Kitarat: akustinen ›

Olen kuullut jostain sellaista, että plektrasuojuksen poistaminen voisi parantaa akustisen kitaran 'saundia'.
 
Ostin juuri tuollaisen halvan Takaminen G320S-NS (täysipuinen kuusikansi, sivut ja pohja mahonkia) dreadnought-mallin teräskielisen akustisen kitaran. Hintaansa (ohjehinta 255) nähden ok peli. Siinä ei ole mitään ylimääräisiä hienouksia, joten oisikohan sillä myös saatu hintaa alhaiseksi.
 
Ajattelin pitää kitaran pidempään ja saada esiin siitä parhaat mahdolliset soinnit. Yhtenä vaihtoehtona soundin parantamiseksi ajattelin poistaa plektrasuojuksen. Pari kysymystä siitä: kannattaako moinen eli paraneeko soundi? Millä tavoin plektrasuojuksen saa parhaiten irti, jotta kanteen ei jäisi kitaraa rumentavia jälkiä?
 
Ajattelin myös vaihtaa satulan ja tallan luisiin. Onko suosituksia mistä nämä voisi hankkia? Onkohan esim. Takaminelle suoraan sopivia olemasa? Kannattaakohan 'pinnejä' vaihtaa luisiin? Satulan vaihtoon vaikuttaa myös kielten hienoinen särinä nauhoja vasten, joten senkin vuoksi se on vaihdettava. Ongelmana on se, kuinka korkean satulan tilaan. Entäs sellaiset liuskat, joilla satulaa voisi korottaa?
 
Kielet ovat myös tärkeä soundillinen tekijä. Aionkin vaihtaa 13- settiin, jos se hieman toisi muhkeutta ääneen. Mikähän olisi vahvin setti, jota voisi tämän tyylin kitarassa käyttää (olisi mainaa kaapissa ylimääräinen 16- resonaattori setti :) ).
 
Siinä ne konstit taisivat ollakin, mitä minulle tuli mieleen.
 
Kuinkahan paljon näillä muutoksilla voi saada aikaan Takamine G320S-NS soundeihin.
 
Kylläpäs taas tuli ajateltua..

Moi!
 
Hifistelyä hifistelyn perään. ;)
 
En usko, että plekusuojan poisottaminen vaikuttaa millään tavoin tai ainakaan korviapistävästi kitaran saundiin. Samoin tallapinnien kanssa pelaaminen on kokemusteni mukaan turhaa, koska kevyet ja alkuperäiset muoviset ovat parhaat. Jos siirrytään painavempiin eli esim. luusta ja eebenpuusta tehtyihin tallapinneihin, bassoa tulee kyllä lisää, mutta herkkyys katoaa, eli ääni ei syty niin herkästi tai joutuu pikkaamaan ainakin kovempaa.
 
Paras tapa parantaa saundia muusikoiden.net-keskusteluarkistojen ja omien kokemusteni mukaan on laittaa/laitattaa luusta tehty tallaluu. Seuraavana tulee sitten satulan vaihto luiseen ja sitten ehkäpä virittimien vaihto parempiin.
 
Yhden mun kitaran satulan alle laitettiin joskus jotain puun ja liiman sekoitusta, joka on toimiva ratkaisu. Mitään pahvin paloja sinne ei kannata laittaa. Paras ratkaisu on uusi korkeampi satula.
 
Käsittääkseni teräskielisiä akkareita ei ole tehty kestämään yli 13-kielisetin (medium) aiheuttamaa jännitystä. Olen tosin lukenut, että ihmiset käyttävät e- ja h-kielissä paksumpia kieliä. Viisaammat kommentoikoon tätä. Mielestäni 12- setti on paras, 13- setti ei tuo saundiin hirveästi lisää, mutta on raskaampi soittaa. Ja sitä paitsi kaikki kitarat eivät oikein soikaan hyvin 13-setillä.
 
That's what I think!

Kiiiitoksia!
 
Hyvät olivat neuvot. Nyt ei muuta kuin etsimään sopivaa luista tallaa ja satulaa.
 
Vielä noista virittimistä: en ymmärrä miten sointi voisi niitä vaihtamalla parantua eli miten ne vaikuttavat sointiin.
 
Jos menen oikein kitaran korjaajalle laitattamaan nämä satulan ja tallan, niin siihen uppoaa melkein puolet kitaran arvosta, joten yritän vaihtaa ne tällä kertaa ihan itee. Senpä vuoksi vielä kysäisisin, josko joku tietäisi hyvän ja luotettavan mestan, josta sellaiset voisii tilata ja pilkkahintaan tietty.
 
Täytyypä tässä kans lueskella noita vanhojakin viestiketjuja. Sieltä varmaan löytyy näistäkin asioista vinkkiä.

Ei ne luuosien vaihdot ehkä tuo saundiin radikaaleja muutoksia, mutta jotain kuitenkin. Riippuu niin paljon kitarastakin. Mutta jos tosissaan diggailee kitarasta ja aikoo pitää sen pitkään, luuosat kannattaa vaihtaa.
 
Hyvät ja jämäkät viritinkoneistot tai vanhojen kiristäminen parantaa saundia, koska kielen värähtelyt johtuvat viritintapin kautta kaulaan ja runkoon ja tallaan. Tappien huojuminen siis heikentää saundia.

Hyvät ja jämäkät viritinkoneistot tai vanhojen kiristäminen parantaa saundia, koska kielen värähtelyt johtuvat viritintapin kautta kaulaan ja runkoon ja tallaan. Tappien huojuminen siis heikentää saundia.
 
Viritinkoneistot varmaan vaikuttavat vireyden tarkkuuteen (tai sen saavuttamisen vaivattomuuteen) ja/tai vireyden pitämiseen, mutta edellä mainittu on minulle kyllä täysin uusi ilmiö. Jokainen voi kokeilla muuttuuko soundi, jos kielen demppaa satulan ja viritystapin välillä. Oman kokeilun tulos: ei. Kieli värähtelee myös pituussuunnassa, jolloin kuvattu yhteys viritystappien "huojumiseen" on teoriassa olemassa, mutta kitaran sointiin sillä on marginaalinen, uskallanpa sanoa ihmiskorvin kuulumaton vaikutus.

Viritinkokeistojen vaihdosta aiheutunut muutos soundiin johtuu myös niiden massasta. Mitä enemmän massaa lavassa, sitä enemmän sustainia ja bassoa myös vähän. Vaikka kieli lepää satulan päällä, niin kyllä viritinkokeistojen jämäkkyydellä ja laadulla on myös merkitystä. Ainakin itse olen laittanut jokaiseen laadukkaampaan kitaraani Waverlyn koneistot ja soundi on hiema parantunut. Jos ei merkittävästi, niin ainakin vireen tarkkuus selvästi ja virittämisen helppous.