Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mikä tahansa progemetallibändi on kyllä osaava orkka, mutta jotenkin kesyksi ja kiltiksi jää musa mun mielestä. Jotenkin sliipatun musaopistomeiningin oloista settiä, tarttis lisää räkää mun mielestä.

Juu, kuka ymmärtää kesyllä mitäkin mutta esim. Atheistin, myöhempien aikojen Deathin, Martyrin ja Anatan edesottamuksista on hiplailu hyvin kaukana IMHO.
 
Noita yhtyeitä suosittelen varauksetta kaikille raskaammasta metallirokuilusta kiinnostuneille. Samaan kaartiin menevät venäläinen Hieronymus Bosch, kanadalaisia bändejä tusinan verran kuten Obliveon, Augury ja Quo Vadis sekä italialainen Sadist, jonka jälkituotannosta erityisesti levyt Crust ja s/t uppoavat todella hyvin.
 
Kuitenkin erittäin suurella sydämellä suosittelen tutustumaan slovakialaiseen Wayd-nimiseen orkesteriin, jonka käsissä progedeath/thrash, jazz ja saksofoni yhdistyvät erittäin onnistuneella tavalla. Itsellä kokemusta Decadance-albyymistä, kyllä muuten toimii!
 
Varmaan myös ruotsalainen Theory In Practise kelpaa monelle, itse vain en herrojen sävellystyylistä sen suuremmin välitä.
 
Vanhaa kaartia ja enemmän perihevilinjaa edustaa tietysti suuri ja mahtava Watchtower ja siitä nousseet sivuhaarat, kuten Spastic Ink ja Blotted Science.

Threshold, englannin progemetallilahja maailmalle. tiukkaa soitantaa, hyviä melodioita ja riffejä vuodesta 1989 lähtien. tutustumisen arvoinen bändi ilman päätöntä tilutusta.
 
http://www.myspace.com/threshold
http://www.thresh.net/
 
http://www.youtube.com/watch?v=qDBlBiCoKgA
http://www.youtube.com/watch?v=BFAHDVFTyFg
http://www.youtube.com/watch?v=PgE1ULFPFCg
 
jne..

Mua jotenkin ärsyttää kun iso osa kelaa että progressiivinen metalli=powermetallia tuplasti vaikeammilla tiluliluilla ja järjettömillä tahdinvaihdoksilla. Tai siis itse ainakin miellän että progressiivinen metalli on kirjaimellisesti sitä itseään, metallia, joka on jollain tavalla progressiivista, eli se ei ole mikään genre. Ymmärrän kyllä että edellämainitun musiikin tyylistä kamaa kutsutaan progemetalliksi, mutta jos puhe on progressiivisesta metallista niin on minusta vähän köyhää puhua vain siitä.
 
Progressiivisuuuden määritteleminen ei välttämättä ole helpoin tehtävä, mutta itse ainakin käsitän sen uuden luomisena, joka musiikissa usein tarkoittaa vaikka uudenlaisten soittimien ja melodioiden mukaan ottamista, tai ainakin sille lähtögenrelle epätyypillisten elementtien käyttöä. Myös kirjaimellisesti progressiivinen, eli edistyvä kappalerakenne on minusta tyypillistä progressiiviselle musiikille, eli musiikki virtaa eteenpäin yleensä jollain muulla kaavalla kuin sillä perinteisellä säkeistö kertsi säkeistö mallilla. Ihmettelen myös sitä että progressiivisuus ja vaikea soitettavuus liitetään aina yhteen, koska mielestäni progressiivisuus on ennemminkin sävellykseen, kuin soittoon liittyvä tekijä. Mielestäni se, että joku asia on vaikea soittaa ei tee siitä automaattisesti millään tavalla progressiivista. Eli siis progressiivisuus on musta aikalailla synonyymi taiteellisuudelle, joskus myös negatiivisessa mielessä. Eli ei maalata sitä taloa pellon laitaan ja kiikuteta torille mummoille myytäväksi, vaan maalataan siihen oma sielunmaisema, kiinnosti se sitten muita tai ei. Mielestäni musiikin tekeminen myyväksi on aina pois sen taiteellisista ansioista.
 
