Humalassa kirjoitin,
läpi lasien, läpinäkyvin
kai-kes-ta,
mitä en jaksa,
Olin heikko eilenkin
tänään, näin kaiken selvemmin
vaan ei
se estä olemasta
Yhtä rikkonainen, heikko-
rampa ja vajavainen-
kyllästetty kyllästymiseen saakka-
Yhtä rikkonainen, heikko,
kaltaisensa-lainen, sellainen,
joka on-
sillä hetkellä taakka-
humalassa hoipertelin,
jalkojani jaksoin,
kannoin, kaiken,
parhaani, mukaan,
minä maksoin viulut, taksoin,
miten parhaaksi katsoin,
kukaan, ei, edes pyytänyt lupaa
(ei olla)
Yhtä rikkonainen, heikko-
rampa ja vajavainen-
kyllästetty kyllästymiseen saakka-
Yhtä rikkonainen, heikko,
kaltaisensa-lainen, sellainen,
joka on-
sillä hetkellä taakka-
Humalassa kirjoitan,
koti-ovella istun-
vii-mei-set
savut kiskon
valo palaa oven yllä-
sielulla kylmennetyllä-
tuskin,
oottaa syli siskon
Yhtä rikkonaisen, heikon,
ramman, vajanaisen,
joka on, kyllästetty kyllästymiseen saakka-
Yhtä rikkonaisen, heikon,
kaltaiseni-laisen, joka on,
sillä hetkellä taakka- Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
Huomenta, en tiedä syytä mutta näin äkkiseltään pidin
näiden sanojen keveydestä ehkä enemmän kuin muista
lukemistani teksteistäsi/sanoituksistasi.
Tarkoitan keveydellä typografian keveyttä. Sisällöltään tämä ei
ole kevyttä. Juomisestahan lienee rakkauden lisäksi tehty yhtä
paljon sanoituksia? Eli sitä lajia on kaluttu paljon. No ei siinä
mitään, siitä aiheesta passaa kirjoittaa ja kirjoitetaan.
Minulla on tapana jumittua joskus yksityiskohtiin sanoituksissa.
Toinen säkeistö: Olin heikko eilenkin/
tänään näin kaiken selvemmin/vaan ei estä/se estä olemasta, seuraava
säkeistö jatkuu: Yhtä rikkonainen, heikko/rampa ja vajavainen/
kyllästetty kyllästymiseen saakka.
Niin yritän sanoa sitä, että syvä/hyvä vai liekkö pyhä ajatus, nähdä asiat selvemmin selvin päin. Se ei estä ihmistä olemasta heikko ja herkkä. Siis mihin tarvitaan juomista?
Vai puhutaanko sanoissa edellä mainitussa kohdassa rapulaisen herkkyydestä?
Toisaalta ensimmäisessä säkeesä on "humalassa kirjoitin/läpi lasien,läpinäkyvin/kai-kest-ta/mitä en jaksa." Se tuokin tietyn ristiriidan.
Kirjoittaako humalassa sittenkin kaikkein aidommin vereslihallla?
No tämä meni nyt filosofoinnin puolelle...
hyvin sanottu: kyllästetty kyllästymiseen saakka.
............................................................
Humalassa kirjoitin,
läpi lasien, läpinäkyvin
kai-kes-ta,
mitä en jaksa,
Olin heikko eilenkin
tänään, näin kaiken selvemmin
vaan ei
se estä olemasta
Yhtä rikkonainen, heikko-
rampa ja vajavainen-
kyllästetty kyllästymiseen saakka-
Yhtä rikkonainen, heikko,
kaltaisensa-lainen, sellainen,
joka on-
sillä hetkellä taakka- |
tatta
soihtu55