Aloittelijat ›

Hei,
 
Olen tahkonnut päivittäin skaaloja jo muutaman kuukauden ajan. Aika hyvin (siis omasta mielestäni) hallussani alkaa olla A-molli skaalat ja suht hyvin vastaavat D- ja E-skaalat. Ymmärrän myös duuri-soinnut ja niiden rinnakkaiset molli-soinnut (ja mielestäni niillä on vielä olemassa rinnakkaiset dominantti-septimi-soinnut - korjatkaa jos olen väärässä, esim C, Am, G7). Lisäksi tiedän omasta mielestäni mitä moodi tarkoittaa. Olen siis soitellut kitaraa ja lueskellut teoriaa nyt ehkä vuoden verran. Tältä pohjalta minulla olisi kaksi kysymystä, joihin liittyen ottaisin enemmän kuin mielelläni asiallisia neuvoja vastaan.
 
1. Miten soolo tyypillisimmillään rakennetaan?
-vaihdetaanko skaalaa koko ajan esimerkiksi jos pohjalla on A-D-E -blues kierto? Vai heitetäänkö koko ko. soolo yleensä A-molli skaalassa? Minusta ainakin kuulostaa siltä että vähänkään kitarapainotteisemmassa musiikissa skaalaa usein vaihdetaan vähän väliä.
 
2. Mistä löytäisin sopivia valmiita taustoja että voisin opetella improvisointia ja täten saisin skaalat haltuuni oikein munaskuihin asti? En haluaisi ihan vielä hankkia ännikortti-softa -härpäkkää kun en edes tiedä moisista tuon taivaallista.

Seuraavista paikoista on löytynyt aika hyviä taustoja: www.guitarbt.com www.guitarjammers.com sekä tietysti mnet.

Edit: mä suosittelen, että ensin opettelet kuulemaan sointuja korvalla ja soittamaan ja improvisoimaan sen mukaan käyttäen ihan sitä perusskaalaa ja vasta kun osaat sen hyvin, alat miettiä enemmän teoreettiselta kannalta.

 
Samaa mieltä, ei sitä kannata liian vaikeaksi tehdä alkuun, vaan vaikkapa opetella miltä mikäkin pohjaskaalan nuotti kuulostaa mitäkin sointua vastaan ja millaisia juttuja niistä saa aikaan. Nuotteja voi sitten aina lisätä pikkuhiljaa, vaikka niistä muista soinnuista/asteikoista.
 
Ja koko ajan tietysti kuunnellaan, miten muut kovemmat kaverit on nämä jutut joskus tehnyt.

Suosittelen ehdottomasti pentatonisten asteikoiden omaksumista... Ne on helpoimmat ja niillä on kaikkein helpoin ruveta improvisoimaan.. Googlettamalla löydät asiasta lisää..
 
Mielestäni ihan suorastaan "jonnin joutavaa" opetella kaiken maailman skaalat ulkoa kun pentatonisella pääsee pitkälle... Ja vielä omituisempaa alkaa opetella niitä kaikkia kerralla ulkoa... Harjoittele niitä silloin kun jossain tarvitset tai kun huvittaa.. Tolla tyylillä ei vuoden päästä kiinnosta edes koskea soittimeen, jos siitä tekee samanlaista kuin koulunkäynnistä... Soittamisen täytyy olla kuitenkin hauskaa..

Suosittelen ehdottomasti pentatonisten asteikoiden omaksumista... Ne on helpoimmat ja niillä on kaikkein helpoin ruveta improvisoimaan.. Googlettamalla löydät asiasta lisää..
 
Mielestäni ihan suorastaan "jonnin joutavaa" opetella kaiken maailman skaalat ulkoa kun pentatonisella pääsee pitkälle... Ja vielä omituisempaa alkaa opetella niitä kaikkia kerralla ulkoa... Harjoittele niitä silloin kun jossain tarvitset tai kun huvittaa.. Tolla tyylillä ei vuoden päästä kiinnosta edes koskea soittimeen, jos siitä tekee samanlaista kuin koulunkäynnistä... Soittamisen täytyy olla kuitenkin hauskaa..
 