Wikistä progressiivinen metali kohdasta:
Sanana progressiivinen tarkoittaa sanakirjamääritelmän mukaan 1) asteittain kehittyvää, kasvavaa, etenevää sekä 2) uudistusmielinen, kehittävä, edistyksellinen.
Minusta isoa osaa progressiiviseksi mielletystä metallista ei voi kuvailla näin, mitä uudistavaa ja kehittävää on siinä että soitetaan perus melodeathia ja isketään sinne pari hassua oudompaa epämelodista riffiä väliin? Mielestäni ei miltei mitään, nykyään progressiivisuutta tunnutaan käyttävän lähinnä mainoksena joka ilmaisee sitä kuinka bändi on muka jotenkin epäkaupallinen ja tosi uniikki, vaikka suurin osa "progemetallista" toistaa vaan sitä samaa kaavaa mikä on ehkä joskus ollut aikansa edellä, mutta nykyään täysin normaalia.
 
Minusta on myös jotenkin koomista että tehdään edistyksellistä musiikkia ja sitten kuitenkin miksataan se täysin samalla tavalla kuin se valtavirran "hyvä" studiosoundi, ainakin itselle äänimaisema muodostaa ison osan musiikin tunnelmasta. Jotenkin kammottavaa että nykypäivän proge on sitä samaa massaa kuin kaikki muukin musiikki, en ymmärrä miksi joku joka haluaa tehdä jollain tavalla uutta luovaa musiikkia haluaisi kuulostaa muilta bändeiltä. Jotenkin musta tuntuu että ainoat metallin alalajit joissa oikeasti esiintyy progressiivisuutta muuten kuin marginaalisesti sillä tapaa miten se alunperin on käsitetty ovat black metal ja post metal/rock. Itseäni ainakin viehättää se että monella black metal yhtyeellä on aikalailla uniikki soundi joka ei vaan kuulosta miltään muulta, kaikki tehdään maanisesti sen vision mukaan ilman kompromissejä. Esim. joku Negura Bunget on mielstäni miljoona kertaa progressiivisempaa kuin yksikään kuulemani tunnettu tiluprogebändi. Muutenkin nykyään tuntuu että monet uutta luovat yhtyeet metallin puolella ovat aika folkvaikutteisia, kun samaan soppaan isketäätään folksoittimia ja melodioita, black metallin raivo ja ambientmainen hypnoottisuus, sekä postrockmainen tunnelmointi ja tinkimätön asenne että tehdään sitä omaa juttua minnekään päin kumartamatta niin usein tuloksena on mielestäni aika virkistävällä tavalla uuden kuuloista materiaalia.
 
Jotenkin vaan tuntuu että suurin osa nykypäivän "progressiivisesta" metallista on lähinnä kaupallisuuden raiskaama irvikuva 60 ja 70 luvun kokeilevammasta musiikista, jossa ei ole enään mitään outoa, uutta, tai kaunista.

Nykyään tosiaan monet bändit kutsuvat itseään progemetallibändiksi, vaikkei se sitä missään nimessä ole. Huippuna varmaankin 51koodia.

Nykyään tosiaan monet bändit kutsuvat itseään progemetallibändiksi, vaikkei se sitä missään nimessä ole. Huippuna varmaankin 51koodia.
 
Ehkä se musa on niille vaikeeta ja tuntevat kehittyvänsä koko ajan.

Nykyään tosiaan monet bändit kutsuvat itseään progemetallibändiksi, vaikkei se sitä missään nimessä ole. Huippuna varmaankin 51koodia.
 
missä 51 koodia on kutsunut itseään progemetalliksi? heitä nyt jotain lähdettä kehiin

Meidän bändin musaa on kutsuttu progressiiviseksi, mitä se missään tapauksessa ei ole.

missä 51 koodia on kutsunut itseään progemetalliksi? heitä nyt jotain lähdettä kehiin
 
http://www.myspace.com/51koodia
 
Ei nyt metalliksi, mutta progeksi kuitenkin.

Monien mielestä musiikki on sitä progressiivisempaa, mitä enemmän siinä on erilaisia tahtilajeja. Mielestäni melko köyhä kuva progressiivisuudesta. No, ei kai näihin oikeita vastauksia ole. Repesin kuitenkin hiukan kun wikipedian "list of progressive metal bands" -artikkelissa oli Stratovarius... :S ???!!!

Repesin kuitenkin hiukan kun wikipedian "list of progressive metal bands" -artikkelissa oli Stratovarius... :S ???!!!
 
Kuunteles joskus Dreamspace. Saatat yllättyä.

Kannattaa kokeilla sellasta ranskalaista proggresive death metal bändiä kuin Gojira. Älyttömän menevää ja teknistä soittoa!

