Puhaltimet ›

Huh huh.
Tietoa lykkää niin paljon, että vetää linssit huuruun.
 
Jupiter - Yamaha - Yanagisawa - Selmer
 
Hmmmm...

Pistin sitten Startonen tilaukseen kun en HuutoNetistä löytänyt ensimmäistäkään halpaa fonia ;). Mukaan tilasin Jammun 5C suukappaleen kun 4C oli jostain syystä loppunut Thomannilta eikä saatavuudesta ollut tietoa.Toivottavasti tuo "isompi" kapula ei ole kohtuuttoman vaikea saada soimaan, ehkä pitää aloittaa sillä Startonen omalla? Lehdiksi otin Rico Royal 2 ja 2,5 vahvuuksia. Hammaskumeja tulee myös kun joku täällä niitä suositteli. Saas nähdä kuinka äijän käy.
 
Ainakin Tomppa kovin mainostaa että "huoltopajan tarkastama laatu", joten luulisi että tehtaan pahimmat virheet on korjattu, eli voisi olettaa että läpät ovat suorassa yms. Ja jos vuotaa niin sitä vartenhan se takuu on. Mikä muuten on paras tapa tutkia fonin tiiveys, tennispallo kelloon, läpät kiinni ja puhalletaan suoraan kaulaan ilman suukappaletta vai riittääkö läppien istuvuuden silmämääräinen syynäys?

Mikä muuten on paras tapa tutkia fonin tiiveys, tennispallo kelloon, läpät kiinni ja puhalletaan suoraan kaulaan ilman suukappaletta vai riittääkö läppien istuvuuden silmämääräinen syynäys?
 
Tuskin vuotoja silmällä näkee (ilman lamppua jolla korjaajat niitä kai pimeässä etsivät). Ja mahtaakohan tennispallolla saada kellon tarpeeksi tiiviisti tukkoon.
 
Klaran kanssa olen kyllä kokeillut niin, että kumpikin pätkä erikseen sormilla kaikki reiät ja läpät kiinni, putken alapää kämmentä vasten ja sitten sekä imetään että puhalletaan vuoron perään. En muista miksi tuo imeminen oli oleellista myös. Epämääräinen tuntu tuostakin jäi, pitäisi olla enemmän kokemusta useammasta soitinyksilöstä.

Pistin sitten Startonen tilaukseen kun en HuutoNetistä löytänyt ensimmäistäkään halpaa fonia ;).
 
Niin siis sen tenorin tilasit?

Niin siis sen tenorin tilasit?
 
Joo, tenorin hyvinkin kun on kuulemma helpompi vireeltään kuin altto ja sitäpaitsi tykkään matalammista äänistä. Ja onhan se hassun näköistä kun iso mies puhaltaa pieneen pilliin :)

Joo, tenorin hyvinkin kun on kuulemma helpompi vireeltään kuin altto ja sitäpaitsi tykkään matalammista äänistä. Ja onhan se hassun näköistä kun iso mies puhaltaa pieneen pilliin :)
 
Aivan:) Kerrohan sitten, miltä vaikuttaa!

Jupiter voi olla hyvä valinta jos on joku asiasta enemmän tietävä mukana testaamassa. Niistä löytyy hyviä yksilöitä monien huonompien joukosta.

Joo, tenorin hyvinkin kun on kuulemma helpompi vireeltään kuin altto ja sitäpaitsi tykkään matalammista äänistä. Ja onhan se hassun näköistä kun iso mies puhaltaa pieneen pilliin :)
 
http://www.musthear.com/new%20galle … eyCannonball/AdderleyCannonball.jpg

Ja onhan se hassun näköistä kun iso mies puhaltaa pieneen pilliin :)
 
Aivan niin!
 
http://www.jayeaston.com/galleries/ … contrabass_page/contrabass_sax.html
 
;)

Pistin sitten Startonen tilaukseen kun en HuutoNetistä löytänyt ensimmäistäkään halpaa fonia ;). Mukaan tilasin Jammun 5C suukappaleen kun 4C oli jostain syystä loppunut Thomannilta eikä saatavuudesta ollut tietoa.Toivottavasti tuo "isompi" kapula ei ole kohtuuttoman vaikea saada soimaan, ehkä pitää aloittaa sillä Startonen omalla? Lehdiksi otin Rico Royal 2 ja 2,5 vahvuuksia. Hammaskumeja tulee myös kun joku täällä niitä suositteli. Saas nähdä kuinka äijän käy.
 
Mielenkiintoista olisi kuulla ammattilaisen arvio tuosta Startonesta. Toivottavasti menet soittotunnille sen kanssa ja pistät tänne viestiä:) Kokeilemalla huomaat kumpi suukappale on helpompi soittaa. Omassa halpisfonissa ainakin on helppo suukappale enkä ole sitä lähtenyt vaihtamaan. Lahjaksi sain tosin Barin metallisuukappaleen "koska se on niin kaunis", mutta tässä vaiheessa se on raskas soitettava.