Soinnun mukaisen skaalan saa useimmiten aikaiseksi sillä että soittaa soinnun säveliä ja täyttää välit sävellajin sävelillä. Ei tarvitse opetella ulkoa mitään eikä tarvitse tietää asteikolle edes nimeä.

Suosittelen ehdottomasti pentatonisten asteikoiden omaksumista... Ne on helpoimmat ja niillä on kaikkein helpoin ruveta improvisoimaan.. Googlettamalla löydät asiasta lisää..
 
Mielestäni ihan suorastaan "jonnin joutavaa" opetella kaiken maailman skaalat ulkoa kun pentatonisella pääsee pitkälle... Ja vielä omituisempaa alkaa opetella niitä kaikkia kerralla ulkoa... Harjoittele niitä silloin kun jossain tarvitset tai kun huvittaa.. Tolla tyylillä ei vuoden päästä kiinnosta edes koskea soittimeen, jos siitä tekee samanlaista kuin koulunkäynnistä... Soittamisen täytyy olla kuitenkin hauskaa..
 
Juurikin a-molli pentatonista skaalaa olen jauhanut ja vasta ihan viime aikoina myös E:tä ja D:tä. Takaravossani olisi hinku paneutua arpeggioihin, mutta ehkä sitten joskus..
 
Motivaatiossa ei näytäisi olevan ongelmia koskapa saatan soitella useita tunteja putkeen yhdeltä istumalta - tämä on ruvennut vaikuttamaan itse asiassa addiktiolta rationaalisen harrastelun sijaan. Olen muuten huomannut että lyhyemmissä pätkissä soittaessa pystyy soittamaan aina särmemmin, mutta kaipa sitä toisaalta pitkissä sessioissa parkkintuu..
 
Olisinpa huomannut tutustua tähän foorumiin jo silloin kun rupesin hankkimaan kalustoa, olisi jäänyt ehkä pari instrumenttia ja ainakin yks vahvari hankkimatta..
 
Eli yhteenvetona soolosta: yleensä yhdestä skaalasta ja skaalan valinnassa käytetään kokemusta, korvaa ja maalaisjärkeä. Edelleenkin mua hiukan hieman kyllä mietityttää se että kun jammailen A-D-E bluekiertoa, skaalojen vaihtelu (A-D-E) kuulostaa ihan hyvältä.

Eli yhteenvetona soolosta: yleensä yhdestä skaalasta ja skaalan valinnassa käytetään kokemusta, korvaa ja maalaisjärkeä. Edelleenkin mua hiukan hieman kyllä mietityttää se että kun jammailen A-D-E bluekiertoa, skaalojen vaihtelu (A-D-E) kuulostaa ihan hyvältä.
 
Blueskiertoon sopii useampikin asteikko ja niitten vaihtelu antaa vaihtelua soololle. Ainakin
1. Sävellajin mukainen mollibluesasteikko
2. Sävellajin mukainen duuribluesasteikko
3. Soinnun mukainen miksolyydinen asteikko

Juurikin a-molli pentatonista skaalaa olen jauhanut ja vasta ihan viime aikoina myös E:tä ja D:tä. Takaravossani olisi hinku paneutua arpeggioihin, mutta ehkä sitten joskus..
 
