Laulaminen ›

niin miten se lapsi rupeaisi yhtääkkiä laulamaan lastenlauluja nuotilleen....
 
Päiväkerhossa ja koulussa minä itse muistan lastenlauluja oppineeni, joten sama se miten kotiporukat lauleli. Kotona kyllä paukutin innokkaasti muovisankkoja ja soittelin huuliharppua isän ja ukin laulujen säestykseksi ;) Syntyi rakkaus ja kiinnostus musiikkia kohtaan, vireestä viis.
 
Se vähä mitä on jäänyt muistiin musiikkikasvatuksen luennoilta, niin n. 3-4-luokkalaisena lapsi omaksuu parhaiten rytmejä, ja herkkyyskausi melodian ja harmonian suhteiden (ja intervallien) ymmärtämiselle ja oppimiselle on vasta joskus 5-6-luokkalaisena. Eli puhtaasti laulaminen alkaa monella muksulla kehittyä vasta siinä vaiheessa, 10-vuotiaana ja siitä eteenpäin. Aika moni pieni lapsikuorolainen laulaa vielä ihan miten sattuu, vaikka ois miten musikaalisesta perheestä. Kaksiääniset jutut alkaa koulussakin onnistua kunnolla vasta 5-6-luokkalaisten kanssa, jos vielä silloinkaan.
 
Jotkut tietysti pysyy nuotissa jo ihan pienenä, mut loppujen lopuksi tosi harvat. Sitä paitsi lapsen ääniala on ihan eri kuin aikuisen. Jos aikuiset laulaa itselleen mukavalta korkeudelta, niin ei pienet lapset pysty siitä samasta kohtaa edes laulamaan. Pienten lasten kans pitäis laulaa jostain d1:stä ylöspäin... korjatkaa muskariopet, jos olen väärässä.

Jotkut tietysti pysyy nuotissa jo ihan pienenä, mut loppujen lopuksi tosi harvat
 
Tästä asiasta jotain tietävät, kertokaapa, voiko lapsena epäpuhtaasti laulavasta tulla aikuisena yhtä "hyvä" laulaja kuin puhtaasti laulavasta?
 
Itse olen ollut siinä luulossa, että sitä joko laulaa puhtaasti tai ei, ja että puhtaasti laulamista voi oppia vain tiettyyn rajaan asti, ei siis täydellisesti, jos alkujaan ei pysy nuotissa...
 
Olen laulanut jo 4-vuotiaana täysin puhtaasti (todistusaineistoa on), mulla ei ole absoluuttista korvaa enkä ole koskaan käynyt muskarissa tms. Tosin nykyään laulan joskus aika paljon pieleenkin...erinäisistä asioista johtuen. ;) Mulle se vaan on ollut itsestäänselvyys ja tämä puhtauden "opetteleminen" tuntuu vieraalta.

voiko lapsena epäpuhtaasti laulavasta tulla aikuisena yhtä "hyvä" laulaja kuin puhtaasti laulavasta?
 
No jos nyt omaan laulamiseeni suhteutan niin kyllä. Ekoilla luokilla koulussa tais olla musiikki kasi, enkä uskokaan, että oisin pikkulapsena laulanu puhtaasti. Muistikuvaa tai kuulokuvaa ei ole.
 
Vireen tarkkuuden opin hahmottamaan tarkasti vasta alettuani opiskella laulua, ja vireessä opin laulamaan hyvin vasta kun laulutekniikkani oli sillä tasolla, ettei tarvinnut kamppailla enää äänten tuottamisen ja "breikkialueiden" kanssa (moodista toiseen vaihtamisen kanssa, jos CVT:n termejä käyttää). Eli lauluvire korjaantui tietyillä äänen alueilla ehkä n. 3-4 vuotta laulaunopiskelun aloittamisen jälkeen.
 
Olen nykyään ammattimuusikko ja laulunopettaja, ja nyt kuulen studiohommissa pienetkin vireen heitot, joskus sellaiset ettei äänittäjäkään kiinnitä niihin huomiota. Oppia ikä kaikki, ja töitä kun tekee asioiden kans, niin kyllä se siitä, vaikka ei mikään superlahjakas lapsi alunperin olisikaan. Yks vahvuus opettajana on nimenomaan se, ettei itselle ole kaikki sujunut aina helposti, joten tajuaa ja muistaa myös sen, millaisten ongelmien kanssa oppilaat painiskelevat.
 
Laulua opettaessani olen saanut myös monta täysin metsään laulavaa nuorta tai aikuista laulamaan pikkuhiljaa enemmän nuotilleen, ja lopulta puhtaasti. Kyseessä on usein vain lauluteknisistä ongelmista irti pääseminen sekä oman äänen hallitseminen ja suhteuttaminen säestykseen - korvan ja lauluäänen toimiva yhteistyö. Ja sitä todellakin pystyy harjoittamaan.
Yks esimerkki tähän: oma veli soitti lapsena saksofonia ja kuulee vireen todella tarkasti, mutta lauloi (ja laulaa vieläkin) välillä ihan mihin sattuu. Korva siis toimii, mutta äänen ja korvan yhteistyö ei. Treenaamalla saisi laulupuolen kuntoon ihan varmasti.
Toinen esimerkki: oppilaanani oli vähän aikaa sitten eräs kitaraa soittava 17-vuotias hevimies. Rytmiikka, soundi, vireen kuuleminen ja lausuminen oli aivan bueno, mutta oma ääni ei vaan alkuun totellut tarpeeksi, ongelmia oli nimenomaan löytää ja tuottaa oikea sävelkorkeus suhteessa harmoniaan tai levyltä kuultuun lauluun. Sitten kun asiaa vaan treenattiin, niin johan alkoi laulu sujua ja oikeat sävelet löytyä.
 
Eli aikuisenakin epäpuhtaasti laulavasta voi tulla yhtä hyvä laulaja kuin "luonnostaan" puhtaasti laulavasta. Turha siis sanoa, että en laula kun minulla ei ole nuottikorvaa. Kaikki voi oppia, mutta joiltakin se vaatii enemmän aikaa ja treeniä kuin toisilta. Kyllä kai minäkin pystyisin juoksemaan maratonin, jos nyt alkaisin treenata ja asiaan olisi tarpeeksi motivaatiota...

Kiitos, tanjuli ja hannakatriina hyvistä vastauksista. Olivat riittävän tyhjentäviä :)