Laulaminen ›

Onko tähän vaivaan mitään ratkaisua?
 
On: keskittymis- ja rentoutumisharjoitukset. Perusasia on tietysti itseluottamus, joka rakentuu siihen, että tietää osaavansa sen mitä esittää. Laulun sanat harvemmin unohtuu, jos on sisäistänyt tekstin sisällön.
 
http://www.yths.fi/netcomm/viewarti … article=2740&index=A&page=1

Valitettava totuus taitaa tuon idolsin suhteen olla se, että ne hakevat varmaan semmoista laulajaa, joilla pysyy jännitys ja hermot kurissa jatkossakin, jos eteenpäin pääsevät. :/
 
Itse olen luonteeltani melkoinen jännittäjä, välillä tuntuu kun maha olisi ylösalaisin vaikka vaan koulussa kysymykseen vastatessa. Laulaessani yleisölle huomaan joka kerta rentoutuvani enemmän. Pikkuhiljaa olen pääsemässä eroon häiritsevästä jännityksestä, joka valitettavasti vaikuttaa kyllä laatuunkin esiintyessä. Kokemus on ollut minulle hyvä keino.
 
Monilla idolsissa jatkoon päässeillä ihmisillä on varmaan kokemusta takanaan tai hyvä itsetunto.

Esiintymisjännitykseen auttaa tosiaan esiintymisrutiini ja itsevarmuus - että tietää osaavansa, mitä tekee, eikä pelkää, vaikka välillä mokaisikin. Anna itsellesi lupa möhliä, muutkin tekevät sitä. Opettele selviytymiskeino, miten improvisoit, jos sanat vaikka unohtuvat. Jos sanat unohtuvat, pidä pokkasi ja keksi sanat omasta päästäsi. Yleisö ei välttämättä edes huomaa sitä tai pitää sinua luovana nerona.
 
Olen itsekin huono muistamaan sanoja. En muista edes itse sanoittamiani kappaleita. Syy on siinä, etten ole aiemmin edes yrittänyt soittaa ilman lappuja.
 
Laulu kuitenkin lähtee huomattavasti rennommin ja paremmin, jos sen vetää muistista kuin että lukittuisi paperiin. Itse opettelen nykyisin sanat lukemalla ja sisäistämällä ensin laulun sanoman ja tarinan. Jos pystyn omin sanoin kuvailemaan tarinan jollekulle toiselle, muistan sen myös laulaessani paremmin. Tämä auttaa myös improvisoinnissa - jos sanat unohtuvat, tuleepahan ainakin tolkullisempaa mongerrusta ulos suusta.
 
Sisäistämisen jälkeen kehittelen muistisääntöjä säkeille. Jotkut muistisäännöt ovat verbaalisia, mutta voimakkaan visuaaliset toimivat mielestäni nopeammin. Esim. Deep Purplen Black Night on periaatteessa simppeli biisi, mutta samantyyppisten fraasien toisto vaihtelevassa järjestyksessä tekee sanoista hankalasti muistettavat - sekä se, että sanat ovat oudot:
 
I don't need a dark tree (painan mieleeni puun silhuetin)
I don't want a rough sea (rantaan lyövä tsunami)
I can't feel (sirkkeliin katkennut sormenpää)
I can't see... (merirosvolappu silmien päällä)
 
Aikani sanoja veivattuani muistan ne jo periaatteessa, jos vain jokin aina auttaisi muistamisessa alkuun. Seuraavaksi painan mieleeni nuo em. mielikuvat ja niiden järjestyksen. Kun jännittävässä esiintymistilanteessa pitää palauttaa sanat mieleen, se onnistuu helpoimmin mielikuvien kautta.
 
Kaikissa biiseissä näin monimutkaista tekniikkaa ei onneksi tarvita. Kannattaa kokeilla johonkin mielestäsi hankalaan kappaleeseen.

Esiintymisjännitykseen auttaa tosiaan esiintymisrutiini ja itsevarmuus - että tietää osaavansa, mitä tekee, eikä pelkää, vaikka välillä mokaisikin. Anna itsellesi lupa möhliä, muutkin tekevät sitä.
 
Pitää vaan mokata tarpeeks monta kertaa ja selviytyä mokaamisestaan tarpeeks monta kertaa ja nauraa sille mokaamiselleen tarpeeks monta kertaa. Ittellä auttoi, kun kaverien kanssa käytiin keskellä päivää karaokessa laulamassa biisejä joita kukaan ei tuntenut - ihan vaan huvikseen.
 
Opettele selviytymiskeino, miten improvisoit, jos sanat vaikka unohtuvat. Jos sanat unohtuvat, pidä pokkasi ja keksi sanat omasta päästäsi. Yleisö ei välttämättä edes huomaa sitä tai pitää sinua luovana nerona.
 
