Yleistä keskustelua musiikista ›

Mikä on AIC ja kuka on Layne? Onks jotain videoita, mä oon jääny selkeesti jostain paitsi.

Mikä on AIC ja kuka on Layne? Onks jotain videoita, mä oon jääny selkeesti jostain paitsi.
 
SÄÄH LOL VANERI

SÄÄH LOL VANERI
 
No vittu minä ehdi kaikkia muoti-ilmiöitä seurailemaan. Pistä niitä videoita vaan tulee, vaneri.

No vittu minä ehdi kaikkia muoti-ilmiöitä seurailemaan. Pistä niitä videoita vaan tulee, vaneri.
 
ai vittu, mä luulin oikeasti että vedit etnopojupastissin.
 
juu laitan jotain.

Mikä on AIC ja kuka on Layne? Onks jotain videoita, mä oon jääny selkeesti jostain paitsi.
 
Grunge-orkesteri Alice in Chains ja sen edesmenny laulaja.

Grunge-orkesteri Alice in Chains ja sen edesmenny laulaja.
 
Jaa, oisitte het sanonu. Oli se ihan hyvä, niillähän oli se yks hittibiisikin.

En viitsi vastata offtopicciisi, vaikka mieli tekisi. Tästä tulee pian uskontokeskustelu, vaikka uskonto mulle iso osa musiikkia onkin.
 
...miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, sitäkö sinä tässä nyt hait?
 
En vaan sitä, että ei ole mielekästä keskutella objektiivisuudesta, jos tuomareina on kaikki maailman ihmiset.
 
Vertaatko oikeasti kevyttä soulahtavaa latinopoppia ranskalaiseen punkkiin?
 
Vertaan länsimaista musiikkia länsimaiseen. Enkä edes sitäkään. Molemmilla on omat visionsa ja ei näiden biisien tuliskaan kuullostaa samoilta. Kysymys on toteutustavoista, eikä niinkään tyyleistä. AA:n ja BN:n ero on miljoona vuotta taiteellisella ja ilmaisun tasolla, ja kyl säkin sen tiedät. Myönnä pois.
 
Mua vaan itkettää kun sakki kehtaa kutsua laskelmoitua ja selkeästi merkityksetöntä tusinataidetta hyväksi musiikiksi. Vaan sen takia, että se kuullostaa kivalta. Missä vaiheessa musasta tuli lusikalla syötettävää? Saman asian vois kysyä tosi monesta asiasta nykypäivänä, ja se on edelleen relevantti kysymys. Vaikkakin klisee, mutta asiasisältö on tuhat.
 
Loppujen lopuksi me päästään kuitenkin vain SINUN subjektiiviseen käsitykseesi siitä, että Beruier Noiren näkemys ja tapa tehdä musiikkia on arvokkaampi kuin mitä vaikkapa Teemu Brunilalla, joka Anna Abreaulle biisejä tekee.
 
Siis BN:n näkemys on nimenomaan arvokkaampi - se on objektiivista. Kummasta biisistä tykkää enemmän on subjektiivista. Juuri se ymmärrys pointti on tässä edelleen se vitsi. Kun asettaa itsensä AA:n asemaan ja ajattelee hänen tavoin (siis artistina - ihmisenä varmaan ihan samanlaista saastaa kun kaikki muutkin, enkä siihen ota kantaa), niin eväät on aika pirun ohuet.
 
Eikä siinä mitään, sulla on ihan oikeus ajatella niin. Älä kuitenkaan tule sanomaan että se on objektiivinen juttu.
 
Monille objektiivisuus tarkoittaa sanana ihan absoluuttista objektiivisuutta, ja se onkin helpompaa kärjistellä kun keskustellaan muusikoiden.netissä. Mutta eihän subjektiivisuuttakaan tällöin edes ole, jos on vain joko tai. Tähän viittasin sillä, että absoluuttinen subjektiivisuus (esim. agnostismi, anti-rasismi) jne. ovat vain itseasiassa sama asia, kuin absoluuttinen objektiivisuus. Monilla on vanka käsitys, että "hyvä musa on sitä, jos se antaa kuulijalle jotain". Minusta on vaan äärimmäisen kapeakatseista rajata se pelkästään noin, vaikka halutaan viestittää avoimuutta. Homman pohjan huomaa helposti siinä, kun lähdet kyseenalaistamaan tätä lausuntoa - vastassa on betonimuuri, missä oli se avoimuus? Ihan niinkuin artistitkin, keskustelijatkaan eivät osaa enää haastaa itseään eivätkä muita. Pl. "poikkeukset".
 
Nyt kärjistelen ja yleistän, mutta ei voi mitään. Jotenkin pitää saada viesti perille.
 