Joe Pass käytti ikanan tällaista(kin) lähestymistapaa: Vaikkapa A7, Soinnun äänet A, C#, E ja G. Vaikkapa IV-asemaan (A 6. kieli 5. nauha) soitetaan kaksi oktaavia pötköön, niin sulla on A7:lle kahden oktaavin arpeggio:
 
|---|-A-|---|---|---|
|---|-o-|---|---|-o-|
|---|---|-o-|---|---|
|---|-o-|---|-A-|---|
|-o-|---|---|-o-|---|
|---|-A-|---|---|---|
 
"Lisämausteet" sitten syntyivät lisäämällä arpeggioon ääniä maun mukaan. x:llä merkityt on "helposti" käytettäviä ja P:llä "vähän varoen" käytettäviä. Näiden "P-äänien" kautta olisi hyvä mennä johonkin sointuäänelle tai "x-äänelle"
 
|-P-|-A-|-P-|-x-|-P-|
|-P-|-o-|-P-|-x-|-o-|
|-x-|-P-|-o-|-P-|-P-|
|-x-|-o-|-P-|-A-|-P-|
|-o-|-P-|-P-|-o-|-P-|
|-P-|-A-|-P-|-x-|-P-|
 
Äkkiä katsomalla näyttää, että tuossa on kromaattisesti yhden aseman äänet, ja niinhä ne onkin. Nyt ituna on käyttää ensisijaisesti sointuääniä - näillä ei mennä metsään - ja käyttää mausteina noita "passing toneja". Alkajaisiksi vaikka niin, että aina tahdin iskuille tulee joku sointuääni. Tätä sanotaan ns. vertikaaliseksi lähestymistavaksi, jossa asteikko valitaan soinnun mukaan. Tempo kun kasvaa, niin ruvetaan pohtimaan horisontaalisesti, eli asteikot valitaan sointukulkujen mukaan.
 
Eli yhteenvetona soolosta: yleensä yhdestä skaalasta ja skaalan valinnassa käytetään kokemusta, korvaa ja maalaisjärkeä. Edelleenkin mua hiukan hieman kyllä mietityttää se että kun jammailen A-D-E bluekiertoa, skaalojen vaihtelu (A-D-E) kuulostaa ihan hyvältä.
 
Vaihtelu virkistää. Kokeile vaikka tätä: Soita A-bluesissa A7:n päälle A-duuri pentatonista (= F#-mollipentatoninen) tai F# molli bluesia. Tämähän antaa sellaista Freddie King (& Eric Clapton & Albert Järvinen) Hide Away meininkiä. D7:n päälle kun vaihtaa A-molli pentatonisen, niin - tadaa - soolossa tapahtuu "mielenkiintoinen käänne". Tai: Soita eka kierto A-duuri pentatoninen (blues), seuraava A-mollipentatoninen... Aika hyvä vaikutus tälläkin.
 
Täytyy muistaa, ettei mikään asteikko ole patenttityökalu. Vaikkapa bluesissa mollipentatoninen kuulostaa karmealta jos painotetaan "vääriä" ääniä (esim A7 alla ja soolossa tuutataan pitkää D:tä). Tähän "vaivaan" saadaan hyvä resepti kun soveletaan tuossa alussa mainittua Joe Passin lähestymistapaa: Lopetetaan fraasi aina sointuääneen. Elikkä: vaikka A-mollipentatoninen sanoisi mitä, niin otetaan A7:n päälle muutaman äänen fraasin viimeiseksi ääneksi C#. Kokeilemisen arvoinen.
 
Tämähän pätee blueskierrossa (oikeastaan kaikessa) muihinkin sointuihin. Kun lopetat fraasit alla olevan soinnun perusäänelle, terssille tai kvintille tai seiskalle niin soolo ei kuulosta pelkästään mollipentatonisen edestakaisin sahaamiselta. A-molipentatonisessahan ei ole terssiä D7:lle (F#) eikä E7:lle (G#) eikä A7:lle (C#), eikä kvinttiä E:lle (B, tai H ihan miten halutaan) mutta niiden soittaminen fraasin loppuun saa sen kuulostamaan "oikealta".
 
Yksi kokeilemisen arvoinen homma on myös "seiska-terssi" siirto. Yksinkertaisesti tämä meinaa sitä, että kun A7 vaihtuu D7:ksi niin soolossa G-ääni menee F#:ään. Kannattaa kokeilla alkajaisiksi tuota G-F# vaihtoa sellaisenaan, ja kuulostella milainen vaikutus sillä on.
 
