Kitarat: kitarakamat ›

Olen omistanut kyseisen Les Paul kopion nyt puolisen vuotta, olen ihan tyytyväinen kyseiseen kepakkoon. Tässähän siis pitäisi olla vastaavat puut kuin alkuperäisessäkin lespassa. Mahonki ei ilmeisesti ole samaa lajia kuin Gibsonissa, mutta ihan asiallisen tuntuinen peli ollut minulle. Vertailukohtia tosin en aivan mahdottomasti omista.
 
Nauhat eivät särise missään kohden kaulaa ainakaan omassa yksilössä. Viimeistely hyvin asiallisen näköinen, lukuunottamatta pientä maalitahraa rungon kyljessä. Tämä on tosin sellaisessa paikassa, että sitä en huomannut kuin huolellisen tarkastelun jälkeen. Tarkista siis oma yksilösi huolella, mikäli olet hankkimassa.
 
Kaula sopii ainakin omaan kouraan, en tiedä mitä profiilia tarkemmin otettuna edustaa, siitä vaan kauppaan koettamaan sopiiko sinunkin käteen. Mielestäni kuitenkin helpposoittoisempi kuin suunnilleen samaa hintaluokkaa edustava iäkkäämpi Fenderin japanilainen elektroakustinen. Tiedän että tuo ei ole paras vertailukohta, mutta en omista muita vastaavan hintaluokan kepakoita, joten tuohon sitä on verrattava. Enkä tarkoita helpposoittoisuudella bendailuja ja muita näiden kitaroiden tyypistä johtuvia eroja, vaan ihan näppäilyä, sointuja yms. Myös hiukan elämää nähneeseen Epiphonen Les Paul Standardiin verrattuna helpposoittoisempi, tosin eron huomaa lähinnä 12. nauhasta eteenpäin. Tosin vika saattoi olla myös Epin säädöissä. Mielestäni Grass Roots saundasi paremmalta kuin Epi, mutta en ole koettanut näitä samalla vahvistimella. Epiä koetin Fenderin Hot rod deluxen kautta, Grass Rootsia Microcuben ja Marsun 1. sarjan Valvestate 8080:n.
 
Sitten huonona puolena täytyy mainita jokseenkin tukkoisen kuuloiset mikit. Cleanit ovat ehkä hiukan tukkoiset, mutta säröpuoli on täyttänyt omat tarpeeni. Tonepotikoiden avulla on saanut kuitenkin kohtalaisen kirkkaan saundin ulos. Mikkien vaihtaminen on ainakin itselläni harkinnan alla. Toistaiseksi pysyn kuitenkin alkuperäisissä, koska säröt toimivat mielestäni hyvin ja niillä tulee enimmäkseen soitettua. Nickistäsi vedän sellaisen johtopäätöksen, että Gunnarit on mieleen. Tukkoinen Slash-saundi irtoaa mallikkaasti (kaulamikki, tone 0).
 
Käsittääkseni viime vuonna Riffi-lehti oli arvostellut kyseisen kepakon ja arvostelija oli pitänyt siitä. Myös eräs minua kokeneempi tuttu on hankkinut kyseisen kitaran vertailujen jälkeen.
 
Lyhyesti sanottuna siis hyvä Les Paul kopio kyseiseen hintaluokkaan. Puiden pitäisi olla hyvät. Saundi alkuperäisillä mikeillä mukiinmenevä, kunhan ei hae kirkkaita cleaneja. Omien kokemuksieni perusteella kuitenkin parempi kuin Epiphonen Les Paul Standard tässä hintaluokassa. Siispä suosittelen!
 
E: Musamakuni menee "iäkkäämmän" rokin puolelle (70- ja 80-luku), joten hevisaundeihin en ota kantaa.