Lyriikka ›

Klapien kirpoamista odotellessa teksti jonka jo olen kirjoittanut isästäni. Tapahtumilla ei ole todellisuuspohjaa, mutta tunteilla on.
 
SUUKKOJA MATKALLE
 
Kun olin hyvin pieni
ja yöllä itkien heräsin,
isä peitteli minut petiin
ja minut suukotti
unimatkalle
 
Kun olin pieni tyttö
ja aamuaikaisin jännitin,
isä keitteli kaurapuuron
ja minut suukotti
koulumatkalle
 
Kun olin nuori nainen
ja onnellinen morsian,
isä saatteli alttarille
ja minut suukotti
häämatkalle
 
Kun olin väsy vaimo
ja viittä lastani suojelin,
isä osti tila-auton
ja minut suukotti
pakomatkalle
 
Kohta olen neljänviiden,
puolivälissä taipaleen,
katson kauas, huomaan isän
aivan salaa vanhenneen
 
Olen vanhan miehen tytär
ja sängyn vierellä valvoen
isän hellästi peittelin
ja isän suukotin
viimeiselle
matkalle

Hei Himpi, hyvä että kirjoitat tälläisestä aihealueesta,
mistä harvemmin kirjoitetaan.

Hyvä aihe sekin, naishuumoria, miesten harmiksi

Tuohon suukkobiisiin palatakseni, olen mietiskellyt, pitäisikö kahden säkeistön jälkeen kirjoittaa siitä vaakakuppien tasoissaolemisen tilasta; siitä kuinka aikuiseksi tultuaan yhtäkkiä tajuaa olevansa tasoissa vanhempiensa kanssa. Ei enää niiden päähäntaputeltava lapsi, mutta ei vielä niiden huoltajakaan.
 
Molemmat hetket mä muistan. Sekä sen ensimmäisen, yllättävän vaakakuppiolotilan että sen hetken, kun tajusin olevani vastuussa vanhemmistani. Kun mä olin pentu, ne ruokki mua, vaihtoi vaipat ja pisti mut nukkumaan. Kohta mä teen samat hommat niille.
 
Syöttänyt olen jo isääni, samoin auttanut pissaamaan. Häkellyttäviä kokemuksia nämä.

Minun piti sanoa vielä näistä sanoistasi, että nuo eri säkeistöjen
loput toimivat hyvin
 
ja minut suukotti
unimatkalle
 
.... Säveltämisen kannalta minulla ei ole mittään aavistusta toimiiko?