avaan oven,
jonka taakse ei saisi katsoa..
kaikki valvovat
silmänsä suljettuna..
avaan oven,
hiljaisuuteni rikkoen,
yli kynnyksen,
astunut en..
---
vieraita huoneita,
käy kutsumaton,
kuunnellen lauseita,
joiden viisaus on ajaton..
vieraita huoneita,
uupunut on,
yksi jo kauan..
mitään sanomaton..
---
avaan oven,
tottumattani hämärään,
astun huoneeseen..
ovi sulkeutuu itsestään..
minä näen, kuulen
ja tahtoisin tuntea..
että kerran, oisin yhtä kuin maailma..
---
vieraita huoneita,
käy kutsumaton,
kuunnellen lauseita,
joiden viisaus on ajaton..
vieraita huoneita,
uupunut on,
yksi jo kauan..
mitään sanomaton.. Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
hieno teksti. herättää paljon mielikuvia tosiaan.
mulle tulee mieleen joku yksinäinen ihminen, joka tuntee olevansa jotenkin erossa muusta maailmasta.
ihan kun sille ei olisi sallittua olla ihmisten kanssa, ja se pitäisi itseään huonompana kuin muut.
se kuitenkin kaipaa ihmisten seuraa ja avaa oven. mutta silti se ei oo kotonaan.
aika lohduton teksti, ainakin näin tulkittuna kun mä sen nään.
vaikuttavinta tässä oli se, että pystyin itse samaistumaan tähän tilanteeseen, vaikken yksinäinen olekaan, ja ymmärtään kuinka helvetin hyvin asiat itsellä on. |
Kiitos teille. Tuntui hyvältä avata tietokone ja huomata, jotta olette uhranneet aikaa kirjoitukselleni. En olekkaan sitten niin yksin, kuin tuo kirjoituksen "minä" henkilö. Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
tatta
Kirjoitus virhe
minaton