EDIT: Kaikille kirjaoppineille - älkää jaksako wikilinkittää sub/ob sanojen merkitystä, vaan hakekaa se pointti.
 
Niin, sinulle. Äkkiseltään mulle tuli mieleen, että teininä jos koskahan sitä hormonien heittelemänä tunne-elämän tasapaino on dippadai. Ja se ensimmäinen merkittävä ero voi oikeasti tuntua siltä, että se on End of Love.
 
Tämä menee pointistasi ohi, mutta muistatko lapsuuden teinibileet?
 
Ja tässä kohtaa kannattaa myös muistaa, että laulun kertoja ei yleensä ole laulun esittäjä. Jos asian esittää laulun kertojan näkökulmasta, voi olla ihan luontevaa, että asiankäsittely tuntuu naivilta.
 
Siis hetko? Eikö tämä nyt ole pirun oleellista? AA on kuitenkin se musiikkinsa presentaatio, halusi tai ei.
 
Eli vaikka Titor puhuikin siitä, että jokin on paskemmin soitettua, muihin vertaisiinsa nähden shaibaa ja siitä puuttuu sisältö, on mun mielestä typerää lähteä sanomaan, että se on silti objektiivisesti huonompaa.
 
Minusta taas ei. Voidaan ottaa muita arvoja kuin "mä tykkään", voidaan ottaa arvoja esim. kehitys (jonka pitää olla oletus, kuten mainitsin). Voidaan ottaa arvoja kuten mitä se musiikki on saanut yksilössä aikaan. Camouflagella on potentiaali vetää mainitsemasi sävärit kattoon, mutta onko End of Lovella? Varmaan on, jos itsensä on altistanut vain näin yksiulotteiselle tavaralle aiemminkin - mutta kaikesta voi päästä eteenpäin. On eri asia luulla tuntevansa, kuin tuntea. Kuka sen eron määrittelee - mä sanon, että ne, jotka tuntevat.
 
..ja katso, porukka diggasi.
Ja yhtye nauroi - hölmöt! Tanssitte kappaleelle joka on piloilla tehty!
Mutta tanssijoilla oli hauskaa, he nauttivat eivätkä tajunneet että heille naurettiin. Yhdessä loivat arvon kappaleelle, jolla ei sellaista aiemmin ollutkaan.
 
Kummalla oli loppujen lopuksi hauskempaa?
 
Joo. Minäkin tein kappaleen "Isopalli" ja se oli aikoinaan inttituvassa suosion huipulla. Myös mikseri.netissä joku vertasi Dave Lindholmiin. Biisi, idea, taustat ja koko paskan arvo oli kovin lähellä 0:aa.
 
.. no siinäpä jotain. Mun ajatukset ei varmaan ole kovin kypsiä, mutta saatpahan sitten lytätä kaikki mun ideat himoos :D

Tässä on vaan yksi pieni häiritsevä pointti, nimittäin eihän tuo Camouflage ole mistään kotoisin. Jollain paremmalla esimerkillä homma vois mennä paremmin perille. Vai onko se joku oma juttu, että vedetään mukaan tuommosta meteliä?
 
Olet absoluuttisen väärässä.

Olet absoluuttisen väärässä.
 
No jos ainoastaan kuuntelee musaa, eikä jaksa perehtyä mihinkään aatteeseen sen musan takana, niin siinä perspektiivissä punkki on kyllä ylimalkaan ihan paskaa. Pois lukien markkinapunkki Green Dayt ja tuommoset kivoilla melodioilla ja silleen.
 
Ei ketään kiinnosta musiikin perimmäinen hyvyys, sen vaan pitää kuulostaa hyvältä. Esimerkkisi vaihtoehto kuulosti mun korviin meteliltä, jota se on. Jollekin se vaan voi olla hyvä asia.

No jos ainoastaan kuuntelee musaa, eikä jaksa perehtyä mihinkään aatteeseen sen musan takana, niin siinä perspektiivissä punkki on kyllä ylimalkaan ihan paskaa. Pois lukien markkinapunkki Green Dayt ja tuommoset kivoilla melodioilla ja silleen.
 
Ei ketään kiinnosta musiikin perimmäinen hyvyys, sen vaan pitää kuulostaa hyvältä. Esimerkkisi vaihtoehto kuulosti mun korviin meteliltä, jota se on. Jollekin se vaan voi olla hyvä asia.
 
mitä heroin taitaa koittaa sanoa että se perimmäinen hyvyys on joillekin jotain muuta kuin että "kuullostaa hyvältä"

mitä heroin taitaa koittaa sanoa että se perimmäinen hyvyys on joillekin jotain muuta kuin että "kuullostaa hyvältä"
 
Niin mutta kun ei se ole. Musiikki on tehty kuultavaksi; jos se kuulostaa hyvälle, se on hyvää.

