Klassinen ›

Sibelius oin hauska heppu jolla on hemmetin hyviä biisejä eokös olekkin ??

Sibelius oin hauska heppu jolla on hemmetin hyviä biisejä eokös olekkin ??
 
Känässä kirjotettu. Arvasinko oikein? Hyviä "biisejä" on tehnyt, joo... Ja tarinoiden mukaan aika hauska heppu...

Känässä kirjotettu. Arvasinko oikein?
 
Luulin tuon aluksi viittaavan Sibben musiikkiin, mutta sitten tajusin, että niinhän se on.

Minä diggasin murkkuikäisenä eniten Beethovenia, jota pidin silloin kokemattomuuttani ja ymmärtämättömyyttäni säveltäjistä suurimpana, enkä olisi voinut sietää sitä, että joku kehui Mozartia paremmaksi säveltäjäksi tai että minulla olisi ollut syytä olettaa näin. Muistan erään kerran kun minulla oli jonkinlainen henkinen kriisi, kuunnelleeni Beethovenin pianokonserttoa n.o 5, Es-duuri, "Keisari", ja koin katharsiksen, sielun kuorman kirvoittumisen ja puhdistumisen musiikin syvällisen ja elähdyttävän vaikutuksen johdattamana. Tulee mieleeni Franz Schubertin sanat Beethovenin musiikista tässä yhteydessä: Kuulijan tulee olla ylipäätään vain syvästi onneton (tai onneton rakkaudessaan) ymmärtääkseen Beethovenia. Tästä voidaan siis päätellä, että Beethoven käy hyvästä lääkkeestä masennustiloihinkin.

Tästä voidaan siis päätellä, että Beethoven käy hyvästä lääkkeestä masennustiloihinkin.
 
Ehkäpä, itsekin olen havainnut vastaavaa juuri Beethovenin pianokonserttoja kuunnellessani. Toisaalta kuuntelin vähän aikaa sitten B:n viuluromansseja nrot 1 (op.40) ja 2 (op. 50) jokseenkin samanlaisessa mielentilassa, ja niiden vaikutus ei kyllä välttämättä ollut ollenkaan mainitsemasi suuntainen, pikemminkin ne herättivät minussa entistä melankolisempia mielialoja. Katharsis, jos nyt sellaiseen ilmiöön haluaa uskoa, tai ainakin jokin sen kaltainen tunnetila kyllä tuli saavutettua, mutta kaikessa kauneudessaan musiikki upotti minut entistä syvemmälle huoliini.
 
Oma näkemykseni Sibeliuksesta muuten on, että hän on jokseenkin yliarvostettu säveltäjä, ei välttämättä täällä, mutta ainakin mitä tulee yleiseen mielipiteeseen. Hänen kansallisromanttiset teemansa ovat mielestäni äärimmäisen kyllästettyjä vaikutteilla häntä aikaisemmilta mestareilta, eivätkä ne saavuta vaikkapa Wagnerin kaltaisia syvyyksiä mahtipontisuudellaan, eivätkä toisaalta kykene myöskään luomaan esimerkiksi Tsaikovskille ominaista sadunomaista tunnelmaa (ei niin, että kumpikaan noista olisi mikään itseisarvo, mutta silti). Lyhyesti sanottuna, ollakseen romantiikan ajan musiikkia, joka pyrkii herättämään vahvoja tunteita, Sibeliuksen musiikki on mielestäni aika vaisua ja tunneköyhää. Joistakin hänen enemmän modernismiin viittaavista teoksistaan pidän huomattavasti enemmän, esimerkiksi Kullervo-sävelrunoelmasta, mutta kaiken kaikkiaan Sibelius on varsin kaukana lempimusiikistani.
 
Suomessa on ehkä muutenkin tapana, että jos täällä joku tietyn alan osaaja saavuttaa kansainvälistä mainetta, häntä aletaan heti palvoa hieman liikaa, vaikka vähemmän tunnettujen nimien joukossa olisi enemmänkin taitoa (Kuula...)

