Klassinen ›

Eivätkö riffit ole juuri pelkistettyjä teemoja?
 
on.
 
Minua kummastutta muutenkin se, että ilmeisesti arvotat klassismia rytmisillä seikoilla, eivätköhän Haydnit, Rosetti, Mozart ja kumppanit tienneet mitä he sävelsivät ja mistä syystä. Ei varmaan kannata kuunnella sillä asenteella, että ajattelee sävellystä rytmisesti tylsäksi, vaan kannattaa keskittyä teemoihin ja niiden kehittelyihin.
 
varmasti tiesivät mitä tekivät, mutta se ei tarkoita sitä, että se välttämättä kolahtaisi. kyllä jazz- muusikotkin tietävät mitä tekevät rytmisesti mutta se kolmimuunteinen meininki ei innosta minua. minä arvotan klassismia rytmisillä seikoilla, koska rytmiset seikat ovat juuri minulle tärkeitä eikä sen tyylin rytmillisyys innosta minua - ainakaan tällä hetkellä.
 
kuten sanoin: nykyisin osaan arvostaa näitä old school jätkiä (paljon), mutta siitä huolimatta se musiikki ei kolahda siinä määrin että kuuntelisin sitä juuri koskaan. löydän yleensä aina jotain muuta kuunneltavaa sen sijaan. se musa voi olla teknisesti paljon vaatimattomampaa, mutta joka tapauksessa sellaista joka mulle kolahtaa enemmän. yleensä jos kuitenkin kuuntelen esim. mozartia, niin teen sen tutkiakseni jotain teknisiä aspekteja, kuten temaattista kehittelyä tai melodista kekseliäisyyttä missä mozart oli niin verraton mestari.
 
musiikkimaku on mielestäni asioiden priorisoimista; kaikkea musiikkia ei voi kuunnella eikä kaikesta voi innostua yhtä lailla, vaan aina tietyt elementit nousee tärkeämmäksi kuin toiset.
 
Orkesterisovittaminen on tietenkin kasvanut sitä mukaan kun orkesterien koko on kasvanut. Kuitenkin klassismin ajan musiikissa orkestraatiolla on merkitystä, tietyt kohdat puupuhaltimille, tietyt kohdat vaskille. Haydn käytti muuten myös kansansävelmiä jopa sinfonioissaan.
 
tiedän ja tiedän myös, että mozartkin ammensi vaikutteita vaikka mistä. ehkä kyse on siitä ettei ne ammentanut niitä vaikutteita sillä tavalla joka innostaisi minua; en yleensä ottaen ainakaan välitä yhtään sellaisesta, että otetaan modaalisia kansanmusamelodioita ja harmonisoidaan ne vain uudelleen tonaaliseen muotoon.
 
minusta bartók ja stravinsky teki sen homman paljon mielenkiintoisemmin, koska ne omaksui kansanmusiikista nimenomaan sen eloisan ja voimakkaan rytmikkään puolen. sen lisäksi se muotokieli on paljon epälineaarisempaa ja teemat rikkonaisempia - piirre joka sekin on osittain ehkä omaksuttu kansanmusiikista - eikä ne ole aina niitä ikuisia kahdeksan tahdin mittaisia teemoja ja rekapitulaatioita.
 
en tarkoita siis olla mitenkään epäkunnioittava, mutta mä olen mielestäni tähän mennessä jo perehtynyt tuohon kamaan sen verran hyvin (useita vuosia), että tiedän mistä siinä on kyse eikä se erityisemmin uppoa minuun. ehkä jossain vaiheessa huomaan tehneeni täyden ympyrän ja löydän siitä musiikista jotain mitä en ole tähän mennessä löytänyt, en tiedä.