Muut soittimet ›

Edellä on ollut keskustelua huuliharpun soiton perusteista, mutta mua kiinnostaisi kuulla vinkkejä hyvän bluessoundin luomiseen. Vahvistinten säätöjä, mikkisuosituksia, efektilaitteiden käyttöä yms yms. Nettilinkitkin ovat tervetulleita.
 
Tavoite olisi saada roots-soundia tyyliin Little Walter, Howlin Wolf ja muut klassikot.
 
Mulla on tällä hetkellä omana laitteistona Tombon ja Hohnerin harppuja, tarkoituksella huonohko mikrofoni (keskuskuulutusjärjestelmän mikki), Fender Princeton Recording Amp (hyvä putkisärö ja lisä-overdrive sekä kompressori sisäänrakennettuna) ja vielä 7-kaistainen EQ efektiluupissa.
 
Keskustelu on vapaa!
 
Näyttävät toimivan vielä nämä linkit YouTubessa ja lisääkin on näköjään tullut ... siitä kuuntelemaan vanhojen mikkien ja styrkkarien soundeja. Näitä "herkkuja" ei juuri tahdo olla tarjolla.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=14&t=130399&oo=60

Tuossa oli hyviä linkkejä harppusaundin lähteille...
 
Omat vinkkini ovat seuraavat:
-Korkeaimpedanssinen mikrofoni (Kitaravahvistin tykkää korkeaimpedanssisesta...)
Klasskikkoja: Astatic JT-30(valmistus lopetettu), Shure 520 DX "Green Bullet"...
Kokeilemisen arvoisia: Kaikki wanhat mikrofonit
Muita: Shuren 565 SD (käännettävä high impedance puolelle)
Tavalliset dynaamiset laulumikit impedanssin sovittajan läpi
Haastajia: Shaker harmonica microphones, Audix fireball...
 
-Putkivahvistin
Etuasteen vahvistusta voi sovittaa harppukäyttöön vähentämällä vahvistusta etuasteputkista.
Esim. alkuperäiset 12AX7-putket -> vaihto 12AT7, 12AY7 tai 12AU7 putkiin (yksi tai useampi).
Esimerkkinä: linkkisivun lopusta löytyy Bassman RI:lle suosituksia noista putkista.
 
http://www.bigharp.it/bigharp/home.php?status=41&linkaa=home
 
Pääteputkista voi myös etsimällä löytää sopivasti muroutuvia putkia... Tavoitteena on siis pääteasteen särön aikaansaaminen. Tässä voisi auttaa AB-luokan vahvistin, missä on putkitasasuuntaaja. Siis kaksi pääteputkea ja mahdollisuus putkitasasuuntaimen käyttöön voisi olla hyvä. Keinokuorma vähentänee tässä tuon putkitasasuuntaimen tarvetta. Mutta trankkutasasuuntaimesta ei käsittääkseni tule kuitenkaan vastaavaa soundia silloin kun tasasuuntaimen eväät loppuvat.
 
Trankkuvehkeistäkin voi toki löytyä peli. Minä en ole löytänyt... Samoin olen pikaisesti tyypännyt esim. Line 6 -mallintavia huonoilla kokemuksilla. Kitara on antotasoiltaan erilainen elikko verrattuna huuliharppumikrofoniin, mikä voi sotkea noi mallinnukset. Ehkä en vaan osannut säätää... :-)
 
-Efektit
Käytetyimpiä ovat nauhakaiku tai analog delay -tyyppiset efektit. Reverb, octaver yms. voi myös tulla kyseeseen. Monet vetävät kuitenkin suoralla piuhalla ja hyvällä menestyksellä. Soundi paksuuntuu vahvasta akustisesta soitosta ja vahvistimesta mikrofoniin kiertävän äänen muodostamasta kaiusta. Monesti keikkatilanteessa harpisti on kuitenkin kierron rajamailla lähes koko ajan, joten noi kaiut ja reverbit joutuu kääntämään ihan minimiin, että siitä hommasta tulisi ylipäätään jotain. Kuta hiljempaa bändi soittaa sen maukkaamat harppusoundit on mahdollista saada...
 
-Keinokuorma
Pääteastesärön tuottaminen vaikka 5W putkivahvistimella ilman keinokuormaa saa ainakin omat korvani vinkumaan, joten kuulonhuoltoliitto suosittaa keinokuormaa... Kuulee ehkä sitten mitä lapsen lapset puhuu...
 
Tuossa Princetonessahan näytti olevan keinokuorma, mikä helpottaa monta juttua. Ja sulla on vanha mikrofoni, joten sekin puoli on kunnossa. Aina kannattaa kuitenkin kokeilla eri mikrofoneja, jotta voi todeta, että missä tuo kuulutuspeli liikkuu muiden joukossa.
 
