Rock, pop, alternative ›

Joka oli: sisäpiirien olemassaolo ja sen ankeus.
 
OK. Mutta etkö itsekin kuulu sisäpiiriin, Poets Of The Fallin sellaiseen?

OK. Mutta etkö itsekin kuulu sisäpiiriin, Poets Of The Fallin sellaiseen?
 
Kuulun, ja tein sen jutussa selväksi, myönsin olevani jäävi. Mutta enkö yhtä lailla saa puhua bändistä hyvää kuin Flinkkilä pahaa, ja närkästyä jos bändiä nälvitään aiheetta julkisessa mediassa? :)

Poets of the Fallin musiikkia juurikaan diggaamatta tuli mieleeni mainita tännekin postatusta arvostelun vastineesta, että se tuo esille erittäin hyviä pointteja nykyhetken musiikkijournalismista, etenkin mitä kritiikkiin tulee. Mediakritiikin painotus aina hyvästä. Itsekin todella "asiantuntevana" webzine-nyhertäjänä ja sanomalehti-kriitikkona olen melko leipiintynyt noiden iänikuisten uskottavuus- sekä klisee-kysymysten suhteen.
 
Minkä verran tässäkin maassa oikeasti tehdään enää musiikkia, jonka lyyrinen anti olisi jollain tapaa uskomattoman innovatiivista? Ei paljoa, methinks. Vastineessa mainitut HIM ja Herr Ylppö ovat erittäin hyviä esimerkkejä, mutta eipä ole juuri valitettu. Kliseisyys on omassa päässäni usein jo niin itseisarvo rockissa, ettei siitä juuri enää jaksa mussuttaa. Ihmiset tekevät tunteistaan lyriikoita, aika pirun monet ihmiset tuntevat asioita pohjimmiltaan samoin tavoin, ja ymmärrettävien vertauskuvien määrä rock-musiikissa suositussa englannin kielessä (ja miksei suomessakin) on lopulta melko rajattu. What a revelation!
Uskottavuus on niin naurettava lähtökohta jo itsessään, ettei sitä pitäisi koskaan liittää musiikin arviointiin oman vapaan pääkoppansa ulkopuolella.
 
Mitä tuosta Flinkkilän arviosta paistaa miusta paljon normisubjektiivisuutta pahemmin läpi on, että arvioija ei ensinnä itse pidä bändistä ollenkaan ja on toisekseen yrittänyt keksiä jotain juupelin nokkelia, lopputuloksena enimmäkseen väkinäisiä tapoja tuoda omaa yleistä hyljeksintäänsä esille kritiikin kontekstissa. On hakemalla haettu juuri tähän yhteyteen halventavia mainintoja, koska ei kai ihan tosissaan diggaa esillä olevasta bändistä. On yhdentekevää, onko näin todella tapahtunut. Arvio on nyt tuhansissa käsissä ja verkossa, ja sen antama fiilis on valitettava näin kirjoittajan näkökulmasta.
Senkin tähden on huvittavaa, että levylle on (hammasta purren?) pitänyt silti antaa 3 tähteä, jota mielestäni tekstin sävy ei vastaa. Onkohan tekstin jälkeen omakin bullshit-detector sen verran vilkkunut, ettei pisteytykseen asti jaksanut asennoitumistaan pitää yllä? Noh, spekulaatio sikseen. Pisteet tosin M.netin sooloskaba-vertauksesta, se oli kiva.
 
Kiinnostukseni ei ole, onko tässä nyt tehty ankaraa vääryttä bändille, vaan että kyseessä on erittäin heikolla pohjalla oleva kritiikki. Miksi sellaisesta pitäisi välittää? Henk.koht. - ja pahoittelen suuresti jos tämä kuulostaa ylimieliseltä - kaltaseni omahuvi-arvioijan leuka painuu rintaa vasten, kun näkee millaista tauhkaa kirjoittelemalla jotkin oikeasti tienaavat karkkirahaansa. I mean, even I could write better than this crap! Ja vastaavaa itsessään subjektiivista hylynpölykiihkoilua miulta, etseteraa.
 
Mitenköhän tämän rantin saisi vielä postauksena liitettyä aiheeseen...aijoo, POTF on miusta paljon kovempi livenä kuin levyllä. Todella kova soolokitaristi pumpussa, jolla oli kerran Provinssissa erittäin hieno Ibanezin JEM-keppi.

Kuulun, ja tein sen jutussa selväksi, myönsin olevani jäävi. Mutta enkö yhtä lailla saa puhua bändistä hyvää kuin Flinkkilä pahaa, ja närkästyä jos bändiä nälvitään aiheetta julkisessa mediassa? :)
 
Suomessa on sananvapaus. Mutta kannattaako oikeasti närkästyä yhdestä levyarviosta? It's only rock'n roll.
 
Olen itse haastatellut kerran Poets Of The Fallin Marko Saarestoa noin tunnin verran, vallan mukava ja leppoisa mies.
 
Kun kuulin Poets Of The Fallia levyltä ekan kerran, diggasin heti, livenä bändi ei ainakaan itseäni kuitenkaan vakuuttanut.
 