Ittellä auttaa se että kirjottaa ne sanat muutamaan otteeseen ylös ja ajattelee sitä mitä kirjottaa ja sen jälkeen ihan vaan puhua pulputtaa sitä litaniaa läpi. Mut siitä ei pääse mihinkään että jostain välistä unohtuu aina jotain. Yleisö ei huomaa mitään jos et anna niiden huomata (pokka pitää, melodia jatkuu vaikka sanat vaihtuisivat siansaksaksi tai diipadaapaksi, tunnelma säilyy jne.)
 
Ylipäätänsäkin kannattaa vetää julkisesti niin paljon kun vaan pystyy. Mitä useampaan soppaan heittäytyy, sitä vähemmän 'once-in-a-lifetime-must-not-fail' -kokemus yksittäisestä vedosta tulee. Avainsana on RUTIINI. En tarkoita sitä, että homma maistuu puulta, vaan sitä, että on kokenut sen julkisesti esiintymisen niin monta kertaa, että sitä esillä olemista ei tarvitse enää jännittää. Ja yhtäkkiä yllättäen sitä alkaakin huomata että eipä se laulaminenkaan enää jännitä niin paljoa (varsinkin jos on treenannut esitettävän biisin siihen pisteeseen että voi sanoa osaavansa sen läpikotaisin).
 
Jos laulaa julkisesti kerran kolmessa vuodessa niin voi olla ihan varma siitä että se yksi ainokainen kerta on just se kun kämmenet hikoaa, ääni värisee ja sanat unohtuu ja pyörtyy ja tulee kakka housuun.

Jos laulaa julkisesti kerran kolmessa vuodessa niin voi olla ihan varma siitä että se yksi ainokainen kerta on just se kun kämmenet hikoaa, ääni värisee ja sanat unohtuu ja pyörtyy ja tulee kakka housuun.
 
Just näin :) Kun vetää ainaki 80:tta kertaa julkisesti Livin' On a Prayeria tai Pohjois-Karjalaa niin eipä tunnu yhtään missään. Mutta onpa eri meininki, kun on kahdessa päivässä räpeltänyt kasaan oman sovituksen ja tulkinnan jostain jazz-stankusta, menee lauteille vetämään yksillä treeneillä kovan luokan ammattilaisten kans (jotka todellakaan ei komppaile millään perusduurisoinnuilla ja beat-kompilla) ja sitten vielä istuu yleisössä saman alan miehiä jazz-partaansa nykien... huh huh. Käytännössä ahdistuksen ja jännityksen aiheuttaa just se, että mokailun ja epäonnistumisen todennäköisyys on paljon isompi kuin jos ois vaikka treenannut biisiä viikon saman bändin kanssa. Ei oo itellä varma olo siitä mitä on tekemässä, ja tietää, että jos menee metsään, niin ei välttämättä löydäkään sieltä takaisin kartalle.
 
Eli mitä enemmän saat esitettyä julkisesti myös sitä biisiä mitä aiot jatkossakin esittää, Idolsissa tai missä vaan, niin sen parempi. Toki kaikki esiintyminen auttaa rutiinin saamiseen ja siihen että osaa peittää paremmin mokansa. Kaikki mokailee. En taida muistaakaan sellaista keikkaa, joka ois menny niin loistavasti, että oisin saanu kaiken menemään ihan oikein ja just niin kuin oon parhaimmillani treeneissä tai kotona laulanu.
 
Yleensä sanat muistaa, jos muistaa ne säkeen ekat sanat. Niihin minäkin aina väsään ties mitä muistisääntöjä ja tarinoita. Joku looginen eteneminen laulussa olevalle kertomukselle. Tai jos sellaista ei ole, niin sitten sellainen pitää keksiä. Joskus on tullut kirjoitettua fraasien alkusanat A4:lle kissan kokoisin kirjaimin ja teipattua kiinni monitoriin - vain huomatakseen, että ei sitten kuitenkaan katellu keikan aikana sitä lappua vaan yleisöä. Pelkkä kirjoittaminenkin siis auttaa, varsinkin jos on visuaalisesti hahmottava tyyppi, joka pelaa osittain näkömuistin avulla.

jep,oon huomannu että jos alan yhtäkkiä miettimään biisiä laulaessa sanoja niin ne unohtaa saman tien. ts. niin pitkään kun niitä ei tarvi miettiä ne tulee itsekseen.Mutta tämä edellyttää että biisiä on joskus treenattu vähän helvetisti.Sama kuin pankkiautomaatilla;jos alkaa miettiä tunnuslukua nrosarjana sen sijaan,että näpyttelee selkäytimestä sen miljoonan kertaan isketyn numerokuvion,niin blackout on lähellä

Itellä on ainakin auttanut sanojen muistamisessa se, että sisäistän kappaleen sanoman ja tarinan. Siten tulee myös tulkintaakin paremmin esiin.
Toisena keinona käytän myös puhelaulua: hoilaan kappaletta yhdellä sävelellä ja toistan fraaseja useita kertoja.
 
Jännityksestä en sit viitti sanoa mitään. Oon niin hirvee jännittäjä itse et mulla on vielä matkaa tiettyyn rentouteen. Täällä on siis toinenkin ketä mielellään lukee neuvoja siihen!