Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Se on huomioitu siis hinnassa.
 
Tää on mun mielestä hyvä asia. Tekee realistisesti "sen hintaista" mitä osaa. Muistaa vaan sanoa asiakkaalle, että en oo ihan niin hyvä, kuin tuo toinen, mutta oon halvempi.
 
Samahan se on joka joka asiassa ja tavarassa. Tuotteet on erihintaisia ja erilaatuisia. Ainoa juttu mikä voi muodostua ongelmaksi, on se, että miten ja kuka sen laadun määrittää. Tai lähinnä sen hinta/laatu-suhteen. Tähänhän tosin auttaa ne aikaisemmat referenssit.

Nikkari: Joo voin tehdä, se maksaa sitten 1200 euroa.
X: Siis mitvit?! Mää tunnen A:n mun isänäitinkumminsiskonkaiman naapurin kautta, ja ollaan juteltu hinnoistaki. Miks hitossa mun soitin maksaa enempi ku sen? Tulisko tähän mun stratoon jotenki erilaiset puut?
Nikkari: Ei.
X: No onko osissa jotai erilaista?
Nikkari: Ei...
X: No sit tähän tulee varmaan jotku ihan erilaiset mikit, vai?
Nikkari: Eh... no ei...
X: Ei?! Siis skitta on ihan sama, eli mistä tää näin paljo suolasempi hinta tulee?
Nikkari: Noku kato ku se A:n skitta niin se oli mun ekoja tämmösiä myyntiin tehtyjä ja nyt mää uskallan pyytää jo enemmän ku oon tehny näitä tässä ja....
X: Eijjuma, jätkällä on noussu kusi päähän! Vai eikö mun raha kelpaa? Hitto, kerron kaikille mimmonen ääliö oot...
 
Tuo on aivan totta. Jos mennee tekemään yhen kitaran halvalla, on seuraavaks jono oven takana kyselemässä halpoja kitaroita. eikä sillon voi oikein hintaa ennää nostaakkaa.
 
Oikeastaan nekin kaveri- ja sukulaisalennukset on minun mielestä aika haitarista. (vaikka oon niitä itekkin tehny), sukulaisen tuttavat kun tulevat varmsti kyselemään samaan hintaan tavaroita. Ja taaskin hinnan nosto on vaikeeta. Paras olis pyytää ammattilaisen hinnat heti alusta, mutta kuka siitä maksaisi, jos tekijä ei olekaan ammattilainen. Tottahan joku opintojensa lopulla oleva voi olla jopa parempi kuin moni ammattilainen, mutta hinta ei silti varmasti ainakaan laske.
 
Tämä aihe on kyllä aika lailla kakspiipunen miekka. Ite en elä niinkun opetan, vaan saattaisin tehä kaverilleni halvalla kitaran. Mutta en voisi antaa soitettavuus takuuta. Tuntemattomalle tehdessä halvalla on vielä helpompi tehdä B-laatua, koska sitä tuotetta ei enää näe. Ja ilman vakuuksia reklamaatio on varmaan aika vähäistä. Pimmeenä maksettu, kenelle valitat?
 
Päätin vuosi sitten opinnot puusepäksi ja jatkoin ekstra vuodella syventäviä. Kouluun tuli tilaus pyöreästä pöydästä. Homma olisi mennyt näin: Asiakas hommaa puutavaran, tekijä ei saa palkkaa, mutta pöytä menee vaasan asuntomessuille näytille. Messuilla käy 200 000 ihmistä katselemassa sitä pöytää??? ASUNTOmessuilla katselemassa pöytää. Markkina-arvo olisi suuri mutta yksityinen tekijä ei voi ottaa 200 000 asiakasta. Tilaaja oli vielä sähköinsinööri, eli ei tainnut oikein arvostaa tavan duunari ammattia. Pointti on ettei edes harraste hommia kannata ilmaiseksi tehdä. sen ajan jonka käyttää toisten työhön voit käyttää omaksi hyödyksesi.

Päätin vuosi sitten opinnot puusepäksi ja jatkoin ekstra vuodella syventäviä. Kouluun tuli tilaus pyöreästä pöydästä. Homma olisi mennyt näin: Asiakas hommaa puutavaran, tekijä ei saa palkkaa, mutta pöytä menee vaasan asuntomessuille näytille. Messuilla käy 200 000 ihmistä katselemassa sitä pöytää??? ASUNTOmessuilla katselemassa pöytää. Markkina-arvo olisi suuri mutta yksityinen tekijä ei voi ottaa 200 000 asiakasta. Tilaaja oli vielä sähköinsinööri, eli ei tainnut oikein arvostaa tavan duunari ammattia.
 
