 Jay Zero02.10.2003 12:43:37 | |
|---|---|
Joo... Tourniquet on ihan paras! Lempibändeihin kuuluu. Onko kukaa kuullu muutes Dad's Hellota? Dad's hellohan on loistava gospel soul bändi http://www.dadshello.com Mutta tourniquet se vasta hyvä onki. Just levy soikin tässä. On nii rankkaa, että äitiki sano että tää musa on lähempänä helvettiä, ku taivasta... Ei mun mielestä... Tourniquet roxx. Itse pääsin soittaan niiden musaa YleQ:lla tos muutama viikko sitten. | |
 JeeVes05.10.2003 22:28:02 | |
Hitsi, kaikki hössöttää Torniquetista. Kait munkin sitten täytyy tutustua kyseiseen yhtyeeseen. "Artistivieras on välttämätön"
(Kummeli aforismi nr. 10) | |
 hydro_care17.10.2003 11:29:54 | |
kyllä uppoaa! gospel siis. näinä päivinä soittimessa on pyörinyt #Rajaton #Bass'n Helen #the Rain Ainakin nuo. Ensimmäisessä (Rajaton) on todellakin sellainen sointi, että jaksaa kuunnella paljon putkeen. Ja hyvä harjoitella laulua sen tahtiin myös... Weary-in well doing Sanat-levyltä on ollut harjoitus piisinä aika ahkerasti. Kävin noiden konsertissakin keväällä, ja se oli todellakin jotain se. Kannatan, suosin: :) Viimoseksi taisin käydä Jaakko Löyttyä kahtomassa... Ja Maata Näkyvissä-fessuille olen toki suunnistamassa. :) | |
 assassin19.10.2003 18:44:51 | |
Käykääpäs kaikki gospelin ystävät katsomassa Demostudiosta gospelbändi HB:n uutta demoa: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … o=0&x=9fedd205a7&co=30& I don't have an attitude problem. You have a perception problem. | |
| hydro_care 03.11.2003 10:29:52 | |
kyllä uppoaa! gospel siis. näinä päivinä soittimessa on pyörinyt #Rajaton #Bass'n Helen #the Rain Ainakin nuo. Ensimmäisessä (Rajaton) on todellakin sellainen sointi, että jaksaa kuunnella paljon putkeen. Ja hyvä harjoitella laulua sen tahtiin myös... Weary-in well doing Sanat-levyltä on ollut harjoitus piisinä aika ahkerasti. Kävin noiden konsertissakin keväällä, ja se oli todellakin jotain se. Kannatan, suosin: :) Viimoseksi taisin käydä Jaakko Löyttyä kahtomassa... Ja Maata Näkyvissä-fessuille olen toki suunnistamassa. :) nih, ja eilen olin Pro Fidea kahtomassa... oli hyvä juu. tai ainekii mie tykkäsin, yritän varmaan levynkin hankkia, kunhan tuo kukkaro vähän pullistuu. :) | |
 migeboy11.11.2003 18:14:39 | |
Hitsi, kaikki hössöttää Torniquetista. Kait munkin sitten täytyy tutustua kyseiseen yhtyeeseen. Joo, hanki niiden levy. Suosittelen. Mulla taitaa itellä olla joku 3 niiden levyä. | |
| hydro_care 28.11.2003 12:41:53 | |
Nyt pitäisi ihan levy saada tuolta the Tribeltakin, kuuntelin sitä maata näkyvissä, ja se oli aikas hjuva... :) | |
| labs 11.12.2003 21:51:12 | |