Nämä on sellaisia juttuja jolla sooloon saa linjakuutta. Ei kun kokeilemaan.

Blueskiertoon sopii useampikin asteikko ja niitten vaihtelu antaa vaihtelua soololle. Ainakin
1. Sävellajin mukainen mollibluesasteikko
2. Sävellajin mukainen duuribluesasteikko
3. Soinnun mukainen miksolyydinen asteikko
 
Yritin järkeillä tuota huonolla menestyksellä. Voisitko tarkentaa tuota esimerkeillä (esimerkiksi jos tapailen leadia A-D-E-kiertoon sävellajin ollessa a-molli)? Ymmärrän vissiinkin sen että esim. A-molli, C-duuri ja G7-skaalat ovat samoja (vai sanotaanko tota G7seiskaa G-miksolydisesksi), mutta ei siltikään uponnut.

Yritin järkeillä tuota huonolla menestyksellä. Voisitko tarkentaa tuota esimerkeillä (esimerkiksi jos tapailen leadia A-D-E-kiertoon sävellajin ollessa a-molli)? Ymmärrän vissiinkin sen että esim. A-molli, C-duuri ja G7-skaalat ovat samoja (vai sanotaanko tota G7seiskaa G-miksolydisesksi), mutta ei siltikään uponnut.
 
Tarkoititko kohtaa 3:
Miksolyydinen on duuriasteikko, jonka seitsemäs sävel (septimi) on pieni ("alennettu")
Ëli A-blues kappaleeseen A-soinnun kohdalle A-miksolyydinen, D-soinnun kohdalle D-miksolyydinen jne.
 
Kohta 1: Koko kierron ajan (kaikkien sointujen kohdalla) A-mollibluesasteikko

Yritin järkeillä tuota huonolla menestyksellä. Voisitko tarkentaa tuota esimerkeillä (esimerkiksi jos tapailen leadia A-D-E-kiertoon sävellajin ollessa a-molli)?
 
"Normaalisti" ajatellaan, että on olemassa duuri- ja mollitonaliteetti, elikkä kappaleet "menee" joko duurissa tai mollissa. Näiden lisäksi on olemassa myös blues-tonaliteetti, joka ei oikeastaan ole kumpaakaan noista. Tuossa A-molli bluesissa sen tonaliteetin (duuri vai molli) määräävä ääni on luonteeltaan "vähän" pienen terssin yläpuolella, elikkä kitaralla C-ääntä venytetään vähän. Tavallisesti melodiassa fraasi ei lopu tähän "melkein" C#-ääneen, vaan sen jälkeen soitetaan vaikkapa joko perusääni (A) tai kvintti (E).
 
Just tämän duurin ja mollin rajoilla häilymisen takia A7:n päälle toimii oikein mainiosti tuo A-molliblues. Vilkaise tuo mun ylempänä oleva kirjoitus.
 
Ymmärrän vissiinkin sen että esim. A-molli, C-duuri ja G7-skaalat ovat samoja (vai sanotaanko tota G7seiskaa G-miksolydisesksi), mutta ei siltikään uponnut.
 
Vaikka niissä on samat äänet, niin ne eivät ole samoja asteikoita. Kannattaa käydä tutkimassa selaisia keskusteluketjuja, joissa käsitellään sellaista aihetta kuin "moodit". Näitä ei ehkä kannata vielä alkaa pähkäilemään, jos perusaisoissa on tekemistä. Menee asiat ihan suotta sekaisin.
 
Edit:
 
(esimerkiksi jos tapailen leadia A-D-E-kiertoon sävellajin ollessa a-molli)?
 