Ei välttämättä ollut arvostuksesta kyse. Rakennusalalla on ihan tavallista, että tavara menee messuille omakustannehintaan tai jopa tappiolla (eli siis talotehtaat pyytävät tarjoukset keittiöistä, kylpytiloista, kattomateriaaleista jne.) Toiminta nähdään markkinointina ja kyse on firmojen kokonaistoiminnan kannalta pienistä määristä, kenties jopa tuhannesosista, joten se ei ole sinänsä edes mietinnän paikka. Joku Rannila esim. myy todennäköisesti yli tuhat pientalokattoa vuodessa, joten siinä ei paljon parit messuille omakustannehintaan annetut paina.
 
Eikä sieltä koskaan sitä määrää asiakkaita tule, joka tuotteen, tässä tapauksessa pöydän, sattuu näkemään. En tiedä kuinka monta kontaktia raksalla vaaditaan yhteen asiakkuuteen, mutta jos tuolla sata asikasta olisi saanut, niin se olisi luultavasti ollut jo todella hyvin. Siinä pitää sitten laskea, että onko pöydän tekemisestä ilmaiseksi koitunut vaiva sen arvioidun asiakasmäärän arvoinen.

Yrityksille kyllä tuommonen Markkina-arvo on hyvä, mutta meistä oli kaikki opiskelijoita. Eikä kovin moni ollut hetikään oman yrityksen perustamisesta kiinnostunut. Aivan totta että esim. asuntomessuilla taloissa on liki ilmaisiakin osia, mutta asuntomessuilla katsotaan asuntoja, ei juurikaan huonekaluja, siksi ei kannata pelkästään markkina-arvon takia tehdä joitakin tuotteita.

Yrityksille kyllä tuommonen Markkina-arvo on hyvä, mutta meistä oli kaikki opiskelijoita. Eikä kovin moni ollut hetikään oman yrityksen perustamisesta kiinnostunut. Aivan totta että esim. asuntomessuilla taloissa on liki ilmaisiakin osia, mutta asuntomessuilla katsotaan asuntoja, ei juurikaan huonekaluja, siksi ei kannata pelkästään markkina-arvon takia tehdä joitakin tuotteita.
 
Mutta tuossa markkina-arvossa kannattaa huomioida myös se, vaikka kävijät menisivät katsomaan pääasiallisesti taloja, niin esimerkiksi sisustusalan julkaisut varmasti kirjoittavat esittelytalojen sisustusratkaisuista, jolloin se oma pöytäkin huomioidaan. Ja vaikka yritystä ei heti olisikaan perustamassa, on tuossa kuitenkin yksi "meriitti" jo alla. Minä en ymmärrä tuota sinun logiikkaasi ollenkaan, mutta joo. Peace. ; )

vaikka yritystä ei heti olisikaan perustamassa, on tuossa kuitenkin yksi "meriitti" jo alla.
 
Jos tännään tekkee pöydän, ja 10 vuoden päästä perustaa yrityksen, niin se meriitti ei ehkä sinne asti kanna. Eikä sillä ilmasella työllä leipää osteta, työstä on saatava palkka. Ei näitä hommia pelekästään rakkaudesta tehä:)
 
En muuten tiijä ollaanko jo hairahdettu aiheesta, ehkä vähän.

Jos tännään tekkee pöydän, ja 10 vuoden päästä perustaa yrityksen, niin se meriitti ei ehkä sinne asti kanna. Eikä sillä ilmasella työllä leipää osteta, työstä on saatava palkka. Ei näitä hommia pelekästään rakkaudesta tehä:)
 
Muilla aloilla on kyllä varsin normaalia, että opiskelijat tekevät töitä pelkästään cv:tä varten, ts. raha on sivuseikka. Moni akateeminen saattaa vielä paperit taskussakin ottaa harjoittelijapaikkoja vastaan (ja elää työmarkkinatuella) ihan vain siksi, että saa tehdä jotain työtä, joka näyttää hyvältä tulevissa työpaikkaneuvotteluissa.
 
Ja luultavasti nämä, jotka näin tekevät, menevät sitten ura- ja palkkakehityksessä aika nopsaan ohi niistä, jotka ovat heti valmistumisen jälkeen vaatimassa liiton suosituspalkkoja.
 
Tietysti tää ei välttämättä päde puuseppiin, mutta ei se varmasti haitaksi oo, jos on näyttää referenssejä lehtien sivuilta, vaikka sitten kymmenen vuotta vanhojen.

Muilla aloilla on kyllä varsin normaalia, että opiskelijat tekevät töitä pelkästään cv:tä varten, ts. raha on sivuseikka. Moni akateeminen saattaa vielä paperit taskussakin ottaa harjoittelijapaikkoja vastaan (ja elää työmarkkinatuella) ihan vain siksi, että saa tehdä jotain työtä, joka näyttää hyvältä tulevissa työpaikkaneuvotteluissa.
 
