Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mikä tahansa progemetallibändi on kyllä osaava orkka, mutta jotenkin kesyksi ja kiltiksi jää musa mun mielestä. Jotenkin sliipatun musaopistomeiningin oloista settiä, tarttis lisää räkää mun mielestä.

Juu, kuka ymmärtää kesyllä mitäkin mutta esim. Atheistin, myöhempien aikojen Deathin, Martyrin ja Anatan edesottamuksista on hiplailu hyvin kaukana IMHO.
 
Noita yhtyeitä suosittelen varauksetta kaikille raskaammasta metallirokuilusta kiinnostuneille. Samaan kaartiin menevät venäläinen Hieronymus Bosch, kanadalaisia bändejä tusinan verran kuten Obliveon, Augury ja Quo Vadis sekä italialainen Sadist, jonka jälkituotannosta erityisesti levyt Crust ja s/t uppoavat todella hyvin.
 
Kuitenkin erittäin suurella sydämellä suosittelen tutustumaan slovakialaiseen Wayd-nimiseen orkesteriin, jonka käsissä progedeath/thrash, jazz ja saksofoni yhdistyvät erittäin onnistuneella tavalla. Itsellä kokemusta Decadance-albyymistä, kyllä muuten toimii!
 
Varmaan myös ruotsalainen Theory In Practise kelpaa monelle, itse vain en herrojen sävellystyylistä sen suuremmin välitä.
 
Vanhaa kaartia ja enemmän perihevilinjaa edustaa tietysti suuri ja mahtava Watchtower ja siitä nousseet sivuhaarat, kuten Spastic Ink ja Blotted Science.

Threshold, englannin progemetallilahja maailmalle. tiukkaa soitantaa, hyviä melodioita ja riffejä vuodesta 1989 lähtien. tutustumisen arvoinen bändi ilman päätöntä tilutusta.
 
http://www.myspace.com/threshold
http://www.thresh.net/
 
http://www.youtube.com/watch?v=qDBlBiCoKgA
http://www.youtube.com/watch?v=BFAHDVFTyFg
http://www.youtube.com/watch?v=PgE1ULFPFCg
 
jne..

Mua jotenkin ärsyttää kun iso osa kelaa että progressiivinen metalli=powermetallia tuplasti vaikeammilla tiluliluilla ja järjettömillä tahdinvaihdoksilla. Tai siis itse ainakin miellän että progressiivinen metalli on kirjaimellisesti sitä itseään, metallia, joka on jollain tavalla progressiivista, eli se ei ole mikään genre. Ymmärrän kyllä että edellämainitun musiikin tyylistä kamaa kutsutaan progemetalliksi, mutta jos puhe on progressiivisesta metallista niin on minusta vähän köyhää puhua vain siitä.
 
Progressiivisuuuden määritteleminen ei välttämättä ole helpoin tehtävä, mutta itse ainakin käsitän sen uuden luomisena, joka musiikissa usein tarkoittaa vaikka uudenlaisten soittimien ja melodioiden mukaan ottamista, tai ainakin sille lähtögenrelle epätyypillisten elementtien käyttöä. Myös kirjaimellisesti progressiivinen, eli edistyvä kappalerakenne on minusta tyypillistä progressiiviselle musiikille, eli musiikki virtaa eteenpäin yleensä jollain muulla kaavalla kuin sillä perinteisellä säkeistö kertsi säkeistö mallilla. Ihmettelen myös sitä että progressiivisuus ja vaikea soitettavuus liitetään aina yhteen, koska mielestäni progressiivisuus on ennemminkin sävellykseen, kuin soittoon liittyvä tekijä. Mielestäni se, että joku asia on vaikea soittaa ei tee siitä automaattisesti millään tavalla progressiivista. Eli siis progressiivisuus on musta aikalailla synonyymi taiteellisuudelle, joskus myös negatiivisessa mielessä. Eli ei maalata sitä taloa pellon laitaan ja kiikuteta torille mummoille myytäväksi, vaan maalataan siihen oma sielunmaisema, kiinnosti se sitten muita tai ei. Mielestäni musiikin tekeminen myyväksi on aina pois sen taiteellisista ansioista.
 
Wikistä progressiivinen metali kohdasta:
Sanana progressiivinen tarkoittaa sanakirjamääritelmän mukaan 1) asteittain kehittyvää, kasvavaa, etenevää sekä 2) uudistusmielinen, kehittävä, edistyksellinen.
Minusta isoa osaa progressiiviseksi mielletystä metallista ei voi kuvailla näin, mitä uudistavaa ja kehittävää on siinä että soitetaan perus melodeathia ja isketään sinne pari hassua oudompaa epämelodista riffiä väliin? Mielestäni ei miltei mitään, nykyään progressiivisuutta tunnutaan käyttävän lähinnä mainoksena joka ilmaisee sitä kuinka bändi on muka jotenkin epäkaupallinen ja tosi uniikki, vaikka suurin osa "progemetallista" toistaa vaan sitä samaa kaavaa mikä on ehkä joskus ollut aikansa edellä, mutta nykyään täysin normaalia.
 