Ehkäpä, itsekin olen havainnut vastaavaa juuri Beethovenin pianokonserttoja kuunnellessani. Toisaalta kuuntelin vähän aikaa sitten B:n viuluromansseja nrot 1 (op.40) ja 2 (op. 50) jokseenkin samanlaisessa mielentilassa, ja niiden vaikutus ei kyllä välttämättä ollut ollenkaan mainitsemasi suuntainen, pikemminkin ne herättivät minussa entistä melankolisempia mielialoja. Katharsis, jos nyt sellaiseen ilmiöön haluaa uskoa, tai ainakin jokin sen kaltainen tunnetila kyllä tuli saavutettua, mutta kaikessa kauneudessaan musiikki upotti minut entistä syvemmälle huoliini.
 
Oma näkemykseni Sibeliuksesta muuten on, että hän on jokseenkin yliarvostettu säveltäjä, ei välttämättä täällä, mutta ainakin mitä tulee yleiseen mielipiteeseen. Hänen kansallisromanttiset teemansa ovat mielestäni äärimmäisen kyllästettyjä vaikutteilla häntä aikaisemmilta mestareilta, eivätkä ne saavuta vaikkapa Wagnerin kaltaisia syvyyksiä mahtipontisuudellaan, eivätkä toisaalta kykene myöskään luomaan esimerkiksi Tsaikovskille ominaista sadunomaista tunnelmaa (ei niin, että kumpikaan noista olisi mikään itseisarvo, mutta silti). Lyhyesti sanottuna, ollakseen romantiikan ajan musiikkia, joka pyrkii herättämään vahvoja tunteita, Sibeliuksen musiikki on mielestäni aika vaisua ja tunneköyhää. Joistakin hänen enemmän modernismiin viittaavista teoksistaan pidän huomattavasti enemmän, esimerkiksi Kullervo-sävelrunoelmasta, mutta kaiken kaikkiaan Sibelius on varsin kaukana lempimusiikistani.
 
Suomessa on ehkä muutenkin tapana, että jos täällä joku tietyn alan osaaja saavuttaa kansainvälistä mainetta, häntä aletaan heti palvoa hieman liikaa, vaikka vähemmän tunnettujen nimien joukossa olisi enemmänkin taitoa (Kuula...)
 
Näinhän se on, koska se on tämä meidän kielellinen kynnyksemme keski-Eorooppaan nähden. jonka synnyttämät kommunikaatiovaikeudet painavat vaakakupissa enemmän kuin musiikin absoluuttinen arvo. Syy siihen miksi Kuulaa ei osata arvostaa muualla maailmassa saksalaisen lied-perinteen täysiverisenä edustajana esim. Hugo Wolfin ja Schubertin rinnalla, vaan hänestä tuskin tiedetään mitään Itämeren eteläpuolella.
 
Käyttääkseni sellaisia käsitteitä kuin henki ja aine/ruumis, on näiden kahden tekijän välinen konflikti yleensä väistämätön syvällisissä psyykkisissä, kokemusperäisissä ja alitajuntaisis-lähtöisissä prosesseissa, joiksi kutsumme musiikillisen informaatiovirran vastaanottamista ja muuntumista kokijansa aivoissa psykologis-fysiologisena ilmiönä psyko-.fyysisisiksi tunnetiloiksi, joiden seurannaisvaikutukset saattavat johtaa konkreettisen aineellisen todellisuuden ja emotionaalisten kokemusten törmätessä toisiinsa, kuvailemasikaltaisiin depressiivisiin mielentiloihin.

Näinhän se on, koska se on tämä meidän kielellinen kynnyksemme keski-Eorooppaan nähden. jonka synnyttämät kommunikaatiovaikeudet painavat vaakakupissa enemmän kuin musiikin absoluuttinen arvo. Syy siihen miksi Kuulaa ei osata arvostaa muualla maailmassa saksalaisen lied-perinteen täysiverisenä edustajana esim. Hugo Wolfin ja Schubertin rinnalla, vaan hänestä tuskin tiedetään mitään Itämeren eteläpuolella.
 
Toinen harmittavan aliarvostettu liedsäveltäjä on Yrjö Kilpinen. Hänellä on aivan satumaisen upeita teoksia tässä genressä!
 
