Rock, pop, alternative ›

Poets of the Fallin musiikkia juurikaan diggaamatta tuli mieleeni mainita tännekin postatusta arvostelun vastineesta, että se tuo esille erittäin hyviä pointteja nykyhetken musiikkijournalismista, etenkin mitä kritiikkiin tulee. Mediakritiikin painotus aina hyvästä. Itsekin todella "asiantuntevana" webzine-nyhertäjänä ja sanomalehti-kriitikkona olen melko leipiintynyt noiden iänikuisten uskottavuus- sekä klisee-kysymysten suhteen.
 
Minkä verran tässäkin maassa oikeasti tehdään enää musiikkia, jonka lyyrinen anti olisi jollain tapaa uskomattoman innovatiivista? Ei paljoa, methinks. Vastineessa mainitut HIM ja Herr Ylppö ovat erittäin hyviä esimerkkejä, mutta eipä ole juuri valitettu. Kliseisyys on omassa päässäni usein jo niin itseisarvo rockissa, ettei siitä juuri enää jaksa mussuttaa. Ihmiset tekevät tunteistaan lyriikoita, aika pirun monet ihmiset tuntevat asioita pohjimmiltaan samoin tavoin, ja ymmärrettävien vertauskuvien määrä rock-musiikissa suositussa englannin kielessä (ja miksei suomessakin) on lopulta melko rajattu. What a revelation!
Uskottavuus on niin naurettava lähtökohta jo itsessään, ettei sitä pitäisi koskaan liittää musiikin arviointiin oman vapaan pääkoppansa ulkopuolella.
 
Mitä tuosta Flinkkilän arviosta paistaa miusta paljon normisubjektiivisuutta pahemmin läpi on, että arvioija ei ensinnä itse pidä bändistä ollenkaan ja on toisekseen yrittänyt keksiä jotain juupelin nokkelia, lopputuloksena enimmäkseen väkinäisiä tapoja tuoda omaa yleistä hyljeksintäänsä esille kritiikin kontekstissa. On hakemalla haettu juuri tähän yhteyteen halventavia mainintoja, koska ei kai ihan tosissaan diggaa esillä olevasta bändistä. On yhdentekevää, onko näin todella tapahtunut. Arvio on nyt tuhansissa käsissä ja verkossa, ja sen antama fiilis on valitettava näin kirjoittajan näkökulmasta.
Senkin tähden on huvittavaa, että levylle on (hammasta purren?) pitänyt silti antaa 3 tähteä, jota mielestäni tekstin sävy ei vastaa. Onkohan tekstin jälkeen omakin bullshit-detector sen verran vilkkunut, ettei pisteytykseen asti jaksanut asennoitumistaan pitää yllä? Noh, spekulaatio sikseen. Pisteet tosin M.netin sooloskaba-vertauksesta, se oli kiva.
 
Kiinnostukseni ei ole, onko tässä nyt tehty ankaraa vääryttä bändille, vaan että kyseessä on erittäin heikolla pohjalla oleva kritiikki. Miksi sellaisesta pitäisi välittää? Henk.koht. - ja pahoittelen suuresti jos tämä kuulostaa ylimieliseltä - kaltaseni omahuvi-arvioijan leuka painuu rintaa vasten, kun näkee millaista tauhkaa kirjoittelemalla jotkin oikeasti tienaavat karkkirahaansa. I mean, even I could write better than this crap! Ja vastaavaa itsessään subjektiivista hylynpölykiihkoilua miulta, etseteraa.
 
Mitenköhän tämän rantin saisi vielä postauksena liitettyä aiheeseen...aijoo, POTF on miusta paljon kovempi livenä kuin levyllä. Todella kova soolokitaristi pumpussa, jolla oli kerran Provinssissa erittäin hieno Ibanezin JEM-keppi.