Tuskin vuotoja silmällä näkee (ilman lamppua jolla korjaajat niitä kai pimeässä etsivät). Ja mahtaakohan tennispallolla saada kellon tarpeeksi tiiviisti tukkoon.
 
Testailin vähän oman tenorini kanssa. On se kello sen verran iso että ei taida tennispallo riittää, ainakaan jos haluaa ne viimeisetkin läpät testata.
 
Sen sijaan lampun käyttö vaikutti lupaavalta. Huone pimeäksi ja lamppu kelloon sisään. Raot tuntuisi huomaavan aika selvästi, esim. jos ei paina läppää ihan kiinni. En kuitenkaan suosittele kokeilemaan verkkovirralla toimivilla lampuilla, siinä voi käydä huonosti jos lamppu särkyy tms.
 
Omassani en huomannut rakoja, paitsi ala-H -läpän kanssa sen että rakoa on jos painaa huolimattomasti. Ehkä siinä olisi virityksen paikka? Läppä on säädettävä.

Testailin vähän oman tenorini kanssa. On se kello sen verran iso että ei taida tennispallo riittää, ainakaan jos haluaa ne viimeisetkin läpät testata.
 
Sen sijaan lampun käyttö vaikutti lupaavalta. Huone pimeäksi ja lamppu kelloon sisään. Raot tuntuisi huomaavan aika selvästi, esim. jos ei paina läppää ihan kiinni. En kuitenkaan suosittele kokeilemaan verkkovirralla toimivilla lampuilla, siinä voi käydä huonosti jos lamppu särkyy tms.
 
Omassani en huomannut rakoja, paitsi ala-H -läpän kanssa sen että rakoa on jos painaa huolimattomasti. Ehkä siinä olisi virityksen paikka? Läppä on säädettävä.
 
Tuo lamppukonsti on varmaan hyvä, sitä suositeltiin myös noissa tyynyjen vaihto-ohjeissa joihin täällä jossain oli linkki. Siinä lamppu näytti sellaisen "jouluvalokaapelin" pätkältä, mutta kaipa se onnsituisi vaikkapa narun päähän laitetulla pienimmällä MagLitella kun ottaa heijastimen pois ja käyttää "kynttilämoodissa". Noita löytyy pari kappaletta, pitää kokeilla kunhan torvi tulee.
 
Edit tuosta koosta kun tuli puhe niin tuossa on tosimiehen pilli. http://www.youtube.com/watch?v=hXBeu7o9uUM

Täällä uutta pilliä ollaan jo korjaamassa, ennenkuin se on saapunutkaan.. :D Näidenhän piti olla hyviä?
 
Uuden pillin tyyny on sen verran pehmeä ettei sen pitäisi vuotaa. Ongelmahan on siinä että kun sitä klappia on koneistossa. Niin tyyny asettuu joka kerta eri asentoon ja tyynyyn tullut painauma ei olekaan välttämättä oikeassa kohdassa joka kerta.
 
Se 5C on aloittelijalle ihan passeli, olen joskus sellaisella jopa soitellutkin.

Täällä uutta pilliä ollaan jo korjaamassa, ennenkuin se on saapunutkaan.. :D Näidenhän piti olla hyviä?
 
Ei, vaan täällä keskustelee väki jota kiinnostaa miten soittimet toimivat.
 
Itsekin aloin miettiä että pitäisi hankkia joku halpa, kenties käytetty klarinetti jonka kanssa voisi harjoitella korjaushommia.

Uuden pillin tyyny on sen verran pehmeä ettei sen pitäisi vuotaa. Ongelmahan on siinä että kun sitä klappia on koneistossa. Niin tyyny asettuu joka kerta eri asentoon ja tyynyyn tullut painauma ei olekaan välttämättä oikeassa kohdassa joka kerta.
 
Näkeekö tuon muuten sitten tyynystä silmällä?

Näkeekö tuon muuten sitten tyynystä silmällä?
Veikkaisin että jos näkee, niin on ollut sinnikäs/laajakeuhkoinen soittaja ja/tai klappia ihan reilusti. Vuotavalla kun ei ole kiva eikä varsinkaan helppo soitella. Varsinkin jos vuoto on pillin yläpäässä. Vaan tämähän olikin iloitteluketju, eli halpakin on kyllin hyvää.

Täällä uutta pilliä ollaan jo korjaamassa, ennenkuin se on saapunutkaan.. :D Näidenhän piti olla hyviä?
 