Itse muutaman vuoden 'gospelia', eli tässä tapauksessa kristillistä rockia soittaneena on pakko vähän kommentoida. Jotkut kirjotteli, et ärsyttää jos bändi tuputtaa uskoaan ja yrittää käännyttää kuulijoita. Me otettiin bändissä tietoisesti semmonen linja, että sanotaan selvästi se mitä halutaan sanoo, mut ketään ei yritetä pakolla käännyttää, vaan tarjotaan vaihtoehtoa elämään - meidän mielestä parempaa sellasta. Mitä toi nyt sit käytännössä tarkottaa, siitä voikin taas olla montaa eri mieltä.. no ainakaan ei olla kaikkia 'Jeesus' -sanoja maalailtu piiloon, ja valitettavasti jo siitä jotkut vetää herneet nenään.. No kuitenkin keikkaa meillä on riittäny, tarjouksia ois jopa enemmän ku ehditään tekemään. Keikat on pääasiassa just kaikissa seurakunnan tapahtumissa, ripareilla ja kristillisillä festareilla. Joku kirjotteli täälä et huonotkin gospelbändit saa paljon keikkaa koska hihhuliyleisöön uppoaa mikä vaan jos lyriikat on sopusoinnussa yleisön maailmankatsomuksen kanssa. Omasta kokemuksesta sanoisin, et autotalliasteella olevat gospelbändit soittelee lähinnä jossain oman srk:nsa nuortenilloissa ym. mut jos musiikki on skeidaa, ei oman kaupungin ulkopuolelle oo asiaa. Kyllähän kaikki vähänkin tunnetummat kristillistä rockia soittavat bändit on musiikiltaan hyvinkin laadukkaita. Nää ns. menestyneet bändit sitten kiertää Suomen kaikki hengelliset tapahtumat ja samat festarit vuodesta toiseen, mut siihen se sit jää. Ammatikseen gospelia soittavia muusikoita ei montaa Suomesta löydy, piirit on kuitenkin sen verran pienet. Klubikeikkoja tai radiosoittoakaan selkeän kristillisillä lyriikoilla suomeksi ei herkästi tipu. Juha Tapio on tietysti asia erikseen.. Oon tosi tyytyväinen et Juha on saanut niin paljon näkyvyyttä mediassa, vaikkakin sanomaa on jouduttu vähän pehmentämään. Englanninkieliset gospelbändit sen sijaan on saanu keikkoja klubeillekin ym. Sillon välispiikkien vaikutus korostuu.. biisien sanoista tuskin moni ymmärtää/saa selvää mitä biisin tekijä on ajatellut. Suomigospel-genressä löytyy huippumuusikoita kuten Olli Helenius. Olli on soitellu kauan ja monissa eri kokoonpanoissa ja tehny pari soololevyä, mut silti on varmaa suht tuntematon nimi vaikka täälä muusikoiden.netissä. Nyt Ollilla on uus rock-porukka, L-60. Lyriikat on englanniks ja onkin mielenkiintosta nähä, miten bändi alkaa pärjäämään. Uskoisin että hyvin. Monilla ns. sekulaaribändeillä on erittäin hyviä ja pohdiskeleviä sanoituksia. Niistä huomaa et asioita on ajateltu eri kulmista ja asiat esitetään älykkäästi. Mut usein ne jää sille pohdiskelu-kysymys asteelle esim. 'Missä Jumala on, missä taivas on?' jne. Kyllähän kristillisten bändien sanoittajatkin on pohtineet asioita eri kulmista, mutta lähtökohtana on se, että he ovat löytäneet vastaukset noihin kysymyksiin ja haluavat niistä sitten kertoo, joka sitten saattaa normisuomalaisesta kuulostaa yksipuoliselta näkökannalta. Toiset ovat löytäneet toisenlaisen vastauksen ja laulavat sitten siitä. Jotain harvoja bändejä en jaksa lyriikoidensa takii hirveesti kuunnella ja siks ymmärän jos joku ei jaksa meidän musaa kuunnella sanoman takia. Mut en yleistä et kaikki, tai ees suurin osa metallibändeistä ois saatananpalvojia tai että niiden musiikin täytyy olla täyttä roskaa koska sanomakin on niin huonoa. Toivottavasti kukaan ei yleistä gospelia hihhuleiden amatööriräpeltämiseksi. ..-destination on the otherside-.. | |