Ibanezit ovat rumia kitaroita.

Hauskaa kyllä muuten myös se, miten "meillä" esim. Potfia kuuntelevilla ei ole tarvetta jatkuvasti haukkua vaikkapa jotain räkäpunkeroa jollain kummilla perusteilla.. ok, ehkä todetaan että onpa hirveetä älämölöä, mut nää uskottavuuden hakijat tuntuu aika usein menevän henkilökohtaisuuksiin. Miks ihmeessä.
 
Ihan pätevä miete....Marginaalisemman joukon tarve halveerata suurempaa joukkoa millä tahansa keinolla (hyvin perusteltu tai ei) pönkittääkseen omanarvontuntoaan? Sokea usko juuri oman lempibändin erinomaisuuteen kaikkien muiden, etenkin suositumpien bändien ylitse? Keskivertoa pienemmät sukuelimet yhdistettynä ylikuumentuneeseen testosteronin tuotantoon? Meh, liian monta vaihtoehtoa, menee tälläisessä nettipalsta-tilanteessa liian spekuloivaksi.

Suomessa on sananvapaus. Mutta kannattaako oikeasti närkästyä yhdestä levyarviosta? It's only rock'n roll.
 
No mutta ku mutta ku mutta ku! Samalla tapaa hermostuisin, jos ihan ketä tahansa muuta mulle tärkeetä ihmistä mollattais julkisesti.. kuten sanottu, en todellakaan tässä asiassa ole objektiivinen :)
 
Ehkä näin useamman viikon hengittelyn jälkeen saattaisin jättää tuon asian sikseen, mutta tuolleen tuoreeltaan "hiukkasen" kimmastuin.
 
Oikeasti suunniteltiin muutaman tuttavan kanssa, että lähetellään perunoita Rumban toimitukseen kaikissa sen eri muodoissa, pakasteena ja suikaleina ja whatever.. kun kuulemma Poetseissa on erotiikkaa yhtä paljon kuin kuivassa uuniperunassa tai jotain sinnepäin.
 
The Great Potato Wars! Harmi, ettei ihan niin kiihkosti sitten lähdetty sotatantereelle, se olis voinut olla ihan hauskaa.
 
EDIT: Kuvitelkaa, et teillä olis itsellänne bändi (kuten varmaan 9/10:stä teillä on), ja sitä fanittais näin kiihkouskovaisia kannattajia! Eikö olis kivaa? Ai ei. No ei sitte :(

No mutta ku mutta ku mutta ku! Samalla tapaa hermostuisin, jos ihan ketä tahansa muuta mulle tärkeetä ihmistä mollattais julkisesti.. kuten sanottu, en todellakaan tässä asiassa ole objektiivinen :)
 
Ehkä näin useamman viikon hengittelyn jälkeen saattaisin jättää tuon asian sikseen, mutta tuolleen tuoreeltaan "hiukkasen" kimmastuin.
 
Yhdyn Marko Saareston lausahdukseen hänen luonnehtiessaan POTF:in herättämiä reaktioita: "Mieluummin soitan yhtyeessä, joka herättää tunteita puolesta ja vastaan. Kriitikkoja ja dissaajiakin tarvitaan, tällöin fanitkin voivat tuntea voimakkaammin bändin puolesta."
 
Terve asenne miehellä.

Yhdyn Marko Saareston lausahdukseen hänen luonnehtiessaan POTF:in herättämiä reaktioita: "Mieluummin soitan yhtyeessä, joka herättää tunteita puolesta ja vastaan. Kriitikkoja ja dissaajiakin tarvitaan, tällöin fanitkin voivat tuntea voimakkaammin bändin puolesta."
 
Terve asenne miehellä.
 
Tälle ihailevaa komppia. Homma lapasen perukoilla.

Yhdyn Marko Saareston lausahdukseen hänen luonnehtiessaan POTF:in herättämiä reaktioita: "Mieluummin soitan yhtyeessä, joka herättää tunteita puolesta ja vastaan. Kriitikkoja ja dissaajiakin tarvitaan, tällöin fanitkin voivat tuntea voimakkaammin bändin puolesta."
 
Terve asenne miehellä.
 
Aww! Tässä mä sitä toivetta sitten toteutan. Enkä ole ainoa - tällä bändillä on ihan hillitön ydinfanilauma mitä yhteishenkeen ja uhrautumiseen tulee.. en oo piiitkän "urani" aikana oikeastaan moiseen törmännyt :) paraikaa meillä on kylässä pari brittifania, jotka ovat maassa Potfin vuoksi. Ajelutetaan niitä ympäriinsä keikoille, ovat onnesta soikeena.
 
No, voihan se olla että monellakin bändillä on sama meno, pitäis vaan olla siellä toiminnan ytimessä että olis jotain, mihin verrata..

Toisekseen, juttu onkin ilmeisesti pastettu suoraan Rumban suljetulta avustajaforumilta, jossa sen olisi pitänyt pysyä.
 