 
No kun on esitetty että niissä voisi olla yksilökohtaisia ongelmia, niin onhan se hyvä selvittää että miten ongelmat havaitaan että voi heti vaatia takuukorjausta jos aihetta on tai fiksata itse jos on joku pienempi säätöjuttu kyseessä.
 
Tuossa foneista googlaillessani löysin muuten aikalailla tätä ketjua muistuttavan keskustelun eräältä kansainväliseltä foorumiltakin. (saxontheweb tai jotain sinnepäin). lähes samat argumentit puolesta ja vastaan esitettiin ja sielläkään kiivaimmat halpisten mollaajat eivät koskaan olleet itse niitä kokeilleet.
 
Näissä soitinjutuissa tuntuu olevan paljon sitä alkemiaa ja mystiikkaa jota en tekniikan ihmisenä oikein usko ennenkuin itse näen. Soittimet ovat kuitenkin aika yksinkertaisia laitteita noin valmistustekniikan kannalta, ei tarvita tuhannesosamillin tarkkuuksia kuten esim. hydrauliikassa tai dieselmoottorin polttoainelaitteissa eikä edes sadasosamillin kuten vaikka ampuma-aseissa, silti kirkkain silmin väitetään että hyvän kitaran tekeminen on kallliimpaa kuin esim. hyvän kiväärin. Tämä on ehkä vielä oudompaa metallisten soittimien kohdalla, puisissa on aina se "ongelma" että puu on elävä materiaali joten sen valikoiminen ja kuivatus vaikuttaa oleellisesti lopputulokseen.
 
Silti viljellään käsitystä että toimivan soittimen valmistaminen, korjaaminen tai säätäminen olisi jonkinlaista salatiedettä joka ei onnistu pelkällä teknisellä pätevyydellä. Käsitys lienee tietysti peräisin entisiltä ajoilta jolloin ei ollut nykyaikaisia mittalatteita eikä työstökoneita, joten kunkin esineen ominaisuudet ja toimivuus riippuivat sen valmistaneen mestarin kokemusperäisestä taidosta ja ammattikunnan perimätietona kulkevien vuosien mittaan kokeilemalla muodostettujen mustasukkaisesti varjeltujen salaisten ohjeiden ja nyrkkisääntöjen tuntemisesta ja soveltamisesta. Kuitenkin kaikki sarjatuotantosoittimet tehdään taatusti samalla periaatteella, eli kopioidaan tällainen vuosien kokelujen kautta syntynyt onnistunut design. Nykyaikaisilla tuotantomenetelmillä ollaan tilanteessa jossa tuotteen monistaminen on hyvin halpaa kunhan se on ensin suunniteltu, suunnittelu on se mikä maksaa. Useimpien soittimien design on kuitenkin niin vanhaa ettei siihen päde patentti- ja mallisuojat. Parhaatkaan merkkituotteet eivät siis ole uusia innovaatioita vaan vanhojen mallien "kopioita", joten valmistajalla ei ole mitään perusteita rahastaa tuotekehityskuluja kuten esim. elektroniikan tai tietokoneohjelmien puolella.
 
Nykymaailmassa hinnan ja laadun korrelaatio ei ole mitenkään itsestäänselvä asia vaikka se tietysti noin keskimäärin ehkä pätee siten että 5000 euron soitin on parempi kuin 500. Mutta aika mahdotonta nykymaailmassa sanoa varmasti että 500 euron massatuotettu tavara on varmasti paljon parempi kuin 250 kun hinnoitteluun vaikuttaa niin paljon enemmän muut asiat kuin valmistusmateriaalit tai työnlaatu. Ei se sarjatuotteen laatu sitä parane jos vaikkapa itäeurooppalainen duunari saa työstään enemmän palkkaa kuin kiinalainen kollegansa (veikkaisin että itäeurooppalaisessa ja kiinalaisessa työmoraalissa on aikalailla eroa kiinalaisen hyväksi) tai siitä että tuote tehdään jonkin tunnetun merkin lisenssillä samassa tehtaassa ja hinta nousee merkin takia puolella. Tosin laatumerkkien kohdalla ehkä laadunvalvonta voi olla tehokkaampaa sikälikin että asiantunteva jälleenmyyjä viimeistään osaa joko lähettää maanantaikappaleet takaisin tai tehdä tehtaalta "unohtuneen" loppusilauksen itse (mikäli haluaa).
 
