Kitarat: soittaminen ›

Olen tästä joskus aikaisemminkin kirjoitellut, mutta asia mietityttää. 4-vuotias pikkujätkä, joka kutsuu minua aivan oikein äidikseen, on kiinnostunut kaikesta musiikista. Etenkin häntä kiinnostaa (ilma)kitaransoitto, mutta äitiä arveluttaa, että milloinkohan kannattaa oikeasti alkaa kannustaa soittamisen opettelemiseen? En tosiaankaan ole ajatellut pojalle mitään hienoa uraa, vaan tehkööt kuten tykkää.
 
Mutta mikä olisi "oikea" ikä (sikäli jos sitä voi yhtään haarukoida) alkaa perehtyminen kitaraan ja miten se tulisi aloittaa?

Jaahas. Sen verran täytyy sanoa, että ÄLÄ PAKOTA sitä pikkusta harrastamaan jotain mistä ei itse tykkää.

Oikea ikä soittoharrastuksen aloittamiseen on juurikin se ikä, kun motivaatiota alkaa oikeasti löytyä. Sitten on vielä tietysti fyysisest rajoitteet, jotka etenkin kitaransoitossa tulevat vastaan, koska soitin on teknisessä mielessä vähän hankalampi aloittaa kuin esimerkiksi piano.
 
Olen opettanut eräällä yksityisellä musiikkikoululla, ja siellä oli minusta pari vähän liian nuorta jannua laitettu oikeille soittotunneille. Kokemuksesta suosittelisin siis laittamaan pojan musiikkileikkikouluun tms, jossa hän pääsee musiikin kanssa tekemisiin. Tai sitten sellaiselle soitonopettajalle, joka on työskennellyt ihan lapsien kanssa, koska tuossa iässä soittotunnit ovat isolta osin musiikin kanssa leikkimistä. Ns. "oikeiden" soittotuntien aika on mielestäni _aikaisintaan_ pari vuotta myöhemmin, kun itse soittamisen opetteluun alkaa löytyä intoa ja kärsivällisyyttä.

Tunnen ainakin yhden opettajan, jolla on oppilaita 3-vuotiaasta lähtien. Eniten tuo aloittamisikä lienee riippuvainen siitä, että löytyykö sellaista opettajaa joka osaa pienten lasten kanssa touhuta. Alle kouluikäisten kanssa ei pidetä varsinaisia perinteisiä kitaratunteja ollenkaan, vaan ne on enemmänkin yksityisiä musiikkileikkikoulutunteja, joilla on lapsen äiti tai isä aina mukana. Vanhempien on myös tarkoitus auttaa lasta kotiharjoittelussa.
 
Eli noista lähtökohdista kitaratunnit voi aloittaa periaatteessa missä iässä tahansa.

Jaahas. Sen verran täytyy sanoa, että ÄLÄ PAKOTA sitä pikkusta harrastamaan jotain mistä ei itse tykkää.
 
Ei mua suoranaisesti pentuna pakotettu musiikin pariin, mutta aika voimakkaasti ohjailtiin kuitenkin... Nyt "aikuisena" ei kaduta yhtään. Eli tietyn luonteiset lapset eivät ala harrastaa mitään järkevää jos heitä ei ohjailla vanhempien toimesta oikeaan suuntaan. (Tietysti olin jo toisella kymmenellä, kun tätä "ohjailua" vanhempani harrastivat, että sikäli erilainen tilanne, kuin aloittajalla)

Minä löisin jannulle kouraan 1/4 kokoisen halvahkon nailonkielisen ja antaisin leikkiä sillä pari vuotta ja jos kaveri jaksaa edelleen kiinnostua kitarasta sen jälkeen, voisi katsoa uutta, laadukkaampaa kitaraa ja kokeilla sitten soittotunteja. Tuossa iässä tavalliseen soitonopetukseen laittaminen voi herättää pienessä ihmisessä ajatuksen siitä, ettei soittaminen ehkä olekaan niin hauskaa, kun on kamalasti sääntöjä joita ei haluaisi noudattaa ollenkaan, mutta joku pakottaa.
 
Miksei silloin tällöin voisi ottaa jonkun ohjaamaan (tai ottaa vähän selvää ja ohjata itse) että kuinka esim. vasenta kättä pidetään kitaran kaulalla ja mitä sillä varsinaisesti tehdään yms.