Sori nyt vielä kerran. En olisi sitä tänne liittänyt jos olisin tiennyt. Ajattelin, että se on ollut julkinen vastine kun sen sieltä foorumilta bongasin..
 
Kolmannekseen, mun dorka-nimittely oli niin 101% huumoria, että kaivetaanpas se harava vaikka sieltä persauksista :)
 
No höh, en mä ainakaan loukkaantunut. Saat dorkitella mua niin paljon kuin haluat :)

Sori nyt vielä kerran. En olisi sitä tänne liittänyt jos olisin tiennyt. Ajattelin, että se on ollut julkinen vastine kun sen sieltä foorumilta bongasin..
 
No höh, en mä ainakaan loukkaantunut. Saat dorkitella mua niin paljon kuin haluat :)
 
Joo, siis - luulin alunperin että se on väenväkisin jostain blogin perukoilta kaivettu ja nauratti.. olin jo ikäänkuin itse tuon sotakirveen aikaa sitten haudannut :) jos se on jossain jo julkisena ollut niin eipä sulla ole sen leviämiseen osaa eikä arpaa.
 
Ja edelleen - kivaa että herättää keskustelua. Olenhan mä hiukkasen pelle kun jaksan yhden arvostelun ottaa noin tosissani, mut kai nyt jonkun joskus on vähän otettava.. se on kuitenkin niin, että Flinkkilä saa huudella noita asioita ihan vapaasti tuhansille (?) lukijoille eikä bändi oikeastaan voi tehdä muuta kuin kohautella hartioitaan.
 
Ihan apropoo, yrittivät kyllä rauhotella mua ton jutun suhteen, en saattanut saada kiitoksia että "sisäpiiristä" käsin rupesin sotajalalle :D

EDIT: Kuvitelkaa, et teillä olis itsellänne bändi (kuten varmaan 9/10:stä teillä on), ja sitä fanittais näin kiihkouskovaisia kannattajia! Eikö olis kivaa? Ai ei. No ei sitte :(
 
Mä valitsen ton ei vaihtoehdon! no mutta toi nyt on täyttä hypoteettisuutta, kun eihän meillä mitään faneja ole ja kaverit tulee kuuntelemaan pakosta tai nähdäkseen keikoilla toisia kavereita=).
 
Näinhän se taitaa aina olla, että fanit hermoilee helpommin. Ja sellainen vielä, että älä nyt laita internettiin mitään, mitä et halua sitä muiden näkevän--> sellaisia sherlockkeja tämä netti on pullollaan, kyllä kaikki kaivetaan esiin...

Mä valitsen ton ei vaihtoehdon!
 
Höh. Musta olisit saanut hirmu uskollisen fanin!
 
Ja sellainen vielä, että älä nyt laita internettiin mitään, mitä et halua sitä muiden näkevän--> sellaisia sherlockkeja tämä netti on pullollaan, kyllä kaikki kaivetaan esiin...
 
Se on ihan totta! Mutta vois kuvitella, ettei sherlokkeja kiinnosta kuuden sivun mittainen diibadaaba jostain levyarvostelun arvostelusta :D tuli hiaman silleen yllätyksenä tää mekkala aiheesta, kun tosiaan piti olla Rumban porukalle suunnattua lukemista tylsiin päiviin.
 
Punkkiforumilla mentiin vähän henkilökohtasuuksiin, täällä on ollut mielipiteitä suuntaan sun toiseen, SIISTIÄ. Voi melkein olla tyytyväinen, että on osannut kirjoittaa jotain mikä pistää keskustelua pystyyn.

Hemmetin kova biisi.
Ja oliko se nyt tämä levy joka muutenkin täynnä hyviä biisejä siis tämän lisäksi.

Hemmetin kova biisi.
Ja oliko se nyt tämä levy joka muutenkin täynnä hyviä biisejä siis tämän lisäksi.
 
Debyytti Signs of Lifelta löytyy tuo, ja se on todellakin yhtä hyvää biisiä koko plätty. Kakkoslevy on epätasaisempi, kolmosesta en tiedä.

Eka levy on kyllä aika pitkälle timanttia tavaraa, mutta siihen taidettiinkin kerätä säveltäjäkaksikon parhaimmat kappaleet niistä noin 150 virityksestä, joita herrat olivat ajan kanssa tehneet, ennen kuin olivat "oikea" bändi.
 
Valitettavasti kakkoslevy jätti minut kylmäksi, ei oikein mitään iskevää fiilistelyä. Jotenkin semmosta mukaräväkkää peruspoppirokkia ilman mitään suurempia koukkuja.
 
Uusimmalta olen kuullut vain sinkkupiisin, ja se vain vahvisti käsitystäni bändin taantumuksesta.
Poets Of The Fall taitaa jäädä minun silmissäni vain yhden levyn ihmeeksi, valitettavasti. Aikanaan kun olin kovinkin innoissani tämän poppoon edesottamuksista.

Jospa taas kuunneltais edes enemmän ku yks biisi ennen ku tuomitaan.
 
Vaikka ihan sama, kuka mitäki.