Media ja viihde ›

Poko Rekordsin historiikin luin läpi. Vähän tökeröä viimeistelemättömyyttä siellä täällä, mutta muutoin ihan mielenkiintoinen opus suomirokin historiasta Pokon katalogin osalta. Teki jopa mieli alkaa kuuntelemaan omia superinhokkibändejäkin kirjaa lukiessa ja selvittää miksi tuo oli floppi ja tuo taas hitti.
 
Tänään tuli postissa Hammer-elokuvayhtiön komea historiikki. Hienoi värikuvia ja kaikkee, siinähän nää sadepäivät menee.

Mä jätän harvoin kirjoja kesken mutta kahdesti oon tehnyt sen:
1. Joycen Odysseus Saarikosken suomennoksena
2. Salman Rushdien Saatanalliset säkeet

Mä jätän harvoin kirjoja kesken mutta kahdesti oon tehnyt sen:
--
2. Salman Rushdien Saatanalliset säkeet
 
Saatanalliset säkeet oli oikeasti törkeän pitkä ja puuduttava saatana saapuu moskovaan -klooni mitä lukiessa meni sekasin ja vitutti vähän turhan paljon. Olihan siinä siis ihan mielikuvitusta ja silleen, mutta itseltäkin taisi jäädä vähän kesken lopulta.
 
Joo ja Odysseuskin jäi kesken, mutta niin pitkälle pääsin että sanon mieluummin lukeneeni sen. Pläräsin jonkun opas odysseukseen -kirjasen sit mieluummin kun luin 2,5 viimeistä jaksoa.

Mä jätän harvoin kirjoja kesken mutta kahdesti oon tehnyt sen:
1. Joycen Odysseus Saarikosken suomennoksena
2. Salman Rushdien Saatanalliset säkeet
 
Niin uskomattomalta kuin se saattaa kuulostaakin, nuo kaksi ovat jääneet kesken minultakin. Jostain syystä jaaritteleva kerronta ja liian monta sanaa lauseessa eivät sovi keskittymishäiriöiselle.

Tuo Alberto Moravian Keskipäivän aave oli kyllä hyvä vaikka välillä tuntui siltä, että kirjasta olisi saanut vielä paremman karsimalla miltei puolet pois.
 
Kirjastokäynnin tuloksena matkaan tarttui Vonnegutin Teurastamo 5 (tätä luen nyt), Saul Bellowin Herzog ja (vihdoin) Paulo Coelhon Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin.

Juuri luin Piers Paul Readin Elossa! -kirjan ja Mäen Vares: Nuoruustangon, nyt pitäs alotella tuota Auelin Luolakarhun klaania. Ni.

Entä mistä tsemppi keväällä kesken jääneeseen Idioottiin, jossa pääsi jo kolmannekseen? Vielä ehtisi mukaan, toisaalta siitä on aikaa.
 
Kirjan kieli ym ei ole mitään mahdotonta edes, mutta se sivukaupalla jaarittelu erään tylsän tilanteen ollessa käynnissä. Ei niitä sivuja kai saa skipatakaan.
 
Sen sijaan nyt lueskelen mm. Fitzgeraldia.

Entä mistä tsemppi keväällä kesken jääneeseen Idioottiin, jossa pääsi jo kolmannekseen?
 
Heh, minä pääsin Karamazovin veljeksissä toisella yrittämällä jo 800 sivulle :P Nyt ostin sen hyllyyn, niin ei ole kiire palauttaa kirjastoon.

MItäköhän sitä jaksas aloittaa? Oisko suositella mitään semmoista missä päähenkilöllä menee kaikki päin persettä ja se on masentunut/hulluuden partaalla? Ei tule mieleen mitään itsellä.

MItäköhän sitä jaksas aloittaa? Oisko suositella mitään semmoista missä päähenkilöllä menee kaikki päin persettä ja se on masentunut/hulluuden partaalla? Ei tule mieleen mitään itsellä.
 
No tästähän on kirjoitettu niin paljon kirjoja ettei suuhun mahu.
 
Täälläkin olen vouhottanut Chuck Palahniukin kirjoja, Tukehtuminen vois olla ainakin sellanen.
 
Ja sitten vähän hirtehisempää meininkiä on ainakin Tapani Baggen Julma maa. Se on eräänlainen rikosromaani. Ei siinä nyt ihan hulluksi tulla,mutta päin persettä mennään ainakin.

MItäköhän sitä jaksas aloittaa? Oisko suositella mitään semmoista missä päähenkilöllä menee kaikki päin persettä ja se on masentunut/hulluuden partaalla? Ei tule mieleen mitään itsellä.
 
Ionescon erakko.

Eilen lopetin Vonnegutin Teurastamo 5:n ja seuraavina ovat:
Charles Bukowski: Hot Water Music
Jack Kerouac: Maanalaiset
William S. Burroughs: Alaston lounas

Eilen lopetin Vonnegutin Teurastamo 5:n ja seuraavina ovat:
Charles Bukowski: Hot Water Music
Jack Kerouac: Maanalaiset
William S. Burroughs: Alaston lounas
 
Itsekin luin Teurastamo 5:n. Oli hyvä. Luin myöskin tuon Coelhon Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin. Painoksen fontti ja tekstin asettelu oli hirveä, kirja sitävastoin melkoisen hyvä. Nyt on vuorossa Saul Bellowin Herzog.

Steinbeckin Vihan hedelmiä.

Coelhon Yksitoista minuuttia

Vonnegutin Teurastamo 5:n luin kolmatta tai neljättä kertaa bussilukemisena. Onhan se hyvä, muttei silti paras Vonnegut minusta.
 
Stephen Hawkingin Ajan lyhyen historian sain päätökseen eilen. Kunnioitettavan selkeää tekstiä vaikeasti havainnollistettavista aiheista, syystäkin myyntimenestys. Loppua kohden homma meni aika vaikeaselkoiseksi ja loppupuoli pitäisi lukea vielä ajatuksella uudestaan.
 
Seuraavaksi jotain. Nyt, kun gradu on paketissa, aion kiriä läpi luettavien kirjojen listaa, jossa on tällä hetkellä reilu 80 nimekettä. Voisin vaikka kunnioittaa Aleksandr Solzhenitsynin muistoa.

Steven Hall - Haiteksti
 
Tämä oli aivan mieletön kirja. Tarina veti mukaansa heti ensimmäisistä sivuista lähtien ja tarina kutoutui mukavasti eri tasoisiksi tarinoiksi. Loistavaa viihdettä ja mukavaa pohdintaa. Erinomaisesti kirjoitettu kirja.
 
Sie olet tässä taas niin oikeassa.

Charles Bukowski: Hot Water Music
William S. Burroughs: Alaston lounas
 
Lisäksi vielä Pekka Kejosen Jamit sekä Jean Luc-Godardin Elokuva Godardin mukaan.

Tove Jansson. Sanat, kuvat ja elämä
 
Jotta voisi arvioida eli jättää lopulliset sanansa kulloisestakin kahlatusta teoksesta, kysymyksen pitäisi kai kuulua Minkä kirjan luit viimeksi?
 
Mutta, alkajaisiksi: Tovessa on asennetta! jota tässä ensimmäisen elämäkerran kirjeissä, päiväkirjoissa, luonnoskirjoissa valaistaan.