Mutta suuresti suosittelen, että hankit useampia etuasteputkia esim. pari kappaletta kutakin tyyppiä (AT, AY, AU) vaikka JJ:n valmistamia ja kokeilet niitä erilaisissa järjestyksissä sinne etuasteeseen, myös sen alkuperäisen AT:n tilalle. Keinokuorma hieman vähentää tätä vekslaustarvetta ja helpottaa huomattavasti esim. harpun ja kitaran soittamista saman vahvistimen läpi. Harppu- ja kitarasetup saadaan siis samaksi. Muuten harpun vaatimat himmeämmät putket voivat olla liian vähän kitaralle ja toisinpäin.
 
Tavoitteena tilanne, missä voi sen mastervolumen laittaa puoleen väliin tai vähän yli ja tuo overdrive puoli olisi aika pienellä. Tämä ilman hillitöntä kierron vaaraa. Tällöin pitäisi päästä käsiksi päätesärön rouheaan maailmaan. Itse en ole vakuuttunut ollenkaan näistä erilaisista etuaste- tai efektisäröistä, mutta ehkä se on vaan ymmärtämättömyyttä. Ja mielestäni niistä ei klassisissa harppusoundeissa ole todellakaan kyse. 6V6:n päätesärön pitäisi olla oikeen mainiota kermaa harppuhommiin...
 
Tästä tuli vähän pitkä, mutta lopussa on hyvä kumota ylläoleva sepustus... Eli soundi lähtee kuitenkin _munista_ (okei, okei, palleasta...), ei vehkeistä. Vahva akustinen soundi harpusta kuulostaa hyvältä lähes minkä vehkeen läpi tahansa. Heikko piipitys kuulostaa heikolta lähes minkä tahansa vehkeen läpi soitettuna. Ei siis kannata omistaa elämäänsä ja rahojansa vehkeitten etsimiseen, jos treenauspuolelta on saatavissa se suurin parannus... :-)
 
Treenausintoa

Kiitän lämpimästi. Erittäin asiantuntevia vinkkejä!!!

Edellä on ollut keskustelua huuliharpun soiton perusteista, mutta mua kiinnostaisi kuulla vinkkejä hyvän bluessoundin luomiseen. Vahvistinten säätöjä, mikkisuosituksia, efektilaitteiden käyttöä yms yms.
 
Tämä linkki ei sisällä "välineurheilua" - vaan oman soittotekniikan vaikutusta harppusoundiin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=i2grIYzis_c

Tuossa oli hyviä linkkejä harppusaundin lähteille...
 
Omat vinkkini ovat seuraavat:
-Korkeaimpedanssinen mikrofoni (Kitaravahvistin tykkää korkeaimpedanssisesta...)
Klasskikkoja: Astatic JT-30(valmistus lopetettu), Shure 520 DX "Green Bullet"...
Kokeilemisen arvoisia: Kaikki wanhat mikrofonit
Muita: Shuren 565 SD (käännettävä high impedance puolelle)
Tavalliset dynaamiset laulumikit impedanssin sovittajan läpi
Haastajia: Shaker harmonica microphones, Audix fireball...

 
Lisäksi vielä superlux, joka maksaa 50 tai 60e thomannilta. Hyvä ja halpa mikki, mutta en tiedä saatavuutta suomesta.

Kiitos kaikille neuvoista. Soundi löytyi lopulta! Siihen vaikuttaneet asiat tärkeysjärjestyksessä olivat:
 
1. Käsien asento; harpun ja mikin välinen ilmatila pitää sulkea ilmatiiviisti! Kiitos vaan siitä youtuben opetusvideosta!!!
2. Fenderin säädöt; vähemmän säröä!!! Inhoamani "kaikuva" räikeys tuli liiasta säröstä, oli se sitten etuasteen putkirosoa tai efektillä aikaansaatua. Nyt mun volume on nelosella, ei erillistä särkijää ja keinokuorma puolessavälissä.
3. Ekvalisaattorin käyttö; yläpäätä vaimennetaaan ja keskialuetta korostetaan.
4. Oikeanlainen mikrofoni; ostin Green Bulletin, joka soundaa paremmalta ja mahdollistaa tuon käsien asennon!
 
Vielä joskus voisi kokeilla "tummempia" putkia ja kaiutinelementtiä...
 
Mutta juuri mun tuuriani... Heti kun soundit sain kohdalleen niin vahvistimesta nousi sähkön suloinen tuoksu!