Lyriikka ›

Jossain haastattelussa tuli esiin se, kuinka Risto Ahti jakaa "kaiken" yhdeksään lokeroon. Näitä lokeoita hienosti sekoittamalla syntyy sitten tietty hittilyriikoita :)
 
Mutta siis, mitähän nuo mahtavat olla?!

Hei, muistelisin, että mainitsemasi asiat löytyvät kirjasta Oriveden opit.
en vain muista mikä painos, mutta tarkistan asian kun ehdin käydä kirjastossa.
 
Oletko muuten lukenut Risto Ahdin runoja, tai proosaa??

Kerkisin jo innostua lupaavan nimisestä tekstistä: "Risto Ahti & yhdeksän lonkeroa...?!"

Kerkisin jo innostua lupaavan nimisestä tekstistä: "Risto Ahti & yhdeksän lonkeroa...?!"
 
Samoin, pettymys oli suuri :(

Kerkisin jo innostua lupaavan nimisestä tekstistä: "Risto Ahti & yhdeksän lonkeroa...?!"
 
Jees.. Juuri näiden takia ehdotin tuota lyriikoiden merkkaamista erikseen.
 
------
 
Asiaan.. Muakin kiinnostavat nämä yhdeksän lokeroa. Risto Ahtia pidän kuitenkin enemmän runoguruna kuin laulunkirjoittajamaestrona. Tietääkö joku millaisia lauluja hän on kirjoittanut ja kuka niitä esittää?
 
Risto Ahdin tosilauseet ovat olleet runopiireissä hanakassa käytössä, mutta Ahti on myös saanut osakseen suunnattomasti kritiikkiä. Hänen metodeitaan on syytetty yksisilmäisiksi. Ne kuitenkin toimivat, sitä ei oikein käy kiistäminen. Se ei silti tarkoita etteikö onnistuneesti voisi kirjoittaa hänen oppejaan noudattamattakin. Ahdin metodeilla kirjoittaessa matsku helposti näyttää Ahdin kirjoittamalta ;)

En tiedä onko Risto Ahti tehnyt lauluja, mutta muistelen jonkun kertoneen, että hän on ollut tekemässä Musikaalia 80-luvulla???

Ketä kiinnostaa, Risto Ahdin yhdeksän lokeroa löytyy kirjasta Oriveden opit (WSOY:n graafiset laitokset, Juva 1984. Tarkemmin sivut 30 -32.
 
Kiinnitin huomioita ainakin kohtaan (9). Suora lainaus kirjasta: Muutos, kasvu. Jos työ on tehty loppuun asti ja ateria nautittu kunnolla, ei enää palata samalle kehälle. Samaa ruokaa ei tee muu kuin se, joka on tyytymätön edelliseen suoritukseen. Muutos on konstantti, vakio, joka seuraa työtä.
 
yllä oleva on mietteitä herättävä kirjoittajalletärkeä asia!! Syökö samaa ruokaa,
sitä rutinoituu itsekin niin helposti myös kirjoittamisessa.
 
Ps. ja muuten kuka kieltää käyttämästä tuota luki lipsahdusta: Risto Ahdin yhdeksän lonkeroa. Mitähän olisi mieltä herra Freud tuosta asiasta??

Muutos, kasvu. Jos työ on tehty loppuun asti ja ateria nautittu kunnolla, ei enää palata samalle kehälle. Samaa ruokaa ei tee muu kuin se, joka on tyytymätön edelliseen suoritukseen. Muutos on konstantti, vakio, joka seuraa työtä.
 
yllä oleva on mietteitä herättävä kirjoittajalletärkeä asia!! Syökö samaa ruokaa,
sitä rutinoituu itsekin niin helposti myös kirjoittamisessa.
 
---
 
Jep. Tää on just niitä "sääntöjä" joita Ahti latelee ja jotka myös jakavat mielipiteitä.
 