Ja luultavasti nämä, jotka näin tekevät, menevät sitten ura- ja palkkakehityksessä aika nopsaan ohi niistä, jotka ovat heti valmistumisen jälkeen vaatimassa liiton suosituspalkkoja.
 
Tietysti tää ei välttämättä päde puuseppiin, mutta ei se varmasti haitaksi oo, jos on näyttää referenssejä lehtien sivuilta, vaikka sitten kymmenen vuotta vanhojen.
 
Tästäkin tulee mieleen tapauksia tuttavapiiristä... Erityisesti eräs kamuni, joka jo ennen valmistumistaan ja valmistumisen jälkeenkin kait teki jotain työharjoitteluja, joutui sitten eräässä työpaikassa hilittömään palkkataistoon työnantajansa kanssa. Kas kun työnantaja - joka oli palkannut kamuni töihin nimenomaan hänen työharjoitteluissa kerääntyneen työkokemuksen ansiosta - ei suostunut sitten lopulta maksamaan kummoistakaan palkkaa, perustellen siten, että kun kamultani "puuttui työkokemus"... Työharjoitteluja ei sitten palkka-asioita miettiessään pitänytkään työkokemuksena lopulta. En muista stoorin yksityiskohtia, mutta minkään pykälien mukaan homma ei mennyt, ja lopulta kamu irtisanoutui paikasta.
 
Ja nämä työharjoittelut ovat myöskin varsin kaksipiippuisia juttuja ylipäänsä. Arvokasta työkokemusta harjoittelijoille irtoaa harjoittelupaikoista kyllä. Mutta sitten oikeasti jotkut firmat/organisaatiot teettävät heille varsin tärkeitä töitä harjoittelijoilla, joilta vaaditaan melko mittaviakin taitoja ja jopa työkokemusta harjoittelupaikan saantiin, mutta palkkaus on sitten se kuuluisa "valitettavasti emme voi maksaa työstä palkkaa" -litania. Jossain vaiheessa työharjoittelijalla alkaa raksuttaa, että pirkale kun tää kuvio on tämmönen, niin sehän vain tarkoittaa, etten ehkä ikinä pääse tekemään näitä hommia palkattuna työntekijänä, kun nämä hommat tekee aina joku harjoittelija.
 
Omasta mielestäni kiinnostava oli mm. erään nimeltämainitsemattoman mainostoimiston harjoittelupaikkailmoitus copywriterista. Tarvitsivat siis tekstisuunnittelijaa, ilmoituksesta oli aistittavissa että vakkaricopyn "kiireapulaisuudesta" oli loppujen lopuksi mahdollisesti kyse, ja valitettavasti eivät voineet maksaa palkkaa. Humoristiseksihän asian tekee se, että mainostoimistothan saavat tulonsa asiakasprojekteista, joissa asiakkaalle useimmiten lätkäistään nekun eteen kustis, johon on eritelty projektin eri työvaiheet, niihin kuluvat tuntimäärät ja työvaiheen tekijän tuntipalkka. Myös tekstisuunnittelijan... Mieleen tuli, että noinkohan ko. firma oli keksinyt kääräistä firman taskuun tekstisuunnittelijan tuntilaskutushinnan. En tiedä tarttuiko kukaan syöttiin.

->Tjaa, enpä kyllä tunne ketään, joka olisi ollut niin tietämätön pelin hengestä, että tuollaisia pettymyksiä olisi päässyt käymään. Siis että harjoitteluajan jälkeen ylipäänsä olisi toiveita jatkaa työpaikassa puhumattakaan siitä, ettei tarjottukaan sellaista palkaa kuin toivoi jne.
 
Se kun on enemmän tai vähemmän selvää, että osalla yrityksistä harjoittelijat tekevät jatkuvasti tietyt työt. Vanha lähtee, niin uusi tulee tilalle. Jos ja kun homma on työsuhteen osapuolille selvää, niin ei siinä tule hyväksikäytetyksi kuin demarien työvoimapolitiikka.

Se on muuten totta että työharjoitteluita ei pidetä työkokemuksena, esimerkikisi työkkäristä töitä ehtiessä. Joillakin aloilla taasen työharjoittelut tehdään kesällä tädellä palkalla oman alan töissä. esim. sähköinsinööreillä tais olla näin.
 
Joissakin ammattikouluissahan nimenomaan tehdään vain tilaustöitä joista koulu ottaa rahat. Siinä Jurvan koulu oli erilainen, siellä me saatiin tehdä kaikki työt itselle, periaatteessa tilaustöitä ei olisi edes saanut ottaa, koska puutavara oli meille verotonta.