Tiesittekö, että Kilpinen on säveltänyt enemmän liedejä kuin Schubert?

Nyt kyllä *lauta puhutaan jostain muustakin kuin Schubertista.

Toinen harmittavan aliarvostettu liedsäveltäjä on Yrjö Kilpinen. Hänellä on aivan satumaisen upeita teoksia tässä genressä!
 
Tiesittekö, että Kilpinen on säveltänyt enemmän liedejä kuin Schubert?
 
Aivanko totta, en ole tiennytkään? Epäilen kyllä vahvasti tiedon paikkansa pitävyyttä; onko sinulla olemassa yhtään todistusaineistoa väitteesi tueksi?
 
Aha, löytyikin jo: siis 767 liediä, ei hassumpaa, mutta eihän tainnut sitten paljon muuta säveltääkään. Riippuu tietenkin, lasketaanko Schubertin kuorolaulut mukaan liedeihin, jolloin kokonaisluku saattaa nousta Kilpisen rinnalle ja ohikin; ei muuta kuin laskemaan.

Aivanko totta, en ole tiennytkään? Epäilen kyllä vahvasti tiedon paikkansa pitävyyttä; onko sinulla olemassa yhtään todistusaineistoa väitteesi tueksi?
 
Aha, löytyikin jo: siis 767 liediä, ei hassumpaa, mutta eihän tainnut sitten paljon muuta säveltääkään. Riippuu tietenkin, lasketaanko Schubertin kuorolaulut mukaan liedeihin, jolloin kokonaisluku saattaa nousta Kilpisen rinnalle ja ohikin; ei muuta kuin laskemaan.
 
Näin olen lukenut jostakin musiikkitietoteoksesta, jonka nimeä en juuri nyt muista. Eli kyllä sen pitäisi paikkansa pitää. Sävellysten määrästä on ylipäätään turha kumminkaan tehdä kilpailua herrojen välille, kun sillä ei ole mitään laadullista merkitystä. Lähinnä kuriositeettina tuon mainitsin.

Näin olen lukenut jostakin musiikkitietoteoksesta, jonka nimeä en juuri nyt muista. Eli kyllä sen pitäisi paikkansa pitää. Sävellysten määrästä on ylipäätään turha kumminkaan tehdä kilpailua herrojen välille, kun sillä ei ole mitään laadullista merkitystä. Lähinnä kuriositeettina tuon mainitsin.
 
Mutta siinäpä ei oteta huomioon sitä, että herra Kilpinen pääsi säveltäjälle kunnioitettavaan 67 vuoden ikään, ennen kuin veti viimeisen henkäyksensä, kun taas Schubert kuoli jo 31 vuoden ikäisenä; hypoteettisen laskutavan mukaan Schubert olisi tuohon ikään ehtiessään säveltänyt varmastikin jotakuinkin 2000 liediä. Mutta nytkin on otettava huomioon se, että monet Schubertin lauluista ovat jopa yli 20 minuuttisia balladeja, joista pisin Adelwoll und Emma, D 211?, peräti 28, minuuttinen vokaalisävellys. Näin ollen voisi ajatella, että tuon pituiseen lauluun mahtuu useita lyhyempiäkin, ja näin liedien konolaismäärä teoreettisesti nousisi huomattavasti Schubertillakin. Eihän Schubertin luova elämä kestänyt kauitenkaan 18 tai 19 vuotta kauempaa, siis vain vuodesta 1809 vuoteen 1828. Ei siinä mitään; onhan tuo Kilpisen kvalitatiivinenkin saavutus aivan valtaisa näin meidän Suomen oloihin suhteutettena, että hattua pitää nostaa ja korkealle, enpä olisi todellakaan uskonut moista! Mutta kaikin lisäksi hän näkyisi säveltäneen myös kuorolauluja sekä kamarimusiikkia, ei siis pelkästään yksipuolisesti pianosäestyksellisiä yksinlauluja.

Niin, kuten sanoin, turha tuosta on kilpailua tehdä. Se ei ollut tarkoitukseni. Sanoin koko jutun vain siksi, että Kilpinen on tuohon säveltämiensä laulujen määrään nähden yllättävän vähän tunnettu säveltäjä. Etenkin kun hänellä määrä ei korvaa laatua millään tavalla.