On esitetty myös näkemys siitä että vastaanottaja palaa yhä uudelleen sen ruuan pariin josta pitää, ja kokeilee mielellään lempiruuastaan tehtyjä variaatioita.
 
Itsensä kehittämisen kannalta muutos on järkevää, mutta ei välttämälttä aina kaupallisesti.

Itsensä kehittämisen kannalta muutos on järkevää, mutta ei välttämälttä aina kaupallisesti.
 
Itsensä kehittämisen kannalta muutos on tosiaan aina järkevää, ja kehitys. Kaupallinen ajattelu taas mun mielestä on lähinnä bisnestä ja se herkästi johtaa juuri siihen, että sitä samaa puuroa keitetään päivästä toiseen eikä mitään muuta enää syödä koska se on edullista ja pitää nälän poissa.

Kaupallinen ajattelu taas mun mielestä on lähinnä bisnestä ja se herkästi johtaa juuri siihen, että sitä samaa puuroa keitetään päivästä toiseen eikä mitään muuta enää syödä koska se on edullista ja pitää nälän poissa.
 
Riippuu vähän siitä minkälaista yleisöä tavoitellaan ja halutaanko mielyttää vanhaa jengiä, saada yleisöksi uutta porukkaa, vai molempia.
 
Progression kautta voidaan saavuttaa pitkällä aikavälillä useampia kohderyhmiä eli sekin voi olla hyvinkin kaupallista. Hommassa on kuitenkin lopulta hyvin monta muuttujaa, kuten vaikka yleisön genrekeskeisyys, ikäluokka, kuuntelutottumukset (esim. verkko vs. radio jne.).
 
Maailmassa tulee varmaan aina olemaan niitä jotka tekee juttuja tiukan konseptin mukaan ja saa tasaista tiliä ja niitä jotka tekee hommia kokeellisesti ja tekee tuloa joko progressiivisesti tai sattumanvaraisesti. Kokeellisen työtavan ongelma on musta juurikin siinä että vaikka se johtaa progressioon niin samalla syntyy niitä harjoituskappaleita, joita ei sellaisenaan voi "tulouttaa".
 
Progressiota voi muuten olla myös lajityypin / tyylilajin sisällä. Fiksu bisnesmies tekee siitä puurosta kerta kerralta paremman makuista ja tuotekehittelee sitä, jotta kilpailijat eivät tule takaa tekemään samaa juttua vähän paremmin.
 
---
 
Tuo Risto Ahdin ajatus tahtoo mielestäni sanoa että, samaa puuroa kehitetään niin kauan kunnes siinä ei ole enää mitään kehitettävää ja sitten lopetetaan puuron sen teko ja siirrytään valmistamaan toisenlaista puuroa, tai kehitetään kokonaan uusi puurolajike.
 
Tällainen puurokauppias ei kuitenkaan välttämälttä menestyisi, ellei vanhoja lajikkeita pidetä listassa. Asiakashan olettaa saavansa seuraavalla kerralla samaa kuin viimeksi ja saattaisi ilmaista kärkkäästikin mielipiteensä jos pöytään kannettaisi jotain muuta kuin mitä hän on tilannut.
 
---
 
äh.. kunhan höpisen :D

Pitäydytään vielä ruuassa. Kuvitellaan, että osaan tehdä hyvän pannukakun.
Saan vieraita, he ovat syöneet ennenkin tekemääni pannukakkua. Joten
he ehkä odottavat saavansa sitä nytkin. No olen tehnyt taas pannukakun,
mutta se ei olekaan tällä kertaa niin onnistunut. Siis miten tehdään
tasalaatuinen pannari? No joukossa on yksi, joka haluaakin jotain
kirpeää ja raikasta. Tarjoan hänelle puolukkahilloa pannarin kera,
mutta se ei käy. Hän haluaa mustaviinimarjakiisseliä.
Siis palaanko vain pannarin ääreen ja tarjoan hänelle sitä puoliväkisin.
Vai alanko vääntää kiisseliä. Ja kaikenlisäksi yksi ilmoittaa haluavansa suolaista
mieluummin jotain kalaruokaa. Ok. Nyt olen jo pulassa. Mitä teen?
 