Kukaa ei ole listannut liquorworksia ;)
http://www.mikseri.net/artists/liquorworks.31290.php
Tiedä sitten onko kyse progematallista..
 
Ulostan tässä piakkoin 100 kpl erän levyn markkinoille kunhan saadaan vokaalit purkkiin.
 
Tässä muutama suosikki. Nämä siis progemetallia.
Sikth
Death(symbolic on helvetin kova levy)
Periphery(bulbin tuotanto)
Opeth
Dream Theater
Meshuggah
 
Muita.
The Haunted
Amoral
Chimaira
Soilwork

The Haunted
Chimaira
Soilwork
 
No älä nyt viitti. Teknistä nuo voivat olla, mutta mitään progea en noissa todellakaan kuule.

Tämän tyylilajin ylivoimaisia kuninkaita ovat Dream Theater ja Symphony X. Myös Adagio ja Evergrey ovat varsin mainioita. Suomesta löytyypi ainakin Helion ja loistava Status Minor!
 
Yleensä ottaen muut bändit ovat vain plagioineet edellä mainittuja, epäonnistuen lähes totaalisesti. Vika on yleensä siinä, että ei tajuta sitä mikä juuri on DT:ssä ja SX:ssä hyvää, eli keskittyminen itse biisin eikä siihen päättömään kikkailuun...Ja tällä tarkoitan sitä, että instrumentaali-osuudet noudattavat biisin teemoja tai luovat uusia. Suorastaan nerokkaita!

Todella hyvä kirjotus Omeganolta. Ite kiteyttäisin asian niin, että on oikeasti progressiivista musiikkia ja sitten on sitä progerockia ja progemetallia... Jälkimmäiset täyttävät kaikki perinteisen genrensä tunnusmerkit (samat vanhat koukeroiset tahtilajit, tekninen soitto ym.), mutta eivät todellisuudessa ole olleskaan edistyksellisiä tai omalaatuisia, vaan oman "proge" -genren kuuliaita lipunkantajia.
 
Eli progressiivinen-sanan voi ymmärtää kirjaimellisesti, mutta se ei tainnut olla tässä keskustelussa tarkoituksena. Dream Theater ym. bändit eivät meikäläiselle edusta kovinkaan edistyksellistä (tai muuten vaan mielekästä) musiikkia, eli varsinaisen progemetallin käsittelyn taidan jättää sikseen.

Monista kirjoituksesta voi päätellä, että ihmiset yhdistävät tämän "progressiivinen metalli"-termin lähinnä kikkelinheilutusheviin. Milläköhän termillä olisi sitten sopivaa kutsua bändejä kuten esim. Tool, jonka musiikki on välillä hyvinkin metallista ja jonka biisimateriaalin itse käsitän huomattavasti progressiivisemmaksi kuin Dream Theaterit? Kyllä DT:n itsekin progelokeroon heitän, en sillä, mutta näiden kahden progressiivisuus on kuitenkin täysin eriluonteista ja erilaisella tasolla. Onko se sitten metallista progea?

No älä nyt viitti. Teknistä nuo voivat olla, mutta mitään progea en noissa todellakaan kuule.
 
Lueppa viestini tarkemmin..

Monista kirjoituksesta voi päätellä, että ihmiset yhdistävät tämän "progressiivinen metalli"-termin lähinnä kikkelinheilutusheviin. Milläköhän termillä olisi sitten sopivaa kutsua bändejä kuten esim. Tool, jonka musiikki on välillä hyvinkin metallista ja jonka biisimateriaalin itse käsitän huomattavasti progressiivisemmaksi kuin Dream Theaterit? Kyllä DT:n itsekin progelokeroon heitän, en sillä, mutta näiden kahden progressiivisuus on kuitenkin täysin eriluonteista ja erilaisella tasolla. Onko se sitten metallista progea?
 
Aivan. Mielestäni siinä, että heitellään randomeja riffejä peräkkäin oudossa järjestyksessä ja ihme tahtilajeissa, ei ole mitään progressiiviseen metallin viittaavaa. Eli esim. Dream Theater ei vastaa käsitystäni musiikista. Kyllä musiikin pitää olla hauskaa eikä mitään urheilua. Kun taas Tool, Opeth ja vaikka Devin Townsend edustavat minulle sitä "vaikeinta" musiikkia. Niin ja Meshuggah. Se, että on dynamiikkaa musiikissa (tyyliin Devinin Earth Day) on minulle aivan tarpeeksi progea. Sori, tästäkään asiasta, niinkun en monesta muustakaan tiedä yhtään mitään.