Roots ›

Itse muutaman vuoden 'gospelia', eli tässä tapauksessa kristillistä rockia soittaneena on pakko vähän kommentoida.
 
Jotkut kirjotteli, et ärsyttää jos bändi tuputtaa uskoaan ja yrittää käännyttää kuulijoita. Me otettiin bändissä tietoisesti semmonen linja, että sanotaan selvästi se mitä halutaan sanoo, mut ketään ei yritetä pakolla käännyttää, vaan tarjotaan vaihtoehtoa elämään - meidän mielestä parempaa sellasta. Mitä toi nyt sit käytännössä tarkottaa, siitä voikin taas olla montaa eri mieltä.. no ainakaan ei olla kaikkia 'Jeesus' -sanoja maalailtu piiloon, ja valitettavasti jo siitä jotkut vetää herneet nenään..
 
No kuitenkin keikkaa meillä on riittäny, tarjouksia ois jopa enemmän ku ehditään tekemään. Keikat on pääasiassa just kaikissa seurakunnan tapahtumissa, ripareilla ja kristillisillä festareilla. Joku kirjotteli täälä et huonotkin gospelbändit saa paljon keikkaa koska hihhuliyleisöön uppoaa mikä vaan jos lyriikat on sopusoinnussa yleisön maailmankatsomuksen kanssa. Omasta kokemuksesta sanoisin, et autotalliasteella olevat gospelbändit soittelee lähinnä jossain oman srk:nsa nuortenilloissa ym. mut jos musiikki on skeidaa, ei oman kaupungin ulkopuolelle oo asiaa. Kyllähän kaikki vähänkin tunnetummat kristillistä rockia soittavat bändit on musiikiltaan hyvinkin laadukkaita. Nää ns. menestyneet bändit sitten kiertää Suomen kaikki hengelliset tapahtumat ja samat festarit vuodesta toiseen, mut siihen se sit jää. Ammatikseen gospelia soittavia muusikoita ei montaa Suomesta löydy, piirit on kuitenkin sen verran pienet. Klubikeikkoja tai radiosoittoakaan selkeän kristillisillä lyriikoilla suomeksi ei herkästi tipu. Juha Tapio on tietysti asia erikseen.. Oon tosi tyytyväinen et Juha on saanut niin paljon näkyvyyttä mediassa, vaikkakin sanomaa on jouduttu vähän pehmentämään. Englanninkieliset gospelbändit sen sijaan on saanu keikkoja klubeillekin ym. Sillon välispiikkien vaikutus korostuu.. biisien sanoista tuskin moni ymmärtää/saa selvää mitä biisin tekijä on ajatellut. Suomigospel-genressä löytyy huippumuusikoita kuten Olli Helenius. Olli on soitellu kauan ja monissa eri kokoonpanoissa ja tehny pari soololevyä, mut silti on varmaa suht tuntematon nimi vaikka täälä muusikoiden.netissä. Nyt Ollilla on uus rock-porukka, L-60. Lyriikat on englanniks ja onkin mielenkiintosta nähä, miten bändi alkaa pärjäämään. Uskoisin että hyvin.
 
Monilla ns. sekulaaribändeillä on erittäin hyviä ja pohdiskeleviä sanoituksia. Niistä huomaa et asioita on ajateltu eri kulmista ja asiat esitetään älykkäästi. Mut usein ne jää sille pohdiskelu-kysymys asteelle esim. 'Missä Jumala on, missä taivas on?' jne. Kyllähän kristillisten bändien sanoittajatkin on pohtineet asioita eri kulmista, mutta lähtökohtana on se, että he ovat löytäneet vastaukset noihin kysymyksiin ja haluavat niistä sitten kertoo, joka sitten saattaa normisuomalaisesta kuulostaa yksipuoliselta näkökannalta. Toiset ovat löytäneet toisenlaisen vastauksen ja laulavat sitten siitä. Jotain harvoja bändejä en jaksa lyriikoidensa takii hirveesti kuunnella ja siks ymmärän jos joku ei jaksa meidän musaa kuunnella sanoman takia. Mut en yleistä et kaikki, tai ees suurin osa metallibändeistä ois saatananpalvojia tai että niiden musiikin täytyy olla täyttä roskaa koska sanomakin on niin huonoa. Toivottavasti kukaan ei yleistä gospelia hihhuleiden amatööriräpeltämiseksi.