Siis jos kappaleen sävellaji on A-molli. Soinnut menee silloin
Am, Dm, E7 (#9/b9). Perinteinen poppi/ iskelmä, molliblues I, IV, V
Tähän toimii vallan mainiosti A-mollipentatoninen Am:lle, D-mollipentatoninen Dm:lle ja E7:lle taas A-mollipentatoninen, kunhan varoo C, G ja A ääniä (eli "purkaa" ne E7:n sointuäänille joista E ja G# on maukkaimmat)
 
Varsin hyvin toimii myös, ja varsinkin harmoninen molli tähän.
 
Tai
Am7, D7, E7 (b9/9/#9)
Edelleen A-mollipentatoninen. Lisäksi melodinen A-molli, A-doorinen (Santana Oye Como Va - meininki). E7:n käsittely edelleen niinkuin edellä.
 
Kummassakin A-blues on vähän sellainen asteikkojen Leatherman: käy vähän joka paikkaan.

Tarkoititko kohtaa 3:
Miksolyydinen on duuriasteikko, jonka seitsemäs sävel (septimi) on pieni ("alennettu")
Ëli A-blues kappaleeseen A-soinnun kohdalle A-miksolyydinen, D-soinnun kohdalle D-miksolyydinen jne.
 
Kohta 1: Koko kierron ajan (kaikkien sointujen kohdalla) A-mollibluesasteikko
 
Entä kohta 2?

Entä kohta 2?
 
No tietenkin koko kierron ajan duuribluesasteikko!

No tietenkin koko kierron ajan duuribluesasteikko!
 
Mikä duuri-blues asteikko? A-duuri pentatonisessa skaalassa ei ainakaan ole minun tietääkseni D-säveltä.

Mikä duuri-blues asteikko?
 
Vaihtelu virkistää. Kokeile vaikka tätä: Soita A-bluesissa A7:n päälle A-duuri pentatonista (= F#-mollipentatoninen) tai F# molli bluesia. Tämähän antaa sellaista Freddie King (& Eric Clapton & Albert Järvinen) Hide Away meininkiä.
 
A-duuriblues = F#-molliblues, joka alkoitetaan A:sta.
Duuripentatonisesta duuribluesiksi sen muuttaa pentatoniseen lisättävä C-ääni.
 
edit:
A-duuri pentatonisessa skaalassa ei ainakaan ole minun tietääkseni D-säveltä.
 
Ei olekaan. Se on yksi syy, miksi A-duuripentatoninen & duuriblues kuulostaa "pehmeämmältä" A-bluesissa. Nyt täytyy sitten huomata, ettei tällä ole A-bluesissa niin vahvaa "seiska" saundia kuin A-mollipentatonisella.

Mikä duuri-blues asteikko? A-duuri pentatonisessa skaalassa ei ainakaan ole minun tietääkseni D-säveltä.
 
Zeeboo vastasi ihan oikein mutta yksi tapa ajatella on että duuriblues on mollibluesin toinen moodi.
Kun A-molliblues-asteikko aloitetetaan asteikon toisesta sävelestä C saadaan C-duuribluesasteikko.
Toisinpäin ajateltuna, molliblues on duuribluesin kuudes moodi. Kun C-duuriblues aloitetaan asteikon kuudennesta sävelestä A, saadaan A-mollibluesasteikko.

mutta yksi tapa ajatella on että duuriblues on mollibluesin toinen moodi.
 
Näinhän se oikeasti on. Monelle soittamista aloittelevalle vaan on aika pajon helpompi omaksua rinnakkaissävellaijin kautta, varsinkin jos moodi-ajattelu ei vielä ole tuttu. Niin oli aikanaan itsellenikin.

Näinhän se oikeasti on. Monelle soittamista aloittelevalle vaan on aika pajon helpompi omaksua rinnakkaissävellaijin kautta, varsinkin jos moodi-ajattelu ei vielä ole tuttu. Niin oli aikanaan itsellenikin.
 
"Kaikki tiet vievät Roomaan":-)

"Kaikki tiet vievät Roomaan":-)
 
Älä muuta virka. Ei sillä reitillä niin väliä, kunhan perille pääsee....