Minusta on myös jotenkin koomista että tehdään edistyksellistä musiikkia ja sitten kuitenkin miksataan se täysin samalla tavalla kuin se valtavirran "hyvä" studiosoundi, ainakin itselle äänimaisema muodostaa ison osan musiikin tunnelmasta. Jotenkin kammottavaa että nykypäivän proge on sitä samaa massaa kuin kaikki muukin musiikki, en ymmärrä miksi joku joka haluaa tehdä jollain tavalla uutta luovaa musiikkia haluaisi kuulostaa muilta bändeiltä. Jotenkin musta tuntuu että ainoat metallin alalajit joissa oikeasti esiintyy progressiivisuutta muuten kuin marginaalisesti sillä tapaa miten se alunperin on käsitetty ovat black metal ja post metal/rock. Itseäni ainakin viehättää se että monella black metal yhtyeellä on aikalailla uniikki soundi joka ei vaan kuulosta miltään muulta, kaikki tehdään maanisesti sen vision mukaan ilman kompromissejä. Esim. joku Negura Bunget on mielstäni miljoona kertaa progressiivisempaa kuin yksikään kuulemani tunnettu tiluprogebändi. Muutenkin nykyään tuntuu että monet uutta luovat yhtyeet metallin puolella ovat aika folkvaikutteisia, kun samaan soppaan isketäätään folksoittimia ja melodioita, black metallin raivo ja ambientmainen hypnoottisuus, sekä postrockmainen tunnelmointi ja tinkimätön asenne että tehdään sitä omaa juttua minnekään päin kumartamatta niin usein tuloksena on mielestäni aika virkistävällä tavalla uuden kuuloista materiaalia.
 
Jotenkin vaan tuntuu että suurin osa nykypäivän "progressiivisesta" metallista on lähinnä kaupallisuuden raiskaama irvikuva 60 ja 70 luvun kokeilevammasta musiikista, jossa ei ole enään mitään outoa, uutta, tai kaunista.

Nykyään tosiaan monet bändit kutsuvat itseään progemetallibändiksi, vaikkei se sitä missään nimessä ole. Huippuna varmaankin 51koodia.

Nykyään tosiaan monet bändit kutsuvat itseään progemetallibändiksi, vaikkei se sitä missään nimessä ole. Huippuna varmaankin 51koodia.
 
Ehkä se musa on niille vaikeeta ja tuntevat kehittyvänsä koko ajan.

Nykyään tosiaan monet bändit kutsuvat itseään progemetallibändiksi, vaikkei se sitä missään nimessä ole. Huippuna varmaankin 51koodia.
 
missä 51 koodia on kutsunut itseään progemetalliksi? heitä nyt jotain lähdettä kehiin

Meidän bändin musaa on kutsuttu progressiiviseksi, mitä se missään tapauksessa ei ole.

missä 51 koodia on kutsunut itseään progemetalliksi? heitä nyt jotain lähdettä kehiin
 
http://www.myspace.com/51koodia
 
Ei nyt metalliksi, mutta progeksi kuitenkin.

Repesin kuitenkin hiukan kun wikipedian "list of progressive metal bands" -artikkelissa oli Stratovarius... :S ???!!!
 
Kuunteles joskus Dreamspace. Saatat yllättyä.

Mua jotenkin arsyttaa kun iso osa kelaa etta progressiivinen metalli=powermetallia tuplasti vaikeammilla tiluliluilla ja jarjettomilla tahdinvaihdoksilla.
Jos genreillaan, niin minusta progemetalli on nimenomaan tata. Queensrychen Operation Mindcrime lippulaivanaan.
 
Tai siis itse ainakin miellan etta progressiivinen metalli on kirjaimellisesti sita itseaan, metallia, joka on jollain tavalla progressiivista, eli se ei ole mikaan genre.
Jokainen metalli tuppaa nykyaan minusta olemaan niin progressiivista ihan oletusarvoisesti, etta musta on helpompaa pysya selkeissa ja simppeleissa maareissa, seka kaukaloissa, etta esim. Shadow Gallerysta tykkaava loytaa helpommalla itselleen istuvaa samanoloista musaa, eika tarvitse kayda kaiken maailman Meshuggaheja ja Tooleja lavitse, jotka eivat kuulu tahan "genreen" ollenkaan.
 