Eli sikäli periaatteessa en suoraan usko että tunnetun merkin 500-700 euron oppilasmalli on itsestäänselvästi parempi kuin "merkitön" puolet halvempi, nykyaikaisessa taloussysteemissä ne saattavat olla jopa tasan sama tuote eri leimoilla ja eri myyntiorganisaation kautta markkinoituna. Merkkituotteissa on kuitenkin aika suuret markkinointi yms. kulut ja pienistä erikoisliikkeistä koostuvan markkinointiverkoston kustannukset ja siten kateodotukset ovat ihan eri luokkaa kuin isolla postimyyntitalolla joka tilaa tavaraa konteittain omalla brändillään. Susikappaleitahan tietysti sattuu joukkoon kuten aina sarjatuotannossa ja asian moraalinen "vääryys" jos sellasta halutaan etsiä on mielestäni ehkä juuri siinä että asiakkaan vastuulle jätetään laaduntarkkailu, eli viallisten kappaleiden tunnistaminen ja palauttaminen. (tosin Thomannhan ainakin väittää että heillä soittimet tarkastetaan vielä ennen lähetystä).
 
Mutta tämä tuntuu olevan aikalailla tunteita herättävä asia, osa muusikoista ajattelee ettei luovaa taiteellista työtä voi tehdä "kylmän kaupallisella" massatuotteella. Toisaalta jos aletaan puhua ei-massatuotteista eli käsintehdyistä customsoittmista niin hintaluokka on sitten jo jotain ihan muuta kuin mitä harrastaja on valmis maksamaan.
 
Tulihan pitkä avautuminen.

Eikö se ole kuitenkin aika hanurista jos olet suunnittelemassa jo uuden soittimesi korjaamista? Kuitenkin teillä pitäisi olla edessä mieluusti pitkä matka edessä.
 
Usko pois, ne toleranssit ovat hieman väljempiä kuin millin kymmenyksiä. Jos joku läppä heiluu akselissaan millikaupalla niin sitä et säätelemällä korjaa. Miksikö? Kun siihen ei ole todennäköisesti säätöä olemassakaan. Etkä erkkarilla. Jos joku ääni on sellainen että joudut sen joka kerta ansatsillasi korjaamaan, tulee se jurpimaan sitten hamaan loppuun. Jos joku sormitus on kankea käyttää, hidastaa se soittamistasi ja jurpii ihan takuulla. Ihan muutamia mainitakseni.
 
Sovitaan sitten että halpakin on tarpeeksi hyvää. Mitäpä siitä jos osat varisee kintuille ja ääntä on vaikea saada. Mutta miksi mun pitäisi se teille kerran viikossa todistaa. Kun se ei vain ole niin. Tulette sen aikanaan huomaamaan, mutta omapahan on migreeninne.
 
Ei kaiken tarvitsekaan olla täydellistä. Mutta fonin soittamisessa pääsee helpommalla alkuun, kun soitin on edes siedettävä. On eri asia omistaa toimiva soitin, kuin nurkassa pidettävä lelu jolla kavereille voi brassailla.
 
Jos kokemuksella ei ole tällä foorumilla muuta käyttöä kuin käydä kehumassa kerran viikossa halpisfonit taivaisiin, taidan jättää väliin. Kokeilkaa ja opetelkaa itse jos mielipiteellä ei ole merkitystä.

Eikö se ole kuitenkin aika hanurista jos olet suunnittelemassa jo soittimesi korjaamista? Kuitenkin teillä pitäisi olla edessä mieluusti pitkä matka edessä.
 
Mä mielsin tuon äskeisen keskustelun tähtäävän siihen, että soittimen saavuttua saisi käsityksen siitä onko se kelvollinen vai pitääkö palauttaa.
 
Ei kaiken tarvitsekaan olla täydellistä. Mutta fonin soittamisessa pääsee helpommalla alkuun, kun soitin on edes siedettävä. On eri asia omistaa toimiva soitin, kuin nurkassa pidettävä lelu jolla kavereille voi brassailla.
 
Tässä keskustelussa on se hassu piirre, että minä en ainakaan, enkä usko että moni muukaan, sanoisi että olet väärässä. Olet ihan hiivatin oikeassa. On helpompi tie hankkia laatumerkin oppilassoitin. Siihen kannattaa pyrkiä, jos on tosissaan aloittamassa foninsoiton.
 
Mutta tämän lisäksi on väkeä jotka vaihtelevista syistä eivät tuohon lähde. Osa on epävarmoja harrastuksen jatkumisesta, osa keräilee ja kokeilee erilaisia soittimia, joku on kokeilumielellä, kenties jopa hupimielellä liikkeellä.
 
On ihan oikein että halpisfonien riskeistä varoitetaan. Olen sitä itsekin tehnyt. Mutta jos joku riskit tietäen päättää halpissoittimen hankkia, ei siitä pidä enempää syyllistää.
 
Itselläni on fonit ja klarinetit Yamahan tai vastaavia oppilas- ja keskitason soittimia. Hyviä pelejä ovat. Sitten tilasin kokeilumielessä Thomannin halpishuilun. Tähän mennessä se on tyydyttänyt uteliaisuuteni, en kadu sen hankintaa. Olin valmis siihenkin että rahat menevät liki hukkaan.