Finlandia-hymni on hyvä, mutta sitten Finlandia. Miksi on pitänyt pilata hyvä idea lisäämällä reunoille paskaa?

Niin, kuten sanoin, turha tuosta on kilpailua tehdä. Se ei ollut tarkoitukseni. Sanoin koko jutun vain siksi, että Kilpinen on tuohon säveltämiensä laulujen määrään nähden yllättävän vähän tunnettu säveltäjä. Etenkin kun hänellä määrä ei korvaa laatua millään tavalla.
 
Kuulin muuten viimeisimmässä klassisen musiikin äänilevytoivekonsertissa radiossa Yrjö Kilpisen laulun Illalla Eino Leinon sanoihin, johon muuten Kuulakin on upean liedin säveltänyt, tehden minuun voimakkaamman vaikutuksen kuin esim. Rautavaaran tai Merikannon, kyseisessä ohjelmassa soitetut liedit, jotka eivät aivan saavuta Kilpisen melodiikan vaivattomuutta, spontaanisuutta, kypsyyttä ja mestaruutta, joka osoittaa hänen olevan laulusäveltäjänä synnynnäinen nero, aivan kuin Schubertin tapaan, kyeten yksinkertaisin keinoin, rytmin, melodian ja soinnutuksen avulla tuomaan ilmielävästi esille runotekstin hengen niin kuin vain harva.
 
Mutta olisin kyllä vielä todennut ilman mitään kilpailuhenkeä, että Schubert oli kuitenkin niin äärettömän monipuolinen säveltäjä ja kaikilla musiikin osa-alueilla nuoreen ikäänsä nähden tavattoman tuottelias, että jos esim. laslettaisiin hänen liediensä lukumäärään mukaan hänen kaikki ooppera-aariansa-ja kohtauksensa, duetot, tertsetot, kvartetot, kvintetot ja kuorot, jotka ovat tavallaan pois hänen liedeistään, niin lauluihinsa yhdistettynä tuhannen raja olsi lähellä mennä rikki; niin monta näyttämöteosta kuin minulla Schubertilta CD-levyillä onkin, niin minultakin sentään vielä puuttuu CD-levyjen muodossa noin 85 oopperanumeroa, joita toki Schubert-friikkinä kovasti halajaisin kokoelmiini, sekä joitakin muita tasokkaampina tulkintoina.
 
Harva muuten on selvillä siitäkään, että Schubertilta tunnetaan 16 sinfoniaa, tai sellaisen luonnosta, joista toki pari lyhyintä eivät laajuuudeltaan ole 30-tahtia pidempiä käsikirjoituskatkelmia. Toisaalta hänen 21 pianosonaattia käsittävää kokoelmaansa, johon ei lasketa mukaan esim. katkelmia D 154, D 655 ja D 769A, on pidetty merkittävimpänä sitten Beethovenin.

Känässä kirjotettu. Arvasinko oikein? Hyviä "biisejä" on tehnyt, joo... Ja tarinoiden mukaan aika hauska heppu...
 
en muista :)

No biiseistä en tiedä... mut mahtava säveltäjä!

No biiseistä en tiedä... mut mahtava säveltäjä!
 
onhan hänellä muutamia upeita teoksia, vaikakaan ei melodikkona yllä spontaanimpien sävelnerojen merikannon ja Kuulan tasolle vokaalimusiikissa, lähinnä laulujensa osalta.

Pianistit ovat usein moittineet Sibeliusta siitä, kuinka hän ei ole säveltänyt montaakaan "hyvää pianokappaletta". Mutta olin tuossa viikko sitten kuuntelemassa Olli Mustosta, joka soitti Sibeliuksen Kymmenen kappaletta pianolle, op. 58 (muistaakseni). Kyllä nuo kappaleet osoittavat että Sibelius sävelsi myös pianolle monipuolista ja tyyliltään varsin erilaista, ja minun mielestäni hyvää musiikkia. Suosittelen kuunneltavaksi noita kappaleita!