Minusta musiikin teossa, sanoituksessa on vähän sama asia. Ihminen haluaa
joskus kirpeää, joskus, suolaista, makeaa. No tämä onnistuu usein mausteilla
ja voi pidättäytyä siinä samassa ruokalajissa. Mutta joskus pitää vaihtaa
ruokalajia. Mutta täytyy osata tehdä se pannari ensin tasalaatuiseksi, jotta
luotetaan, että ehkä hän tekee kiisselinkin hyvin.
 
Eikö kaupanteossa puhuta myös markkinoiden kyllästymisestä? Tuntuu
siltä, että se tapahtuu taiteessakin nykyisin yhä nopeammin.
Vai Tapahtuuko näin?
 
Vai haluaako ihminen etsiä näin nopeiden muutosten aikakautena, jotain
turvaa tuttuudesta. Se tuntuu usein siltä, etenkin jos kuuntelee radio Novaa
samat kappaleet soivat jatkuvasti, niin usein, että lauluntekijä on jo kyllästynyt
itse omaan tuotokseen jo aika päivää sitten, ja porukka vaan pyytää lisää.
No eikös se liene hyvä tapa tehdä musiikkia, että saa itse puuhastella jo uuden
kappaleen kimpussa kun muut märehtivät vanhaa. Aika ovelaa sanoisin.
Miten montaa kertaa soi muuten listoilla aikoinaan Aikamiesten kappale
oliko se nyt iltatuuli?? Se soi muuten monta kertaa??
 
Se että saa tuotteen kaupaksi tekeekö se tuotteesta laadukkaan. Vai onko sen markkinointi
rakennettu, niin hyvien mielikuvien varaan, että kauppa käy?
Jos ei saa kaupaksi tekeekö se tuotteesta huonon, tasoltaan heikon?
Onko tuote laadukas kun se on usean mieleen? Vain silloin kun siitä pitää
harvat ja valitut?
 
Kuka käyttää valtaa ja määrittää esim. hyvän musiikin?
 
Minä en osaa muuten vastata näihin mihinkään, muuten kuin että kirjoittaminen
taitaa olla, niin kauan mukavaa kun se ei ole ammatti.

Yleisö sen päättää mikä on hyvää (paitsi jos tekee musiikkia vain itselleen). Itse arvotan homman niin se että jos yksi diggaa 110% niin se vastaa sitä että 11 tyyppiä diggaa 10% (="ihan hyvä").
 
Tuo yllä oleva pitää kyllä paikkansa. Kovin kauan tuskin kukaan kirjoittaa tai säveltää vain itselleen. Se on silloin kuin viinipullo ilman korkinavaajaa.
 
Mutta se on huolestuttavaa kirjallisuudessa ja varmaan sama musiikin puolella,
että on oltava jo tietynlainen markkinointikoneisto , että saa jonkun tutustumaan edes tuotantoon, eli ennen kuin yleisö saa edes luettavaksi/kuultavaksi. Näin ollen varmaan jää moni hyvä muusikkokin pimentoon, mikä on sääli.
 
Täytyy suostua pyörimään väärillä julkisuuden aarenoilla. Tekstit ja musiikki jäävät taustalle. Mutta niin makaa kuin petaa tämäkin kansa... ja me siinä mukana...

Täytyy suostua pyörimään väärillä julkisuuden aarenoilla.
 
En mä nyt tiedä onko ne areenat vääriä, jos ne edistää musiikillista uraa. Se tietty on eri asia että kuinka se huoraaminen ottaa kenenkin itsetunnon päälle, mutta kai sitä kaikki joutuu alussa huoraamaan.