Niin mutta kun ei se ole. Musiikki on tehty kuultavaksi; jos se kuulostaa hyvälle, se on hyvää.
 
Jeps, jalka heiluu tai sitten se ei heilu. Muulla mitään merkitystä ole.

Jeps, jalka heiluu tai sitten se ei heilu. Muulla mitään merkitystä ole.
 
Niin mutta kun ei se ole. Musiikki on tehty kuultavaksi; jos se kuulostaa hyvälle, se on hyvää.
 
Jaa, en menis sanomaan. mulla on ohjenuora -älköön otettako kirjaimellisesti- jonka mukaan melodioita pitää vältellä kuiin ruttoa.
silti esim. green day uppoaa. koska "ymmärtää" tai "kokee" energian jonka pohjalta musiikki on tehty. Konteksti merkitsee paljon, tässä suhteessa.
 
Jos joku todistaa minut vääräksi koska tämä on paska mielipide niin todettakoon että green dayta ei kuuntelisi murto-osakaan nykysakista jos energia olisi joku toinen.
vaikka fundamentalistikristitty sellainen.
 
tai misantrooppis-filosofinen.
tjsp.
 
se on mun pointtini.
 
Jos pelkkä hyvä boogie riittäisi, luukuttaisin varmaan eagle eye cherryä ja Kerava Tsärvo-OST:tä.
Mutta kappaleen tärkein ominaisuus on välittynyt tunnelma ja tulkinta. Ei rakenne, melodiat tai vastaavat.
 
Tätä on yritetty hakea.

Sä ajattelet asian liian monimutkaisesti. Homma on just niin yksinkertainen, kun se voi olla. Hyvään musaan ja hyvästä musasta kuuluu energia, millä se on vedetty. Mitään taustatietoja ei tarvitse; se joko kuulostaa hyvältä tai sitten ei. Paska musa on paskaa musaa, jos siinä ei ole mitään tarttumapintaa.
 
Tietysti, jos haluaa määrätietoisesti rakentaa jotain omassa maailmassaan elitistisiä rakenteita sen itse pääasian ympärille, ja hahmottaa hommaa sitä kautta, niin se on ihan fine. Mutta ei pidä sanoa, että se on totuus.
 
Koska se ei ole, se on samanlaista fanituskulttuuria, kuin mitä siinä arvostellaan. Jos kuuntelee vaan musaa, niin kuulee vaan musaa.
 
Itsehän en oo koskaan fanittanut mitään, jos se ei selvnnyt tekstin lomasta.

Sä ajattelet asian liian monimutkaisesti. Homma on just niin yksinkertainen, kun se voi olla. Hyvään musaan ja hyvästä musasta kuuluu energia, millä se on vedetty. Mitään taustatietoja ei tarvitse; se joko kuulostaa hyvältä tai sitten ei. Paska musa on paskaa musaa, jos siinä ei ole mitään tarttumapintaa.
 
En. mä ajattelen kenties sulle liian monimutkaisesti mutta itselleni juuri oikein.
ja voin vannoa ettei noi rajapinnat energian ja musiikin välillä ole kovin monimutkaiset: ne on yks ja sama asia, käytännössä.
 
Tietysti, jos haluaa määrätietoisesti rakentaa jotain omassa maailmassaan elitistisiä rakenteita sen itse pääasian ympärille, ja hahmottaa hommaa sitä kautta, niin se on ihan fine. Mutta ei pidä sanoa, että se on totuus.
 
En mä ymmärrä mitä elitismiä tässä oikein etsitään. Kyllä kai hemmetti jokaisella oma musamaku saa olla. Ja ihan sama mistä ja miten se saa pointtinsa.
 
Koska se ei ole, se on samanlaista fanituskulttuuria, kuin mitä siinä arvostellaan. Jos kuuntelee vaan musaa, niin kuulee vaan musaa.
 
Itsehän en oo koskaan fanittanut mitään, jos se ei selvnnyt tekstin lomasta.
 
esh

Sä ajattelet asian liian monimutkaisesti. Homma on just niin yksinkertainen, kun se voi olla. Hyvään musaan ja hyvästä musasta kuuluu energia, millä se on vedetty. Mitään taustatietoja ei tarvitse; se joko kuulostaa hyvältä tai sitten ei.
 
