Lyriikka ›

avaan oven,
jonka taakse ei saisi katsoa..
kaikki valvovat
silmänsä suljettuna..
avaan oven,
hiljaisuuteni rikkoen,
yli kynnyksen,
astunut en..
 
---
 
vieraita huoneita,
käy kutsumaton,
kuunnellen lauseita,
joiden viisaus on ajaton..
vieraita huoneita,
uupunut on,
yksi jo kauan..
mitään sanomaton..
 
---
 
avaan oven,
tottumattani hämärään,
astun huoneeseen..
ovi sulkeutuu itsestään..
minä näen, kuulen
ja tahtoisin tuntea..
että kerran, oisin yhtä kuin maailma..
 
---
 
vieraita huoneita,
käy kutsumaton,
kuunnellen lauseita,
joiden viisaus on ajaton..
vieraita huoneita,
uupunut on,
yksi jo kauan..
mitään sanomaton..

Tää on hyvä. Ja mielestäni ylivoimaisesti paras noista muista sun lyriikoista. Kirjoitustyyli oli erilainen joka toimi mulle.
 
Edit: Niin ja alussa annettu tunnelma säilyy koko tekstin ajan mistä plussa. Ei tule sitä fiilistä joka yleensä että puolessa välissä tuntuu kun lukisi jo ihan toista sanoitusta.

Hmm, mielenkiinoinen. Mielikuvia syntyi ja se on hyvä juttu.

Ehyt, herkkä, hieno biisi.

vieraita huoneita,
uupunut on,
yksi jo kauan..
mitään sanomaton..
 
................................................
 
ylläoleva paljon puhuva kohta

hieno teksti. herättää paljon mielikuvia tosiaan.
mulle tulee mieleen joku yksinäinen ihminen, joka tuntee olevansa jotenkin erossa muusta maailmasta.
ihan kun sille ei olisi sallittua olla ihmisten kanssa, ja se pitäisi itseään huonompana kuin muut.
se kuitenkin kaipaa ihmisten seuraa ja avaa oven. mutta silti se ei oo kotonaan.
aika lohduton teksti, ainakin näin tulkittuna kun mä sen nään.
vaikuttavinta tässä oli se, että pystyin itse samaistumaan tähän tilanteeseen, vaikken yksinäinen olekaan, ja ymmärtään kuinka helvetin hyvin asiat itsellä on.