Progressiivisuuuden maaritteleminen ei valttamatta ole helpoin tehtava, mutta itse ainakin kasitan sen uuden luomisena, joka musiikissa usein tarkoittaa vaikka uudenlaisten soittimien ja melodioiden mukaan ottamista, tai ainakin sille lahtogenrelle epatyypillisten elementtien kayttoa. Myos kirjaimellisesti progressiivinen, eli edistyva kappalerakenne on minusta tyypillista progressiiviselle musiikille eli musiikki virtaa eteenpain yleensa jollain muulla kaavalla kuin silla perinteisella sakeisto kertsi sakeisto mallilla.
Juuri nimenomaan nama asiat loytyvat metallista aika helposti mista subgenresta vaan. Ellet sitten tarkoita sita, etta liikutaan metallille epatyypillisilla alueilla, jotka taas karkaavat perinteisesta progressiivisuudesta (proge rock) kauemmaksi.
 
Ihmettelen myos sita etta progressiivisuus ja vaikea soitettavuus liitetaan aina yhteen, koska mielestani progressiivisuus on ennemminkin savellykseen, kuin soittoon liittyva tekija.
Ma ihmettelen sita helvetisti myos. Ei progea ole vaikea soittaa. Ei todellakaan.. ja musta syy ei ole edes siina etta progressiivisyys on savellyksessa (missa olet oikeassa), vaan siina, etta mulle on ainakin ollult ihan yhta helppoa soittaa normipoppia (ellei vaikeampaa, silla tatsi ja tiukkuus on paljon vaikeampaa sisaistaa kuin progessa, jossa ne on kiinitetty jo aika tiukasti outoihin tahtilajeihin ja nain muistaminen, plokkailu ja toistaminen on paaaaaaaljon helpompaa.)
 
Eli siis progressiivisuus on musta aikalailla synonyymi taiteellisuudelle, joskus myos negatiivisessa mielessa.
Tasta olen jo henkilokohtaisesti ihan vitun erimielta. Mutta jos ottaa huomioon, miten miellat progressiivisuuden, eika siten, miten valtaosa sen mieltaa, voinen allekirjoittaa osittain.
 
Eli ei maalata sita taloa pellon laitaan ja kiikuteta torille mummoille myytavaksi, vaan maalataan siihen oma sielunmaisema, kiinnosti se sitten muita tai ei.
Juurikin nain, muttei todellakaan noin kuten ylempana sanoit.
 
Minusta on myos jotenkin koomista etta tehdaan edistyksellista musiikkia ja sitten kuitenkin miksataan se taysin samalla tavalla kuin se valtavirran "hyva" studiosoundi, ainakin itselle aanimaisema muodostaa ison osan musiikin tunnelmasta.
Tyypilla on kylla nyt vitusti ideaa tassa tekstissa .. empa olisi voinut paremmin sanoa.
 
Jotenkin kammottavaa etta nykypaivan proge on sita samaa massaa kuin kaikki muukin musiikki, en ymmarra miksi joku joka haluaa tehda jollain tavalla uutta luovaa musiikkia haluaisi kuulostaa muilta bandeilta. Jotenkin musta tuntuu etta ainoat metallin alalajit joissa oikeasti esiintyy progressiivisuutta muuten kuin marginaalisesti silla tapaa miten se alunperin on kasitetty ovat black metal ja post metal/rock.
HAIL SATAN! Viimeinkin joku muukin huomannut saman asian.
 
Itseani ainakin viehattaa se etta monella black metal yhtyeella on aikalailla uniikki soundi joka ei vaan kuulosta miltaan muulta, kaikki tehdaan maanisesti sen vision mukaan ilman kompromisseja. Esim. joku Negura Bunget on mielstani miljoona kertaa progressiivisempaa kuin yksikaan kuulemani tunnettu tiluprogebandi. Muutenkin nykyaan tuntuu etta monet uutta luovat yhtyeet metallin puolella ovat aika folkvaikutteisia, kun samaan soppaan isketaataan folksoittimia ja melodioita, black metallin raivo ja ambientmainen hypnoottisuus, seka postrockmainen tunnelmointi ja tinkimaton asenne etta tehdaan sita omaa juttua minnekaan pain kumartamatta niin usein tuloksena on mielestani aika virkistavalla tavalla uuden kuuloista materiaalia.
 
Jotenkin vaan tuntuu etta suurin osa nykypaivan "progressiivisesta" metallista on lahinna kaupallisuuden raiskaama irvikuva 60 ja 70 luvun kokeilevammasta musiikista, jossa ei ole enaan mitaan outoa, uutta, tai kaunista.
 