No, en nyt ihan sanois noinkaan. Esim. mulla kaikkeen vaikuttaa ihan senhetkinen fiiliskin. Tietty musa ei vaan millään uppoa tiettyinä hetkinä. Josta voidaan aika hyvin vetää se johtopäätös, että tietty musa ei uppoa tiettyihin ihmisiin koskaan, sillä kyseiset ihmiset ei vaan pääse sille vaaditulle aaltopituudelle. Millään tavalla aliarvioimatta ketään. Ihmiset on vaan erilaisia.
 
Vaikka olis mikä energia, joku yksittäinen asia saattaa ärsyttää niin paljon, että musaa ei pysty kuuntelemaan. Joillakin bändeillä musa myös perustuu sellaseen enrgiaan, joka ei edes purkaudu vaan on jossain siellä takana. Jännite, jota ei kaikki kuitenkaan välttämättä aisti.
 
Paljon kuulen päivittäin musaa, joka on hemmetin hyvin tehty ja toteutettu. Sävellykset oivallisia, groovaa alusta loppuun. Ja silti mua ei kiinnosta kuunnella sitä saatika ostaa levyä.

No, en nyt ihan sanois noinkaan. Esim. mulla kaikkeen vaikuttaa ihan senhetkinen fiiliskin. Tietty musa ei vaan millään uppoa tiettyinä hetkinä. Josta voidaan aika hyvin vetää se johtopäätös, että tietty musa ei uppoa tiettyihin ihmisiin koskaan, sillä kyseiset ihmiset ei vaan pääse sille vaaditulle aaltopituudelle. Millään tavalla aliarvioimatta ketään. Ihmiset on vaan erilaisia.
 
Vaikka olis mikä energia, joku yksittäinen asia saattaa ärsyttää niin paljon, että musaa ei pysty kuuntelemaan. Joillakin bändeillä musa myös perustuu sellaseen enrgiaan, joka ei edes purkaudu vaan on jossain siellä takana. Jännite, jota ei kaikki kuitenkaan välttämättä aisti.
 
Paljon kuulen päivittäin musaa, joka on hemmetin hyvin tehty ja toteutettu. Sävellykset oivallisia, groovaa alusta loppuun. Ja silti mua ei kiinnosta kuunnella sitä saatika ostaa levyä.
 
nyt tätä yleistä konsensusta myötäilläkseni: "sä teet asiat liian vaikeaksi, eikös ois helpompaa vaan keskittyä olennaiseen ja kuunnella sitä musiikkia"
 
;)

Heh. Oikeestaan mä yritänkin nykyään suhtautua musaan yksinkertaisesti. Musa ei oo yksinkertainen asia kokonaisuudessaan, mutta sitä voi lähestyä siltäkin kannalta. En kuitenkaan koskaan pääse siitä eroon, että kaikki riippuu tilanteesta ja ihmisestä ja vaikka mistä. Yksi tekijä tässä on tietenkin toteutus; sanotaanko nyt vaikka niin, että ammattitaitoinen musiikin toteutus/tuotanto on aika pitkälle ehto sille, että musiikkia jaksaa pidemmän päälle kuunnella useasti, se pysyy tuoreena ja että se haluttu viesti välittyy. Sehän on myös tuotannon yksi tärkeä tavoite. Hyväkään tuotanto ei kuitenkaan tietenkään pelasta biisiä, joka ei tarjoa kenellekään mitään. Joskus hyvä tuotanto on minimalistista, joskus suureellisia sovituksia ja kumouksellisia äänityksellisiä ratkaisuja.
 
No, alan jo unohtaa, mistä tässä keskustellaankaan. Sen haluan vaan vielä sanoa, että kumma, kuinka nöyryys vaan kasvaa vuosien varrella. Kokoajan opin uusia asioita ja huomaan, mitkä asiat vetoavat muhun ja mitkä muihin. Vuosi vuodelta osaan jäsentää mielessäni paremmin ne asiat, mitkä saa ihon kananlihalle ja väristykset kulkemaan selkäpiissä. Ja silti ollaan vasta alkutaipaleella.

Mua vaan itkettää kun sakki kehtaa kutsua laskelmoitua ja selkeästi merkityksetöntä tusinataidetta hyväksi musiikiksi.
 
Se on voi voi, sillä sinä et voi päättää mitä muut ihmiset kuuntelevat. Vaikka kuinka vääntäisit heille rautalangasta että millaista on se oikea musiikki :)
 
Missä vaiheessa musasta tuli lusikalla syötettävää?
 
Kaikki eivät katsos suhtaudu musiikkiin niin intohimoisesti. Mullakin on paljon tuttuja joille musiikki on lähinnä semmosta taustamöykkää jossain automatkalla. Silloin tällöin vahingossa viheltelevät jotain kappaleiden melodioita. He nauttivat musiikista taustamusiikkina. Se suotakoon heille.