 U.Honey12.12.2003 07:51:05 (muokattu 12.12.2003 08:00:51) | |
Mikko goes to Heavenillä ja Habakukilla ei oo kyllä mitään tekemistä oikeen gospelin kanssa. Kumpikin bändi kuulosta 90-luvun progelta. Venäläinen jenkkakin on lähempänä gospelia. Ei se riitä että sanotukset on tietynlaisia. Pitää olla hyvää musaa, eli gospelia, eli esim. Kirk Frankliniä. Näin se on, ei valkoihoinen osaa soittaa Gospelia oikein. Gospelissa se olennainen juttu on GROOVE. Kirk Franklin ja Andre Crouch kehiin niin alkaa gospel svengaamaan niin että jopa pakanalla alkaa jalka väpättämään. An intelligent man is sometimes forced to be drunk to spend time with his fools. --- Ernest Hemingway | |
| JeeVes 12.12.2003 14:41:42 | |
Kirk Franklin ja Andre Crouch Missä on Fred Hammond??? Alle drei zusammen. | |
| JeeVes 25.01.2004 13:42:30 | |
Argh. Nyt on tässä aikojen kuluessa alkanut kolahtaa Steven Curtis Chapman. Kaikki, jotka eivät tunne niin nyt tsekkaamaan. Ihan kivaa poppista. "Play that funky music whiteboy" | |
 Cutter26.01.2004 14:36:56 | |
Tykkään kuunnella gospelia tosi paljon. Varsinkin Bass`n Heleniä, Pro Fideä ja Rainia. Ja sit sellanen bändi kun "Syvä Sininen" on kans mun mieleen, jos joku sattuis tietämään. Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan kyseisen bändin tuotantoa. "Jos sinulla on jotain sanottavaa, sano se. Jos ei, älä vaan sitä sano." | |
 SamPpaa04.02.2004 23:04:26 | |
Kumpa kaikki tajuais yhtäaikaa että, gospel on just sitä mustien musaa... Kyllä nää terapiat ja tourniquetit on aina rokkia, heviä tai muuta semmosta. Jos se että lauletaan Jeesuksesta yms. on pakko tulla esille siinä tyylilajisanassa niin lisätään siihen vaikka kristillistä- etuliite. Tai tehdään niinkuin amerikassa että puhutaan CCM:stä. Hyvää Kristillistä rokkia ei taida tällä hetkellä olla. Itse en jaksa terapiaa ja Rainia kuunnella, bnh ei enää iske ja muut ei oo kovin korkeaa tasoa(valitettavasti). Ehkä joitain on taas kohta tulossa. Parasta kristillistä rokkia on jo kuopattu Rod of moses -yhtye. Todella hyvää musaa. Soundimaailma on jotain todella helmeä vaikka varsinkin, kahdesta levystä, ensimmäisellä se on aika hiomatonta(mikä on ainoastaan positiivista, tässä tapauksessa). Tuottajana on häärinyt muuten Anssi Kela. Tätä uskallan suositella kaikille. Kertokaa nyt! | |
| JeeVes 08.02.2004 14:02:01 | |
Hyvää Kristillistä rokkia ei taida tällä hetkellä olla. No kyllä on olemassa hyvää kri-rokkia! Kuunteleppas näitä: Delirious, Sonicflood, Jeff Deyo, Pillar. "Play that funky music whiteboy" | |
| SamPpaa 08.02.2004 18:53:02 | |
No kyllä on olemassa hyvää kri-rokkia! Kuunteleppas näitä: Delirious, Sonicflood, Jeff Deyo, Pillar. Täytyy myöntää etten oo noista kuullu muutaku Deliriousta vähän. Eikä oo mun suosikki bändejä. Kuitenkin tarkoitin ehkä lähinnä suomalaista antia... Kertokaa nyt! | |
| VMOK 09.02.2004 23:25:21 | |
