tähän yritin kirjoittaa... no jaa, jotenkin niin se oli, että täytyy tietää mitä säveliä pitäisi soittaa jotta voisi sitten vältellä niitä. Eikun. Eikun.