Varmaan ytimekkain, asiasisaltoisin ja parhain kirjoitus koko metol-palstalla hetkeen. +++++

Kannattaa kokeilla sellasta ranskalaista proggresive death metal bändiä kuin Gojira. Älyttömän menevää ja teknistä soittoa!

Kukaa ei ole listannut liquorworksia ;)
http://www.mikseri.net/artists/liquorworks.31290.php
Tiedä sitten onko kyse progematallista..
 
Ulostan tässä piakkoin 100 kpl erän levyn markkinoille kunhan saadaan vokaalit purkkiin.
 
Tässä muutama suosikki. Nämä siis progemetallia.
Sikth
Death(symbolic on helvetin kova levy)
Periphery(bulbin tuotanto)
Opeth
Dream Theater
Meshuggah
 
Muita.
The Haunted
Amoral
Chimaira
Soilwork

The Haunted
Chimaira
Soilwork
 
No älä nyt viitti. Teknistä nuo voivat olla, mutta mitään progea en noissa todellakaan kuule.

Tämän tyylilajin ylivoimaisia kuninkaita ovat Dream Theater ja Symphony X. Myös Adagio ja Evergrey ovat varsin mainioita. Suomesta löytyypi ainakin Helion ja loistava Status Minor!
 
Yleensä ottaen muut bändit ovat vain plagioineet edellä mainittuja, epäonnistuen lähes totaalisesti. Vika on yleensä siinä, että ei tajuta sitä mikä juuri on DT:ssä ja SX:ssä hyvää, eli keskittyminen itse biisin eikä siihen päättömään kikkailuun...Ja tällä tarkoitan sitä, että instrumentaali-osuudet noudattavat biisin teemoja tai luovat uusia. Suorastaan nerokkaita!

Todella hyvä kirjotus Omeganolta. Ite kiteyttäisin asian niin, että on oikeasti progressiivista musiikkia ja sitten on sitä progerockia ja progemetallia... Jälkimmäiset täyttävät kaikki perinteisen genrensä tunnusmerkit (samat vanhat koukeroiset tahtilajit, tekninen soitto ym.), mutta eivät todellisuudessa ole olleskaan edistyksellisiä tai omalaatuisia, vaan oman "proge" -genren kuuliaita lipunkantajia.
 
Eli progressiivinen-sanan voi ymmärtää kirjaimellisesti, mutta se ei tainnut olla tässä keskustelussa tarkoituksena. Dream Theater ym. bändit eivät meikäläiselle edusta kovinkaan edistyksellistä (tai muuten vaan mielekästä) musiikkia, eli varsinaisen progemetallin käsittelyn taidan jättää sikseen.

Monista kirjoituksesta voi päätellä, että ihmiset yhdistävät tämän "progressiivinen metalli"-termin lähinnä kikkelinheilutusheviin. Milläköhän termillä olisi sitten sopivaa kutsua bändejä kuten esim. Tool, jonka musiikki on välillä hyvinkin metallista ja jonka biisimateriaalin itse käsitän huomattavasti progressiivisemmaksi kuin Dream Theaterit? Kyllä DT:n itsekin progelokeroon heitän, en sillä, mutta näiden kahden progressiivisuus on kuitenkin täysin eriluonteista ja erilaisella tasolla. Onko se sitten metallista progea?

No älä nyt viitti. Teknistä nuo voivat olla, mutta mitään progea en noissa todellakaan kuule.
 
Lueppa viestini tarkemmin..

Monista kirjoituksesta voi päätellä, että ihmiset yhdistävät tämän "progressiivinen metalli"-termin lähinnä kikkelinheilutusheviin. Milläköhän termillä olisi sitten sopivaa kutsua bändejä kuten esim. Tool, jonka musiikki on välillä hyvinkin metallista ja jonka biisimateriaalin itse käsitän huomattavasti progressiivisemmaksi kuin Dream Theaterit? Kyllä DT:n itsekin progelokeroon heitän, en sillä, mutta näiden kahden progressiivisuus on kuitenkin täysin eriluonteista ja erilaisella tasolla. Onko se sitten metallista progea?
 
Aivan. Mielestäni siinä, että heitellään randomeja riffejä peräkkäin oudossa järjestyksessä ja ihme tahtilajeissa, ei ole mitään progressiiviseen metallin viittaavaa. Eli esim. Dream Theater ei vastaa käsitystäni musiikista. Kyllä musiikin pitää olla hauskaa eikä mitään urheilua. Kun taas Tool, Opeth ja vaikka Devin Townsend edustavat minulle sitä "vaikeinta" musiikkia. Niin ja Meshuggah. Se, että on dynamiikkaa musiikissa (tyyliin Devinin Earth Day) on minulle aivan tarpeeksi progea. Sori, tästäkään asiasta, niinkun en monesta muustakaan tiedä yhtään mitään.