Kumpa kaikki tajuais yhtäaikaa että, gospel on just sitä mustien musaa... Kyllä nää terapiat ja tourniquetit on aina rokkia, heviä tai muuta semmosta. Jos se että lauletaan Jeesuksesta yms. on pakko tulla esille siinä tyylilajisanassa niin lisätään siihen vaikka kristillistä- etuliite. Tai tehdään niinkuin amerikassa että puhutaan CCM:stä. Tuohan nyt on aivan vailla pohjaa koko väite. Eihän gospelia ole aikoinaan ryhdytty nimittämään gospeliksi siksi että se edustaisi jotain tietynlaista musiikin tyylilajia (tässä kai tarkoitetaan jonkinlaisesta blues, R'N'B -tyyliä?) edustavaa kamaa. Vaan God's spell ---> gospel. Eli siis gospel on musiikkia joka julistaa Jumalan sanaa. Kristillinen musiikki taas on paljon laajempi käsite kuin gospel, mieleen tulee vaikkapa Juha Tapion radiohitit, jotka kyllä sisältävät kristillisiä arvoja jne. mutta ei niistä kyllä Jumalan sanan julistusta löydä. Gospel sen sijaan menee Jumalan sanan ytimeen eli Jeesukseen, joka on Raamatun ydinhenkilö ja -asia. Ja Jeesuksesta voi laulaa, oli tyylinä blues, pop, rock, metalli, tai mikä muu tahansa musiikin laji. | |
 Rejoy10.02.2004 01:09:27 (muokattu 10.02.2004 01:11:28) | |
VMOK on hyvä ja ottaa historian kirjan käteen. Thomas A. Dorsey keksi nimen Gospel nimen omaan mustien 1900-luvun alun kristilliselle musiikille. Gospel on musiikkityyli. Amerikassa käytetään ihan muita nimiä muun tyylisistä kristillisistä genreistä (yllä nimiä). Ei luulisi sentään näillä sivuilla törmäävän tietämättömiin. Se on toinen asia, että Suomessa yleensä typerästi puhutaan kaikesta kristillisestä musiikista gospelina. Ei kannata ruveta kirjottelemaan ennenkuin ottaa perusasiat selville. Ja vielä on lisättävä, että gospel on HIENOA musiikkia. Kristillisestä-popista, -rockista, -jne. en välitä. | |
 leka10.02.2004 02:37:09 | |
Gospel on englantia ja tarkoittaa evankeliumia eli ilosanomaa yleistäminen on aina väärin | |
| SamPpaa 10.02.2004 10:05:33 | |
Juurikin näin... Kertokaa nyt! | |
 Blue Moon10.02.2004 14:44:55 (muokattu 10.02.2004 21:03:00) | |
Tuohan nyt on aivan vailla pohjaa koko väite. Eihän gospelia ole aikoinaan ryhdytty nimittämään gospeliksi siksi että se edustaisi jotain tietynlaista musiikin tyylilajia (tässä kai tarkoitetaan jonkinlaisesta blues, R'N'B -tyyliä?) edustavaa kamaa. Vaan God's spell ---> gospel. Eli siis gospel on musiikkia joka julistaa Jumalan sanaa. Tää nyt on vähän kaksipiippuinen juttu. Jos tarkastellaan varhaista tallennettua afroamerikkalaista gospelia, niin hyvin pitkälle se oli tietynlainen, tietyistä vaikutteista syntynyt musiikkityyli, ei hengellisen sanoman omaavaa "bluesia, rhythm and bluesia" tms. ja yhtä lailla sitä voi pitää musiikillisena tyylinä kuin vaikkapa bluesia. Jos haluaa määritellä gospelin pelkästään sanomana, niin juttu on tietysti ihan toinen. Silloin on turha puhua musiikkityyleistä yhtään mitään. - It's been a long time coming - | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)